Uusioperhekuvioita ja kuljettamista
Me ollaan asuttu nyt uuden puolison kanssa yhdessä 10kk. Minun lapset asuu luonani ja puolison lapsi on luonamme 2-3 viikonloppua kuukaudessa. Minun lapset on jo yläasteikäisiä ja yksi jo aikuinen ja puolison lapsi on kohta kouluikäinen.
Lapsi asuu 180km päässä ja puolisolla ei ole autoa. Lasta on nyt kuljetettu minun autolla ja minun kustannuksella. Matkaan menee aikaa 2,5h/suunta, joka käytännössä tarkoittaa 10h autoilua, 720km viikonlopussa. Lisäksi ne viikonloput kun lapsi tulee saattaa muuttua esim sinä perjantaina kun lapsen pitäisi tulla, ilmoitetaan ettei tulekaan vaan tulee kahtena seuraavana viikonloppuna. Puolisolle tämä on täysin ok, itse haluisin tietää ennakkoon ja esim yhteistä kahdenkeskistäkin aikaa joskus voisi suunnitella sen mukaan. Olen myös ehdotellut, että voisiko puolison ex ehkä osallistua kuljettamiseen edes silloin tällöin, johon olen saanut vastauksen ettei kuljettaminen kuulu hänelle.
Nyt tilanne on kärjistynyt ja hommasta on tullut pitkittynyttä riitaa ihan kunnolla, koska minä joustan ja minä järjestelen menoja niin, että auto on vapaana kun lasta haetaan ja viedään. Lapsen äiti myös päättää täysin esim.lapsen loma ajoista, missä ja koska hän on.
Lapsen kanssa hommat ei muutenkaan suju ihan mutkattomasti. Olen kovasti yrittänyt, touhunnut hänen kanssaan ja rakentanut jonkinlaista aikuinen-lapsi suhdetta, mutta en pääse puolison ja lapsen kuvioon mukaan. Olen ajatellut että tästä en ala ottamaan sen enempää pulttia, se varmasti järjestyy ajan mittaan.. mutta kun aikaa on mennyt ja homma ei vieläkään suju niin en tiedä mitä tässä pitää tehdä..pitääkö vaan luovuttaa ja olla ns ulkopuolinen kuviossa..
Nyt kirjoitan tänne lähinnä siksi, että saan purettua jonnekin tätä kuljetusasiaa, kun se ottaa oikeasti minua päähän todella paljon. Olenko kohtuuton jos en enää järjestele elämääni ja autoni käyttöä puolison exän päättämien aikataulujen mukaan?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä oli kyse siitä, että ongelmaa ei ollut, ennen kuin halusitte muuttaa yhteen ja oletettavasti sinun toiveesta sille sinun paikkakunnallesi, jolloin oli jo lähtökohtaisesti selvää, että joudutte tämän päätöksen takia enemmän satsaamaan miehen lapsen kuljetuksiin?
Exän pitää tietysti myös pitää sovituista ajoista kiinni, ja sen miehen on tehtävä se selväksi, mutta kuljetuksien kanssa sinun olisi kohtuutonta nyt lähteä "kieltämään auton käyttöä" tai muuten kuskailuista niuhottamaan, kun olet alun alkaenkin tiennyt, mihin ryhdyt ja se on varmasti ollut edellytys, että luoksesi muuttaminen on miehelle ollut edes mahdollista.
Mä kyllä ihmettelen mikä elämäntapaloinen mies on, jos ei ymmärrä edes matkakuluja omasta pussista maksaa? Tuohon + 700 km menee
Tuostahan siinä varmasti on kysymys. Munkin mies myönsi että tappelee ko asiasta ennemmin minun kuin eksänsä kanssa. Ymmärrän, mitä hän tarkoitti ja kehuhan tuo kait on, mutta tulee siitä silti itselle sellainen olo, että kuunnellaanko mua aidosti ollenkaan.
Tuossa tulee autoon jo niin suuri määrä kilometrejä että sen vuoksi pelkästään jäisi minulta väliin tuollaisen mahdollistaminen. Vanhempien täytyy itse järjestää lapsen kulkeminen, maksamisesta puhumattakaan. Kyllä kela maksaa jos molemmat työttömiä.
Voi v mitä touhua. Sun mies on idiootti ja toinen olet sinä ap.
Lapsiraukka kun on saanut noin paskat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi pääse millään julkisilla matkustamaan? Omani lensi joka toinen viikonloppu kun oli pitkä välimatka, ei olisi tullut mieleenkään että autolla roudattaisiin. Nyt kasvatat selkärangan ja teet lopun tuolle hullutukselle. Lapsen isä on vastuussa kuljetuksesta ja kustannuksista, ja lapsen äidin kanssa sopimus milloin lapsi tulee.
Ei voi noin pieni lapsi matkustaa yksin. On liian vaarallista olla yksin bussissa tai junassa.
Oliko pakko muuttaa yhteen? Kuinka sovitte kuljetuksista ennen yhteen muuttoa?
