Täällä neuvottiin tekemään huoli-ilmoitus vanhemman tilanteesta. Nyt sieltä soitellaan mulle.

Suomessa pahin virhe on ottaa yhteyttä mihinkään viranomaisiin, sossuun yms. sillä jokaisesta joka ottaa yhteyttä tehdään jollain tavalla syyllinen johonkin asiaan ja pian saa olla selittelemässä ja tekemässä selvityksiä viikoittain kaikista tekemisistään. Suomi on aivan karmiva maa virastojen osalta, ei mikään onnellinen maa.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoidossa voi sopia että käyvät katsomassa ruokapuolen ja pesut kuin lakanan vaihdon ja samalla lakaisevat pihaa. Kaikki on sovittavissa. Vanhat ihmiset vierastaa outoja ihmisiä joten voitte olla paikalla kun näitä sovitaan. Vanhojen ihmisten on hyvä asua kotonaan jos saavat apua . Talvella ruuan kuljettaa monet rollaattorilla. Eli sopivan kokoinen rollaattori kullekin. Ihmiset on eri kokoisia. Tai tilaa kotiin kerran viikossa lähikaupassa sopimassa ruokakuljetus ovelle. Kaikilla on noin samat asiat edessä kun tekin tulette vanhoiksi. 

Jos ikäihminen pystyy liikkumaan, on psyykiselle toimintakyvylle tärkeää hankkia ne nastapohjatalvikengät, joista nastat voi viikata pohjan sisään sisällä, sekä käydä asioilla vaikka sillä Eslan potkupyörällä tai rollaattorilla. Tietenkin siihen sopiva kori ja vanhukselle sopiva helposti kannettava reppu ja skeittikypärä balaclavan kanssa ovat tärkeitä hankintoja. Aluksi voi pistää hanttiin, mutta kannattaa vaikka tulostaa Aivoliiton artikkeleita aivojen turvaamisesta niin hän ymmärtää, että hänestä välitetään.

Älykellon jumppamuistutus voi innostaa iäkkäämmänkin tekemään sänky- tai tuolijumppaa, joka keskeytettiin koronan tulon vuoksi. Ohjeet voi tulostaa ja laittaa eri jumppapisteiden viereen. Kaupassa Klinge.de on järjellisiä apuvälineitä ikääntyvän väestön tarpeisiin. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Ruokia on saanut tilata viimeistään koronasta lähtien kotiin. Ei ole mikään rikos syödä valmisannoksia kunhan ne sopivat ruokavalioon ja ovat 80% sydänmerkki-tuotteita. Kannattaa laittaa se ravitsemus samanlaiseen lukujärjestykseen kuin laittaisi lapselle. Maitoa kannattaa hankkia pillimaitona, koska moni ei jaksa juoda litraa maitoa. Apteekista sitten proteiinia ja järjen toimintoa auttavat ravintolisät siihen päälle. 

 

Lämpimien ruokien lisäksi kannattaa ajatella siten, että aamupalalla syö jotain kuitupitoista, vaikka sitä kaurapuuroa ja siihen joko voi- tai hillosilmä vähäsokerisesta omenalettuhillosta. Siihen kuppi kahvia ja se pillimaito sekä monivitamiini (marketista saa 5 purkkia vitamiinia apteekin vitamiiniin verrattuna. Jos on huono puuronsyöjä ja voisilmänlaitto epäilyttää niin kannattaa joko ostaa valmiita voi-/margariininappeja ja vaikka niitä taaperoiden imeskeltäviä soseita soseeksi tai sitten vaikka Bonnen s

Sinun neuvosi uupuneelle omaiselle, joka on sairaslomalla ja yritti viimeisillä voimillaan saada apua, on että alkaa hääräämään vanhuksen pillimaitojen ja ruokapäiväkirjan parissa? Oletko sinä kenties se sosiaaliohjaaja, joka näitä huoli-ilmoituksia pompauttaa takaisin  omaisille?

Oikein osuva kuvaus nyky-yhteiskunnasta. Ap kertoo, että ei saanut apua vaan lisää vastuutusta. Ja täällä annetaan vinkkejä, mitä voisi vielä tehdä lisää ja paremmin vanhuksen hoidossa. Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otit sitten vauvapalstan neuvon vastaan. Voi luoja...

