Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhekuvioita ja kuljettamista
30.01.2025 |
Me ollaan asuttu nyt uuden puolison kanssa yhdessä 10kk. Minun lapset asuu luonani ja puolison lapsi on luonamme 2-3 viikonloppua kuukaudessa. Minun lapset on jo yläasteikäisiä ja yksi jo aikuinen ja puolison lapsi on kohta kouluikäinen.
Lapsi asuu 180km päässä ja puolisolla ei ole autoa. Lasta on nyt kuljetettu minun autolla ja minun kustannuksella. Matkaan menee aikaa 2,5h/suunta, joka käytännössä tarkoittaa 10h autoilua, 720km viikonlopussa. Lisäksi ne viikonloput kun lapsi tulee saattaa muuttua esim sinä perjantaina kun lapsen pitäisi tulla, ilmoitetaan ettei tulekaan vaan tulee kahtena seuraavana viikonloppuna. Puolisolle tämä on täysin ok, itse haluisin tietää ennakkoon ja esim yhteistä kahdenkeskistäkin aikaa joskus voisi suunnitella sen mukaan. Olen myös ehdotellut, että voisiko puolison ex ehkä osallistua kuljettamiseen edes silloin tällöin, johon olen saanut vastauksen ettei kuljettaminen kuulu hänelle.
Nyt tilanne on kärjistynyt ja hommasta on tullut pitkittynyttä riitaa ihan kunnolla, koska minä joustan ja minä järjestelen menoja niin, että auto on vapaana kun lasta haetaan ja viedään. Lapsen äiti myös päättää täysin esim.lapsen loma ajoista, missä ja koska hän on.
Lapsen kanssa hommat ei muutenkaan suju ihan mutkattomasti. Olen kovasti yrittänyt, touhunnut hänen kanssaan ja rakentanut jonkinlaista aikuinen-lapsi suhdetta, mutta en pääse puolison ja lapsen kuvioon mukaan. Olen ajatellut että tästä en ala ottamaan sen enempää pulttia, se varmasti järjestyy ajan mittaan.. mutta kun aikaa on mennyt ja homma ei vieläkään suju niin en tiedä mitä tässä pitää tehdä..pitääkö vaan luovuttaa ja olla ns ulkopuolinen kuviossa..
Nyt kirjoitan tänne lähinnä siksi, että saan purettua jonnekin tätä kuljetusasiaa, kun se ottaa oikeasti minua päähän todella paljon. Olenko kohtuuton jos en enää järjestele elämääni ja autoni käyttöä puolison exän päättämien aikataulujen mukaan?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos olette ennen yhteenmuuttoa sopineet, että muutatte kauemmaksi, mutta lasta kuskataan sinun autollasi - niin et voi tuosta roudaamisesta valittaa.
Mutta sinulla on oikeus tehdä omia suunnitelmia, ja sinun ei tarvitse joustaa, jos tapaamisviikonloput muuttuvat. Silloin miehen pitää itse miettiä, miten lastaan näkee.
Tuo ulkopuolisuuden tunne on sellainen, jota uusperheessä täytyy vaan kestää. Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta, ja siinä ajassa ulkopuolisuus hälvenee.
Vai voisiko olla, että ap on asunut aina siellä, missä asuu nytkin, mutta ap:n mies on muuttanut sitten toiselle paikkakunnalle kauemmas lapsestaan?
Ap:lla on lapsia, joten ymmärrettävää jos näin tehty. Toisekseen, mies on sinne vapaasta tahdostaan muuttanut. Ei ole oikein, että mies vaatii tällä perusteella auton aina tarvittaessa käytännössä koko viikonlopuksi käyttöönsä, vieläpä ilmaiseksi.
Suurin ongelma on mies. Hän orjailee exää, suostuu muutoksiin mukisematta vaikka omat ja uuden puolison (ja tämän lasten?) suunnitelmat kärsivät. Eikö joku viranomainen voi auttaa tapaamissuunnitelman tekemisessä, jos exän kanssa ei voi sopia asioista? Tai kuten tässä, lapsen äiti sanelee aikataulun ja tekee yhtäkkisiä muutoksia, kuten hänelle sopii. Lapamatomies juoksee ja maksattaa ajelut uudella puolisolla.
Ymmärrän sua ap, vastaavassa tilanteessa harkitsisin vakavasti eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ehdottaisit miehelle jatkossa oikeaa kohtaamista tuon nykyisen kuvion tilalle?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Aika vaikea kuvio, kun välimatkaa on 2,5 h automatka.
