Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhekuvioita ja kuljettamista
30.01.2025 |
Me ollaan asuttu nyt uuden puolison kanssa yhdessä 10kk. Minun lapset asuu luonani ja puolison lapsi on luonamme 2-3 viikonloppua kuukaudessa. Minun lapset on jo yläasteikäisiä ja yksi jo aikuinen ja puolison lapsi on kohta kouluikäinen.
Lapsi asuu 180km päässä ja puolisolla ei ole autoa. Lasta on nyt kuljetettu minun autolla ja minun kustannuksella. Matkaan menee aikaa 2,5h/suunta, joka käytännössä tarkoittaa 10h autoilua, 720km viikonlopussa. Lisäksi ne viikonloput kun lapsi tulee saattaa muuttua esim sinä perjantaina kun lapsen pitäisi tulla, ilmoitetaan ettei tulekaan vaan tulee kahtena seuraavana viikonloppuna. Puolisolle tämä on täysin ok, itse haluisin tietää ennakkoon ja esim yhteistä kahdenkeskistäkin aikaa joskus voisi suunnitella sen mukaan. Olen myös ehdotellut, että voisiko puolison ex ehkä osallistua kuljettamiseen edes silloin tällöin, johon olen saanut vastauksen ettei kuljettaminen kuulu hänelle.
Nyt tilanne on kärjistynyt ja hommasta on tullut pitkittynyttä riitaa ihan kunnolla, koska minä joustan ja minä järjestelen menoja niin, että auto on vapaana kun lasta haetaan ja viedään. Lapsen äiti myös päättää täysin esim.lapsen loma ajoista, missä ja koska hän on.
Lapsen kanssa hommat ei muutenkaan suju ihan mutkattomasti. Olen kovasti yrittänyt, touhunnut hänen kanssaan ja rakentanut jonkinlaista aikuinen-lapsi suhdetta, mutta en pääse puolison ja lapsen kuvioon mukaan. Olen ajatellut että tästä en ala ottamaan sen enempää pulttia, se varmasti järjestyy ajan mittaan.. mutta kun aikaa on mennyt ja homma ei vieläkään suju niin en tiedä mitä tässä pitää tehdä..pitääkö vaan luovuttaa ja olla ns ulkopuolinen kuviossa..
Nyt kirjoitan tänne lähinnä siksi, että saan purettua jonnekin tätä kuljetusasiaa, kun se ottaa oikeasti minua päähän todella paljon. Olenko kohtuuton jos en enää järjestele elämääni ja autoni käyttöä puolison exän päättämien aikataulujen mukaan?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten jos ap nyt alkaa vetää rajoja ja sanoo seuraavalla kerralla kun exä alkaa vuoroja venkslata että ei käy auton lainaus kun mulla on muuta sovittuna niin hänestähän se tehdään siinä tilanteessa pahis joka yrittää estää tapaamisia jne.
Siitä olen samaa mieltä että se on nyt miehen tehtävä suoristaa selkänsä ja pistää joku tolkku tuohon touhuun.
Se on tosi hankala vetää niitä rajoja ilman, että susta tulee pahis ja ainakin itsestä tuntuu, että (kumppanin) lapsen vuoksi täytyy joustaa, koska silleenhän järkevät aikuiset tekee. Huoh, mutta kun se joustaminen siitä, tästä ja tosta ei lopu koskaan jos rajoja ei yhdessä sovita ja niistä pidetä kiinni.
Totta. Kyllä meillä miehen lapset niin sanotusti kärsivät jonkin verran niihin aikoihin kun rajoja vedettiin. Sen jälkeen kuitenkin, kun tilanne stabiloinoitui, on lapset itse asiassa nähneet isäänsä paljon enemmän ja vapaammin. Joten vaikka se jonkin aikaa kirpaisee, on se sen arvoista sillä loppuelämä sujuu paljon mukavammin. Meillä tilanne oli sellainen että miehen exälle ei tahtonut käydä oikein mikään muu tapaamis systeemi kuin se joka hänelle milloinkin sattui sopimaan. Oikeuden sovittelussa hän sitten myöntyi järkevään Tapaamisessa sopimukseen. Tapaa sopimus oli oikein hyvä lapsille ja myös meille edullinen, ainoa joka siinä kärsi oli ex kun hänen rimpsa viikonlopunsa vähenivät. Eksällä oli myös tapana vaatia meiltä joustoa jota häneltä itseltään ei löytynyt yhtään ainoaa kertaa. Mekin siis lopetimme joustamisen kokonaan. Välissä oli pitkään niin että lasten asiat voitiin hoitaa ainoastaan sähköpostilla, ex kun ei pysynyt asiallisena puheluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävän lapsi on pyörätuolissa ja hänkin pystyi menemään yksin julkisilla.
