Lue keskustelun säännöt.
Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin paljon?
03.02.2025 |
Kiinnostaisi näin raskaana olevana tietää miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä. Tuntuu, että suunnilleen puolet perheistä hajoaa pikkulapsiaikana, ehkä useampikin. Osaako joku sanoa syyn miksi joku haluaa erota kun lapset on pieniä? Luulen että ei ihan pienistä syistä ainakaan.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ketju, jossa kysytään saako lapsi olla ykkönen parisuhteessa ollessa. Naisen laittaessa lapsen ykköseksi ja jättäessa parisuhdeajan, niin tämä näkyy korkeina erolukuina pikkulapsiaikana.
Ennenkuin alapeukutat tätä ja valitat mun olevan iso lapsi jne jne, niin älä ammu viestintuojaa. Tämä on se selitys. Parisuhteen pitäisi tulla aina ensimmäisenä, sitten vasta lapset. Lentokoneen paineen laskiessa naamari laitetaan ensin itselle ja sitten aletaan auttaa vierustoveria.
Siinä ketjussa ap:n mies kiukutteli, kun ei saanut huudattaa televisiota lapsen nukkuessa yms. Ei liittynyt parisuhteen hoitoon mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se on raskasta ja "muuttaa kaiken". Sitä saattaa huomata, että vanhemmilla onkin ihan eri käsitys siitä, miten uudessa arjessa työt jaetaan. Siihen päälle se, että se parisuhde väistämättä jonkun verran muuttuu, ja osapuolilla saattaakin olla eri käsitys siitä, miten paljon se "saisi" muuttua. Ja siihen päälle vielä hirvittävä väsymys.
Monille käy niin, ettei sopeudutakaan siihen uuteen arkeen ja uupumusta luovutetaan. Monet suhteet varmasti olisi "elvytettävissä", jos jaksettaisiin se muutama rankin vuosi uskoa, että kyllä se tästä. Mutta toisaalta se muutama vuosi on pitkä aika kerryttää kaunaa toista kohtaan, eikä siitä välttämättä enää mitään tule.
Lapset ja pikkulapsiarki on eräänlainen parisuhteen tulikoe, toiset selviää siitä paremmin kuin toiset, mutta etenkin jos jotain ongelmanpoikasta on jo taustalla, ne harvemmin menee parempaan suuntaan pikkulapsiaikana...
Ex-mies sanoi erotessa ihan suoraan ettei jaksa hoitaa ja ehdotti että näkisi lasta joka toinen viikonloppu. Ei kestänyt yhtään lapsen itkua vaan aina tuli raivokohtaus, koita ny stana tukkia sen turpa.
Eipä ainakaan tarvinnut vääntää mistään vaan tästä oli heti yhteisymmärrys. Elareita ei tosin maksa enkä todellakaan ole vaatimassakaan kun hän kerran näin ilmoitti. Selittäköön sitten itse lapselle aikanaan miksi ei.
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Teillä luultavasti sinä ja puoliso puhalsitte yhteen hiileen ja molemmat hoiti vauvaa ja teki kotitöitä. Yleensä ero tulee niissä perheissä joissa vauva-arjen keskellä toinen vetäytyy pois vastuusta eikä hoida vauvaa juuri ollenkaan, siihen se toinen sitten kypsyy eikä enää kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä pikkulapsi arki on stressaavaa, työntäyteistä, tarvitaan vastuunkantoa, toisen kunnioittamista enemmän jne. jolloin jyvät kuoritaan akanoista. Ihan sama kaikissa kriisitilanteissa esim. jos puoliso sairastuu vakavasti.
Omasta miehestä kuoriutui Isänä ihan uskomaton tyyppi ja toinen ihminen, tosin hän enemmän halusi lapsia ja ottaa kodista ja lapsista suurimman vastuun.
Ja taas ystävällä, miehestä tuli yksi mieslapsi lisää ja erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Teillä luultavasti sinä ja puoliso puhalsitte yhteen hiileen ja molemmat hoiti vauvaa ja teki kotitöitä. Yleensä ero tulee niissä perheissä joissa vauva-arjen keskellä toinen vetäytyy pois vastuusta eikä hoida vauvaa juuri ollenkaan, siihen se toinen sitten kypsyy eikä enää kestä.