Lähetin myös viestin ikäkeskukseen ja sieltä sanottiin myös, että pitää tehdä huoli-ilmoitus ja laittaa siihen selkeästi myös se, että omaiset ei pysty enää hoitamaan. Tämän piti auttaa "rehellisen ja avoimen keskustelun avaamisessa ikääntyneen kanssa ". Joopa joo.

Mutta kuulostat paljon äidiltäni. Hän voisi sanoa juuri noin. Se seuraavassa hetkessä haukkua, että etkö tajua edes huoli-ilmoitusta tehdä. 

Ap

No eikö sossut juuri yrittäneet tuota? Hoidontarpeen arviointi kuuluu protokollaan. Sano sanottavasi ja vaadi oikeutta. Ei sitä niin vain tule jostain, ja mummo ongelmineen poistu toiseen ulottuvuuteen. 

Tuttua.  Mä kuitenkin sanoin sosiaalityöntekijälle,  että juuri siksi tein huoli-ilmoituksen,  koska minä en pysty asioita hoitamaan.  Lisäsin vielä,  että jos pystyisin,  en olisi tehnyt koko huoli-ilmoitusta.  Perusteluksi sanoin,  että elämäntilanteeni on sellainen,  ettei siihen mahdu yhtään mitään ylimääräistä. Uskoivat yhdestä kerrasta. 

Minulla sama tilanne 86 -vuotiaan muistisairaan äitini kanssa. Asun äidistä 300 km päästä ja minulla on töiden lisäksi perhe. En voi olla joka viikonloppu häntä auttamassa tai matkustaa keskellä viikkoa ottamalla maksutonta vapaata töistä. Hoidan joitakin hänen raha-asioitaan jne. Onneksi hänellä hyvä eläke, niin kotona käy maksulliset yksityinen terveydenhoitaja, arkiahkereiden auttaja ja ruokapalvelu. Mutta silti minua ja siskoani (joka myös asuu kaukana äidistä) patistellaan auttamaan noiden palvelujen lisäksi ja hoitamaan äiti hoitokotiin. Se vaan ei toimi koska äiti vaatii saada elää kotonaan kuolemaansa saakka.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pahin virhe on ottaa yhteyttä mihinkään viranomaisiin, sossuun yms. sillä jokaisesta joka ottaa yhteyttä tehdään jollain tavalla syyllinen johonkin asiaan ja pian saa olla selittelemässä ja tekemässä selvityksiä viikoittain kaikista tekemisistään. Suomi on aivan karmiva maa virastojen osalta, ei mikään onnellinen maa.

Se on se virkavastuu. Meidän fyysisesti sairaan lapsen koulutaksiin nouseminen sairauden vuoksi vaati seuraavat asiat: palaverit sosiaalityöntekijän kanssa, minun käyntini psykiatrilla ja terveen papereiden kirjoituttaminen ja puolisolla sama juttu, lapsi psykologin kanssa leikkimässä ja jokin arvostelu, sen jälkeen me vanhemmat samassa huoneessa lapsen kanssa leikkimässä ja psykologin lausunto, sitten me toisen psykologin luona ja jokin yhteenveto. Samaan aikaan lastenpsykiatri arvioi lasta ja kun me menimme huoneeseen, hän kysyi mitä lääkettä HALUAMME lapselle. Hänellä oli leuka pudota pöytään kun sanoimme, että haemme erikoikeutta päästä koulutaksiin alle 5 km:n koulumatkalta fyysisen sairauden vuoksi. Siitä sitten oma lausuntonsa.

