Keskustellaan intuitiosta. Missä tilanteessa olet kokenut intuition? Onko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan saaneet kokea intuitiotaan?
Se on kyllä hyvin mielenkiintoinen aisti. Kuin lempeä viesti jostain eri tietoisuuden tasolta mitä kannattaa tehdä/jättää tekemättä.
Minulla on ollut joskus todella intuitiivinen jakso elämässä. Sain ihan "puun takaa" viestejä mielen tasolle, jotka osoittautuivat todeksi. Myöskin intuitio on todella monta kertaa varoitellut ihmisistä, joskus olen kuunnellut ja niinä kertoina kun en kuunnellut, niin toivoin ja kaduin, että olisinpa kuunnellut.
Onko teillä millaisia kokemuksia? Onko joku, joka ei ole kokenut tai ymmärrä miten intuitio toimii tai millaista se on?
Kommentit (115)
Intuitioon luottavat ihmiset eivät vain muista niitä kertoja, kun intuitio on ollut väärässä. Olen luova ihminen ja tietysti minullakin on intuitio, mutta ei se todellakaan osu aina oikeaan mm. päätösten suhteen. Ihmisten suhteen intuitio osuu useammin oikeaan, mutta silti annan monille ihmisille mahdollisuuden kumota ensivaikutelman fiilis. Jos olisin luottanut sokeasti intuitioon, minulla ei olisi nyt täyden kympin aviomiestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen harmitellut kun olin yhdessä elämänvaiheessa hyvin intuitiivinen. Silloin voin aika hyvin ja elämässäni oli tavoitteita, eri tavalla kuin nykyään.
Sitten kun tapasin miehen, josta intuitio suorastaan huusi, että ei! En kuunnellut, olin liian utelias ihmisestä ja se hiveli egoani. Kävi niin, että mies kävi minuun käsiksi ja myös henkisesti pahoinpiteli. Näin jo ennen kaikkea tuota enneuniakin ja lisäksi intuitio tosiaan todella vahvana hälytti. Harmittaa todella paljon etten kuunnellut itseäni.
No, sen jälkeen intuitiota ei ole oikein enää ilmennyt tai ehkä en enää huomaa. On kyllä jonkinlaisia intuitiivisia hetkiä mutta ei enää yhtään samanlailla kuin ennen. Tiedä johtuuko se sitten masennuksesta mutta olisi ihanaa olla taas terve ja intuitiivinen ihminen.
Aloittaja
Minulla on sinun kanssa hyvin samankaltainen ko
Oho, onneksi en ole ainoa joka on tuskaillut saman asian kanssa. Itse olin oikeastaan todella vihainen itselleni pitkän aikaa kun en kuunnellut tuota varoittavaa ääntä. Se oli tosiaan niin selkeä, suunnilleen sireenit soivat päässäni mutta järki ja ego ei antanut periksi. Ne unetkin olivat ihan uskomattoman todentuntuisia ja oli hyytävää myöhemmin ymmärtää miten ne toteutuivat. Tunsin syyllisyyttä siitä mitä minulle tapahtui koska olisin voinut estää sen kaiken. Mutta en jaksa olla enää vihainen tai syyllistää itseäni. Tästäkin suhteesta jo muutama vuosi aikaa. Kadotin itseni kokonaan joten sinällään ei ihme jos en intuitiotakaan enää kuullut. Uskon, että kuitenkin se on minussa ja täytyy työstää kaikenlaista, että kanava itsessä aukeaisi taas.
Toivottavasti uskallat luottaa intuitioosi vielä. Se on mielestäni yksi tärkein aisti mitä voi meillä olla ja mikä lahja jos sitä oppii kuuntelemaan. Sitä kohti.
Aloittaja
Intuitiolla on monia puolia. Esimerkiksi vaistointuitio toimii nopeasti, haluaa valtaa, ei kaipaa perusteluja eikä kuuntele. Asiantuntijaintuitio pyrkii ymmärtämään, keskustelemaan ja luomaan yhteyttä. Tästä on esimerkkejä politiikassa. Populismi vetoaa pelkkään vaistoon eikä käytä asiantunijaintuitiotaan ratkaisuissa.
Pidän tärkeänä sitä, että ei lukittaudu johonkin tiettyyn päätöseen, vaan pitää itsensä avoimena. Eli antaa itselleen luvan myös vaihtaa tsrvittaessa suuntaa. Intuitio ohjaa kyllä.
Tunteet syrjäyttää helposti intuition ja ihminen alkaa perustella päätöksiään tunteen ympärille kerätyillä faktoilla. Tällöin mennään metsään. Tekoäly on hyvä työkalu siinä, että sen kanssa voi pallotella eri asioita ja se haastaa meitä käyttämään myös omaa sjattelun potentiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Intuitioon luottavat ihmiset eivät vain muista niitä kertoja, kun intuitio on ollut väärässä. Olen luova ihminen ja tietysti minullakin on intuitio, mutta ei se todellakaan osu aina oikeaan mm. päätösten suhteen. Ihmisten suhteen intuitio osuu useammin oikeaan, mutta silti annan monille ihmisille mahdollisuuden kumota ensivaikutelman fiilis. Jos olisin luottanut sokeasti intuitioon, minulla ei olisi nyt täyden kympin aviomiestä.
Intuitio on helppo sotkea tunteeseen. Tietenkin tunteiden sokea seuraaminen voi johtaa ongelmiin, koska tunteet ei aina vie oikeaan suuntaan. Siksi olisi tärkeää olla hyvin selkeästi selvillä siitä, mikä on oikeaa intuitiota ja mikä on vaan sitä, että "no kun musta tuntuu siltä."
Kannattaa elää intuition kanssa. Se on täysin luonnollista.