Mikä luuseri sun mies on kun ei omista autoa?
Mielenkiintoinen tilanne.
Meillä on exän kanssa välimatkaa reilu 200 km. Mä muutin lapsen kanssa pois exän asuinpaikkakunnalta, jonne oltiin perheenä muutettu mun opintojen takia. Vien lapsen aina puoliväliin, jotta lapsen isä jaksaa paremmin ajaa (vuorotyö). Tämä on toiminut hyvin.
Lähtökohtahan näissä taitaa olla se, että etävanhempi vastaa lapsen kuljettamisesta. Esim jos etä muuttaa Espanjaan niin etä hankkii lentoliput sekä itselleen että lapselle ja tosiaan käy sen lapsen hakemassa. Mutta nykyään yleensä tapaamiskuviot sovitaan huoltajien kesken. Elatuksessa voidaan huomioida noi tapaamisista syntyvät matkakulut.
Omaan korvaan kuulostaa, että joko sun nyxä on tossun alla tai sit sillä on syyllinen olo, minkä takia hakee. Vai muuttiko sun nyxä kauas lapsestaan? Silloin tietysti ihan itse hakee ja palauttaa
Älä kuitenkaan anna omaa autoas käyttää, ellei nyxä maksa sulle korvauksia sen käytöstä tai vähintään bensoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi pääse millään julkisilla matkustamaan? Omani lensi joka toinen viikonloppu kun oli pitkä välimatka, ei olisi tullut mieleenkään että autolla roudattaisiin. Nyt kasvatat selkärangan ja teet lopun tuolle hullutukselle. Lapsen isä on vastuussa kuljetuksesta ja kustannuksista, ja lapsen äidin kanssa sopimus milloin lapsi tulee.
Ei voi noin pieni lapsi matkustaa yksin. On liian vaarallista olla yksin bussissa tai junassa.
Kyllä hyvinkin pieniä lapsia näkee yksin matkustamassa. Sääliksi käy, kun selkeästi pelottaa kovasti.
Eikö tuo olisi helppo ratkaista niin, että äiti järjestää matkan toiseen suuntaan ja isä toiseen suuntaan tai vaihtoehtoisesti molemmat puoleen väliin matkaa mennen tullen. Jos mies on luvannut hoitaa kuljetukset, niin sitten hän vastaa niistä, ei ole sun tehtävä antaa autoasi hänelle käyttöön. Varsinkaan, jos mies ei mitenkään osallistu matkojen kustannuksiin. Ottakoon vaikka vuokraamosta auton matkoja varten. Miten viikonloput, joita lapsi on teillä, on määritelty tapaamissopimuksessa? Pitäkää siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ehdottaisit miehelle jatkossa oikeaa kohtaamista tuon nykyisen kuvion tilalle?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Ideana hyvä. Sellainen alle kouluikäinen varmasti soittelee isälle, että hei, mennään kahvilaan ja kohdataan oikeasti sillai kesken hoitopäivän. Varmasti onnistuu ja lujittaa lapsen ja vanhemman suhdetta. Tai isä ilmestyy ovelle just, kun pitää lähteä uimakouluun ja nauraa, että et sinä mitään uimakoulua ja harrastuksia tarvitse, minähän olen tässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi pääse millään julkisilla matkustamaan? Omani lensi joka toinen viikonloppu kun oli pitkä välimatka, ei olisi tullut mieleenkään että autolla roudattaisiin. Nyt kasvatat selkärangan ja teet lopun tuolle hullutukselle. Lapsen isä on vastuussa kuljetuksesta ja kustannuksista, ja lapsen äidin kanssa sopimus milloin lapsi tulee.
Ei voi noin pieni lapsi matkustaa yksin. On liian vaarallista olla yksin bussissa tai junassa.
Vtut on jos suora yhteys. Mä olin 11v, kun matkustin usein junalla/bussilla pikkusysterin (4v) kanssa mummolaan n. 120km. Toki vuorot olivat aina suoria, ettei ollut riskiä, että vaihtaa väärin. Vanhemmista jompi kumpi vei junalle/bussille ja joku oli vastassa ja toisinpäin.
Munkin mies myönsi että tappelee ko asiasta ennemmin minun kuin eksänsä kanssa. Ymmärrän, mitä hän tarkoitti ja kehuhan tuo kait on, mutta tulee siitä silti itselle sellainen olo, että kuunnellaanko mua aidosti ollenkaan.
---
Mies valitsee mielestään pienemmän pahan, mutta tajuaako yhtään mitätöivänsä nykyisen puolisonsa tunteet?
Vierailija kirjoitti:
Onko tehty tapaamisoikeussopimusta? Sinne voidaan kirjata, kuka huolehtii kuljetuksista ja kenen kustannuksella ne toteutetaan.
Vaikka ei olisi mitään sopimusta, niin sanomattakin selvää että lapsen kuskaaminen on lapsen huoltajien asia, ei kenenkään ulkopuolisen.
