Avioero. Miten kerroitte puolisolle ja muita käytännön kysymyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Jos jo tiedat hyvin etta puolisosi on vaikea niin ehdottomasti kannattaa jarjestaa joku paikka johon lahtea heti erokeskustelun jalkeen. Joko oma asunto tai sukulaisen tai ystavan asunto. Ja katso etta esim kaikki tarkeat paperisi (passit, pankkijutut yms), tietokoneet ja asiakirjat ovat jo muualla turvassa eroilmoitukseen mennessa silta varalta etta mies havittaa tai piilottaa niita kiusaa tehdakseen. Samoin sellaiset esineet joilla on sinulle tunnearvoa ja ne vaatteet joita et halua menettaa. Ei ole ennenkuulumatonta etta jatetty puoliso tunnemyrskyssa kostaa havittamalla t

Ap on ihan sokea omalle tilanteelleen: hän haluaa erota mutta epäröi koska pelkää miehen reaktiota. On siinä mainio syy olla naimisissa: olisin eronnut mutten uskaltanut suututtaa puolisoa🤷.

Ap.n olisi parasta puhua tunteistaan jollekulle joka välittää hänestä. Ei vauvapalstalle. Kuka hyvänsä sanoisi suorat sanat. Ehkä ap uskoisi jopa. Kuulostaa siltä että kukaan ei tiedä miten tämä pariskunta elää. Toivon todella, että ap pääsee pakoon miestään. Ehkä hän joskus hoksaa millainen parisuhteen irvikuva hänen eka avioliittonsa oli.

 

ei tiedäkään.. tai sitä on niin vaikea kuvailla tai kertoa.. hyvin vähän olen puhunut , ihan yksittäisiä kertoja ja yksittäisistä tilanteista ja hyvin vähän. ulospäin ja hyvinä hetkinä onhan meillä mieheni kanssa ollut ihan unelmaliitto varmasti ihmisten mielestä ainakin.. ja on meillä ollut ihania aikoja. haluan itse suhtautua niin että pystyn muistelemaan niitä hyviä aikoja ja mitä olen saanut tästä kaikesta mukaani. Ja mitä kaikkea olen saanut häneltä kuitenkin, vaikka se on vaatinut välillä aika paljon henkisesti. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt nyt myös tavaroita, muistoja.. 

 

kiinnostaa myös lisää kuulla asioita käytännön järjestelyistä, avioeron kokeneilta. Onko pakko olla asianajaja? En halua mieheltä mitään, en edes rahoja mitä hän on velkaa minulle. Enkä halua aiheuttaa mitään kiistoja. Haluan vain omat tavarani ja yhteisistä hän saa päättää. Pääsen helpommalla. 

Tarvitset juristin, joka tekee osituksen. Se on tärkeä paperi. Osituksessa omaisuus ja velat jaetaan.

Oletko upporikas, kun et piittaa rahasta? Olen pahoillani, mutta sun nöyristelyä ja itsesi vähättelyä on TODELLA raskasta lukea. 

Toivun itsekin rankoista asioista, myös erosta. Mutta ihan noin maanmatoseksi en ole itseäni tuntenut. 

Jotenkin kuulostat niin epäitsenäiseltä, että puhut kuin lapsi. Varot milloin kenenkin suuttumista. Se on ihan hirveää. Mutta mikäli sulla on tosiaan rahaa yllin kyllin, niin se helpottaa kaikkea. 

Olet takuulla mukavampi ihminen kuin miehesi. Olet kaikille mukava. Nyt ala olla mukava ja rakastava itsellesi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saatte asiat sovittua keskenänne, ette tartte asianajajaa. Koetat olla vaan mahdollisimman asiallinen eroprosessissa, niin et anna toisen kiukuille vettä myllyyn ja säästyt itsekin isommilta tunnekuohuilta jotka voivat vaikeuttaa ns.virallista prosessia. Kysehän on sopimuksen purkamisesta lakiteknisesti. Tunteita parantelet sitten rauhassa kun olet päässyt toisesta paperilla eroon. Voimia!

Kiitos!! Ap 

Ei pidä paikkaansa: juristi tekee osituksen. Älä vaan ala tehdä sitä itse minkään nettipohjan avulla.

