Avioero. Miten kerroitte puolisolle ja muita käytännön kysymyksiä

Siis mitä helvettiä ap, mieshän on täysi kuspiä ja tuollaisen kanssa haluaisit tehdä lapsen, jos vaan suostuisi? Eroa ja äkkiä, mitä ihmettä itket joidenkin hienojen häiden perään? Ansaitset parempaa ja sinulla on mahdollisuus uuteen alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ensinnäkin ei ole provo. Kiitos teille jotka kommentoitte asiallisesti .

mä olen ehdottanut pariterapiaa aiemmin, jo parisen vuotta. mies ei ole suostunut mutta viimeksi kun puhuttiin, suostuisi mutta terapian tarkoitus hänelle olisi se että yhdessä voimme hyväksyä elämän lapsettomana. Ainoa vaan, että mä en halua olla lapseton ja tilanne on sillä tavoin tulehtunut että olemme aivan eri planeetalta tässä asiassa. Ymmärrän että valintani satuttaa miestäni , että lapsen saanti voi mennä hänen edelle. Hän ei sitä ymmärrä enkä vaadi ymmärtämään. 

 

Menisittekö minuna vielä pariterapiaan hänen kanssa? Olen menettänyt toivon, että hänen mieli muuttuisi. Mutta voisi kai se terapia muuten auttaa jotain. 

 

ap 

 

Kuinka vanha sinä olet Ap? Jos olet yli 30v, niin sinulla ei ole aikaa mihinkään terapiaan enää. Naisten hedelmällisyys laskee harppauksin, kun ikää tulee. 

Halauksia Ap! Hienosti työstät eroa ja ajatuksiasi. Kuulostaisi fiksulta ehdotuksesi että hankit jo ennen eroa ja sen ajaksi ammattiapua tukemaan sinua ja auttamaan sen kanssa jos ajatuksesi alkavat vääristyä sinulle itsellesi haitallisen miellyttämisen puolelle.

Et ole väärässä tai huono kun haluat erota ja lähdet. Sinä et ole vastuussa miehesi elämästä ja hänen onnellisuudestaan. Hän itse on. Et tarvitse eroon hänen siunaustaan etkä ole paska ihminen vaikka et miehesi surun edessä taivu tekemään siten kuten hän toivoo. Sinun pitää ajatella itseäsi. Saat ajatella itseäsi. Niin me muutkin teemme. Joskus se johtaa halujen eriävyyteen ja sen vuoksi konflikteihin. Ne voivat sattua muitakin kuin meitä itsejämme, mutta kivusta huolimatta on täysin luvallista tehdä omalla elämällä mitä haluaa.

Tämä on kaikessa raskaudessaan ja kivuliaisuudessaan luultavasti elämäsi parhaita päätöksiä. Pidä 'palkinto' mielessä: vapaus mennä sitä kohti mitä halajat ja mikä sinusta oikealta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Onko ketään ystävää, sukulaista, perheenjäsentä tai työkaveria, jolle voisit soittaa kun kaipaisit läheisen tukea ja tsemppiä? Jotakuta joka ihan ääneen tukisi sinua koska rakastaa sinua ja tietää että olet hyvä mistä tahansa kumppanisi syytöksistä ja syyllistämisistä huolimatta? Olen itse samanlainen, jolle erot ovat olleet esiinottajana vaikeita. Tämä että tiedostat että puolison syytökset, pettymys ja taivutusyritykset ovat vain puolisosi sanoja ja hänen ymmärrettävää pettymystään, ei totuus sinusta tai joka sitoisi sinua on jo aivan kultaa! Olet hyvällä tiellä tämän eron prosessoinnin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kuinka vanha sinä olet Ap? Jos olet yli 30v, niin sinulla ei ole aikaa mi

Tuolla aiemmassa viestissä luki 28v.

Kuules hyvä Ap, kyllä tuo miehesi vaikuttaa siltä ,että sinun kannattaa erota joka tapauksessa, ei pelkästään lapsen saamisen toivon takia. Mies on klassinen narsisti, itsekin aikoinaan tuommoisen kanssa olin reilu  6v, ja se oli näin jälkeenpäin ajatellen elämäni tärkein oppijakso, sitten kun olin siitä selvinnyt, pari vuotta se otti. Vaikka olisikin saanut jäädä kokematta.  Se opetti kuitenkin  sen ettei koskaan enää tällaiseen suhteeseen pidä ryhtyä.