Sitä pilaa kaikki oman edun tavoittelu ja jatkuva laskelmointi esimerkiksi.
Mitä ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Eikö nyt juuri kannattaisi luottaa intuitioon? Sehän oli viimeksikin oikeassa vaikka et sitä kuunnellutkaan?
Joskus voi tulla myös vainoharhojakin. Täytyy opetella sitä ymmärtämistä ja aistimistakin.
Joskus emme menekään jonnekin paikkaan ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Aina emme etukäteen edes tajua tätä siunausta.
Intuitio on laaja käsite, jonka jaan omalla kohdallani hengelliseen/mystiseen, tieteelliseen ja elämänkokemukseen.
Vaikka mystiset asiat ovatkin läheisiä, uskon niidenkin pohjalta intuitiooni, saan silti eniten hyötyä elämänkokemuksestani ja ihmistuntemuksestani. Luotan vahvasti intuitiooni juuri niissä ja ne myös ovat pitäneet paikkansa.
Kaikki ihmiset oppivat hyödyntämään intuitiotaan. Joku viestiketjussa pohti autismiaan, mutta tietäen kuinka paljon autistit keskittyvät tarkasti samaan asiaan heille kehittyy vahva intuitio juuri siinä taidossaan olipa hän ammatiltaan lääkäri tai harrastaisi shakinpeluuta tai pelifriikki. Jos seuraa jotakin osaavaa pelifriikkiä eivät he aina mieti, vaan nimenomaan menevät intuitionsa pohjalla.
Unohtamatta taiteilijoita, joiden luovuus on myös vahvasti intuitioon pohjautuvaa. Sekin olisi mielenkiintoinen aihe ottaa aloittajan keskusteluun mukaan.
Intuitio on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, jokaista varten. Se on myös sitä johdatusta, se on ohjausta ja ohjailua luojan toimesta.
Joskus koemme että intuitiomme pettää ja tähänkin on erilaisia syitä. Kaikki eivät koe samalla tavalla, joku taas sanoo rennommin että pieleen meni, voihan harmi. Eli siis täysin normaalia elämää intuitionkin kanssa.
Itsellä intuitio toimii usein arkisissa asioissa, esim.vaistoan etukäteen kannattaako mennä johonkin kauppaan etsimään tiettyä juttua vai onko hukkareissu (ja kyseessä siis tuotteet joita hyvinkin voisi olla siellä ja on ennenkin ollut).
Myös ihmisten kanssa se on toiminut. Yksi päällisin puolin ystävällinen ihminen pyrki kovasti seuraani mutta intuitio suorastaan huusi että ei kannata. Olisi pitänyt kuunnella vaistoa. Tosin se voi tässä tapauksessa rakentua myös sanattomasta vuorovaikutuksesta ja rivien väliin jäävästä.
Saan yleensä lauantai-iltaisin intuition lähteä baariin.
Joskus tiedän tuntevani jonkun ihmisen läpikotaisin, vaikka tapaan hänet ensimmäistä kertaa. Myöhemmin intuitiivinen tieto on paljastunut todeksi.
Usein yritän vaimentaa intuition äänen huuhaana. Myöhemmin paljastuu, että intuitio oli oikeassa.
Yleensä ihmisten kohdalla intuitio on ollut hyvin tarkka. Aina kun joku ihminen on pyrkinyt seuraani ja ystäväkseni, olen vaistonnut hyvin nopeasti ne vaikeudet, mitä juuri sen ihmisen kanssa on odotettavissa. Vedän puoleeni vaikeita ihmisiä ja liian iholle tulevia ihmissuhteita, ja tätä on ollut lapsesta asti siitä lähtien kun aloitin koulun.
Olen päätynyt siihen tulokseen, että en ala enää kenenkään sellaisen ystäväksi, joka kovasti haluaa tutustua minuun. Hyvää olen vaistonnut ihmisistä harvemmin, mutta sitäkin on tapahtunut. Ne suhteet ovat olleet vähän etäisempiä ja/tai pitkäaikaisempia, ja rauhallisempia. Tai esim. joku opettaja/esihenkilö/työtoveri, jonka ystävällisyys ja kannustus on kantanut pitkälle. Yleensä nuo ihmiset ovat myöhemmin menestyneet elämässään myönteisen asenteensa ansiosta.
Kahden miehen kohdalla kaduin pitkään sitä, etten ollut alkanut sitoutuneeseen suhteeseen heidän kanssaan. Vuosia myöhemmin minulle ilmeni molempien kohdalla selkeästi ne syyt, joista vaisto oli varoittanut, että ei kannata alkaa suhteeseen. Nuorena aloitin suhteen yhden miehen kanssa, josta vaisto varoitti vahvasti. Sopivan ihmisen löysin vasta siinä vaiheessa kun olin itse kypsempi vakavaan parisuhteeseen ja kun elämänedellytykset, eli koulutus, työpaikka ym, olivat muutenkin realistisemmat.
Intuitio ei perustu tunteeseen tai tunteisiin, vaan informaatioon, jota aivot kerää tiedostamatta. Kaikki tuo info nousee sitten jossakin tilanteessa pintaan tuntemuksena. Joitakin ihmisiä pelottaa toisten kyky huomioida intuitio ja luottaa siihen, siksi aihetta vähätellään ja määritellään intuitio naisten hömpäksi. Nämä ihmiset eivät voisi olla enempää väärässä ja suosittelisin heitä perehtymään tutkimuksiin aiheesta sekä ihmisaivoihin ja mieleen vähän syvemmin.
Panettaa. Muilla samaa? Intuitio se on.
Eikö nyt juuri kannattaisi luottaa intuitioon? Sehän oli viimeksikin oikeassa vaikka et sitä kuunnellutkaan?