Täällä neuvottiin tekemään huoli-ilmoitus vanhemman tilanteesta. Nyt sieltä soitellaan mulle.
Kerroin jokin aika sitten, että en enää kykene auttamaan riittävästi vanhempaani, kun oma terveys alkaa kärsiä. Ja sain neuvon tehdä huoli-ilmoitus, jonka tein. Nyt sieltä soitti sosiaaliohjaaja. Kysyi, että mitkä on mun mahdollisuudet auttaa jossain apuvälinekeskuksessa asioimiseen, vanhemman suostutteluun turvarannekkeen hyväksymiseen, jonkun palvelutuottajan etsimiseen joka tekisi lumityöt ja hiekoittaisi ja joidenkin lomakkeiden täyttöön. Sanoin, että tein ilmoituksen, koska olen nyt sairauslomalla uupumuksen vuoksi, enkä jaksa enää. Ihminen vain jatkoi, että nämä pitäisi nyt ensin hoitaa kuntoon ja että omaiset on parhaita suostuttelemaan. Olen sitä tehnyt nyt vuosia! Alkoi jo tulla itku ja lopetin puhelun. Samasta numerosta oli myöhemmin soitettu vielä kaksi kertaa ja joku toinen numero oli tavoitellut myös. Ehkä samalla asialla. Minä kirjoitin siihen ilmoitukseen, että en jaksa enää. Minä en jaksa!
Onko muille käynyt samoin?
Kommentit (216)
Tuo hoivakotien 5000-6000 euroa/kk on aivan sairas ja hatusta revitty hinta. Ei mitään perusteita noille lukemille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aikuisten lasten omat kiireet perheen ja työn myllerryksessä. Sen samanhan ovat teidän vanhempanne teidän kanssanne käyneet läpi, joten hekin sen tietävät. Ja teistä kaikista tulee vanhoja ja saatatte tarvita aikuisten lastenne apua.
Sitä en ymmärrä, jos pidetään aivan hirveän raskaana silloin tällöin käydä moikkaamassa tai vaikka viedä oman kauppareissunsa yhteydessä ruokakassi vanhemmalleen.
Toki tämä vain silloin, jos asutaan samalla paikkakunnalla. Ja tietenkin ihan eri asia, jos vanhempi tarvitsee päitivtäisessä elämisessään jatkuvaa hoivaa. Jota ei tosiaankaan tahdo mistään nykyään saada. Näistä kun päättävät he, joilla on varaa ostaa palvelut itselleen ja omaisilleen.
Aika ruusunpunainen kuva sinulla poikkeamisesta. Katsos, kun on vanhempia, jotka vaativat sitä ja tätä niillä poikkeamisreissuilla. Lisäksi muistisairaus saattaa tehdä tilanteista sekopäisiä. Saa haukutkin vielä päälle. Et ymmärrä kuinka kuluttavia nämä tilanteet voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo hoivakotien 5000-6000 euroa/kk on aivan sairas ja hatusta revitty hinta. Ei mitään perusteita noille lukemille.
Pörriäishinta on pörriäishinta. Äänestämällä tätä on pedattu koko 2000-luvun ajan.
Toisaalta en näe myöskään mielekkäänä, että nämä vanhukset ajattelevat säästävänsä perintöä lapsilleen asumalla kotonaan. Osa voisi olla onnellisempia jossain italialaisessa hoitolassa nauttimassa ruoasta, lämmöstä ja auringosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähivuosina vanhukset siirtyy täysin lapsien vastuulle.
Eipä se mitään auta, jos on pienet lapset ja työ. Ei ehdi 150km:n päässä käydä päivän päätteeksi antamassa lääkkeitä, yms. Ei auta kiristys tai uhkailu kun resursseja ei ole enempää.u
Otat sen mummelin luoksesi asumaan, proplem solveid
Ja sinä tyydy vain kirjoittamaan suomea kun englantia et osaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on äitisi tilanne, onko muistisairautta tmv? Meillä auttoi kun uhattiin viedä asia julkiseksi lööppeihin. Oli siis tilanne se, että ei muka ollut tarpeeksi pahasti muistisairas päästäkseen 24/7 valvottuun hoitokotiin. Lähti hortoilemaan kotoansa valtatielle, eikä tiennyt yhtään missä oli. Kävi jollain maatilalla uhoamassa että mitä ootte mun lehmät varastanut. Joo, ihan hyvin pärjää kotona sanoivat. Kyllä muuttui ääni kellossa kun sanottiin että selvä, tehdään asiasta julkinen. Taisi parissa päivässä tulla paikka hoitokotiin.
