Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyi lapsi, molempien toivoma. Ja minun elämä muuttui, kun piti alkaa huolehtimaan siitä vauvasta. Ja minä muutuin myös ihmisenä kun tulin äidiksi. Miehen elämä taas ei muuttunut mitenkään, hän jatkoi entiseen tapaan pitkiä työpäiviä ilman isyyslomaa, kulki harrastuksissaan, meni menojaan. Ja mies ei muuttunut mitenkään tullessaan isäksi, vaan oli edelleen kuin lapseton mies. Eihän tästä sitten pidemmän päälle mitään tullut, parisuhde ajautui ihan karille. 

Jostain syystä tällaisen tilanteen kuulee melko usein, mutta ei käytännössä koskaan toisinpäin. Eli niin, että nainen olisi se, joka ei äidiksi tullessaan olisi yhtään muuttunut vaan olisi jatkanut elämäänsä kuin lapseton nainen ja kulkenut entiseen tapaansa omissa menoissaan kaiken aikaa. Tottakai joku ihan yksittäinen tapaus voi sellainenkin olla olemassa, mutta en ole kyllä näin terveydenhuoll

Naiselle se ei ole oikein edes käytännössä mahdollista

Vierailija kirjoitti:

Elän juuri ruuhkavuosia perheenisänä ja eihän tämä helpointa aikaa ole. Molemmat ovat väsyneitä ja yhteinen aika on kortilla. Riitoja on välillä, mutta ne pitää osata hoitaa niin ettemme riitele lasten kuullen. Sekä minä että puolisoni olemme käyneet omat vaiheilumme läpi, jolloin olemme pohtineet, välittääkö tuo toinen enää minusta. Kommunikaatio meillä onneksi pelaa, ja tuollaisista tuntemuksista voi avautua puolin sun toisin ja sitten keskustella. Luulen, että jos kommunikaatio ei toimi ja toinen tai molemmat kamppailevat tuollaisten tuntemusten kanssa, se voi pistää liikkeelle sen lumipallon joka lopulta tuhoaa parisuhteen.

En kuitenkaan halua maalata kenellekään pelkkää negatiivista kuvaa ruuhkavuosista. Parisuhdetta siinä kyllä koetellaan, mutta jos parisuhteelle on rakennettu hyvä perusta jo ennen lasten tuloa, suhde kestää sen kyllä. Minulle ne hetket ovat korvaamattomia, kun vietämme yhteistä perheaikaa ja näen lasten riemun

Kaikkea hyvää teidän perheelle, lapsillasi on varmasti hyvä isä ja hyvä äiti!

Meillä äiti uhriutui ei tehnyt itse  mitään pakollista ja halusi erota. Mitään oikeita isoja ongelmia ei edes ollut. Ei vaan pää kestänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti uhriutui ei tehnyt itse  mitään pakollista ja halusi erota. Mitään oikeita isoja ongelmia ei edes ollut. Ei vaan pää kestänyt. 

Viestisi on pelkkää incelöyhötystä jos et perustele tarkemmin. Mitä tarkoitat että äiti ei tehnyt itse mitään pakollista? Enpä nimittäin usko.

Vierailija kirjoitti:

Parempi on tehdä toiselle niin kuin se toinen toivoo tehtäväksi. Siitä tulee olo, että on tärkeä ja rakastettu, ja se on se, mikä pitää parisuhteen kunnossa. Mä olen myös sillä kannalla, että jos haluaa suhteessaan tulla kohdelluksi kuin kuningas, puolisoa kohdellaan kuin kuningatarta, ei kuin palvelijaa. Ja toki päinvastoin. On hirveän helppoa palauttaa palvelus, olla huomaavainen ja ajatella toisen hyvinvointia, kun tietää satavarmasti, että toinen tekee samoin. Parisuhteessa pitää osata myös antaa, ei vain ottaa, muuten se ajautuu epätasapainoon ja siitä ne ongelmat sitten alkavat. -20+ v onnellista liittoa, aikuinen lapsi

Komppaan sinua tässä täysin. Some/tinder sukupolvi ei ymmärrä tätä, heille se on vain "minä, minä, minä ensin"!