Tuonkaltainen puoliso musertaa itsetuntosi, talloo sinut ja sinun toiveesi ja lopulta sitä sitten itse on niin loppu ja ihmeissään, että jaa minäkö tässä nyt olin se kaikkien aikojen huonoin ihminen ja mitättömin nainen joka olla saattaa.

No ystävien ja ammattilaisten avulla nostin lopulta itseni tukasta tuolta kuopasta ja pääsin monenlaisten herjausten, mustamaalaamisen ja jopa työhöni liittyvän mustamaalaamisen kautta eroon. Miehellä oli jo (onneksi) uusi nöyrä nainen katsottuna ja niitähän onkin sitten riittänyt. Varaudu henkisesti siihenkin että mies tulee nopeasti esittelemään uusia löytäjään ja "lällättämään " niillä.  Oikeaa rakkautta narsisti ei kykene tuntemaan eli sikäli erittäin hyvä ettette tehneet lapsia, kärsimään olisivat joutuneet hekin. Kulje eteenpäin valitsemallasi tiellä ja onnea tulevaan.Ja ole myös varovainen koska narsistia "ei jätetä", vaan he jättävät, joten ole valmis pakenemaan tarvittaessa ettei tarvitse taas lukea lehdestäikäviä uutisia.

Ap täällä. Olen työstänyt tätä päätöstä nyt tosi paljon, ja uskon että tulevana lauantaina saan sanottua miehelle ja keskusteltua hänen kanssa. 

 

Sydän särkyy siitä ajatuksesta että se oma unelma kaikesta ja odotukset tulevaisuudelta ei toteutunut tai ollut totta. Kuitenkin kun olen rehellinen itselleni, tunnistan vuosien varrelta niin monia hetkiä kun ajattelin, että tämä ei voi olla minun elämääni. Voiko minulla olla tällainen kumppani. Voinko aina olla väärässä? Olen elänyt vuosia niin, että parisuhteessa menee hyvin kun mies on tyytyväinen. Kun ei ole, ei mene. Normaaleja riitoja ei ole, en oikeastaan enää muista miltä se tuntuu kun joku pyytää vilpittömästi anteeksi käytöstään , jos on vaikka ollut ilkeä. Meillä riidat sovitaan niin, että mies sanoo tästä ei enää puhuta , ollaan hiljaa ja halataan muutaman tunnin päästä. On sekin hyvä, mutta olen täynnä, TÄYNNÄ ASIOITA joita en ole voinut ilmaista hänelle. Koska hän on kieltänyt. Ja jos olen yrittänyt jatkaa keskustelua, hän huutaa että taas pilaan hänen päivänsä tai kävelee pois. Minä en ole täydellinen ihminen, minäkin osaan olla ärsyttävä. Mutta meillä ei ole tasapuolisia riitoja , joissa vaihdetaan sanoja ja riidellään.

 

olen aivan hajalla siitä, että kaikki loppuu. Mutta minä olen tiennyt sen sisäisesti jo aiemmin. Viimeisin päätös minkä puolisoni minulta tavallaan vei, oli päätös lapsensaamisesta. Itse muutin mieltäni- tai muutinko? Olin luvannut että minulle on ok elää ilman lapsia. Ja mennyt avioon. Kuitenkin kun vauvakuume syttyi, se on niin voimakas. Miksi mieheni veisi tämän osan naiseuttani pois? Tätäkään asiaa en voisi päättää. Olen luopunut miehen vuoksi aika monista asioista: emme matkustele kuin paikoissa missä hän haluaa, emme harrasta yhdessä asioita mistä hän ei pidä. Hän ei ole luopunut mistään.

 

En voi puhua tästä läheisille tai ystäville koska en pysty kuulemaan yhtään perusteluita miksi minun pitäisi jäädä. Minä en halua jäädä. Tunnen itseni aivan sairaan itsekkääksi, olen tuhlannut mieheni aikaa, johtanut häntä harhaan koska en ollutkaan se lapseton vaimo mitä hän halusi. Olen tuhlannut hänen rahojaan häihin. Olen tehnyt hänet naurunalaiseksi koska eroamme.

