Lue keskustelun säännöt.
Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin paljon?
03.02.2025 |
Kiinnostaisi näin raskaana olevana tietää miksi niin monet eroaa kun lapset on pieniä. Tuntuu, että suunnilleen puolet perheistä hajoaa pikkulapsiaikana, ehkä useampikin. Osaako joku sanoa syyn miksi joku haluaa erota kun lapset on pieniä? Luulen että ei ihan pienistä syistä ainakaan.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on lapsen saanti on hyvä ajatus, sen 10 min kun sitä tehdään, sen jälkeen arki on yleensä tervanjuontia. Lisääntyminen on helpoin ja varmin tapa pilata elämänsä, mutta kuitenkin jokaisen oma ja vapaehtoinen valinta. Siis ihan ikioma valinta.
Puhu vain omasta puolestasi. Itselläni oli vauvakuume ennen vaimoani, ja odottelin, kunnes hänkin oli ajatukseen valmis. Melko tasan jaoimme hoitovapaat ja kotityöt. Nyt kolme teini-ikäistä lasta vaatii vaipanvaihdon sijaan lähinnä rahaa (:
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulle mieheni on aina ykkönen, suuri rakkauteni. Rakastan lapsianikin aivan valtavasti ja olen aina halunnut heidät, mutta kyllähän meidän rakastava parisuhde on koko perheen perusta. Ei niitä lapsiakaan olisi ilman meidän suhdetta, eikä heilläkään ole onnellista lapsuutta jos meillä menee huonosti.
Lisäksi haluan opettaa lapsillekin sellaisen parisuhteen mallin, jossa omaa puolisoa arvostetaan ja pidetään suhteesta huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ymmärretä että kyseessä on tilapäinen, raskaskin, vaihe elämässä. Se on valtava muutos kun kahdesta tulee kolme. Ei ole enää vain romanttinen suhde vaan siihen tulee se perhe-elementti mukaan.
Ja sitten se tabu: useimmilla "kamelin selkä katkeaa" kun syntyy se toinen lapsi siihen lisäksi. Yhden kanssa on n. tuhat kertaa helpompaa kuin kahden kanssa. Jos vähänkään tuntuu siltä ettei ole hinkua sisaruksen hankkimiseen, sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Me olimme yhden lapsen jälkeen yhtä mieltä siitä että lapsiluku jää yhteen. Näin on paras.
Yhden kanssa on oikeasti vaikeampaa. Sisaruksista on seuraa toisilleen, eikä mamman tarvitse koko ajan keksiä viriketoimintaa.
Joo ei uppoa minuun tuo että on helpompaa useamman lapsen kanssa. Olen nähnyt mitä se elämä sitten on, kun saa toimia kaiken vapaa-aikansa erotuomarina sisarusten nahistellessa. Pahimmillaan sisarus voi olla sadistinen kiusaaja. Joskus se todellinen luonne tuleekin esiin vasta perunkirjoituksessa. Yhden lapsen kanssa on pienempi rahanmeno, vain yhden lapsen asiat (neuvola, päivähoito, koulu, harrastusjutut) muistettavana ja hoidettavana. Kotona ihanan rauhallista, seuraa saa tarpeeksi kodin ulkopuolelta.
No onhan pikkulapsiaika aivan tajuttoman kuormittavaa aikaa! Siinä on koetuksella oma jaksaminen, parisuhde ja aivan kaikki. Toki täytyisi osata ymmärtää että se(kin) vaihe menee ohi ja elämä helpottuu pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että lasten syntymän jälkeen nousee esiin ihan uusia kusipäisyyden tasoja, joista ei ollut hajuakaan ennen
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että lasten syntymän jälkeen nousee esiin ihan uusia kusipäisyyden tasoja, joista ei ollut hajuakaan ennen
Älä muuta sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun haluaa parasta lapselleen pitää huolta myös sen pohjasta eli isän ja äidin liitosta. Se on toki iso kasvamispolku jossa kolhuilta ei sääty. Ja muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Tee toiselle niin kuin haluat tehtävän itsellesi toimii tässäkin. Äiti ei ole kuningatar jota palvotaan koska äiti. Äidille kuuluu toki hellyys, huomio ja huolenpito lapsen isältä. Mutta tämän oltava molempiin suuntiin kulkeva tie.