Miehelle on lapsen saanti on hyvä ajatus, sen 10 min kun sitä tehdään, sen jälkeen arki on yleensä tervanjuontia. Lisääntyminen on helpoin ja varmin tapa pilata elämänsä, mutta kuitenkin jokaisen oma ja vapaehtoinen valinta. Siis ihan ikioma valinta.

Toinen ei halua luopua vanhasta (lapsettomasta) elämästä ja toinen hermostuu kun joutuu kantamaan kaiken vastuun uudesta elämästä yksin. Eroon se johtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Väljähtynyt kämppäkaveri lastenhoitosuhde huonoilla, yöunilla, stressillä, jatkuvilla riidoilla velvollisuuksista ja tietysti ilman parisuhteen hyviä puolia 

vs.

Mahdollisuus joka toinen viikko vapautta nauttia elämästä miten itse haluaa, erityisesti hyvistä yöunista ja parisuhteesta kaikilla herkuilla.

"Miksi jengi eroaa?" 😁

Yllätys.

Mies itse halusi perheen ja lapsen. Ja kun meille vauva sitten vihdoin syntyi, niin mies alkoi käyttäytyä kuin pakottaisin hänet kaikkeen ikävään, vastenmieliseen ja ahdistavaan (vauvan hoito, vauvaan osallistuminen). Tuli riitoja, koska hän ei halunnut osallistua ja hän suuttui minulle kun vaadin että osallistuu. En kyllä ymmärrä miksi hän niin välttämättä lapsen sitten halusi saada kun ei halunnut sen kanssa olla.

mun miespuolinen serkku sanoi, että hänen elämänsä ei muuttunut mitenkään kun lapsi syntyi.

Vierailija kirjoitti:

mun miespuolinen serkku sanoi, että hänen elämänsä ei muuttunut mitenkään kun lapsi syntyi.

Mitäs serkun vaimo sanoi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun miespuolinen serkku sanoi, että hänen elämänsä ei muuttunut mitenkään kun lapsi syntyi.

Mitäs serkun vaimo sanoi?

no hän oli sen tyyppinen "perinteinen" nainen, että miellään hoiti lapsen lähes kokonaan yksin. Mutta kukaan moderni nykyajan nainen ei varmasti hetkeäkään alkaisi katsella sellaista miestä, joma ei täysin tasan hoda omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies itse halusi perheen ja lapsen. Ja kun meille vauva sitten vihdoin syntyi, niin mies alkoi käyttäytyä kuin pakottaisin hänet kaikkeen ikävään, vastenmieliseen ja ahdistavaan (vauvan hoito, vauvaan osallistuminen). Tuli riitoja, koska hän ei halunnut osallistua ja hän suuttui minulle kun vaadin että osallistuu. En kyllä ymmärrä miksi hän niin välttämättä lapsen sitten halusi saada kun ei halunnut sen kanssa olla.

just tämän takia en uskaltaisi luottaa siihen, että mies osallistuu oman lapsensa hoitoon tasapuolisesti, vaikka olisi itse hinkunut lasta.

Miksi hän sitten ei halunnut hoitaa omaa lastaan? Kysyitkö koskaan, että miksi hän alunperin edes halusi lapsen? Mikä oli hänen motivaationsa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ymmärretä että kyseessä on tilapäinen, raskaskin, vaihe elämässä. Se on valtava muutos kun kahdesta tulee kolme. Ei ole enää vain romanttinen suhde vaan siihen tulee se perhe-elementti mukaan. 

 

Ja sitten se tabu: useimmilla "kamelin selkä katkeaa" kun syntyy se toinen lapsi siihen lisäksi. Yhden kanssa on n. tuhat kertaa helpompaa kuin kahden kanssa. Jos vähänkään tuntuu siltä ettei ole hinkua sisaruksen hankkimiseen, sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Me olimme yhden lapsen jälkeen yhtä mieltä siitä että lapsiluku jää yhteen. Näin on paras.

Yhden kanssa on oikeasti vaikeampaa. Sisaruksista on seuraa toisilleen, eikä mamman tarvitse koko ajan keksiä viriketoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

mun miespuolinen serkku sanoi, että hänen elämänsä ei muuttunut mitenkään kun lapsi syntyi.

         Eli vaimo hoiti kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ymmärretä että kyseessä on tilapäinen, raskaskin, vaihe elämässä. Se on valtava muutos kun kahdesta tulee kolme. Ei ole enää vain romanttinen suhde vaan siihen tulee se perhe-elementti mukaan. 