Samoin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jotenkin nuo kysymykset kuulostavat siltä, että he ovat jotain kautta olleet yhteydessä äitiisi tai ainakin selvittäneet asiaa? Miten he muuten tietäisivät sanoa suostuttelusta jne, mikäli et siitä itse ole puhunut. Minä kyllä vastaisin seuraavaan puheluun, koska asiahan on voinut / voi edetä - uskomatonta, mutta totta.
Ei välttämättä. Sossut, hoitajat ja lääkärit tietää, että yleensä näille vanhuksille on yhteistä ihan samat asiat, ei suostuta ulkopuoliseen apuun, ei suostuta käyttämään turvaranneketta jne jne jne,sama toistuu melkein kaikilla. Meidän perheessä sama kokemus, mutta sekin piste tuli, että vanhus oli pakko viedä hoitopaikkaan, halusi tai ei. No, siinä vaiheessa olikin jo muistisairautensa kanssa niin pihalla, ettei enää tajunnut missä oli. Nämä on hirveän raastavia juttuja läheisille, kuinkahan paljon loppuun uupuneita perheen jäseniä on, eipä heitä paljon kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aikuisten lasten omat kiireet perheen ja työn myllerryksessä. Sen samanhan ovat teidän vanhempanne teidän kanssanne käyneet läpi, joten hekin sen tietävät. Ja teistä kaikista tulee vanhoja ja saatatte tarvita aikuisten lastenne apua.
Sitä en ymmärrä, jos pidetään aivan hirveän raskaana silloin tällöin käydä moikkaamassa tai vaikka viedä oman kauppareissunsa yhteydessä ruokakassi vanhemmalleen.
Toki tämä vain silloin, jos asutaan samalla paikkakunnalla. Ja tietenkin ihan eri asia, jos vanhempi tarvitsee päitivtäisessä elämisessään jatkuvaa hoivaa. Jota ei tosiaankaan tahdo mistään nykyään saada. Näistä kun päättävät he, joilla on varaa ostaa palvelut itselleen ja omaisilleen.
Tunnustan syyllistyväni jonkinlaiseen käänteiseen jälkikasvattamiseen kun pidätän myötätuntoa vanhemmaltani ja vaalin myötätunnon sijaan jotain raskasta muistoa mitä syylliseni ei kysyttäessä välttämättä edes muista. Tämä on se tapa millä sukupolvien taakka siirtyy kuin joku kapula. Pitäisi siis vain oppia olemaan. Pieni kiukutteleva mieli pitäisi saada ensin tyydytetyksi ja sitten sammutetuksi. Sen jälkeen: teetä ja myötätuntoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähivuosina vanhukset siirtyy täysin lapsien vastuulle.
Eipä se mitään auta, jos on pienet lapset ja työ. Ei ehdi 150km:n päässä käydä päivän päätteeksi antamassa lääkkeitä, yms. Ei auta kiristys tai uhkailu kun resursseja ei ole enempää.u
Otat sen mummelin luoksesi asumaan, proplem solveid
Meillä ei ole varaa isompaan asuntoon. Viisihenkinen perhe ja alle 100 neliötä. Lisäksi isäni tulisi kateelliseksi, mikäli vain äitini asuisi meillä. Yksinäistä olis myös, sillä lähdemme töihin klo 7.30 ja olemme kotona klo 17.30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aikuisten lasten omat kiireet perheen ja työn myllerryksessä. Sen samanhan ovat teidän vanhempanne teidän kanssanne käyneet läpi, joten hekin sen tietävät. Ja teistä kaikista tulee vanhoja ja saatatte tarvita aikuisten lastenne apua.