Äläkä varsinkaan luota mieheesi. Osituksen hinnassa pihtailu on väärä paikka säästää.

En ihan seurannut koko keskustelua, mutta avioeron kokeneena kehoitan laittamaan asianajajaan rahaa. Oma ero oli sopuisa, kahden aikuisen välinen ero, ja teetätettiin silti ositus asianajajalla. Se on oikeasti tärkeä paperi, koska jos vaikka sinä saat sen lapsen ja kuolet ennen ex-aviomiestäsi, niin ilman sitä ositustodistusta ex-miehelläsi on ihan laillinen oikeus tulla perinnön jaolle, vaikka olisit mennyt uusiinkin naimisiin.

Toki omasta erosta jo sen verran aikaa, että tämäkin kannattaa tarkistaa jostain että pitääkö paikkansa enää, mutta näin ainakin meille kerrottiin ja neuvottiin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt nyt myös tavaroita, muistoja.. 

 

kiinnostaa myös lisää kuulla asioita käytännön järjestelyistä, avioeron kokeneilta. Onko pakko olla asianajaja? En halua mieheltä mitään, en edes rahoja mitä hän on velkaa minulle. Enkä halua aiheuttaa mitään kiistoja. Haluan vain omat tavarani ja yhteisistä hän saa päättää. Pääsen helpommalla. 

 

 

Tarvitset juristin, joka tekee osituksen. Se on tärkeä paperi. Osituksessa omaisuus ja velat jaetaan.

Oletko upporikas, kun et piittaa rahasta? Olen pahoillani, mutta sun nöyristelyä ja itsesi vähättelyä on TODELLA raskasta lukea. 

Toivun itsekin rankoista asioista, myös erosta. Mutta ihan noin maanmatoseksi en ole itseäni tuntenut. 

Jotenkin kuulostat niin epäitsenäiseltä, että puhut kuin lapsi. Varot milloin kenenkin suuttumi

Kiitos. Olet ihan oikeassa mutta mä olen vaan ihan tosi loppu tähän tilanteeseen. Tarviin vähän ravistelua enkä ole yleisesti ottaen mikään kynnysmatto. Miehellä on kai joku henkinen yliote, ja siitä asenteeni johtuu. mä en saa noita voimavaroja , tota sun asennetta, mä en vaan saa sitä itsestäni käyttöön. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Ehkä mä saan sit kun aika on. 

Ositus on siis pakko tehdä. Itse toivoisin että voimme vaan jakaa omaisuudet että kumpikin saa pitää omansa . meillä on molemmilla omaa omaisuutta mutta ei yhteistä asuntoa tai lainaa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

En ihan seurannut koko keskustelua, mutta avioeron kokeneena kehoitan laittamaan asianajajaan rahaa. Oma ero oli sopuisa, kahden aikuisen välinen ero, ja teetätettiin silti ositus asianajajalla. Se on oikeasti tärkeä paperi, koska jos vaikka sinä saat sen lapsen ja kuolet ennen ex-aviomiestäsi, niin ilman sitä ositustodistusta ex-miehelläsi on ihan laillinen oikeus tulla perinnön jaolle, vaikka olisit mennyt uusiinkin naimisiin.

 

Toki omasta erosta jo sen verran aikaa, että tämäkin kannattaa tarkistaa jostain että pitääkö paikkansa enää, mutta näin ainakin meille kerrottiin ja neuvottiin aikoinaan.

Kiitos! Tätä en tiennyt. 

eli hyvä asianajaja ja kunnollinen ositus. Mieheni varmaan haluaa tätä myös, kuten sanoin omaa omaisuutta on molemmilla mutta ei yhteistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ensinnäkin ei ole provo. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti .

mä olen ehdottanut pariterapiaa aiemmin, jo parisen vuotta. mies ei ole suostunut mutta viimeksi kun puhuttiin, suostuisi mutta terapian tarkoitus hänelle olisi se että yhdessä voimme hyväksyä elämän lapsettomana. Ainoa vaan, että mä en halua olla lapseton ja tilanne on sillä tavoin tulehtunut että olemme aivan eri planeetalta tässä asiassa. Ymmärrän että valintani satuttaa miestäni , että lapsen saanti voi mennä hänen edelle. Hän ei sitä ymmärrä enkä vaadi ymmärtämään. 