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä oli kyse siitä, että ongelmaa ei ollut, ennen kuin halusitte muuttaa yhteen ja oletettavasti sinun toiveesta sille sinun paikkakunnallesi, jolloin oli jo lähtökohtaisesti selvää, että joudutte tämän päätöksen takia enemmän satsaamaan miehen lapsen kuljetuksiin?
Exän pitää tietysti myös pitää sovituista ajoista kiinni, ja sen miehen on tehtävä se selväksi, mutta kuljetuksien kanssa sinun olisi kohtuutonta nyt lähteä "kieltämään auton käyttöä" tai muuten kuskailuista niuhottamaan, kun olet alun alkaenkin tiennyt, mihin ryhdyt ja se on varmasti ollut edellytys, että luoksesi muuttaminen on miehelle ollut edes mahdollista.
Mä kyllä ihmettelen mikä elämäntapaloinen mies on, jos ei ymmärrä edes matkakuluja omasta pussista maksaa? Tuohon + 700 km menee aika paljon polttoainetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ehdottaisit miehelle jatkossa oikeaa kohtaamista tuon nykyisen kuvion tilalle?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
No sinä se olet varsinainen rusinoiden poimija pullasta: Näet lapsiasi lyhyesti ja tiheästi silloin kun huvittaa. Mitä jos lastesi äitikin näkisi lapsia tiheästi ja lyhyesti silloin kun huvittaa? Kuka hoitaisi lapset silloin, kun kumpaakaan vanhemmista ei huvita tavata lapsiaan?
Lastesi äiti joutuu elämään täysin sinun huvittamisen ehdoilla ja järjestämään sen mukaan elämäänsä, mutta sinulla on vapaus päättää mikä milloinkin sinua huvittaa. Varsinainen sankari!
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Ei kai kukaan sitoudu tuollaiseen kuvioon jossa valta annetaan tuntemattomille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla myös tarinan toinen puoli, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Ei kai kukaan sitoudu tuollaiseen kuvioon jossa valta annetaan tuntemattomille ihmisille?
Voihan se olla että homma on sovittu ja kaikille sopinut mutta sitten äiti alkanut muutella sovittua ja siinä on se ongelma ettei ap pysty suunnittelemaan omia menojaan kun ei voi tietää pitääkö auto olla lainassa vai ei. Ihan ymmärrettävää että hermot menee jos joku ei pidä kiinni sovitusta.
On lasten vanhempien päätettävissä sopia, miten he hoitavat yhteistä lastaan ja sinun päätettävissä, miten sinun autoasi käytetään ja mihin sinä käytät aikaasi.
Halutessasi voit antaa autosi (korvausta vastaan) käyttöön, mutta mikään pakko ei tietenkään ole. Et sinä ole vastuussa siitä, että toisten ihmisten lapsen oikeus nähdä molempia vanhempia toteutuu.
Yhteisessä kodissa tapahtuvista asioista päätätte yhdessä. Totta kai äitinä varmasti itsekin haluat joustaa viikonlopuista, ettei puolison lapselta jää esim parhaan kaverin synttärit väliin, koska juuri sinä viikonloppuna piti olla kaukana isän luona. Entisen puolison menojen takia ei tarvitse joustaa. Jos isä haluaa vaihtaa aikatauluja, hän varmasti keksii toisenkin tavan viettää viikonlopun lapsensa kanssa. Mummolaan, kylpylään tai mökille esimerkiksi sellaisina viikonloppuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne olisi toisinpäin ja se olisi isä joka peruu jne niin hänet haukuttaisiin täällä ties miksi ja äidin uusi puoliso olisi raukka joka kärsii tilanteesta vaikka hyvää hyvyyttään kuskaa ja lainaa autoa. Se on aina isän uusi puoliso jonka niskaan kaadetaan ties mitä ja naljaillaan vielä päälle että no eroa jos ei meno miellytä.
Tällaiset go with the flow vekslaamiset on varattu meidän kaltaisille: asutaan samassa kaupunginosassa, lapset on niin isoja, että liikkuvat itsekseen, lapset ovat vastuuntuntoisia ja terveitä, kummallakaan vanhemmalla ei ole vuorotyötä ja hyvin harvoin työmatkoja tai pitkiä työpäiviä, tarvittaessa "hoitoapua" löytyy läheltä.
Apn tapauksessa jo pelkkä välimatka tuo tarpeen pysyä pääasiassa säännöllisissä aikatauluissa, ettei lapsi joudu olemaan liian pitkään erossa isästä.
Jos viikonloppu isän luona ei onnistu, minusta hyvä vaihtoehto voisi olla, että isä menee päiväksi lapsen luo. Käyvät vaikka uimassa ja pizzalla tai muuta lapsen mieleistä tekemistä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä todennäköisemmin lapsen omat menot estää viikonlopun viettämisen toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelitteko tästä kuljetusasiasta ennen kuin muutitte yhteen? Tai miten se oli järjestetty vai tuliko tää sulle ihan yllätyksenä?