Parisuhteen ylläpidosta tehdåän vaan joku mystinen suorite. Shamppanjaa, kylpyläviikonloppuja jne. Se oikeasti voi olla vaan sitä että kiepsahtaa toisen kaulaa ja pusuttaa. Tekee jotain pientä toista ajatellen. Kömpii kainaloon katsoon leffaa vaikka molemmat nukahtas siihen (lapsen ollessa hetken unilla). Ei parisuhteen ylläpidosta tartte tehdä mitään suoritetta. Pienetkin huomion osoitukset riittää.
Huomion osoitukseksi riittää sekin, että mies tekee kotona pyytämättä ja käskemättä asioita. Esim. Pesee pyykkiä, tyhjentää ja lataa tiskikoneen tai oma-aloitteisesti laittaa vaikka ilta -tai aamupalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on lapsen saanti on hyvä ajatus, sen 10 min kun sitä tehdään, sen jälkeen arki on yleensä tervanjuontia. Lisääntyminen on helpoin ja varmin tapa pilata elämänsä, mutta kuitenkin jokaisen oma ja vapaehtoinen valinta. Siis ihan ikioma valinta.
Puhu vain omasta puolestasi. Itselläni oli vauvakuume ennen vaimoani, ja odottelin, kunnes hänkin oli ajatukseen valmis. Melko tasan jaoimme hoitovapaat ja kotityöt. Nyt kolme teini-ikäistä lasta vaatii vaipanvaihdon sijaan lähinnä rahaa (:
M
Myös meillä se oli nimenomaan mies, joka halusi lapsia. Toimi kotona ihan täysivaltaisena vanhempana eikä äidin apurina niinkuin monesti näyttää käyvän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle mieheni on aina ykkönen, suuri rakkauteni. Rakastan lapsianikin aivan valtavasti ja olen aina halunnut heidät, mutta kyllähän meidän rakastava parisuhde on koko perheen perusta. Ei niitä lapsiakaan olisi ilman meidän suhdetta, eikä heilläkään ole onnellista lapsuutta jos meillä menee huonosti.
Lisäksi haluan opettaa lapsillekin sellaisen parisuhteen mallin, jossa omaa puolisoa arvostetaan ja pidetään suhteesta huolta.
Joten jos mies haluaa viinaa ja lapset ruokaa, niin ostat miehelle viinaa ja lapset saa olla nälässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluaa parasta lapselleen pitää huolta myös sen pohjasta eli isän ja äidin liitosta. Se on toki iso kasvamispolku jossa kolhuilta ei sääty. Ja muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Tee toiselle niin kuin haluat tehtävän itsellesi toimii tässäkin. Äiti ei ole kuningatar jota palvotaan koska äiti. Äidille kuuluu toki hellyys, huomio ja huolenpito lapsen isältä. Mutta tämän oltava molempiin suuntiin kulkeva tie.
Parisuhteen ylläpidosta tehdåän vaan joku mystinen suorite. Shamppanjaa, kylpyläviikonloppuja jne. Se oikeasti voi olla vaan sitä että kiepsahtaa toisen kaulaa ja pusuttaa. Tekee jotain pientä toista ajatellen. Kömpii kainaloon katsoon leffaa vaikka molemmat nukahtas siihen (lapsen ollessa hetken unilla). Ei parisuhteen ylläpidosta tartte tehdä mitään suoritetta. Pienetkin huomion osoitukset riittää.
Siinä vaiheessa kun äiti on ollut yhdeksän kuukautta
Äiti tekee sen lapsen Myös itselleen - fi se ole suoritus, joka toisen kuuluu jotenkin muuten korvata tai maksaa kuin osallistumalla lapsen hoitoon ja elatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluaa parasta lapselleen pitää huolta myös sen pohjasta eli isän ja äidin liitosta. Se on toki iso kasvamispolku jossa kolhuilta ei sääty. Ja muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Tee toiselle niin kuin haluat tehtävän itsellesi toimii tässäkin. Äiti ei ole kuningatar jota palvotaan koska äiti. Äidille kuuluu toki hellyys, huomio ja huolenpito lapsen isältä. Mutta tämän oltava molempiin suuntiin kulkeva tie.
Parisuhteen ylläpidosta tehdåän vaan joku mystinen suorite. Shamppanjaa, kylpyläviikonloppuja jne. Se oikeasti voi olla vaan sitä että kiepsahtaa toisen kaulaa ja pusuttaa. Tekee jotain pientä toista ajatellen. Kömpii kainaloon katsoon leffaa vaikka molemmat nukahtas siihen (lapsen ollessa hetken unilla). Ei parisuhteen ylläpidosta tartte tehdä mitään suoritetta. Pienetkin huomion osoitukset riittää.