Sitä en ymmärrä, jos pidetään aivan hirveän raskaana silloin tällöin käydä moikkaamassa tai vaikka viedä oman kauppareissunsa yhteydessä ruokakassi vanhemmalleen.
Toki tämä vain silloin, jos asutaan samalla paikkakunnalla. Ja tietenkin ihan eri asia, jos vanhempi tarvitsee päitivtäisessä elämisessään jatkuvaa hoivaa. Jota ei tosiaankaan tahdo mistään nykyään saada. Näistä kun päättävät he, joilla on varaa ostaa palvelut itselleen ja omaisilleen.Aika ruusunpunainen kuva sinulla poikkeamisesta. Katsos, kun on vanhempia, jotka vaativat sitä ja tätä niillä poikkeamisreissuilla. Lisäksi muistisa
Jos erehtyy poikkeamaan, jonkun oman menon yhteydessä, niin voi käydä niin ettei sinne omaan menoon ehdi ollenkaan, kun työlistat lähtevät pyörimään. Mikään aika ei riitä ja pahimmillaan kipataan niskaan koko elämän ankeudet lähtien 1940-luvun alusta. Katkeran kitkerää ja harhaluuloista touhua.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Te hoidatte vanhempanne. Tehän ette halua ottaa lisää velkaa, eikö niin. Ettehän te tykkää säästöistäkään. Hoitakaa siis.
Te teitte liian vähän jälkeläisiä. Nyt viedään yli kolmasosa palkasta eläkemaksua että teille voidaan maksaa eläkettä.
"Naisilla on paljon monimutkaisempi koneisto kuin miehillä ja samanikäiset naiset voivat olla ihan hormonaalisesti erilaisessa elämänvaiheessa. Toinen tekee lapsia siinä missä toisella on pre-menopaussi kaikkine vaivoineen. Kuinka moni nainen käy tai pyytää gynellä käydessään hormoniarvojensa mittauksen? Osa sinnittelee viimeiseen saakka suunnilleen nonstop-VTI-potilaana ennen kuin uskaltaa alkaa käyttää hormonikorvaushoitoa. Osalla paranee se masennus kahdella Vagifemillä viikossa."
Tämä on lainaus jonkun kirjoituksesta ketjussa aiemmin.
Vielä tänäkin päivänä nainen nähdään vaivaisena ja alati sairaana olentona, joka on aina hormoniensa vietävänä, eikä pysty järjellisesti toimimaan. Hormonit vain ohjaa ja niiden heilahtelut tekevät elämästä vaikeaa. Miehet taas toimivat aina järjen ohjaamana, ovat jämäköitä, eivät kärsi hormonien vaihteluista tai eivät anna niiden vaikuttaa.
Näistä asioista tarvittaisiin joku Best practices-kirja, ettei kaikkien tarvitse miettiä itsekseen. Ja ei vaan toteutuksesta, vaan myös metatyö.
Itse en vastaisi vaan enää äidin soittoihin, jos rupeaisi noin hankalaksi.
Taas tällaisen ketjun lukeminen auttoi suunnittelemaan omaa vanhuutta:
1) sijoitusvakuutus 2) sinne alkupääoma, säästö ja mahdolliset tulevat perinnöt 3) tuotosta kohdennetut eläkesäästöt itselle ja lapsille (omani voin avata jo aiemmin). Lapset pääsevät aiemmin pois oravanpyörästä tai saavat lisuketta peruseläkkeisiinsä. Vakuutus korvaa myös hautajaiset ja he saavat tietyn summan kumpikin. Toinen saa x summan enemmän, koska ei saa sitä isänsä puolelta. Todennäköisesti nuorempi perii hänet, joten raha kiertää. 4) nykyisen asunnon tilalle vanhuuskämppä kun se on aika on 5) jos en myy sitä yksityiselle ja pääse vuokralle vanhusten asumisyksikköön, myyn sen pankille ja jään siihen käänteisen lainan turvin, jolla maksan palvelut. Minut saa laitostaa kun viimeinen järjen lamppu sammuu. Mitä jää viivan alle, on lasten.
