Lue keskustelun säännöt.
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu?
"Pari lasta" menettävän kodin ja joutuvat reppureissaamaan viikko-viikko-oravanpyörässä.
Koska eihän edes itseään etsivä äityli voi lapsiaan hyljätä isän kanssa asumaan, kun rakastaa heitä niin helvetisti.
Tässä (kuvitteellisessa) tapauksessa olisi tosiaan paras, että lapset jäävät isälle -
aloittaja on viestiensä perusteella melko lailla kaukana penaalin terävimmästä kynästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elät rakkaushuuman kakkosversiota, ehkäpä yhtä voimakasta jota koit nykyisen miehesi kanssa joskus. Tuollainen hehku peittää alleen kaikki muut tunteet, myös syyllisyyden. Itsesyytökset tulevat vasta huuman aikanaan haihduttua. Riskit ovat suuret, koska ihmismieli on hauras. Tämä koskettaa sinun lisäksesi myös miestäsi ja lapsiasi. Kokeileppa heijastaa miehesi tilanne käänteisesti itseesi. Ajattele, miten olisit reagoinut silloin, kun vielä rakastit miestäsi, jä hän olisi löytänyt uuden, yhtä haluttavan rakastetun, joka olisi jättänyt sinut varjoonsa.
Ap:n ongelma on, että hän on rakastunut unelmaan eikä mihinkään todelliseen, ja keho reagoi siihen. Tuo hormonihuuru katoaa samantien ja pää selviää, jos tämä unelmien kohde kääntää selkänsä ap:lle tai käy ilmi, että hänellä on myös joku toinen pyörityksessä. Sori en lukenut tarkkaan ap:n selostusta. Joka tapauksessa taika raukeaa nopeasti, jos eteen tulee joku asia, joka tiputtaa pilvilinnoista.
Jätä se miehesi, teet sen kummiskin ennemmin tai myöhemmin.
Eihän tuo sinun toimintasi ihan päivänvaloa kestä, mutta kukapa se synnitön olisi.
Itselläni samankaltainen tilanne. Kai olen sitten jo niin etääntynyt miehestä, että en koe pahaa omatuntoa. En ole kyllä suudellut, mutta viestitellyt yhden kanssa ja ihastunut kollegaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu?
"Pari lasta" menettävän kodin ja joutuvat reppureissaamaan viikko-viikko-oravanpyörässä.
Koska eihän edes itseään etsivä äityli voi lapsiaan hyljätä isän kanssa asumaan, kun rakastaa heitä niin helvetisti.
Tässä (kuvitteellisessa) tapauksessa olisi tosiaan paras, että lapset jäävät isälle -
aloittaja on viestiensä perusteella melko lailla kaukana penaalin terävimmästä kynästä.
Okei. Ymmärrän täysin että sanot noin, en voi sietää itsekkään pettäjiä. Mikä sinusta tekee minusta tyhmän? Tämä aidosti kiinnostaa. En koskaan kuvitellut joutuvani tähän tilanteeseen. Kuvittelin että ihmisen elämä menee niin että tavataan puoliso, tehdään lapset, mennään naimisiin (ehkä järkisyistä ja koska näin kuuluu tehdä?), hankitaan talo. Nyt jotain puuttuu. Inhottaa etten voi tunteilleni minkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tänä uusi mies saa vain kiksit siitä että saa säpinää perheeseenne? Erolapsi joka todistaa itselleen että hänkin on riittävä ja jopa perheitä särkyy hänen vuokseen.
Ammatissani näitä tulee vastaan. Uudella miehellä ei ole minkäänlaista käsitystä rakkaudesta tai toisen kunnioittamisesta. Hän ainoastaan haluaa vallan miehesi ylitse ja nauttii siitä.
Olet vain pelinappula.
Kuinka moni teistä haluaisi jäädä avioliittoon, jossa puoliso ei enää rakasta teitä?
Ettekö haluaisi mahdollisuuden etsiä oikean, uuden rakkauden?
Onko oikein salata puolisolta, että rakkaus on loppunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?
Varoitan sinua nyt. Menin samaan lankaan. Eräs mies viestitteli kanssani VUODEN päivittäin. Luulin hänen olevan oikeasti aidosti kiinnostunut koska kuka mies jaksaisi vuoden päivät kirjoitella ja arvaa miten kävi? No ei tullut suhdetta ei. Sänkyyn kelpasin. Kyllä ne osaa johtaa naisia harhaan halutessaan.
Hyvä tietää tämäkin. Enhän voi tietää onko asia näin. Siksi myöskin himmailen ja harkitsen. Meillä on ollut useasti saumoja mennä myös sänkyyn asti. Mies on se joka on estellyt ja yhdessä ollaan todettu ettei ole sen aika, eikä mitään kevyitä suudelmia enempää ole tapahtunut. Haluaa kuulema ensin tutustua vielä lisää, viedä treffeille ym. Rivien välistä luen että edellinen avioero vuosia sitten oli kova paikka ja ehkä suojelee myös itseään.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tänä uusi mies saa vain kiksit siitä että saa säpinää perheeseenne? Erolapsi joka todistaa itselleen että hänkin on riittävä ja jopa perheitä särkyy hänen vuokseen.