 

Menisittekö minuna vielä pariterapiaan hänen kanssa? Olen menettänyt toivon, että hänen mieli muuttuisi. Mutta voisi kai se terapia muuten auttaa jotain. 

 

ap 

 

Jumala suokoon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita et voi muuttaa.

Rohkeutta muuttaa mitä voit

Ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ensinnäkin ei ole provo. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti .

mä olen ehdottanut pariterapiaa aiemmin, jo parisen vuotta. mies ei ole suostunut mutta viimeksi kun puhuttiin, suostuisi mutta terapian tarkoitus hänelle olisi se että yhdessä voimme hyväksyä elämän lapsettomana. Ainoa vaan, että mä en halua olla lapseton ja tilanne on sillä tavoin tulehtunut että olemme aivan eri planeetalta tässä asiassa. Ymmärrän että valintani satuttaa miestäni , että lapsen saanti voi mennä hänen edelle. Hän ei sitä ymmärrä enkä vaadi ymmärtämään. 

 

Menisittekö minuna vielä pariterapiaan hänen kanssa? Olen menettänyt toivon, että hänen mieli muuttuisi. Mutta voisi kai se terapia muuten auttaa jotain. 

 

ap 

 

Jumala suokoon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita et voi muuttaa.

 

kiitos <3 ap.

Akka ulos! Ja lähdet nyt just ja samoilla eväillä kun oot taloon tullutkin, eli p-a.

Vierailija kirjoitti:

Akka ulos! Ja lähdet nyt just ja samoilla eväillä kun oot taloon tullutkin, eli p-a.

En varmasti ole sun vaimo eli älä huoli. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt nyt myös tavaroita, muistoja.. 

 

kiinnostaa myös lisää kuulla asioita käytännön järjestelyistä, avioeron kokeneilta. Onko pakko olla asianajaja? En halua mieheltä mitään, en edes rahoja mitä hän on velkaa minulle. Enkä halua aiheuttaa mitään kiistoja. Haluan vain omat tavarani ja yhteisistä hän saa päättää. Pääsen helpommalla. 

 

 

Tarvitset juristin, joka tekee osituksen. Se on tärkeä paperi. Osituksessa omaisuus ja velat jaetaan.

Oletko upporikas, kun et piittaa rahasta? Olen pahoillani, mutta sun nöyristelyä ja itsesi vähättelyä on TODELLA raskasta lukea. 

Toivun itsekin rankoista asioista, myös erosta. Mutta ihan noin maanmatoseksi en ole itseäni tuntenut. 

Jotenkin kuulostat niin epäitsenäiseltä, että puhut kuin lapsi. Varot milloin kenenkin suuttumi

Liikakiltteys joo voi kuulostaa muiden korvaan rasittavalta ja lapselliselta. Se epäitsenäisyys ja muu mikä siinä ärsyttää muita vähän niin kuin kuuluu taudinkuvaan. Asiasta valittaminen ja siitä ärsyyntyminen ja Ap:ta alentaminen ei oikeastaan auta häntä. Voin taata että se ylimiellyttäminen on ylimiellyttämisestä kärsivälle kuitenkin vielä kurjempaa. Voin myös taata ettei ole kyse asiasta, jonka jotenkin huvikseen valitsee, vaan on kyse monesti hyvinkin vaikeastimuutettavista ja vaikeastinähtävistä jo lapsuudessa juurtuneista toimintamalleista, joiden muuttaminen tuosta noin vain taas joitain muita miellyttääkseen onnistuu yhtäkkiä ihan yhtä hyvin kuin kuoleminen hengitystään pidättämällä. Aikuinen voi olla aikuinen, mutta ottaa paljon työtä ja reflektiota asettua itse itselleen vanhemmaksi. Ei ole Ap:n oma vika että hän on muotoutunut miellyttäjäksi. Ei ole sen satutetun tai manipuloidun vika, ei aikuisen tai lapsen. Mitä he tarvitsevat on tukeminen, armollisuus, ymmärtäminen, hyväksyminen ja kärsivällisyys.