Mä en kyllä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn. Otat asian keskusteluun ja asetat jotkut rajat touhulle. Jos asiaa ei saada sovittua kaikkien kannalta kohtuulliseksi, miettisin muuttamista erilleen. Tai sitten vaan tyydyt päätökseen, ja että kukaan ei tule koskaan -niin kauan kun lapsi asuu isänsä luona- ikänä kysymään sulta mitään, eikä mitä sä tarvitset tai haluat, vaan AINA joku muu päättää, miten tehdään tai ei tehdä.
Itse en lähtökohtaisestikaan lähtisi yhdessäasumiseen tilanteessa, jossa kummallakin lapsia, ja edellyttäisi toisen muuttoa pitkän matkan päähän.
Sain itse erolapsena nähdä ihan riittävästi sitä toimintaa, kun vanhemmat muuttivat kauas toisistaan, ja toisiaan inhotessa järjestivät tapaamisjutuissa kaikkea kiusaa toisilleen. Kuka siinä eniten kärsi? No minä tietysti. Oli koko ajan ikävä sitä kaukana asuvaa vanhempaa, ja hämmennys kun piti mennä hänen luokseen, mutta sitten en saanutkaan mennä (juuri tuota tapaamisten venkslaamista, kiusallaan väärään aikaan vaihtopaikkaan menemistä jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoo se siellä taas kirjoittelee....
Niin mutta onhan tää oikeestaan aika hyvä, tuo auto ja sen käyttö on mainio koukku, joka tuo paljon sävyjä keskusteluun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoo se siellä taas kirjoittelee....
Niin mutta onhan tää oikeestaan aika hyvä, tuo auto ja sen käyttö on mainio koukku, joka tuo paljon sävyjä keskusteluun!
Onko sillä merkitystä, onko provo vai ei? Tämähän on monelle arkipäivää. Joku muu saa vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoo se siellä taas kirjoittelee....
Niin mutta onhan tää oikeestaan aika hyvä, tuo auto ja sen käyttö on mainio koukku, joka tuo paljon sävyjä keskusteluun!
Mitä sitten vaikka olisikin provo? Näitä tilanteita on aina jollain ja ainakin itse tykkään lukea keskusteluita joissa käsitellään itselleni ajankohtaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jos olette ennen yhteenmuuttoa sopineet, että muutatte kauemmaksi, mutta lasta kuskataan sinun autollasi - niin et voi tuosta roudaamisesta valittaa.
Mutta sinulla on oikeus tehdä omia suunnitelmia, ja sinun ei tarvitse joustaa, jos tapaamisviikonloput muuttuvat. Silloin miehen pitää itse miettiä, miten lastaan näkee.
Tuo ulkopuolisuuden tunne on sellainen, jota uusperheessä täytyy vaan kestää. Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta, ja siinä ajassa ulkopuolisuus hälvenee.
Vai voisiko olla, että ap on asunut aina siellä, missä asuu nytkin, mutta ap:n mies on muuttanut sitten toiselle paikkakunnalle kauemmas lapsestaan?
Ap:lla on lapsia, joten ymmärrettävää jos näin tehty. Toisekseen, mies on sinne vapaasta tahdostaan muuttanut. Ei ole oikein, että mies vaatii tällä perusteella auton aina tarvittaessa käytännössä koko viikonlopuksi käyttöönsä, vieläpä ilmaiseksi.
Suurin ongelma on mies. Hän orjailee exää, suostuu muutoksiin mukisematta vaikka omat ja uuden puolison (ja tämän lasten?) suunnitelmat kärsivät. Eikö joku viranomainen voi auttaa tapaamissuunnitelman tekemisessä, jos exän kanssa ei voi sopia asioista? Tai kuten tässä, lapsen äiti sanelee aikataulun ja tekee yhtäkkisiä muutoksia, kuten hänelle sopii. Lapamatomies juoksee ja maksattaa ajelut uudella puolisolla.
Ymmärrän sua ap, vastaavassa tilanteessa harkitsisin vakavasti eroa.
Itse miettisin vakavasti eroa ihan sillä, että ehkä aika nyt vaan ei ollut tuolle suhteelle oikea.
Miehen lapsen lapsuutta eletään nyt, ja se on elämä kaukana isästä, aikuisten riidellessä tapaamisajoista ja -kuskauksista. Miettisin tuossa tilanteessa, että onko suhde oikeasti sen arvoinen.