Homma jatkuu sosiaalityöntekijän tekemällä kodintarkastukselta. Oli kyllä hävytön ihminen, joka ei pessyt tullessaan käsiään vaikka ojensin hänelle pinkasta puhdasta pyyhettä ja viittoilin kohti vessaa. Aikansa pyöri asunnossa ympäriinsä ja tenttasi minua. Se oli huvittavaa siinä mielessä, että olen aina ollut aikamoinen hissukka ja lukutoukka mutten ole edes Mustaa raamattua teininä lukenut. Siinä vaiheessa teki mieli kyllä sanoa kun hän tenttasi lapsen sairauden syytä, että eikö hän lue ollenkaan lääkärintodistuksia? Syy on geeneissä! Ei sellaista voi vanhempi aiheuttaa! Loppuhuipennus oli lastenpsykiatriassa, jossa sitten oli koko tutkimukseen ja hoitoon osallistunut lääkäriryhmä, sosiaali- ja lastenpsykiatriapuoli yhdessä. Ilmeisen pitkin hampain myönnettiin sitten koulutaksi vuodeksi. Jos olisin tiennyt, minkälaista syyllistämistä ja milteinpä leimaamista homma on, olisin miettinyt toisenkin kerran olisinko uskaltanut hommaan lähteä! Onneksi tiesin, ettei tunnollani ole yhtään tietoisesti tehtyä virhettä tai vikaa, jonka vuoksi minut olisi voitu ristiinnaulita. Puoliso ei heitä kiinnostanutkaan ja hän oli irroitellut opiskelijana kuten teekkareilla on tapana!

Ruokalista on helppo kauppalista. Kokemusta on sen suhteen, että mikä pilaantuu ja että pilaantunutta maitoa ja pullaa on jääkaappi täynnä. Tutussa kaupassa voi sentään sopia, etteivät kaikki ruoat vanhene samana päivänä. Laittavat jopa ihan maalarinteipillä viikonpäivät ja päivämäärän isommalla muistuttamaan ruokailujärjestyksestä.

Ihan lähtökohtaisesti vanhuksen ei pidä pantata perintöä vaan se pitää käyttää elämiseen. Moni vanha nainen elää pissavaippojaan kuivatellen ja nuukaillen sekä juo suunnilleen pikakahvia vanhan pullan kanssa. Ei se ole elämänlaatua eikä se edistä millään muotoa terveyttäkään. Terveysaspekti kannattaa muistaa siksi, että kun muisti alkaa heittää ei kannata ainakaan omaisena syöttää muistisairautta lisäävästi. Niin kauan kuin joku mamma tai pappa puhuu järkeviä ja toimii normaalisti, hän syököön ja juokoon kuten haluaa.

Yritin varoittaa ihmisten neuvoista. Joskus joku sossu saa ihmiset rasittumaan, koska tehtävälista on pitkä ja monet uupuneita. Apuvälineitä voi muukin sukulainen hakea, ettei yksin hoida sitä.

Vierailija kirjoitti:

Oikein osuva kuvaus nyky-yhteiskunnasta. Ap kertoo, että ei saanut apua vaan lisää vastuutusta. Ja täällä annetaan vinkkejä, mitä voisi vielä tehdä lisää ja paremmin vanhuksen hoidossa. Juuri näin.

Suomessa on valtava työttömyys. On järjetön ajatus, etteikö näitä työttömiä voisi saada vaikka työttömien osuuskuntana auttamaan vanhuksia. On kohtuutonta ajatella, että ihmiset ajavat toiselta puolelta Suomea tekemään asioita, jotka pystytään tekemään läheltä ja paremmin. 

Nykyään se on tuollaista. Itse joutuu etsimään ne palveluntarjoajat. Kun tein omasta äidistäni huoli-ilmoituksen minulle annettiin nettiosoite, josta etsiä paikallisia palveluntarjoajia. Kun tämän sain tehtyä helpotti. Rahaa palaa, mutta palvelu pelaa. Kotihoito huolehtii lääkkeet, pesut ja pienet avut. Siivooja hoitaa siivoukset ja pyykin. Ruoka tulee kerran päivässä (2 ateriaa) ateriapalvelusta. Paikallinen yrittäjä auraa ja hiekoittaa pihan tarvittaessa. Posti tulee Lähilaatikkoon. Laskut olen siirtänyt maksupalveluun tai tulevat E-laskuna, ja voin maksaa ne äidin tililtä. 