No se oli itsestäänselvyys että yhdessä tästäkin selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä johtuu siitä, että lapsen tulo tuhoaa parisuhteen ja elämänlaadun.
Eroamalla saa joka toisen viikon vapaaksi jolloin voi nukkua pitkään ja nauttia seksistä rakastajan kanssa vaikka heti herätessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Teillä luultavasti sinä ja puoliso puhalsitte yhteen hiileen ja molemmat hoiti vauvaa ja teki kotitöitä. Yleensä ero tulee niissä perheissä joissa vauva-arjen keskellä toinen vetäytyy pois vastuusta eikä hoida vauvaa juuri ollenkaan, siihen se toinen sitten kypsyy eikä enää kestä.
No se oli itsestäänselvyys että yhdessä tästäkin selvitään.
Niinpä. Mutta varmaan ymmärrät, että on parisuhteita, joissa toiselle tuo on itsestäänselvyys ja sitten sille toiselle tuo ei ole itsestäänselvyys. Ja tämä on se joka johtaa eroon. Kiva että teillä oli asiat kivasti, mutta et voi olettaa, että kaikilla muilla on samalla tavalla. Turha sinun siis ihmetellä eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ketju, jossa kysytään saako lapsi olla ykkönen parisuhteessa ollessa. Naisen laittaessa lapsen ykköseksi ja jättäessa parisuhdeajan, niin tämä näkyy korkeina erolukuina pikkulapsiaikana.
Ennenkuin alapeukutat tätä ja valitat mun olevan iso lapsi jne jne, niin älä ammu viestintuojaa. Tämä on se selitys. Parisuhteen pitäisi tulla aina ensimmäisenä, sitten vasta lapset. Lentokoneen paineen laskiessa naamari laitetaan ensin itselle ja sitten aletaan auttaa vierustoveria.
Exäni aina sanoi, että minä laitoin lapsen ykköseksi ja jätin parisuhteen hännille. Ja sanoi että siksi meille tuli ero. Mutta totuus on, että hän ei hoitanut käytännössä yhtään vauvaa, ei hoitanut ainuttakaan yöheräämisistä jne. Ja kun lapsi kasvoi ei edelleenkään hoitanut, minä yksin olin se joka joutui lapsen suhteen vastaamaan kaikesta ja hoitamaan kaiken. Ja siksi ei vain ollut energiaa jollekin parisuhteelle. Eikä oikein kiinnostustakaan enää kun toinen jätti minut yksin vastuuseen. Exäni kuvitteli ja kuvittelee edelleen, että tein jonkun valinnan laittaa lapsi ykkössijalle ja jättää parisuhde häntäsijoille. Ei se mikään minun valinta ollut. Se oli pakon sanelema tilanne, kun mies ei osallistunut lapsen hoitoon yhtään. Minun oli pakko ruokkia lapsi, hoitaa yöheräämiset, hoitaa lapsen kaikki tarpeelliset vaipanvaihdot, pesut, pukemiset, ulkoilut, neuvolat, kaikkien asioiden opettamiset, ylipäätään vuorovaikutus lapsen kanssa, sitten päiväkodit jne. Ne vain on jonkun pakko hoitaa. Ja kun mies ei kerran suostunut hoitamaan niitä, niin niihin minun kaikki aika ja yöunet meni. Ei vain ollut mitenkään mahdollista löytää jostain energiaa vielä parisuhteelle. Saati tuollaiselle parisuhteelle.
"Niinpä. Mutta varmaan ymmärrät, että on parisuhteita, joissa toiselle tuo on itsestäänselvyys ja sitten sille toiselle tuo ei ole itsestäänselvyys. Ja tämä on se joka johtaa eroon. Kiva että teillä oli asiat kivasti, mutta et voi olettaa, että kaikilla muilla on samalla tavalla. Turha sinun siis ihmetellä eroja."
Kyllä nimenomaan en voi olla ihmettelemättä. Siis niitä, jotka luistaa siitä vastuusta. Etenkin jos on yhdessä päätetty lapsi hankkia, miten ei käsitetä että sen eteen on annettava itsestään paljon tulevina vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä johtuu siitä, että lapsen tulo tuhoaa parisuhteen ja elämänlaadun.