Tästä kaikesta pitää tehdä dokumentit ja keskustella perillisten kanssa ajoissa, että kaikki on selvää. Hoitotahto täytyy myös laatia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en vastaisi vaan enää äidin soittoihin, jos rupeaisi noin hankalaksi.
Tuo sama kohtalo odottaa sinuakin vielä edessä, helppoa se on nyt sanoa ettet vastaa äidin soittoihin. Katsotaan sitä sitten kun itse olet +80v, voi olla eri ääni kellossa sitten. Naiset muutenkin elävät miehiä pidempään, joten on hyvin mahdollista, että suurin osa palstanaisista muuttuu mummovuosina sietämättömiksi läheistein mielestä. Sitten ulistaan kun ketään ei kiinnosta ja jäädään aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
"Naisilla on paljon monimutkaisempi koneisto kuin miehillä ja samanikäiset naiset voivat olla ihan hormonaalisesti erilaisessa elämänvaiheessa. Toinen tekee lapsia siinä missä toisella on pre-menopaussi kaikkine vaivoineen. Kuinka moni nainen käy tai pyytää gynellä käydessään hormoniarvojensa mittauksen? Osa sinnittelee viimeiseen saakka suunnilleen nonstop-VTI-potilaana ennen kuin uskaltaa alkaa käyttää hormonikorvaushoitoa. Osalla paranee se masennus kahdella Vagifemillä viikossa."
Tämä on lainaus jonkun kirjoituksesta ketjussa aiemmin.
Vielä tänäkin päivänä nainen nähdään vaivaisena ja alati sairaana olentona, joka on aina hormoniensa vietävänä, eikä pysty järjellisesti toimimaan. Hormonit vain ohjaa ja niiden heilahtelut tekevät elämästä vaikeaa. Miehet taas toimivat aina järjen ohjaamana, ovat jämäköitä, eivät kärsi hormonien vaihteluista tai eivät anna niiden vaikuttaa.
Luepa uudestaan ajatuksen kanssa. Menopaussi tulee melkein kaikille naisille. Andropaussia ei moni mies myönnä potevansa. Moni mies menee hautaan luullen olevasti vaikeasti masentunut, vaikka kärsii testosteronivajeesta. Aiheesta on lyhyt jakso Areenassa. Todellista testosteronivajeesta kärsivien määrää ei tunneta, koska miehet eivät pääse välttämättä ikinä lääkärin puheille. Naisilla on sen sijaan rohkeutta ja uskallusta hakeutua asiantuntevalle lääkärille viimeistään kun olo käy liian pahaksi.
Puhutaan miesten viidenkympin villityksestä. Osalla miehistä on silloin käsillä kuolemanpelko ja halu testata, että vieläkö kelpaa ja saa kenties vielä perheenlisäystä. Osalla miehistä on käsillä testosteronivajeesta johtuva masennus. Sen lisäksi testosteronivaje näivettää lihakset ja muuttaa melkein kaiken energian rasvaksi. Voimia ei ole ajatella eikä tehdä mitään. Jos on parisuhteessa, on helpointa antaa naisen hoitaa ja säätää. Miehillä lääkärille meno voi vertautua melkein äärimmäiseen sosiaaliseen häpeään jos siellä tutkitaan testosteroniasioita, joista henkilö voi vain rajallisesti itse päättää.
Kyse ei ole sodasta. Kyse on siitä, että tämä systeemi runnoo nyt melkein jokaista. Niillä työttömillä maakuntien miehillä voi olla käytännön osaamista kiinteistöjen kunnossapidosta, pihatöistä ja vanhusten kanssa kanssakäymisestä. Heillä ei ole osaamista minkään työttömien vuokratyöfirman pyörityksestä. Ainakin vielä he voisivat saada starttirahan, mutta sitten he tarvisivat jonkun tekemään nettisivut ja vastaamaan puhelimeen ja meileihin. Sen lisäksi jonkinlaiset työkalut homman hoitoon.
