Keskustellaan intuitiosta. Missä tilanteessa olet kokenut intuition? Onko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan saaneet kokea intuitiotaan?

Mulla 4 lasta ja intuitio (unet) on kertonut sukupuolen joka kerta oikein, vaikka ultrassa on joskus muuta arvailtu. 

Housuissas sulla on intuitio.

Joo. On kokemuksia.

Mutta nyt tuntuu intuitio olevan kadoksissa, juuri kun sitä tarvitsisin. On liikaa vaihtoehtoja ja olen jotenkin jumissa...

Koen usein intuitiota, ja myös noudatan sitä, jos tilanne on sellainen. Lapsena jo tiesin että puhelin soi ennen kuin se soi jne.

Opiskelijana ollessani intuitioni viestitti usein tenttikysymykset.

Elän elämääni pääosin intuitiolla.

Eikös se intuitiö anna ihmisen mieleen viestejä ihan päivittäin. Kaikilla ihmisillä on intuitipo, yleensä mitä älykkäämpi sen parempi intuitio. Toiset luottaa intuitioon enenmmän ja toiset järkeilee asioita. Tilanteesta riippuu kumpi parempi..

Esim ihmisiin tutustuessa tulee intuitio siitä minkälainen tyyppi on kyseessä.. ensivaikutelma.. mutta intuitio on laajempi käsite --

Talokaupoilla tulee intuitio siitä, olisiko hyvä päätös vai ei ostaa kyseinen talo.. Henkimaailman asiat on sitten vähän toinen asia mutta kai sekin intuitioon liittyy..

Itse olen harmitellut kun olin yhdessä elämänvaiheessa hyvin intuitiivinen. Silloin voin aika hyvin ja elämässäni oli tavoitteita, eri tavalla kuin nykyään. 

Sitten kun tapasin miehen, josta intuitio suorastaan huusi, että ei! En kuunnellut, olin liian utelias ihmisestä ja se hiveli egoani. Kävi niin, että mies kävi minuun käsiksi ja myös henkisesti pahoinpiteli. Näin jo ennen kaikkea tuota enneuniakin ja lisäksi intuitio tosiaan todella vahvana hälytti. Harmittaa todella paljon etten kuunnellut itseäni. 

No, sen jälkeen intuitiota ei ole oikein enää ilmennyt tai ehkä en enää huomaa. On kyllä jonkinlaisia intuitiivisia hetkiä mutta ei enää yhtään samanlailla kuin ennen. Tiedä johtuuko se sitten masennuksesta mutta olisi ihanaa olla taas terve ja intuitiivinen ihminen. 

Aloittaja 

En ole valitettavasti kokenut koskaan. Liittyneekö siihen että olen autisti. Mulla ei vaan jotenkin ole yhteyttä sellaiselle tasolle itsessäni. Se on vaan ajatteleva mieli joka höpöttelee omiaan. Samoin mulla ei ole minkäänlaista luovuutta, ja olen usein ajatellut, että onkohan näillä yhteyttä, kun sekä luovuuden että intuition pitäisi kai tulla jotenkin samalta alitajuiselta tasolta.

Kaikilla on intuitio, mutta joillain se voi olla vaan niin kadoksissa että eivät kuule sitä ja jotkut kuulee, mutteivät kuitenkaan ymmärrä kuunnella sitä. Kokemuksia on itselläni intuition tuomasta ennakkotiedoista ja joskus jopa ennakkovaroituksista paljon.

Olen pitänyt nyrkkisääntöinä intuition ja järjen yhteen sovittamisessa muutamaa pointtia:

1. Jos jokin tuntuu järjellä ajateltuna hyvältä idealta, mutta intuitiolla ei, kuuntele intuitiota.

2. Jos jokin tuntuu intuitiivisesti oikealta, mutta järjellä ajateltuna ei, silloinkin kuuntele intuitiota.

3. Jos jokin suunta ei tunnu oikealta intuitiolla eikä järjellä ajateltuna, silloin se ei ole oikea suunta.

4. Ja neljäs on sama kuin kolmas, mutta toisin päin: jos jokin suunta tuntuu oikealta sekä intuitiolla että järjellä, se on silloin oikea.

Elävän elämän tilanteet on sitten tietenkin erikseen eikä asiat ole aina mustavalkoisia, eikä kaikkiin kysymyksiin ole yksiselitteisiä kyllä/ei -vastauksia, mutta noiden pointtien mukaan eläminen on hyvä lähtökohta sille, että osaa ottaa myös huomioon sen, mitä intuitio sanoo.

Yhden intuitiohetken muistan hyvin. En noudattanut ja huonosti kävi, jouduin rikoksen uhriksi.

Minä aina pyrin kuuntelemaan itseäni - eli intuitiota. Joskus se ei vastaa. Ja silloin on hyvä lykätä päätöksentekoa.

nelikymppiseksi menin järjen avulla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskon intuitiota. Mutta intuitiota ei saa sekoittaa tunteeseen, silloin menee pieleen.

n56

Vierailija kirjoitti:

En ole valitettavasti kokenut koskaan. Liittyneekö siihen että olen autisti. Mulla ei vaan jotenkin ole yhteyttä sellaiselle tasolle itsessäni. Se on vaan ajatteleva mieli joka höpöttelee omiaan. Samoin mulla ei ole minkäänlaista luovuutta, ja olen usein ajatellut, että onkohan näillä yhteyttä, kun sekä luovuuden että intuition pitäisi kai tulla jotenkin samalta alitajuiselta tasolta.