Kannattaisko alkaa katsomaan vaihtoehtoja ?
Olenko kohtuuton jos en enää järjestele elämääni ja autoni käyttöä puolison exän päättämien aikataulujen mukaan?
--
Et ole.
Huh heijaa, taas näitä, jos itse tilaa kuorman pa*kaa rappusilleen, on turha valittaa että haisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi pääse millään julkisilla matkustamaan? Omani lensi joka toinen viikonloppu kun oli pitkä välimatka, ei olisi tullut mieleenkään että autolla roudattaisiin. Nyt kasvatat selkärangan ja teet lopun tuolle hullutukselle. Lapsen isä on vastuussa kuljetuksesta ja kustannuksista, ja lapsen äidin kanssa sopimus milloin lapsi tulee.
Ei voi noin pieni lapsi matkustaa yksin. On liian vaarallista olla yksin bussissa tai junassa.
Vtut on jos suora yhteys. Mä olin 11v, kun matkustin usein junalla/bussilla pikkusysterin (4v) kanssa mummolaan n. 120km. Toki vuorot olivat aina suoria, ettei ollut riskiä, että vaihtaa väärin. Vanhemmista jompi kumpi vei junalle/bussille ja joku oli vastassa ja toisinpäin.
Niin, sä olit kuitenkin itse 11v. AP:n tapauksessa miehen lapsi ei ole kouluikäinen.
Menin minäkin ekaluokan jälkeisenä kesänä Pieksämäeltä Turkuun junalla, mummi oli vastassa. Ei nykypäivänä tulisi kuulonkaan. Ja huolehdin minäkin alle 11-vuotiaana 4-vuotiaasta pikkusisaruksesta kesälomalla, kuljimme pyörillä n. 2 km päähän leikkipuistoon, jossa oli ohjattua kesätoimintaa. Moniko laittaisi oman 11-vuotiaan nykyään 4-vuotiaan kaitsijaksi tuolla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin eroäiti, ja riitti kun yhdessä alkaneessa suhteessa joutui sivustaelämään toisen eroperheen jatkuvia riitoja ja erokatkeruutta. Onneksi ei oltu ehditty muuttaa yhteen.
Sen jälkeen kyllä arvostaa rauhaisaa elämää, enkä kovin herkästi enää parisuhteeseen lähde. Yhteen en muuttaisi enää ollenkaan, vaikka kuinka hyvin näyttäisi menevän.
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa nyt ettei nämä uusio kuviot toimi, raha, tila, sinun, minun, meidän...no omia valintoja, omia valintoja.
Kyllä se toimii, jos ei toista käytetä hyväksi ja on molemminpuolinen kunnioitus. Lisäksi lapsille tiedoksi, että kunkin torpassa on oma emäntä/isäntä ja omat säännöt, kunhan ne ovat toimivat ja reilut.
Ja lastahan otetaan tässä nyt oikein hyvin huomioon. Tai niin ap haluaisi, mutta lapsi ei ainakaan vielä ole valmis. Jo tämä stressaa ap:tä. Ja tähän sitten vielä jatkuva ongelmien ratkominen, kun saa riidellä tuosta kuskauksesta.
Tässä ap:n tapauksessa pitäisi lapsen äidin tulla vastaan, onhan se hänellekin mukavaa, kun lapsi haetaan kotiovelta täyshoitoon isälleen, eikä häneltä kulu siihen senttiäkään.
Isä varmaan maksaa ylisuuret elaritkin, kun rouva niin on ilmoittanut, vaikka lapsi on pitkiä viikonloppuja isällään.
Ap:n pitää sanoa, että kuljetus järjestetään vaikka vuokra-autolla, ei ole hänen tehtävänsä korvauksetta antaa autonsa arvon pudota. Ex-pariskunta ratkokoon keskenään lapsensa kuljetussysteemit ja matkakorvaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkakustannukset huomioidaan muistaakseni elareissa.
Lopettakaa tommonen pelleily.
Mies menee junalla kerran kuussa viikonlopuksi lapsen paikkakunnalle hotelliin tms ja viettää aikaa lapsensa kanssa.
Lomilla sitten teille pidemmäksi aikaa kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matkakustannukset huomioidaan muistaakseni elareissa.
No niistä sitten lohkaistaan ap:lle nykystandardien mukaiset kilometrikorvaukset ja auton arvon alenemiselle oma laskelmansa. Seteliä pöytään!