Kukaan ei kiellä mentorina toimimista. Suomi on niin omituinen maa, että kun lukiolainen haluaa kokeilla yrittäjyyttä, hänelle saa päivässä viisi mentoria. He eivät tykkää pahaa jos lukiolainen pistää homman jäihin mennäkseen opiskelemaan. Vaikea kuvitella, että vaikka Rane, Repe ja Peksi saisivat yhtä innokkaan porukan mentoroimaan yrityksen perustamisessa jne. Ei, vaikka siitä saisi omallekin yritykselle synergiaetuja. Luonto on sellainen, ettei se salli liian montaa urosta samalla hehtaarilla.
Eihän se ihmisten uuvututtaminen ole edes Suomen talouden etu! Poliitikoille voi laittaa viestiä, että sen vanhusten hoiva-avun pitää löytyä natiiveista eikä Aasiasta tähän hätään. Ennen vanhaan järjestettiin työllisyyskoulutusta. Kuinka meillä ei ole poliitikoilla viitseliäisyyttä anoa jotain EU-tukea työllisyyskoulutusta varten, vaikka se olisi tärkein ja hyödyllisin sekä tarpeellisin työllisyystoimi nyt?
Vierailija kirjoitti:
Taas tällaisen ketjun lukeminen auttoi suunnittelemaan omaa vanhuutta:
1) sijoitusvakuutus 2) sinne alkupääoma, säästö ja mahdolliset tulevat perinnöt 3) tuotosta kohdennetut eläkesäästöt itselle ja lapsille (omani voin avata jo aiemmin). Lapset pääsevät aiemmin pois oravanpyörästä tai saavat lisuketta peruseläkkeisiinsä. Vakuutus korvaa myös hautajaiset ja he saavat tietyn summan kumpikin. Toinen saa x summan enemmän, koska ei saa sitä isänsä puolelta. Todennäköisesti nuorempi perii hänet, joten raha kiertää. 4) nykyisen asunnon tilalle vanhuuskämppä kun se on aika on 5) jos en myy sitä yksityiselle ja pääse vuokralle vanhusten asumisyksikköön, myyn sen pankille ja jään siihen käänteisen lainan turvin, jolla maksan palvelut. Minut saa laitostaa kun viimeinen järjen lamppu sammuu. Mitä jää viivan alle, on lasten.
Tästä kaikesta pitää tehdä dokumentit ja keskustella perillisten kanssa ajoissa, että kaikki on
Hyvin ajateltu! Jos sinulla on joku tuttu lääkäri, aloita häneltä lääkärintodistusta siitä että olet täysissä sielunvoimissasi eli et ole dementoitunut. Liitä sen kopio mukaan joka ikiseen kappaleeseen, jota voi kuvitella ikinä tarvittavan ja säilytä se vuokraamassasi pankin tallelokerossa. Teetä lääkärilläsi DVV:ssä aikanaan vahvistettava edunvalvontavaltuutus. Teet lapsillesi palveluksen kun laitat kaikki dokumentit yhteen mappiin, yhdelle muistitikulle ja pankin tallelokeroon molemmissa muodoissaan talteen. Älä salaile lapsiltasi mitään. Kerro asioista silloin kun he ovat siihen riittävän vanhoja. Tottakai heitä itkettää jos alat heti loppupäästä puhumaan eli muistitestamentista ja siitä, että haluatko lahjoittaa kehosi lääketieteelle tai hautajaistestamentistasi. Puhu heille siitä, että haluat elämästänne hyvän ja ennakoitavan elämän, koska loppu tulee olemaan suurimmalla osalla ikävä. Sinä säästät heidät monelta suurelta taakalta kun itse päätät, että he löytävät ohjeet kuinka sinun kanssasi tulee toimia. Se mappi, johon laitat kopion hoitotahdostasi jne, pitää olla lastesi löydettävissä. Hoitotahto kannattaa tehdä Omakantaan heti kun täyttää 18. Samoin edunvalvontavaltuutus. Testamentin tärkeyttä ei kannata vähätellä. Siitähän saa kaupan bonuskortilla alennustakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en vastaisi vaan enää äidin soittoihin, jos rupeaisi noin hankalaksi.