Ammatissani näitä tulee vastaan. Uudella miehellä ei ole minkäänlaista käsitystä rakkaudesta tai toisen kunnioittamisesta. Hän ainoastaan haluaa vallan miehesi ylitse ja nauttii siitä.
Olet vain pelinappula.
Hän ei ole tällainen. Kokee tunnontuskia tilanteesta myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät rakkaushuuman kakkosversiota, ehkäpä yhtä voimakasta jota koit nykyisen miehesi kanssa joskus. Tuollainen hehku peittää alleen kaikki muut tunteet, myös syyllisyyden. Itsesyytökset tulevat vasta huuman aikanaan haihduttua. Riskit ovat suuret, koska ihmismieli on hauras. Tämä koskettaa sinun lisäksesi myös miestäsi ja lapsiasi. Kokeileppa heijastaa miehesi tilanne käänteisesti itseesi. Ajattele, miten olisit reagoinut silloin, kun vielä rakastit miestäsi, jä hän olisi löytänyt uuden, yhtä haluttavan rakastetun, joka olisi jättänyt sinut varjoonsa.
Ap:n ongelma on, että hän on rakastunut unelmaan eikä mihinkään todelliseen, ja keho reagoi siihen. Tuo hormonihuuru katoaa samantien ja pää selviää, jos tämä unelmien kohde kääntää selkänsä ap:lle tai käy ilmi, että hänellä on myös joku toinen pyörityksessä. Sori en lukenut tarkkaan ap:n selostusta. Joka ta
Tuo on totta. Rakkaushuuman voima on todella kova, järki todellakin häviää, peittoaa alle kaikki muut tunteet. Kuin jotain huumetta. Siitä tiputus maanpinalle ja irtipääsy oli todella hirveää tuskaa, kesti itsellä valehtelematta noin pari vuotta. Onneksi järki palautui...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astut ansaan, mies hakee sinusta "kaadon" ja jatkaa matkaansa. Jätä kuitenkin nykyinen miehesi, koska et selvästikään rakasta tai arvosta häntä, on väärin roikottaa miestä tuollaisessa tilanteessa.
Tämä. Jos mielii uutta, pitää luopua vanhasta.
Vai mitä ap luulet, haluaisiko rakas miehesi edelleen jatkaa perheidylliä kanssasi, jos tietäisi mitä olet puuhannut kesästä asti? Tämä on sinulle opetus: joko lopetat haihattelut ja heräät nyt välittömästi todellisuuteen arvostamaan miestäsi ja elämääsi, tai lopetat avioliiton.
Tiedän että jättäisi minut samantien. En vain pysty kertomaan asian oikeaa laitaa ja tästä toisesta miehestä koska koen tarvetta suojella häntä vaikka itseäni en suojelisi. Jos mentäisi niin pitkälle että eroaisimmekin ja alkaisin suhteeseen tämän ihastuksen kanssa niin lähtökohdat uusperhearkeen olisi kamalat. Suojelen sillä myös lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hänet vaikka pitäisi olla kai tyytyväinen jos päästään toisistamme irti. Silti ajatus siitä että yh
Kannattaa puhua. Ihan niistä aikuisten oikeista kysymyksistä. Eroaisin sinuna nykyisestä suhteesta joka tapauksessa, mutta voisi antaa sinulle voimia riuhtaista itsesi siitä irti jos saisit selvitettyä että tämä sopivammalta vaikuttava mies on sinun kanssasi tosissaan. Turhaa elämääsi tuossa selkeästi aikansa eläneessä ja jo alusta asti epäsopivuudesta natisevassa liitossa tuhlaat. Miehesikin saa mahdollisuuden onneen mikä ei nyt ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Elät rakkaushuuman kakkosversiota, ehkäpä yhtä voimakasta jota koit nykyisen miehesi kanssa joskus. Tuollainen hehku peittää alleen kaikki muut tunteet, myös syyllisyyden. Itsesyytökset tulevat vasta huuman aikanaan haihduttua. Riskit ovat suuret, koska ihmismieli on hauras. Tämä koskettaa sinun lisäksesi myös miestäsi ja lapsiasi. Kokeileppa heijastaa miehesi tilanne käänteisesti itseesi. Ajattele, miten olisit reagoinut silloin, kun vielä rakastit miestäsi, jä hän olisi löytänyt uuden, yhtä haluttavan rakastetun, joka olisi jättänyt sinut varjoonsa.