 

muistan kun kaksi viikkoa ennen häitä itkin ystävälleni, etten ymmärrä mikä mieheeni on mennyt. Muistan sen muutoksen. Hän oli ensimmäisen seurusteluvuoden ihana ja muuttui vaikeaksi. Kolmantena tai neljäntenä vuonna aloin etääntyä hänestä ja meillä oli pieni kriisi, silloin mies mm. Luki minun päiväkirjani. En jättänyt häntä silloinkaan, hänellä oli omien sanojensa mukaan ollut niin kova hätä minusta että siksi luki. Hän muuttui ihanaksi ja puolen vuoden päästä kosi. Menimme naimisiin seuraavana vuonna alle vuosi kosinnasta ja kaksi viikkoa ennen häitä hän muuttui. Itsekkääksi ja kylmäkiskoiseksi. Siksi ihmiseksi jolle ei voi kertoa omaa mielipidettä jos se on eri kuin hänen. 

 

vaikka menetän kaiken ja kasvonikin kai suvun ja tuttavien ja ystävien silmissä, silti minusta tuntuu että minun on tehtävä tämä ja se aika on nyt tai ei koskaan. En tiedä onko minulla koskaan toiste enää näitä voimia mitä nyt on. 

ihminen tekee virheitä ja tällaisen virheen olen nyt tehnyt. 

ap 

Pöh, ap, kaikki me teemme virheitä, eikä kukaan nykyään menetä mitään kasvojaan suvun tai ystävien edessä,jos eroaa, olisiko miehesi uskotellut sinulle tämänkin asian. Ja  jos ne sukulaiset ja ystävät oikeasti pitävät sinusta, he toivovat  Sinulle parasta mahdollista loppuelämää.  Nyt kun olet enemmän avannut tätä asiaa, kiitos siitä, on todellakin korkea aika nostaa kytkintä kun vielä pystyt siihen, miehesi käytös on aivan klassisen narsistin käytöstä. Ja vaikka olisit trollikin, meistä todella moni on ihan oikeasti kokenut narsistin uhrin kohtalon, ja kyllä oikeat ja hyvät ystävät iloitsevat  puolestasi siinä kohtaa kun olet päässyt ikävästä puolisostasi eroon.  Lähde ennen kuin itsetuntosi on todella nollassa. Ja sitä paitsi jotkut häät ei paina tässä kyllä yhtään mitään. 

Ja kuten jossain välissä sanoitkin, että luulet tekeväsi miehesi "naurettavaksi muiden edessä" niin väitän että tuonkin ajatuksen hän on syöttänyt päähäsi (ja etenkin jos hän on vieraasta kulttuurista , toivottavasti ei kuitenkaan ole,) meinaan sitten se voi jo oikeastikin olla vaarallista) mutta ei nykyään ketään koeta "naurettavaksi" kun eroaa, noin 50% avo/avioliitoista päättyy eroon.  Ongelman ydin on siinä että narsisti aina olettaa, että vain hän saa jättää, mutta  häntä ei saa jättää. Eli edelleen ole varovainen ja  varmista tosiaan rahasi, tavarasi (vaikka tavaroilla ei nyt sinänsä ole mitään merkitystä) kännykkä ladattuna, rahaa taksiin , pakopaikka (tarv tsekkaa alueesi turvakodit valmiiksi ja taksi numero myös valmiiksi)  ja uusi kämppä jotenkin katsottuna/mietittynä. T. Kokemus puhuu

Älä ota eroa ja tee toiselle miehelle lapsi. Sitten otat eron ekasta miehestä. Heko heko. Näin varmistat että saat lapsen. 

Yritän välttää tuota N-leimakirvestä.. mutta kyllä miehessäni niitä piirteitä on. Hän ei ole paha, mutta rajoittuneesti empatiakykyinen. Ja hän on viimeisen parin vuoden aikana sanonut minulle aika usein, että minä kuvittelen että hän on narsisti alistaja, että minulla on sellainen kuvitelma. En ole koskaan sanonut mitään tällaista hänelle. En tiedä miksi hän sanoo niin. Hän on myös syyttänyt minua narsistiksi kerran. Sen vuoksi ne syytökset pelottaa mitä sieltä tulee eron vuoksi. Mutta jospa hän ymmärtää. Edes jollain tasolla, miksi haluan erota. En voi elää elämääni hänelle kun mulla on oma haave mitä minä haluan. 

ahdistaa tämä asia niin paljon. Eniten ahdistaa se jos en pystykään eroamaan. Että hän saa peloteltua tai suostuteltua mut jäämään. Mä en halua jäädä. Käyn kirjoittamassa tänne joka päivä, että pystyn siihen. Katsoin tänään jo asuntoa mutta en soita sinne ennen kuin olen keskustellut mieheni kanssa. Vielä toissapäivänä tuntui, että mä en fyysisesti voi lähteä. Eilen tuntui, että voin mä lähteä mutta kauhean vaikea ja iso asia. Tänään tuntuu, että voin lähteä sinne uuteen asuntoon vaikka ilman mitään tavaroita, vain tärkeimpien asioiden kanssa mitkä mahtuu matkalaukkuun. 