Ja kyllähän tuo kodin kireä ilmapiiri näkynee myös ap:n lapsille.
Mä voisin kyllä sopia vastaavassa tilanteessa, että auto on miehen käytettävissä kuskauksiin joka toinen viikonloppu, vaikka parillisina viikkoina. Kustannukset miehelle.Tuohon viime hetken muutoksiin en suostuisi, enkä varmasti suostuisi tekemään muutoksia omiin menemisiin. Jos itsellä sovittuja menoja ja yhtäkkiä olisikin noutokeikka, niin sitten mies joutuu keksimään jonkun toisen tavan hoitaa asia. Mieluusti vois vaikka sanoa ei. Elämässä sattuu ja tapahtuu, poikkeuksia tulee. Mutta! Niistä sovitaan reilusti etukäteen, ei puolta tuntia ennen.
Niin ja sitten jos ap nyt alkaa vetää rajoja ja sanoo seuraavalla kerralla kun exä alkaa vuoroja venkslata että ei käy auton lainaus kun mulla on muuta sovittuna niin hänestähän se tehdään siinä tilanteessa pahis joka yrittää estää tapaamisia jne.
Siitä olen samaa mieltä että se on nyt miehen tehtävä suoristaa selkänsä ja pistää joku tolkku tuohon touhuun.
Se on tosi hankala vetää niitä rajoja ilman, että susta tulee pahis ja ainakin itsestä tuntuu, että (kumppanin) lapsen vuoksi täytyy joustaa, koska silleenhän järkevät aikuiset tekee. Huoh, mutta kun se joustaminen siitä, tästä ja tosta ei lopu koskaan jos rajoja ei yhdessä sovita ja niistä pidetä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä oli kyse siitä, että ongelmaa ei ollut, ennen kuin halusitte muuttaa yhteen ja oletettavasti sinun toiveesta sille sinun paikkakunnallesi, jolloin oli jo lähtökohtaisesti selvää, että joudutte tämän päätöksen takia enemmän satsaamaan miehen lapsen kuljetuksiin?
Exän pitää tietysti myös pitää sovituista ajoista kiinni, ja sen miehen on tehtävä se selväksi, mutta kuljetuksien kanssa sinun olisi kohtuutonta nyt lähteä "kieltämään auton käyttöä" tai muuten kuskailuista niuhottamaan, kun olet alun alkaenkin tiennyt, mihin ryhdyt ja se on varmasti ollut edellytys, että luoksesi muuttaminen on miehelle ollut edes mahdollista.
Mä kyllä ihmettelen mikä elämäntapaloinen mies on, jos ei ymmärrä edes matkakuluja omasta pussista maksaa? Tuohon + 700 km menee aika paljon polttoainetta.
Tuostahan nyt ei varsinaisesti selviä, osallistuuko se mies niihin kuluihin vai ei. Minusta on erikoista, että tässä selkeästi yritetään vierittää exän niskaan kaikkea (toki se aikatauluissa pysymättömyys voidaa hänen viaksi lukea), kun tilanne on aiheutunut apn ensimmäisellä sivulla kertoman mukaan siitä, että hän ja mies ovat päättäneet muuttaa yhteen kauemmas miehen lapsesta, ja oletettavasti ovat tuolloin myös keskustelleet siitä, miten ne kuskaukset jatkossa hoidetaan. Ap on varmasti tiennyt jo silloin, ettei miehellä ole autoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tässä oli kyse siitä, että ongelmaa ei ollut, ennen kuin halusitte muuttaa yhteen ja oletettavasti sinun toiveesta sille sinun paikkakunnallesi, jolloin oli jo lähtökohtaisesti selvää, että joudutte tämän päätöksen takia enemmän satsaamaan miehen lapsen kuljetuksiin?
Exän pitää tietysti myös pitää sovituista ajoista kiinni, ja sen miehen on tehtävä se selväksi, mutta kuljetuksien kanssa sinun olisi kohtuutonta nyt lähteä "kieltämään auton käyttöä" tai muuten kuskailuista niuhottamaan, kun olet alun alkaenkin tiennyt, mihin ryhdyt ja se on varmasti ollut edellytys, että luoksesi muuttaminen on miehelle ollut edes mahdollista.
Mä kyllä ihmettelen mikä elämäntapaloinen mies on, jos ei ymmärrä edes matkakuluja omasta pussista maksaa? Tuohon + 700 km menee aika paljon polttoainetta.
Aloituksesta: Lasta on nyt kuljetettu minun autolla ja minun kustannuksella.
Mitä epäselvää tuossa on?
Mitä jos ehdottaisit miehelle jatkossa oikeaa kohtaamista tuon nykyisen kuvion tilalle?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.