Ap on ottanut nyt jo ison askeleen myöntämällä asioita tänne, yrittämällä eroa ja tsemppaamalla itseään. Ihan valtavan ison edistysaskeleen ja voiton. Nämä tämmöiset ei ole lineaarisia prosesseja, vaan usein spiraali. Tulee hetkiä kun epäilee tai regressoituu hetkeksi takaisinpäin. Ja mitä liikakiltin miellyttäjän tervehtymiseen tulee, niin ero on juuri niin jättimäinen riuhtaisu ja askel, niin voimia vaativa ponnistus kun pää vain huutaa ettet sä noin saa tehdä ja olet ihan paska, että sen todellakin vain haluaa alta pois niin nopeasti ja helposti kuin mahdollista JOTTA voimat ja sisukkuus viedä päätös läpi ei pakene kaiken järjestämisen monimutkaisuuteen ja pitkittymiseen. Ei pidä vaatia Ap:lta liikaa. Olemaan vieläkin parempi kuin mihin hän kokee pystyvänsä. Kokemaan että nytkin kun hän yrittää, uskaltaa, sisuuntuu ja alkaa näyttää merkkejä itsestään välittämisestä ja terveestä itsetunnosta tekee senkin väärin eikä tarpeeksi hyvin. Ei pidä lytätä ja lannistaa ihmistä joka jo tekee kaikkensa ja yrittää. Ap pystyy kyllä enempäänkin, mutta sen ei tarvitse olla nyt. Ei tarvitse osata olla heti täydellisen terve vastakohta ylimiellyttäjälle. Harjoittelu ja prosessointi omaan tahtiin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt nyt myös tavaroita, muistoja.. 

 

kiinnostaa myös lisää kuulla asioita käytännön järjestelyistä, avioeron kokeneilta. Onko pakko olla asianajaja? En halua mieheltä mitään, en edes rahoja mitä hän on velkaa minulle. Enkä halua aiheuttaa mitään kiistoja. Haluan vain omat tavarani ja yhteisistä hän saa päättää. Pääsen helpommalla. 

 

 

Tarvitset juristin, joka tekee osituksen. Se on tärkeä paperi. Osituksessa omaisuus ja velat jaetaan.

Oletko upporikas, kun et piittaa rahasta? Olen pahoillani, mutta sun nöyristelyä ja itsesi vähättelyä on TODELLA raskasta lukea. 

Toivun itsekin rankoista asioista, myös erosta. Mutta ihan noin maanmatoseksi en ole itseäni tuntenut. 

Jotenkin kuulostat niin epäitsenäiseltä, ett

Kiitos. Olet ihan oikeassa mutta mä olen vaan ihan tosi loppu tähän tilanteeseen. Tarviin vähän ravistelua enkä ole yleisesti ottaen mikään kynnysmatto. Miehellä on kai joku henkinen yliote, ja siitä asenteeni johtuu. mä en saa noita voimavaroja , tota sun asennetta, mä en vaan saa sitä itsestäni käyttöön. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. Ehkä mä saan sit kun aika on. 

Ositus on siis pakko tehdä. Itse toivoisin että voimme vaan jakaa omaisuudet että kumpikin saa pitää omansa . meillä on molemmilla omaa omaisuutta mutta ei yhteistä asuntoa tai lainaa. 



ap

Sun ei tarvi pystyä kaikkeen just nyt💛 Juuri nyt riittää kun saat asiasta sanottua miehellesi, laitat erohakemuksen vetämään ja löydät itsellesi edes sen väliaikaisen paikan punkata. Muita käytännön asioita sun ei tarvitse juuri tällä sekunnilla ennen eroilmoitusta tietää. Ne selviävät kyllä sitten asia kerrallaan ja ehdit ottaa huiliviikkojakin välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt nyt myös tavaroita, muistoja.. 

 

kiinnostaa myös lisää kuulla asioita käytännön järjestelyistä, avioeron kokeneilta. Onko pakko olla asianajaja? En halua mieheltä mitään, en edes rahoja mitä hän on velkaa minulle. Enkä halua aiheuttaa mitään kiistoja. Haluan vain omat tavarani ja yhteisistä hän saa päättää. Pääsen helpommalla. 