 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin miehelle, että mä haluan erota ja aion hakea avioeroa. Sitten pistin eron vireille ja hain miehelle häädön. Ei ollut mikään erikoinen hetki, joku tavallinen viikonloppu ja vihoviimeinen kerta, kun sen kiukuttelua enää jaksoin katsoa.

Ei vielä avioliitossa oleva, voi eikä pysty häätämään aviopuolisoa kodista.

Avieron hakeminen kestää 6 kuukautta.  Kun se on täynnä, pitää avioerohakemus uusia.

Vasta sen jälkeen oikeus myöntää, kansliapäätöksenä avioeron. 

Joten tuokin kommentoija puhuu haisevaa paskaa.

Valehtelee.

Kyllä pystyy. Avioero vireillä, mies ei suostunut lähtemään. Tilasin ajan oikeusaputoimistoon, josta asianajaja pisti häätöhakemuksen käräjäoikeuteen. Kai mä asian paremmin tiedän kuin sinä, kun olen sen it

Jos olet tuon itse kokenut niin tiedät, ettei häätöä tuosta vaan käräjäoikeudesta haeta. Kestää useita kuukausia saada joku häädettyä ja tämän tiedän henkilökohtaisesti vuokra-asuntojen omistajana.

Pari tuttua ilmoitti eroaikeestaan koska halusi mahdollisuuden suhteeseen jossa voi tulla äidiksi.

Ei se ole sen kummempaa.

Mä taas en halunnut lapsia, mies kuulemma halusi, muttei kuitenkaan halunnut erota musta.

Ap on samalla tavalla rasittava kuin yksi narskun "uhri" aikanaan eroseminaarissa.

Se nainen ei uskonut mitään neuvoja. Se paasasi loputtomiin omituisesta miehestään ja sen oikuista. Naisella meni ehkä 7 vuotta lopulta käsittää että miehelle voi viitata kintaalla.

Ap näyttää samanlaiselta nöyristelijältä. Narsku ja "uhri" osaavat valita toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on samalla tavalla rasittava kuin yksi narskun "uhri" aikanaan eroseminaarissa.

Se nainen ei uskonut mitään neuvoja. Se paasasi loputtomiin omituisesta miehestään ja sen oikuista. Naisella meni ehkä 7 vuotta lopulta käsittää että miehelle voi viitata kintaalla.

Ap näyttää samanlaiselta nöyristelijältä. Narsku ja "uhri" osaavat valita toisensa.

Sä voit olla tätä mieltä. Mä olen hyväsydäminen, ymmärtäväinen ihminen. Ja mulla on vaikeuksia laittaa omia tarpeita ensisijaiseksi. Ymmärrän sen. Syy varmaan lapsuudessa? En tiedä. Olinko aina tällainen vai tuliko minusta tällainen? Jokainen ihminen kasvaa ja niin kasvan minäkin. Mennyttä ei saa muutettua.  Itseni syyttelyllä en pääse mihinkään. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

Pelkäätkö miestäsi? Siltä se kuulostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi vaan niin paljon helpompi erota ihmisestä joka ei olisi niin vaikea ihminen kuin puolisoni on. Mutta en aio sen pelotella mua pois tästä enää. Tulkoon se hänen paha olo ja syytökset ulos hänestä ja minä voin tyynesti kestää sen. 

 

ap 

 

Pelkäätkö miestäsi? Siltä se kuulostaa. 

En fyysisesti. Henkisesti vähän kyllä. En pysty selittää sitä, mutta olen jo pidemmän aikaa ollut sanomatta mitä tunnen ja ajattelen koska kaikesta erimielisyydestä seuraa hänen puolestaan sellainen paatos , puheenvuoro, millä sitä kuvaisi- jota en kestä enää kuunnella. Siis hänen reaktiot on sellaisia että mulle tulee varmaan liian voimakas sellainen kognitiivinen dissonanssi vai mikä se sana on, etten kestä kuulla niitä sen juttuja. Hän vyöryttää sellaisen hänen todellisuuden mukaisen lastin asioita ja syytöksiä ylleni ja mulla on tullut jokin mitta täyteen etten kestä kuulla niitä enää. Tai sanomaan vastaan, sen lopetin jo ajat sitten. Ap 

Mutta tuli sieltä miehen puolesta mitä tuli, minä pidän sen mielessä että minä tunnen itseni, minä en ole täydellinen enkä vaadi sitä muilta, olen itselleni armollinen ja annan itselleni anteeksi , ja minä tiedän mitä minä haluan ja asia on avioero. 