Eroamalla saa joka toisen viikon vapaaksi jolloin voi nukkua pitkään ja nauttia seksistä rakastajan kanssa vaikka heti herätessä.
Väljähtynyt kämppäkaveri lastenhoitosuhde huonoilla, yöunilla, stressillä, jatkuvilla riidoilla velvollisuuksista ja tietysti ilman parisuhteen hyviä puolia
vs.
Mahdollisuus joka toinen viikko vapautta nauttia elämästä miten itse haluaa, erityisesti hyvistä yöunista ja parisuhteesta kaikilla herkuilla.
"Miksi jengi eroaa?" 😁
Vierailija kirjoitti:
Yleensä pikkulapsi arki on stressaavaa, työntäyteistä, tarvitaan vastuunkantoa, toisen kunnioittamista enemmän jne. jolloin jyvät kuoritaan akanoista. Ihan sama kaikissa kriisitilanteissa esim. jos puoliso sairastuu vakavasti.
Omasta miehestä kuoriutui Isänä ihan uskomaton tyyppi ja toinen ihminen, tosin hän enemmän halusi lapsia ja ottaa kodista ja lapsista suurimman vastuun.
Ja taas ystävällä, miehestä tuli yksi mieslapsi lisää ja erohan siitä tuli.
Tämä. Omat tarpeet on laitettava syrjään ainakin hetkeksi ja se joillekin iso kasvun paikka.
Minun oli aluksi tosi vaikea sietää sitä jatkuvaa saatavilla oloa, sotkua ja univajetta. Koin ettei puoliso osallistunut tarpeeksi. Sitten kun palasin 6kk jälkeen töihin ja puoliso jäi omalle vanhempainvapaalla niin helpotti. Lisäksi tajusin kuinka hyvin hän pärjää pienen tyttömme kanssa ja kuinka erilaista on olla se työssä käyvä vanhempi. Tästä on nyt vuosia ja nyt ajateltuna tuo aika tuntuu todella lyhyeltä ja parisuhdekin voi taas paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Vauva? :D kuka puhui vauvasta mitään? Kun perheessä on vaikka 3 pikkulasta ja työssäkäyvät vanhemmat, niin kyllä ajoittain mennään aika lujaa. Se yksi vauva ei ole juuri mitään verrattuna uhmataaperoon.
Ei ymmärretä että kyseessä on tilapäinen, raskaskin, vaihe elämässä. Se on valtava muutos kun kahdesta tulee kolme. Ei ole enää vain romanttinen suhde vaan siihen tulee se perhe-elementti mukaan.
Ja sitten se tabu: useimmilla "kamelin selkä katkeaa" kun syntyy se toinen lapsi siihen lisäksi. Yhden kanssa on n. tuhat kertaa helpompaa kuin kahden kanssa. Jos vähänkään tuntuu siltä ettei ole hinkua sisaruksen hankkimiseen, sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Me olimme yhden lapsen jälkeen yhtä mieltä siitä että lapsiluku jää yhteen. Näin on paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Vauva? :D kuka puhui vauvasta mitään? Kun perheessä on vaikka 3 pikkulasta ja työssäkäyvät vanhemmat, niin kyllä ajoittain mennään aika lujaa. Se yksi vauva ei ole juuri mitään verrattuna uhmataaperoon.
No kyllä joillekin nimenomaan se vauva-aika on pahin. Meillä syntyin pienellä ikäerolla esikoinen ja sen jälkeen kaksoset, molemmat vanhemmat töissä sen jälkeen kun nuorimmat oli 15kk. Ja nimenomaan tuossa vaiheessa helpotti, vaikka hetken oli kolme uhmaikäistä samaan aikaan. Nyt kun on kolme teiniä, onkin sitten taas vähän tiukemmat paikat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin absurdilta lukea miten raskasta joku vauvan hoito on. Meilläkin oli vauva ja lisäksi samaan aikaan toisen vanhemman syöpähoidot ja yrityksen konkurssi. Ei käynyt mielessäkään erota jonkun vauvan yöherälilyn takia :D monilta puuttuu perspektiivi asioihin.