Täällä on hyviä neuvoja siihen, miten olla parempi ja tehokkaampi kotiapulainen, fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja ja ruokapalvelun työtekijä vanhukselle. Turvarannekkepalvelunkin voi ottaa omalle vastuulleen. Hyvä tietää.

Oliko jollain neuvoa siihen, miten voi tilanteen ja terveyden niin vaatiessa saada enemmän apua ja palveluita ikääntyneelle omaiselle? Miten voi pyytää apua ilman, että joutuu antamaan itse enemmän apua? 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää vain ap pysyä tiukkana, että et pysty enää auttamaan. Joko hoet vain sitä kun sulle soitetaan, tai et vastaa ollenkaan kuten nyt teitkin. Jos omainen erehtyy sanomaan, että voi tehdä jonkin asian, saa tehdä jatkossakin. Mutta kun asiakkaan tietoihin kirjataan, ettei auttavia omaisia ole, suunnitelmat tehdään sen mukaan.

Näin on. Vähän yli 70 v ystäväni, hyväkuntoinen nainen, on auttanut vähän vanhempaa naispuolista naapuriaan kuskaamalla häntä asioille, kun ei pääse omin avuin. Tuo naapuri on huonojalkainen ja hänen mies on palvelutalossa. Naapurin lapset asuvat kaukana.

Sossu soitti sille naiselle ja kartoitti hoivan tarvetta. Nainen sanoi, että naapurin rouva auttaa lumitöissä ja kuskaa asioille. Sitten sossu oli kirjoittanut raporttiin jotenkin näin, että ei kunnallisen avun tarvetta, kun naapuri auttaa! Eikä ollut saanut palvelu- eikä taksilippuja.

Että todella varovainen saa sanomisessaan olla sossulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähivuosina vanhukset siirtyy täysin lapsien vastuulle.

Eipä se mitään auta, jos on pienet lapset ja työ. Ei ehdi 150km:n päässä käydä päivän päätteeksi antamassa lääkkeitä, yms. Ei auta kiristys tai uhkailu kun resursseja ei ole enempää.u

Otat sen mummelin luoksesi asumaan, proplem solveid 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyviä neuvoja siihen, miten olla parempi ja tehokkaampi kotiapulainen, fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja ja ruokapalvelun työtekijä vanhukselle. Turvarannekkepalvelunkin voi ottaa omalle vastuulleen. Hyvä tietää.

Oliko jollain neuvoa siihen, miten voi tilanteen ja terveyden niin vaatiessa saada enemmän apua ja palveluita ikääntyneelle omaiselle? Miten voi pyytää apua ilman, että joutuu antamaan itse enemmän apua? 

Ostopalvelut, jos rahaa on käytettävissä. Jos ei, sitten todellakin tuo huoli-ilmoitus, josta voi seurata paljon hyvääkin.

Nimim. Kokemusta on, tytär 66-v.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n omainen vaikuttaa masentuneelta. Se ei ole nykyaikana mikään häpeän aihe. 33% suomalaisista on elämänsä aikana jossain vaiheessa masentunut. Siis yhtä moni kuin syöpään sairastuvista. 

Ei sen vuoksi tarvi käydä edes psykiatrilla. Eiköhän tk-lääkäri osaa kirjoittaa ainakin aluksi jotkin masennuslääkkeet. Ei masennukseen tarvita mitään muuta erityistä syytä kuin herännyt ymmärrys ihmiselämän lyhyydestä ja hauraudesta. Kenellekään vanheneminen ja oma voimattomuus vaivoineen eivät ole helppo hyväksyä. Nykyvanhukset ovat kasvatettu vaikenemaan kaikista vaikeista tunteista ja kyllähän se arpeutunut haavakin voi kalvaa ilkeästi.

Eikö aloittaja itsekin ole uupunut ja masentunut, eikä jaksa edes omia asioitaan hoitaa. Joku sanoi kerran, että kun kääntää katseen itsestään muihin avun tarpeessa oleviin, ja alkaa auttaa heitä, niin masennus häviää. Tämän ajan itsekeskeisyys sairastuttaa ihmiset, nähdään itsensä sairaana uhrina, ja sokeudutaan toisten hädälle. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on. Vanhempasi sanoo sossulle että ei käy niin mitään ei ole tehtävissä joten "jos ei jaksa, on vaan pakko jaksaa"

Ei ole pakko jaksaa. Tiedän, että kirpaisee jättää läheinen heitteille.