Siin
Äiti tekee sen lapsen Myös itselleen - fi se ole suoritus, joka toisen kuuluu jotenkin muuten korvata tai maksaa kuin osallistumalla lapsen hoitoon ja elatukseen.
Kyllä tarvitsee, tietysti. Ajatteletko että synnytyksestä tarvitsisi olla kiitollinen vain jos vauva toimitetaan suoraan sairaalasta pelkän isän lapseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluaa parasta lapselleen pitää huolta myös sen pohjasta eli isän ja äidin liitosta. Se on toki iso kasvamispolku jossa kolhuilta ei sääty. Ja muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. Tee toiselle niin kuin haluat tehtävän itsellesi toimii tässäkin. Äiti ei ole kuningatar jota palvotaan koska äiti. Äidille kuuluu toki hellyys, huomio ja huolenpito lapsen isältä. Mutta tämän oltava molempiin suuntiin kulkeva tie.
Parisuhteen ylläpidosta tehdåän vaan joku mystinen suorite. Shamppanjaa, kylpyläviikonloppuja jne. Se oikeasti voi olla vaan sitä että kiepsahtaa toisen kaulaa ja pusuttaa. Tekee jotain pientä toista ajatellen. Kömpii kainaloon katsoon leffaa vaikka molemmat nukahtas siihen (lapsen ollessa hetken unilla). Ei parisuhteen ylläpidosta tartte tehdä mitään suoritetta. Pienetkin huomion osoitukset riittää.
Huomion osoitukseksi riittää sekin, että mies tekee k
Eihän tuo ole huomionosoitus vaan normaalin, täysjärkisen aikuisen toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ketju, jossa kysytään saako lapsi olla ykkönen parisuhteessa ollessa. Naisen laittaessa lapsen ykköseksi ja jättäessa parisuhdeajan, niin tämä näkyy korkeina erolukuina pikkulapsiaikana.
Ennenkuin alapeukutat tätä ja valitat mun olevan iso lapsi jne jne, niin älä ammu viestintuojaa. Tämä on se selitys. Parisuhteen pitäisi tulla aina ensimmäisenä, sitten vasta lapset. Lentokoneen paineen laskiessa naamari laitetaan ensin itselle ja sitten aletaan auttaa vierustoveria.
Tuolla vertauksella se mies osaa ihan itse laittaa sen maskin naamalle. Äiti auttaa itseään ja lapsia. Kyllä se ero tulee, kun mies repii maskia äidin ja lasten käsistä vinkuen miehen etuoikeutta.
Pikkulapsiaika on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Varsinkin naiselle. Jos ei saa nukkua ja vastuu kodista ja lapsista jää sille äidille niin aika rankaksi käy.
Miehet taas usein turhautuvat, kyllästyvät kotielämään ja ns karkaavat kotihommista töihin ja harrastuksiin. Voi tulla niin kova pettymys toiseen että parisuhde ei kestä.
Jos on tasa-arvoinen parisuhde jossa molemmat osallistuu lasten ja kodin hoitoon ja töihin niin silloin kyllä onnistuu.
Toinen vaihtoehtohan on että toinen pariskunnasta tekee ansiotyöt ja toinen (se joka haluaa) hoitaa lapsi- ja kotihommat. Mutta jos pitää hoitaa työ JA koti yksin niin se on liikaa.
Miehet ei jaksa tai viitsi. Tai siis osa miehistä. Onneksi osa miehistä on oikein hyviä ja osallistuvia isiä. Niissä perheissä joissa on ei tulekaan eroa pikkulapsiaikana.
Karu fakta tulee esiin, alle 50v miehestä ei ole melkein koskaan isäksi, se lähtee karkuun, yhdessä on vaan pakko olla, että tulee pesäää ja lapset ovat varmaan 90% naisen päätös ja mies vain myötäilee mukana.
Vasta ne yli 50v isät ovat sellaisia, jotka oikeasti osallistuvat kotitöihin ja kasvatukseen ja down shiftaavat töissä ja asettavat perheen edelle, tämä on tuhanteen kertaan nähty juttu.
Ei niitä voi verrata, kun usein lapsenteko aloitetaan jo 19-20-vuotiaana ja äiti on koko ajan kotona ja vain isä käy töissä ja asutaan pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole kaueasti virikkeitä/houkutuksia.