Tuo sama kohtalo odottaa sinuakin vielä edessä, helppoa se on nyt sanoa ettet vastaa äidin soittoihin. Katsotaan sitä sitten kun itse olet +80v, voi olla eri ääni kellossa sitten. Naiset muutenkin elävät miehiä pidempään, joten on hyvin mahdollista, että suurin osa palstanaisista muuttuu mummovuosina sietämättömiksi läheistein mielestä. Sitten ulistaan kun ketään ei kiinnosta ja jäädään aivan yksin.
Osa reissaa jne niin pitkään kuin ystävättäret ovat hengissä. Kun rivit harvenevat, alkavat hekin passivoitua. Yksinäisyys on yksi vahva syy dementoitumiselle. Yksinäisyys on sitä, kun ei ole samalla aaltopituudella olevaa seuraa. Oma ystävätär voisi olla sitä. Oma lapsi on aina oma lapsi. Mihinkäs se muka muuttuisi? Vanhemman ja lapsen paras osuus yhteisessä elämässä on ollut se vaihe kun oma lapsi on ollut nuori ja virkeä aikuinen. Molemmat ilman raskaita sitoumuksia menneet unohtaen ja tulevasta tietämättä.
Vierailija kirjoitti:ennen koulua
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pahin virhe on ottaa yhteyttä mihinkään viranomaisiin, sossuun yms. sillä jokaisesta joka ottaa yhteyttä tehdään jollain tavalla syyllinen johonkin asiaan ja pian saa olla selittelemässä ja tekemässä selvityksiä viikoittain kaikista tekemisistään. Suomi on aivan karmiva maa virastojen osalta, ei mikään onnellinen maa.
Se on se virkavastuu. Meidän fyysisesti sairaan lapsen koulutaksiin nouseminen sairauden vuoksi vaati seuraavat asiat: palaverit sosiaalityöntekijän kanssa, minun käyntini psykiatrilla ja terveen papereiden kirjoituttaminen ja puolisolla sama juttu, lapsi psykologin kanssa leikkimässä ja jokin arvostelu, sen jälkeen me vanhemmat samassa huoneessa lapsen kanssa leikkimässä ja psykologin lausunto, sitten me toisen psykologin luona ja jokin yhteenveto. Samaan aikaan lastenpsykiatri arvioi lasta ja kun me menimme huoneeseen, hän kysyi mitä lääkettä HA
Lähdit varmaan hakemaan väärää reittiä, kun noin monimutkainen prosessi käynnistyi. Olisi varmaan kannattanut hankkia lapsen hoitavalta taholta lausunto, ettei lapsi kykene koulumatkaan sairautensa takia ja laittaa se taksikyytihakemuksen liitteeksi. Erityislapsilta vaaditaan yleensä julkisen puolen psykologin tai neurologin lausunto, ettei kykene itsenäiseen liikkumiseen. Erityislapset ovat sisällä systeemissä eli heillä on yleensä vuosittaiset kuntoutustyöryhmän tutkimukset ja sitä kautta hoituu yleensä nuo tarvittavat liitteet taksikuljetuksiin.
Sosiaalityöntekijä on käynyt kotona ainoastaan silloin, kun on omaishoidon tuen kartoitusta tehty. Lasten neurologisen polin sosiaalityöntekijää tavattiin vuosittain kuntoutustyöryhmän kokousten yhteydessä. Hänen kanssaan keskusteltiin silloin, kun lapsi oli psykologin ja neurologin testeissä. Jos hoitotahon kautta on sosiaalityöntekijä tarjolla, niin suositttelen käyttämään hänen apuaan, hän osaa neuvoa ne oikeat tahot eri juttuihin, mitä kautta mikäkin asia hoituu ja häneltä sai ylipäätään tietoa, mitä kaikkea apua on mahdollista saada, kuten tuo omaishoidon tuki, mitä sai jokusen vuoden.
Muistisairaan vanhuksen kohdalla ainoa tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa oli siinä vaiheessa, kun vanhus pääsi tilapäishoitoon ja sosiaalityöntekijää tarvittiin myöntämään se tuetun palveluasumisen paikka, mihin sitten jonotettiin, kunnes sellainen viimein vapautui.
Kuinka se aasialainen oppii ymmärtämään joka murretta ja viihtyy jossain kairassa? Pienemmän riesan tie kouluttaa niistä paikallisesta jonkin sortin apujoukot.