Olisiko sinulla joku muu hänen tilanteensa tunteva läheinen tai vaikka naapuri, joka voisi tehdä erikseen huoli-ilmoituksen. Siinähän hän voisi ilmoittaa huolensa syyksi nimenomaan sen, että sinä et enää jaksa huolehtia. Jos tuntisin sinut, tekisin huoli-ilmoituksen sinustakin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne 86 -vuotiaan muistisairaan äitini kanssa. Asun äidistä 300 km päästä ja minulla on töiden lisäksi perhe. En voi olla joka viikonloppu häntä auttamassa tai matkustaa keskellä viikkoa ottamalla maksutonta vapaata töistä. Hoidan joitakin hänen raha-asioitaan jne. Onneksi hänellä hyvä eläke, niin kotona käy maksulliset yksityinen terveydenhoitaja, arkiahkereiden auttaja ja ruokapalvelu. Mutta silti minua ja siskoani (joka myös asuu kaukana äidistä) patistellaan auttamaan noiden palvelujen lisäksi ja hoitamaan äiti hoitokotiin. Se vaan ei toimi koska äiti vaatii saada elää kotonaan kuolemaansa saakka.

Naisia on helppo syyllistää ja laittaa vastuuseen sellaisista asioista, joista miehiä korkeintaan kuultaisiin. Miehet osaavat nimittäin ylikorostaa työnsä vastuullisuutta ja stressin määrää. Varaston päällikkö voi sanoa olevansa merkittävän suomalaisyrityksen tai monikansallisen yrityksen keskijohdon tärkeä tekijä, joka vastaa yli sadan tai tuhannen alaisen työnkulusta ja -sujuvuudesta sekä huolehtii kaiken kitkattomasta toiminnasta joka suuntaan. Vastuuta on paljon palkkaan nähden. Lapsia on toki ikävä, koska työajat vaihtelevat ja venyvät jne.

Naispuolinen aineenopettaja heti pienentelee itseään, ettei hän nyt niin merkittävässä oppilaitoksessa opeta ja juu, ihan herttaisia teinit ovat ja omat lapset hoituvat siinä sivussa kun ovat helppoja lapsia. Oma terveys on priimaa ja puoliso tukee työelämässä, vaikka heittämällä koulun viereen autolla. Ja kyllähän minä olen kova kotitalousihminen ja tiedän parhaiten, kuinka vanhempi tykkää kuinka siivotaan ja matonhapsut oiotaan. Ymmärränhän minä, ettei voi velipoikia tällaisia asioita laittaa hoitamaan kun mistään eivät mitään ymmärrä ja olisihan se äidin kotipaikkakunnalla se yksi serkun lapsi työttömänä, muttei äiti sitä kattonsa alle päästä jne jne. 

Lopettakaa hyvät naiset se itsenne pienentäminen ja sanokaa suoraan kysyjille, että noidannuoli vaivaa eikä minusta ole nyt kyykistelijäksi ja kyllä, hemoglobiini on matala kystista johtuvaan kohdunpoistoon olen menossa heti kun pääsen ja lapseni olen tehnyt olettaen, että yhteiskuntasopimus on siinä mielessä voimassa, että eläkeläiset hoidetaan kuten ennenkin. Ennen kaikkea äänestäkää siten, että nämä vanhustenhuollon välistävetäjät, pörriäiset ja surriaiset, saadaan välistä pois ja palvelut julkisiksi. Ei tällaisista asioista väännetty Suomessa 1970-1990-luvuilla!

 

Ap, jotenkin nuo kysymykset kuulostavat siltä, että he ovat jotain kautta olleet yhteydessä äitiisi tai ainakin selvittäneet asiaa? Miten he muuten tietäisivät sanoa suostuttelusta jne, mikäli et siitä itse ole puhunut. Minä kyllä vastaisin seuraavaan puheluun, koska asiahan on voinut / voi edetä - uskomatonta, mutta totta.