Meillä ei ollut tällaista huumaa mitä koen sivusuhteeni kanssa. Opin rakastamaan miestäni pikkuhiljaa vuosien aikana. Hän oli turvallinen ja luotettava ihminen verrattuna aikaisimpiin suhteisiini ja näin ajauduimme jotenkin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole enää vain henkistä pettämistä jos olette suudelleet? Ainakin minun monogamisessa suhteessani se laskettaisiin jo ihan oikeaksi pettämiseksi, etenkin tuon salaa viestittelyn kanssa.
Ei sulla varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa tuo mies ja keskittyä luomaan omaan parisuhteeseen sitä kadonnutta yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti vähättelet tekemisiäsi. Henkisesti suutelet toisen miehen kanssa. Jos teillä on miehesi kanssa samat arvot ja periaatteet, niin sun touhut on hänelle varmasti ihan ok. Miehesi ja lapsesi ansaitsevat parempaa.
No ei se mieskään ihan täysillä käy jos vetää kolarit siitä että nainen keskustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kuulostaa mustasukkaiselta alistajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne, paitsi että minulla se on jo mennyt fyysiseksi. En tunne huonoa omaatuntoa, ainoastaan valtavaa hellyyttä tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Samaan aikaan tunnen kiintymystä aviomiestäni kohtaan. Näköjään on mahdollista rakastaa useampaa samaan aikaan, se lienee tämän opetus minulle.
Tiedän tunteen, ei huonoa omaatuntoa, rakastin salarakasta ja vaimoa. Ei päättynyt hyvin. Rakastan yhä kumpaakin, vaikka uusi ystävätäreli ero kummastakin
Juuri tämä. Miksi on niin väärin välittää kahdesta samaan aikaan. Toisaalta jos miehelläni olisi toinen, en tiedä helpottaisiko se jopa tilannetta. Ehkä se on kiintymys ja tottumiskysymys nykyisessä suhteessa mutta tuntuisiko se edes miltään jos mies rakastuiskin toiseen. Sitä olen miettinyt. Tuntuu että en periaatteessa välittäisikää
Tuskin tunnet miestä kohtaan rakkautta ja rakastumista. Et olisi tämän ongelman edessä ja pohtisi rakastatko jos rakastaisit. Et pohtisi elämää ilman häntä ja ajattelisi ja tuntisi niitä asioita mitä olet ketjuun kirjoittanut. Monet sekoittavat rakkauden tottumukseen, toiselle hyvän haluamiseen, kiintymykseen, välittämiseen, ystävätunteisiin ja siihen kun joku on kuitenkin tärkeä. Suhteesta lähteminen, muutos ja muiden sekä kumppanin vastustuksen ja arvostelun kohtaaminen voi pelottaa niin paljon että luulee jopa sen olevan rakkautta. Romanttinen rakkaus ja rakastaminen tuntuu kyllä luissa ja ytimissä eikä siitä ole epäselvyyttä tunteeko sitä ja onko se voimakasta. Se ei myöskään ajan saatossa latistu ja hälvene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tänä uusi mies saa vain kiksit siitä että saa säpinää perheeseenne? Erolapsi joka todistaa itselleen että hänkin on riittävä ja jopa perheitä särkyy hänen vuokseen.
Ammatissani näitä tulee vastaan. Uudella miehellä ei ole minkäänlaista käsitystä rakkaudesta tai toisen kunnioittamisesta. Hän ainoastaan haluaa vallan miehesi ylitse ja nauttii siitä.
Olet vain pelinappula.
Hän ei ole tällainen. Kokee tunnontuskia tilanteesta myöskin.
Tietenkin kokee. Koska jotkut perusmelkanismit voi olla sen verran kehittynyt.
Lisäksi jos on vallantavoittelija, niin tilanne vaatii muutaman krokotiilinkyyneleen.
Ap vaikuttaa helvetin yksinkertaiselta.
Vierailija kirjoitti:
opettelet ensin mitä on
"henkinen taso"
Tätä itsekin tässä odottelen selityksineen mitä 8n henkinen pettäminen, kun kyllä suuteleminen menee jo fyysiselle pettämiselle. Kun nuon koville tuntuu menevän niin pirulauta hypätkää sinne lakanoiden väliin ja kokeilkaa vieläkö houkuttaa. Mutta miestäsi et sitten vedä ja roikota mukana päivääkään, et henkisen etkä fyysisen rakkautesi kanssa.
Mitä väliä yhdellä sanalla (henkinen/fyysinen)?
Kesästä saakka?!?!
Ap menee nyt jonnekin laalaa maahan etsimään itseään ja mies etsii lapsilleen uuden äidin. Tämä kolmas pyörä jatkaa elämäänsä normaalisti kuten tähänkin saakka.
Tämä. Jos mielii uutta, pitää luopua vanhasta.
Vai mitä ap luulet, haluaisiko rakas miehesi edelleen jatkaa perheidylliä kanssasi, jos tietäisi mitä olet puuhannut kesästä asti? Tämä on sinulle opetus: joko lopetat haihattelut ja heräät nyt välittömästi todellisuuteen arvostamaan miestäsi ja elämääsi, tai lopetat avioliiton.