Vauva? :D kuka puhui vauvasta mitään? Kun perheessä on vaikka 3 pikkulasta ja työssäkäyvät vanhemmat, niin kyllä ajoittain mennään aika lujaa. Se yksi vauva ei ole juuri mitään verrattuna uhmataaperoon.
No kyllä joillekin nimenomaan se vauva-aika on pahin. Meillä syntyin pienellä ikäerolla esikoinen ja sen jälkeen kaksoset, molemmat vanhemmat töissä sen jälkeen kun nuorimmat oli 15kk. Ja nimenomaan tuossa vaiheessa helpotti, vaikka hetken oli kolme uhmaikäistä samaan aikaan. Nyt kun on kolme teiniä, onkin sitten taas vähän
Itse kyllä koin vauvat hyvin helppoina. Söivät, nukkuivat... Ehkä juuri siksi, kun olivat helppoja vauvoja, niitä on myös ei niin helppoja vauvoja. Kaksoset toki luo oman ohjelmansa ja siihen päälle vielä vilkas uhmataapero, niin voin kuvitella sen olevan haasteellista. Toki se helpottaa, kun töihin pääsee ja lapset menee päiväksi hoitoon, et ole sidottu kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ketju, jossa kysytään saako lapsi olla ykkönen parisuhteessa ollessa. Naisen laittaessa lapsen ykköseksi ja jättäessa parisuhdeajan, niin tämä näkyy korkeina erolukuina pikkulapsiaikana.
Ennenkuin alapeukutat tätä ja valitat mun olevan iso lapsi jne jne, niin älä ammu viestintuojaa. Tämä on se selitys. Parisuhteen pitäisi tulla aina ensimmäisenä, sitten vasta lapset. Lentokoneen paineen laskiessa naamari laitetaan ensin itselle ja sitten aletaan auttaa vierustoveria.
Lasten ja heidän tarpeitensa tulee aina olla se ykkönen vanhemmilleen .Vanhemmat ovat aikuisia ja vastuussa lapsistaan. Heidän kuuluu olla vähemmän itsekkäitä ja joustaa omasta mukavuudeltaan ja haluistaan edes lasten ollessa pieniä.
Lapset kasvaa nopeasti ja ovat vähemmän riippuvaisia vanhemmistaan vuosi vuodelta. Itsekkään miehen kanssa ei kannata lisääntyä. Sellainen jättää pulaan täysin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on raskasta ja "muuttaa kaiken". Sitä saattaa huomata, että vanhemmilla onkin ihan eri käsitys siitä, miten uudessa arjessa työt jaetaan. Siihen päälle se, että se parisuhde väistämättä jonkun verran muuttuu, ja osapuolilla saattaakin olla eri käsitys siitä, miten paljon se "saisi" muuttua. Ja siihen päälle vielä hirvittävä väsymys.
Monille käy niin, ettei sopeudutakaan siihen uuteen arkeen ja uupumusta luovutetaan. Monet suhteet varmasti olisi "elvytettävissä", jos jaksettaisiin se muutama rankin vuosi uskoa, että kyllä se tästä. Mutta toisaalta se muutama vuosi on pitkä aika kerryttää kaunaa toista kohtaan, eikä siitä välttämättä enää mitään tule.
Lapset ja pikkulapsiarki on eräänlainen parisuhteen tulikoe, toiset selviää siitä paremmin kuin toiset, mutta etenkin jos jotain ongelmanpoikasta on jo taustalla, ne harvemmin menee parempaan suuntaan pikkulapsiaikana...
Selviytymisessä helpottaa myös se, että molemmat vanhemmat todella haluaa niitä lapsia ja ymmärtää sen ,että parisuhdekin muuttuu vanhemmuuden myötä ja vastuuta perheestä kodista ym. Tulee molemmille.
Sanottava toki on sekin, että kyllähän lapsen saaminen kasvattaa vanhempiakin ja lapset ovat ilo vaikka välillä on rankkaa.
Tuo sinun vertaus ei oikein onnistunut, kun kerrot, että puoliso pitää laittaa etusijalle. Pikkulapsivaihe vaatii naiselta paljon enemmän kuin mieheltä, joten miehen on itsekästä vaatia olla ykkönen. Ekana tulee avuton lapsi ja sitten oma jaksaminen.