Miksi ihmiset tuputtaa herkkuja kahvipöydässä?
Olen huomannut, että jostain syystä ihmiset tuputtaa kylässä herkkuja ja vaikka kieltäytyisit, tuputusta jatketaan. Sitten kun näkee, että toinen on nähnyt vaivaa herkkupöydän kattamiseen, ei vaan viitsi kieltäytyä.
Kommentit (27)
Ei tarvinnut mua tuputtaa. Kävin kimppuun ja otin lisää. Oli meinaan niin hyvää. Eipähän tarvinnut kotona syödä.
Miksi menet kylään, jos et halua syödä mitään. Tai sitten opettelet puhumaan!
Jos äitisi ei ole opettanut sinulle puhumista niin aina voi opetella. Voittehan te tavata muuallakin kuin kahvipöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet kylään, jos et halua syödä mitään. Tai sitten opettelet puhumaan!
Jos äitisi ei ole opettanut sinulle puhumista niin aina voi opetella. Voittehan te tavata muuallakin kuin kahvipöydässä.
Koska haluan nähdä ystäviäni? Koska he kutsuvat kylään? Ja niin kuin sanoin, kieltäytymisestä huolimatta tuputusta usein jatkuu tai sitten aletaan selitellä, että miksi syödään itse herkkua ihan niin kuin minä sen tuomitsisin. Sitten on helpompi ottaa ja välttää kiusallinen tilanne.
Se on kahvittelun idea. Voit etukäteen kertoa olevasi dieetillä tai ettet muuten vain syö makeaa ollenkaan, niin tarjoaja osaa varautua.
Syöt sen mitä tarjotaan mukisematta. Syöt sitten kotonasi Ituja loppuviikon.
Vierailija kirjoitti:
Syöt sen mitä tarjotaan mukisematta. Syöt sitten kotonasi Ituja loppuviikon.
Miksi näin pitäisi toimia? Sitä en ymmärrä. Loukkaantuuko tarjoaja, jos ei ota? Ei kai alkoholistillekaan tai tupakoitsijalle sanota, että no aina voi yhden ottaa. Mikä sen tuputuksen takana on?
Vierailija kirjoitti:
Se on kahvittelun idea. Voit etukäteen kertoa olevasi dieetillä tai ettet muuten vain syö makeaa ollenkaan, niin tarjoaja osaa varautua.
Nokun se ei auta. Sehän tässä se pointti onkin. En ymmärrä miksei riitä se, että kerran sanoo. Ja miksi ei voi kahvitella pelkällä kahvilla. Ja toki on itsessäkin vikaa, jos en tiukkana pysy, mutta en halua sitä, että toinen loukkaantuu.
Se on vanha tapa. "syökää ny, mutta kyllä te syöttekin".
Tämän ilmiön nimi on vieraanvaraisuus, eikä se ole mikään suomalainen juttu. Menepä italialaiseen kotiin, tai kreikkalaiseen tai ranskalaiseen! Parasta on laitettu pöytään, ja tuputetaan koko illan ajan. Kysymys onkin siitä (mitä Ap junttisuomalaisena ei osaa), miten kohteliasti vetää rajat ja kieltäytyä.
Joskus ennenmuinoin oli sellainen tapa kuin kursailu. Tarkoittaa että emännän piti useaan otteeseen kehoitetaan vieraita kahvipöytään, yleensä vasta kolmannella kehoituksella joku havahtui. Samaa kursailua jatkettiin kahvipöydässä, emäntä sai jatkuvasti kehoiteta, ottakaa nyt (eri sanamuodoin). Ennen pidettiin epäkohteliaana jos heti ryntäsi kahvipöytään tai heti otti herkkuja. Yleensä vanhin ja/tai arvokkain kahvitteluvieraista aloitti.
Ahaa. Luulin että ihan suomalainen junttitapa.
Mutta jos Ranskassakin niin sitten on hyvä.
T: Itseään häpeävä suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ilmiön nimi on vieraanvaraisuus, eikä se ole mikään suomalainen juttu. Menepä italialaiseen kotiin, tai kreikkalaiseen tai ranskalaiseen! Parasta on laitettu pöytään, ja tuputetaan koko illan ajan. Kysymys onkin siitä (mitä Ap junttisuomalaisena ei osaa), miten kohteliasti vetää rajat ja kieltäytyä.
Erona onkin se, että muunmaalaiset tarjoavat enemmänkin suolaisia herkkuja ja oikeaa ruokaa, joka on sangen ok. Sen sijaan suomalainen pistää pöytään pullat ja suklaat ja silmin nähden loukkaantuu, jos ei ota. Tämä vain oma kokemus, vaikka ilmeisesti junttina en sitten osaa kieltäytyä.
Ymmärrän sinua ap. Minulle riittäisi hyvin pelkkä kahvi. Yritän pitää painoni kurissa ja syön mieluummin tarpeeksi terveellistä ruokaa kuin mässään herkuilla ja olen lopun päivää nälässä. Luulisi olevan helpompaa kutsujallekin tarjota pelkää kahvia.
Suomessa ei osata jutella kuin niitä samoja kuluneita fraaseja; mitä nyt kuuluu, onpa hyvä pullaa ja kahvia. Sen takia. Koska suu täynnä ja syödessä ei saa suomalaisten perinnetapojen mukaan puhua ja tuputtamalla syötävää vältetään keskustelu.
Yleistä Itä-Suomessa. Siellå moukkamaisuus on tyypillistä, toinen paikallinen tapa on kaataa viinilasi/konjakkilasi ääriään täyteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet kylään, jos et halua syödä mitään. Tai sitten opettelet puhumaan!
Jos äitisi ei ole opettanut sinulle puhumista niin aina voi opetella. Voittehan te tavata muuallakin kuin kahvipöydässä.
Koska haluan nähdä ystäviäni? Koska he kutsuvat kylään? Ja niin kuin sanoin, kieltäytymisestä huolimatta tuputusta usein jatkuu tai sitten aletaan selitellä, että miksi syödään itse herkkua ihan niin kuin minä sen tuomitsisin. Sitten on helpompi ottaa ja välttää kiusallinen tilanne.
Voisit kertoa sen etukäteen, jo ennen vierailua, kun sovit vierailusta, ettet halua mitään vieraanvaraisuutta ja tarjottavaa, ettei kukaan näe turvaa vaivaa, kun perinteisesti vieraille tarjotaan kahvin kanssa jotajin tarjottavaa.
Minulle riittää pelkkä kraanavesi, mielellään ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Minulle riittäisi hyvin pelkkä kahvi. Yritän pitää painoni kurissa ja syön mieluummin tarpeeksi terveellistä ruokaa kuin mässään herkuilla ja olen lopun päivää nälässä. Luulisi olevan helpompaa kutsujallekin tarjota pelkää kahvia.
Kiitos! Juuri tämä. Ja kun sokerisia herkkuja ei muuten syö niin kohteliaisuudesta otettu makea tekee huonon olon ja väsymyksen. Ja kun kyse on läheisistä niin mieluummin ottaa vähän kuin vastaan sen loukkaantuneen ilmeen.
Koska koirat ei osaa puhua.