Hienoa pohdintaa. Tuo itseasiassa voi hyvin pitää paikkaansa, että myös luovuus on osana vahvistamassa intuitiota. Itseasiassa tein silloin sellaista työtä, jossa sain olla hyvin luova ja elin tietynlaisessa flow-tilassa kun sain toteuttaa itseäni työn kautta. Ei mikään taitelijan työ siis mutta sellainen jossa täytyi kuunnella/käyttää jatkuvasti aistejaan. Sain ilmaista itseäni värien ja eri kokonaisuuksien kautta. Sitä myöten aloin saamaan myös paljon intuitiivisia viestejä. 

Aloittaja 

Olen useinkin tuntenut asoita etukäteen, esim. aavistanut mikä pörssikurssi yllättäen nousee, tai että jotain tapahtuu jollekin, mutta usein jää huomiotta se pieni etukäteisvaroitus..

Voi olla, että asiat ovat jo ikäänkuin roikkumassa ilmassa, mutta aina niiden poimiminen ei ajoissa onnistu.

Intuitio väärästä diagnoosista

Intuitio pelasti henkeni.

Mulla tuli pää kipeäksi ja niska meni vähän jumiin. Mietin, että ilmoitan töihin olevani omalla ilmoituksella pois. Joku vaisto sanoi, että nyt kuitenkin lääkäriin hakemaan saikkua ja tutkittavaksi. Terveysasemalla oli huononi nopeasti, kuume nousi ja oksensin. Lääkäri tilasi suoraan ambulanssin ja sairaalassa paljastui aivokalvontulehdukseksi. 5 viikkoa meni sairaalassa.. Oli siis onnea kun hyvin ajoissa menin sairaalaan, normaalisti olisin kotona odotellut kuumeisen "vatsataudin" kanssa pitkään.

Älä luovuta intuition suhteen, sitähän voi myös opetella kuuntelemaan (uudestaan). Ja anna itsellesi myös anteeksi se, että sivuutit sen silloin. Sekin voi estää sen kuulemisen kun "syyllistää itseään". Rauhoita mielesi ja ala kysellä helppoja kysymyksiä esim. kävelyllä kääntyäkkö oikealle vai vasemmalle. Ajattele intuitiota lihaksena jota treenata. 

Suosittelen lukemaan Asta Raamin kirjan Älykäs intuitio. Tutkinut siis ihan asiaa. Jokaisella on intuitio, sitä pitää vaan oppia käyttämään. Tärkeintä kuitenkin, ettei hätiköi. Pysähtyy ja hieman kuulostelee, yhdistelee asioita ja maailman tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen harmitellut kun olin yhdessä elämänvaiheessa hyvin intuitiivinen. Silloin voin aika hyvin ja elämässäni oli tavoitteita, eri tavalla kuin nykyään. 

Sitten kun tapasin miehen, josta intuitio suorastaan huusi, että ei! En kuunnellut, olin liian utelias ihmisestä ja se hiveli egoani. Kävi niin, että mies kävi minuun käsiksi ja myös henkisesti pahoinpiteli. Näin jo ennen kaikkea tuota enneuniakin ja lisäksi intuitio tosiaan todella vahvana hälytti. Harmittaa todella paljon etten kuunnellut itseäni. 

No, sen jälkeen intuitiota ei ole oikein enää ilmennyt tai ehkä en enää huomaa. On kyllä jonkinlaisia intuitiivisia hetkiä mutta ei enää yhtään samanlailla kuin ennen. Tiedä johtuuko se sitten masennuksesta mutta olisi ihanaa olla taas terve ja intuitiivinen ihminen. 

Aloittaja 

Minulla on sinun kanssa hyvin samankaltainen kokemus. On ollut kausia jolloin olen ollut erittäin intuitiivinen, mutta tapaessani ex-mieheni en vain suostunut kuuntelemaan sitä, vaikka se huusi varoituksia todella kovaa. Näin jopa pätkiä tulevasta elämästäni hänen kanssaan, mutta silti en kuunnellut. Tämän jälkeen en ole enää oikein uskaltanut luottaa intuitioon ja sen äänet ovat vaijenneet. En tiedä mikä minusta meni rikki tuossa suhteessa, sen loppumisesta on jo seitsemän vuotta. Ero oli toki huomattavasti kamalampi kuin itse suhde ja tämän miehen koko karmeus paljastui kun hänet viimein jätin. 

Nyt kuitenkin loppu vuonna olen saanut kahdesta asiasta intuitiivisen tunteen. En kuitenkaan uskalla luottaa niihin enää samalla lailla. Harmillista. 

Vierailija kirjoitti:

En ole valitettavasti kokenut koskaan. Liittyneekö siihen että olen autisti. Mulla ei vaan jotenkin ole yhteyttä sellaiselle tasolle itsessäni. Se on vaan ajatteleva mieli joka höpöttelee omiaan. Samoin mulla ei ole minkäänlaista luovuutta, ja olen usein ajatellut, että onkohan näillä yhteyttä, kun sekä luovuuden että intuition pitäisi kai tulla jotenkin samalta alitajuiselta tasolta.

Niin ja pahoittelut vielä, etten tarttunut tuohon sinun kokemukseesi, ettet ole intuitiota elämässäsi saanut kuulla, ainakaan tietoisesti. Uskon, että sinulla on myös se aisti, varmasti kaikilla on. Sitä tosiaan pitäisi vain työstää, minunkin. Täytyy tosiaan alkaa tarkkailemaan ja opettelemaan. Sitähän ei voi pakottaa mutta kyllä sen erottaa selkeästi kaikesta muusta ajattelusta/tunteesta. 

Onpa kiva, että tänne on tullut kommentointia. Mukava lukea ja kiitos neuvoa antaneille. Pidetään keskustelua yllä. :) 

Aloittaja