 

Ja sitten se tabu: useimmilla "kamelin selkä katkeaa" kun syntyy se toinen lapsi siihen lisäksi. Yhden kanssa on n. tuhat kertaa helpompaa kuin kahden kanssa. Jos vähänkään tuntuu siltä ettei ole hinkua sisaruksen hankkimiseen, sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Me olimme yhden lapsen jälkeen yhtä mieltä siitä että lapsiluku jää yhteen. Näin on paras.

Yhden kanssa on oikeasti vaikeampaa. Sisaruksista on seuraa toisilleen, eikä mamman tarvitse koko ajan keksiä viriketoimintaa.

"Sisaruksista on seuraa toisilleen, eikä mamman tarvitse koko ajan keksiä viriketoimintaa" tarkoittaa että tappelevat jatkuvasti keskenään jolloin tarvitsee vielä enemmän olla vahtimassa niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä johtuu siitä, että lapsen tulo tuhoaa parisuhteen ja elämänlaadun.

Eroamalla saa joka toisen viikon vapaaksi jolloin voi nukkua pitkään ja nauttia seksistä rakastajan kanssa vaikka heti herätessä.

Väljähtynyt kämppäkaveri lastenhoitosuhde huonoilla, yöunilla, stressillä, jatkuvilla riidoilla velvollisuuksista ja tietysti ilman parisuhteen hyviä puolia 

vs.

Mahdollisuus joka toinen viikko vapautta nauttia elämästä miten itse haluaa, erityisesti hyvistä yöunista ja parisuhteesta kaikilla herkuilla.

"Miksi jengi eroaa?" 😁

Jep, velvollisuuksia täynnä oleva lapsiperhepaskaelämä vs. edes joka toinen viikko vapautta elää miten haluaa.

Hmmm.. ei kovin ihmeellistä että ero kiinnostaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies alkoi käyttää tilannetta hyväksi, häipyi ryyppäämään kavereidensa kanssa jne. Tiesi, etten voi itse tehdä samaa. Ilkkui oikein, että sinähän hoidat, vaikka oltiin sovittu, että on hänen vuoronsa hoitaa ja minä pääsen asioilleni, niin sopimus ei pitänytkään, kun ryyppykaveri oli soittanut. Meni fyysiseksi väkivallaksi ja eroksi, mitään muuta ei voinut.

Oliko mies ennen tätä ollut raitis ja kunnollinen? Epäilen, joten kannattaisi naistenkin vähän katsoa millaisen miehen kanssa alkaa lapsia pykäämään.

Täällä on kyllä aina sana laulu.

Mies toimii typerästi ja palstaraati alkaa kaivella syytä naisesta. Puolison, äidin, siskon, eksän, tyttären tai naispuolisen esihenkilön vika. Mutta missään nimessä kyseinen mies ei ole koskaan itse vastuussa sanoistaan tai teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä johtuu siitä, että lapsen tulo tuhoaa parisuhteen ja elämänlaadun.

Eroamalla saa joka toisen viikon vapaaksi jolloin voi nukkua pitkään ja nauttia seksistä rakastajan kanssa vaikka heti herätessä.

Väljähtynyt kämppäkaveri lastenhoitosuhde huonoilla, yöunilla, stressillä, jatkuvilla riidoilla velvollisuuksista ja tietysti ilman parisuhteen hyviä puolia 

vs.

Mahdollisuus joka toinen viikko vapautta nauttia elämästä miten itse haluaa, erityisesti hyvistä yöunista ja parisuhteesta kaikilla herkuilla.

"Miksi jengi eroaa?" 😁

Jep, velvollisuuksia täynnä oleva lapsiperhepaskaelämä vs. edes joka toinen viikko vapautta elää miten haluaa.

Hmmm.. ei kovin ihmeellistä että ero kiinnostaa

 

 

          Erikoinen näkemys, kun lisääntyminen on kuitenkin ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, voi siis olla koko elämänsä vapaa näistä velvoitteista ja vieläpä ihan omasta päätöksestä. Toki, kun lisääntyminen on niin suuri virhe yksilöltä, niin onhan puoletkin ajasta jo jotain.

Olisi vaihtelua saada tietää lestadiolais perheiden äitien ja isien kokemuksia lapsiperhe arjesta?