 

 

Tarvitset juristin, joka tekee osituksen. Se on tärkeä paperi. Osituksessa omaisuus ja velat jaetaan.

Oletko upporikas, kun et piittaa rahasta? Olen pahoillani, mutta sun nöyristelyä ja itsesi vähättelyä on TODELLA raskasta lukea. 

Toivun itsekin rankoista asioista, myös erosta. Mutta ihan noin maanmatoseksi en ole itseäni tuntenut. 

 

Sun ei tarvi pystyä kaikkeen just nyt💛 Juuri nyt riittää kun saat asiasta sanottua miehellesi, laitat erohakemuksen vetämään ja löydät itsellesi edes sen väliaikaisen paikan punkata. Muita käytännön asioita sun ei tarvitse juuri tällä sekunnilla ennen eroilmoitusta tietää. Ne selviävät kyllä sitten asia kerrallaan ja ehdit ottaa huiliviikkojakin välissä.

kiitos <3 

keskustelu on käyty nyt. Mies otti sen yllättävän hyvin, lähes tunteettomasti. Ensimmäinen kysymys oli raha-asiat ja olenko pettänyt häntä. Haluaa että muutan pian pois, mikä on hyvä. Pelkäsin tätä niin paljon. Mutta ei hän mitenkään romahtanut tai raivostunut. Tai ole edes ilkeä. Mietti jo mitkä tavarat on mun ja mitä voin ottaa mukaani. Osituksesta haluaa että molemmat pitää omat omaisuudet ja se sopii minulle vaikka hänellä on vähän enemmän omaisuutta. Tuli vähän se tunne että sellainen ihminen hän on, ei tämä nyt häntä niin paljon hetkauta. Ja minä voin pahoin viikon tätä asiaa valmistellessa henkisesti, että pystyn eroamaan. 

Asuntoa katselin jo. Ehkä parin viikon sisällä onnistuisi muutto.

ap

Kakkea hyvää ja voimia jatkoon sinulle ap! 💟

Ositusta ei päätä miehesi. Usko nyt tämä, ap. 

Eli: Palkkaa juristi tekemään ositus! Lupaa mulle, ap, että teet näin. Suomen laki määrää, miten omaisuus jaetaan avioerossa.

Kiitos kommenteista taas. Nyt ahdistaa taas mutta haettiin jo avioeroa yhdessä miehen kanssa. Sen pystyi lähettämään suomi.fissä liitteenä. Nyt onkin taas vaan se surullinen ahdistunut olo. Mies on taas niin ihana mutta ja minun pää täyttyy muistoista, kaikesta ihanasta mitä on koettu. On niin vaikea muistaa niitä huonoja asioita. Ja sitä minkälainen dynamiikka suhteessa yleensä on. Tiedän kuitenkin että se mitä minä haluan, on lapsi, ja perhe. Se auttaa mua jaksamaan. Ja ajatus että eihän sitä koskaan tiedä, miten pian uusi kumppani voi löytyä että pääsee perhettä perustamaan. Tunnen tosi kovaa syyllisyyttä kun vien mieheltä hänen täydellisen onnen. Ja tosi kovaa syyllisyyttä siitä, että haluaisin löytää uuden onnellisen suhteen elämääni. Tavallaan tulee syyllisyys niistä haaveista. Että kun haaveilee jos olisi joku kiltti, huomaavainen puoliso jonka kommunikaatiovalikoimassa ei ole huutaminen. Kenen kans voi saada turvallisen, rauhallisen perhe-elämän jossa kasvattaa lapsia. Kuulostaa tosi tylsältä mutta sitä mä haluan. Tulevaisuuden haaveet auttaa jaksamaan ja muistamaan, miksi mä tän tein. 

 

ap 

Minkä ikäinen olet ap?

Hae vaan nyt asunto, että pääset nykyisestä pian pois.

Onko sulla uusi mies jo tiedossa?

Pahin on nyt takana. Pidä pääsi kylmänä ja laita asuntohakemus heti vetämään. Ja jos alkaa tuntua, että saman katon alla on liian vaikeaa olla, lähde kaverille tai vaikka hotelliin.