En ikinä alkaisi uusperhekuvioon, tuntuu että niissä aina joku joutuu hyväksikäytetyksi tavalla tai toisella.
Jos lasketaan 2 viikonloppua kuukaudessa, vuositasolla ajoa kertyy 16 680 km.
Muuttakaa lähemmäs tai ottakaa se lapsi teille asumaan.
Ei saakeli. En ikinä lähtisi tuollaiseen mukaan. Ihan jo periaatteesta. Auto on sinun, lapsi on heidän. Heidän lasta kuljetetaan julkisilla tai heidän autolla. Miksi suostut molempien hyväksikäytettäväksi? Olet käytännössä piika, joka mahdollistaa heidän erillään asumisen ja lapsen jouhevat siirrot toisen luota toiselle. Jatkossa ilmoita, että tarvitset autoa omiin menoihisi ja heidän täytyy hankkia oma auto omiin menoihin.
Eikös AP:n avopuoliso voisi kulkea julkisilla?
Onko AP muuten mies?
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan sano, että mies muutti sun kotiin ja asuu käytännössä ilmaiseksi. Sellaiselta käenpoikaselta nimittäin kuulostaa, jos ei tajua edes maksaa ajelusta. Kai hän itse edes ajaa?
Nainen sinne taisi muuttaa. Siis nainen on käenpoikanen.
Ei mullakaan ole tuohon kuvioon oikein mitään sanomista kuin jälkiviisaana. Kun tapasin mieheni ja aloimme seurustella niin mulle oli jo silloin erittäin tärkeää että heillä on lapsenhoito kuviot selkeät ja sellaiset jotka minullekin sopivat noin niin kuin tulevaisuutta ajatellen. Ollaan mieheni kanssa oltu koko yhdessä oloajan samaa mieltä sekä lasten kasvatuksesta että Niiden hoidosta. Miehen ex on ollut säännöllisesti eri mieltä mutta olemme toimineet mieheni kanssa yhtenä rintamana.
Ex kuljettaa mikäli mielii lapsen saada toiselle varhemmalleen.
Vierailija kirjoitti:
Voin kokemuksesta kertoa, että ei tule muuttumaan parempaan suuntaan ellette tee jotain ja heti.Nyt pitää puolisosi tehdä selväksi exälle, että tällainen sekopäinen touhu saa nyt loppua. Kirjallinen sopimus tapaamisista ja myös ex saa osallistua kuljetuksiin mikäli itse haluaa "vapaan" viikonlopun. Yhtään ette jousta sovituista ajoista. Ei tuo nyt lapsenkaan etu ole ettei tiedä missä seuraavan viikonlopun viettää. Lapsen äiti ei asioista yksin päätä. Pistä se ukkos ruotuun tai pihalle jos ei homma ala sujua. Teidän parisuhde on kohta lopussa, jos annatte sen exän määräillä.
Nämä kaikki ohjeet tuntuvat vähän kummallisilta. AP mielestäni selvästi sanoi, ettei tämä ole hänen puolisolleen mikään ongelma. Puolisolle sopii niin viikonloppujen vaihtaminen kuin lapsen kuljettelu. Ymmärrän myös puolisoa siinä mielessä, että lapset tulee aina ensin, sitten vasta uusi puoliso. Mutta eipä APlla ole tässä sopassa oikeastaan mitään osaa eikä arpaa. Jos lapsen vanhemmat on molemmat sitä mieltä, että tämä on toimiva järjestely, niin sitten se vaan on niin. Ei ole APn asia heidän keskenään tekemään järjestelyyn lapsen osalta puuttua. Se mitä AP voi tehdä, on kieltäytyä lainaamasta autoaan, tai periä sen käytöstä kunnollisen korvauksen, esim. euron kilometriltä, ei pelkkä polttoainekulu riitä mihinkään, autohan kuluu tuossa hillittömän paljon, vaatii enemmän huoltoja ja mahdollisia korjauksia ja sen arvo laskee. Lisäksi hän voi kieltäytyä lapsen kuljettamisesta. Lisäksi, jos hänelle ei sovi järjestely, että lapsi tulee ja menee vanhempiensa sopimalla tavalla ja häiritsee APn elämää ja suunnitelmia, niin sitten hänen pitää muuttaa eri osoitteeseen.
Minä ymmärrän tuon niin ettei ole muuta ongelmaa kuin nimenomaan se vuorojen vaihtelu jolloin on mahdotonta yrittää suunnitella omia tekemisiä. Esim jos on sovittu että tänä viikonloppuna lapsi on heillä ja seuraavana ei jolloin siihen viikonloppuun on sovittu jotain yhteistä mukavaa tekemistä ja sitten tämä äiti ilmoittaakin ettei hänelle käykään tämä ja lapsi ei tule nyt viikonloppuna vaan silloin kun olisi se yhteinen meno sovittuna. Mies mato myötäilee että joo tottakai käy ja meno perutaan.