 

en tiedä miten mies reagoi, voi olla että hän ottaa asian hyvin. Jos ei, oon henkisesti valmis ja hän saa vihata minua, jos niin tuntee. Olen siihen valmis. 

 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on samalla tavalla rasittava kuin yksi narskun "uhri" aikanaan eroseminaarissa.

Se nainen ei uskonut mitään neuvoja. Se paasasi loputtomiin omituisesta miehestään ja sen oikuista. Naisella meni ehkä 7 vuotta lopulta käsittää että miehelle voi viitata kintaalla.

Ap näyttää samanlaiselta nöyristelijältä. Narsku ja "uhri" osaavat valita toisensa.

Sä voit olla tätä mieltä. Mä olen hyväsydäminen, ymmärtäväinen ihminen. Ja mulla on vaikeuksia laittaa omia tarpeita ensisijaiseksi. Ymmärrän sen. Syy varmaan lapsuudessa? En tiedä. Olinko aina tällainen vai tuliko minusta tällainen? Jokainen ihminen kasvaa ja niin kasvan minäkin. Mennyttä ei saa muutettua.  Itseni syyttelyllä en pääse mihinkään. Ap 

Syy on varmaan lapsuudessa. Niinhän se yleensä on. Tituleeraat itseäsi hyväsydämiseksi. Voit ollakin, luultavasti siksi että sua on kasvatettu sellaiseksi.

Mun mielestä, sen perusteella mitä kerrot, olet pelokas, miellyttäjä ja omanarvontuntosi on olematon.

Sitä on raskasta lukea. Jos sallit pienen neuvon, hakeudu terapiaan. Olet vielä niin nuori, että hyvä terapia voi muuttaa suuren osan elämästäsi paremmaksi. 

Valmistele oma hyvinvointisi myös eron keskellä ja sen jälkeen jo etukäteen mielessäsi. Jos ero on sopuisa, voitte asua saman katon alla vielä kuukausia avioerohakemuksen vireillelaiton jälkeen, lakimiehen kanssa sopia osituksesta, jakaa yhteiset käteis-/tilivarallisuudet mikäli teillä on yhteinen tili ja saat aikaa hankkia mieleisesti asunnon. Mikäli taas kaikki menee eroilmoituksen jälkeen päin persettä, olisi hyvä jos olisit jo varautunut omalla pankkitilillä jonne saman tien SAMANA päivänä siirrät puolet yhteisestä varallisuudestanne turvaan, jotta saat mahdollisimman nopeasti vuokra-asunnon hankittua ja pääset tilanteesta pois. Koskaan ei tiedä, miten ihminen muuttuu (myös se pitkään vierellä ollut puoliso!) eron myötä, kun se konkretisoituu.

Oma eksäni eroilmoituspäivänä tyhjensi kokonaan yhteisen pankkitilimme, myös minun palkkani, ja jäin kirjaimellisesti puille paljaille. Eikä mistään sopiminen onnistunut, kaikesta sain kuulla raivoamista ja haukkumista. Asianajajat käärivät upeat voitot erostamme, lapset kärsivät hulluksi muuttuneesta isästään vuosia, minulle tuli kiire saada vuokra-asunto (ja jouduin ottamaan sosiaalitoimeen yhteyttä sillä tilini oli todellakin 0 euroa kuukauden ajan!!) ja muuttaa lasten kanssa pois. Kaksi vuotta myöhemmin oikeudessa eksäni tyhjentämä tili vasta otettiin huomioon osituksessa, joten todellisuudessa en ikinä saanut rahojani takaisin.

Varmista siis selustasi, älä ole liian luottavainen kuten minä olin.

Ap:n ensimmäinen viesti oli asiallinen ja järkevä. Sitten on tullut ihme selitystä mies sitä mies tätä ym.

Jos sen eron haluaisit niin asunto olisi haussa jo ja eropaperit kirjoitettu. Kun eropäätös tehdään niin ei silloin enää mietitä sen toisen tunteita. Silloin se ihminen on jo vieras ja siitä halutaan eroon.