Miten ap sinun lapsesi suhtautuvat, kun kotona jatkuvasti riidellään, ja ei voi ennakoida viikonloppujen aikatauluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että mies haluaa nähdä lastaan ja suostuu exän pompoteltavaksi, jotta "pysyy väleissä". Mutta mies ei ilmeisesti ymmärrä ollenkaan, että exän tuuliviireily aiheuttaa ihan syystä ongelmia uuden puolison ja lasten ajankäytölle, kun tarvitsee uusperheensä ainoaa autoa kuljettamiseen.
En tiedä, onko jossain välissä ollut puhetta, että mies hankkisi oman kulkupelin? Edes maksaisi bensat? Voisiko edes osan matkoista hoitaa julkisilla?
Mies on hyvin itsekäs ja puusilmäinen, kun ei halua nähdä toimintansa vaikutuksia puolisoonsa. Vai onko niin, että tajuaa, mutta silti kieltää? Siksi suuttuu, kun asiasta sanoo?
Nyt pidät jatkossa kiinni omista menoista ja ilmoitat ettet niistä jousta.Mies joko sopeutuu tai hommaa oman auton.Omat lapset ja oma hyvinvointi etusijalle.Mies hoitakoon omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä juuri luin? Kuljetus miehen vastuulla matka 180km siivu ei autoa. Eksä pompottaa mielensä mukaan. Tainnut muutama inkkari tippua kanootista.. Johan noi kilsat maksaa maltaita pelkissä bensoissa.
Ilmoitat, ettei auton käyttö enää onnistu, koska olet sopinut lainaavasi autoasi jatkossa joka viikonlopuksi omille lapsillesi.
Onko mies työtön vai miksei maksa bensoja?
Edellisistä liitoista olevien lasten tapaamisren järjestelyistä syntyy uusperheessä usein kiistoja, joten ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Noiden pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Edellisistä liitoista olevien lasten tapaamisren järjestelyistä syntyy uusperheessä usein kiistoja, joten ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Noiden pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän lou
Uues peres tekivad sageli vaidlused eelmiste liitude laste kohtumiskorralduse üle, seega pole ap olukord sugugi ebatavaline, tegelikult üsna tavaline. Kolleegide tugi või lihtsalt kogemused, mis sarnases olukorras olnud inimestel on nende mõistatuste lahendamisel palju abi olnud. Ap-ga suheldes tuleb esimesena meelde juhtum, millest mu varalahkunud vanaema paari aasta eest sageli rääkis.
Vanaema lapsepõlvekodu lähedal elas uus pere, kus oli paar, mehe lapsed, naise lapsed ja isegi ühine tänav. Selle pere ema (võõrema) keetis sageli suures potis suppi.
Vanaema rääkis, et lisaks pere lastele lubati suppi sööma tulla ka naabri lapsed. Supp oli päris korralik, eriti arvestades tolleaegseid sõjajärgseid olusid. Maja ümber oli palju hulkuvaid kasse ja ükskord lasi naine käest, et püüdis nad püünistega kinni ja tegi nendega suppi. Vanaema ütles, et supp iseenesest ei läinud hullemaks, aga ta hakkas seda kohta veidi vältima, kui teadis, kust nende suppide liha pärit on.
See liit oli alguse saanud truudusetusest (kuigi vanaema kasutas selle kohta inetumat sõna), kuid paar ei joonud tilkagi alkoholi. Ja vanaema ka ei kasutanud ja kust ta seda väiksena saada võis.
Nii et kõike võib juhtuda ja kui kuuse poole sirutad, kukub see kadakale, nagu vanaema ikka õpetas.
Vierailija kirjoitti:
Edellisistä liitoista olevien lasten tapaamisren järjestelyistä syntyy uusperheessä usein kiistoja, joten ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Noiden pulmien käsittelyssä on paljon apua vertaistuesta tai ihan vaan kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.
Ap:n kohdella tulee ensimmäiseksi mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän lou
Mummo oli tarkkanäköinen ja hänellä oli syvää elämänviisautta. Häneltä löytyi rakentava lähestymistapa melkeinpä ongelmaan kuin ongelmaan. Ihana mummo 👵🏻🥰
Mieshän tuossa viettää lapsensa kanssa aika vähän aikaa, vaikka viikonloppuja onkin. Meille asianajaja sanoi, että jos tapaamisia on harvoin, niin silloin tapaajavanhempi huolehtii kuljetuksista, koska se on myös sitä yhteistä aikaa lapsen kanssa. Kustannukset sitten puoliksi vanhempien kesken.