Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on ollut tylsää arkea jo jonkin aikaa, eikä yhteyttä mieheen ole ollut. Nyt törmäsit tähän ihanaan joka pelastaa sinut tältä tylsältä arjelta. Elämäsi ei oikeasti muutu, nyt on vain uutuuden huumaa ilmassa. Lopeta se pelleily heti, ja etsi kipinä miehesi kanssa uudelleen. Jos suhteen eteen näkee vaivaa ja on valmis viettämään kahdestaan aikaa niin rakkaus siihen omaan puolisoon syttyy uudelleen.
Kaikki nämä suuret ihastumiset kielivät usein vain siitä, että arki painaa päälle ja haluaisi vain jotain muutosta. Sen muutoksen voi etsiä siinä oman perheen sisällä, ei tarvitse lähteä vieraisiin. On pidemmän päälle kaikille paras ratkaisu.
Vaarallisia neuvoja. Joillain on oikeasti sellainen tilanne, että ero on parempi ratkaisu. Sitä voi olla niin sokea oman suhteensa myrkyllisyydelle, ettei enää edes näe sitä kunnolla vuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mikä akka. Päästä se miehesi elämään lasten kanssa keskenään sitä tylsää arkea, niin voit itse sitten elää sitä jännä arkea vaihdat vaan miestä kun arki astuu kuvioihin
Ansaitsin tämän. Koen kyllä että mieheni on ihmisenä minua parempi. Arki saa olla tylsääkin, mutta olen hukannut itseni siihen. En kaipaa jännää arkea, kaipaan ihmistä jota pystyn rakastamaan täysillä.
Siinä on sun vastaus. Ei tuo muutu, vaikka jäisit suhteeseen tai vaikka tuon uuden kanssa ei mitään tapahtuisi. Sulla on iso syy eroon. Ero ei ole nykyään häpeä etkä suhteisiin tarvitse jäädä kulissin ylläpidon takia. Minä lähtisin koska et pysty tätä ongelmaasi nykyisessä suhteessa korjaamaan. Toisen kanssa tai sinkkuna sun on edes mahdollista päästä kokemaan parisuhde, jossa on yhteensopivuutta ja todellista rakkautta. Ota vaan opiksi tästä suhteesta äläkä tyydy tai toisaalta sitoudu liian nopeasti ennen kuin olet varma ettei kyse ole vain himosta. Se että tunnet voivasi olla täysin oma itsesi etkä vastaavasti puolison kanssa pysty kertoo kyllä paljon. Ihan lupaava rakkauden alku sulla olisi jos eroaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti vähättelet tekemisiäsi. Henkisesti suutelet toisen miehen kanssa. Jos teillä on miehesi kanssa samat arvot ja periaatteet, niin sun touhut on hänelle varmasti ihan ok. Miehesi ja lapsesi ansaitsevat parempaa.
Tämä on totta. Ei suudelmat tosiaan ole pelkkää henkistä pettämistä. Täyttä pettämistä ne on. Mutta miksi en tunne siitä huonoa omaatuntoa? Olenko ihmisenä jotenkin rikki?
Et ehkä tunne huonoa omaatuntoa, koska tunnet ja sydämessä tiedät tämän toisen olevan sulle ehkä oikeampi kuin sun nykyinen. Ei se tunnu väärältä minkä sydän kokee oikeaksi vaikka ulkopuolelta katsottuna henkinen ja fyysinen pettäminen onkin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..
Ei se vielä ole hyvä syy olla suhteessa että joku rakastaa sinua täysillä. Myös sinun pitäisi voida rakastaa täysillä. Kun eroat, vapautat teidät molemmat. Luulisi että miehesikin haluaisi tulla rakastetuksi kuten hän rakastaa sinua. Sinun kanssa se ei toteudu eikä ole mahdollista. Oikeastaan ainoa mielekäs ratkaisu ja teko on erota. Se jos jokin on tässä kohdassa välittämistä miestäsi kohtaan. Ettei hän tuhlaa elämästään enempää suhteessa jossa ei tule rakastetuksi ja jossa hänen kumppaninsa on onneton.
Erot sattuvat. Aikuiset joutuvat kohtaamaan kivuliaitakin asioita. Yleensä useamman eronkin ennen kuin löytyy se jonka kanssa löytyy yhteinen sävel ja pysyvä rakkaus. Sitä varten ovat perhe, ystävät ja tarvittaessa ammattilasapua. Hän tulee pärjäämään kunhan aikaa kuluu. Lastenkaan vuoksi hän ei voi pelkästään vaipua itsesääliin ja suremaan. Jos pelkäät hänen päärjäämistään niin lohduttaudu sillä että hänen on vain pakko pärjätä ja tulla sinuiksi eron kanssa. On paljon tarinoita miten kumpikin lopulta löytää sopivammat kumppanit.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on aina kaunis asia, vaikka se kohdistuisikin toiseen, eikä omaan kumppaniin.
On eri asia tunnistaa rakkaus ja hyväksyä rakkaus kuin toimia sen mukaan. Kun toimii, sitä väistämättä usein myös satuttua kumppaniaan ja lastenta toista vanhempaa. Monissa pitkissä parisuhteissa tulee ihastumisia, muttei niille vaan tehdä mitään. Usein sitä vaan mietitään, mitä oma parisuhde kaipaa ja antaa sille enemmän aikaa niin yhteys kumppaniin syttyy uudelleen, ja tuo toinen ihminen unohtuu kyllä nopeasti.
Useimmiten kyse on kuitenkin ihastumisesta ja rakastumisesta siihen ajatukseen, mikä on toisesta ihmisestä. Aivan, kuten puolisonsa, myös tuossa toisessa on ne ikävät puolet.. kuorsaaminen ja parittomat sukat pyykkikorissa. Omassa puolisossa on usein myös ajansaatossa yhdessä hiottuja hyviä puolia, kuten arjen vastuiden jakaminen ja me -henki. Jos ei ole, kannattanee keskustella sen puolison kanssa, että mitä kaipaat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jokaiselle ihmiselle löytyisi parempi sielunkumppani jos kaikki kivet käännellään. Juuri siksi parisuhteessa kysymys on sitoutumisesta ja luottamuksesta. Maistoit kiellettyä hedelmää ja tulet tuhoamaan monta pientä ihmismieltä. Toivottavasti kolmas pyörä on myös tyytyväinen kun lapsesi alkavat oireilemaan toimintahäiriöisessä ympäristössä.
Höpö höpö nyt noiden tarinoiden kanssa :D. Ei ne lapset mitään posliinia ole, jotka traumatisoituu iäksi sen takia ettei äiti ja isä ole toistensa kanssa enää parisuhteessa ja asu samassa osoitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on aina kaunis asia, vaikka se kohdistuisikin toiseen, eikä omaan kumppaniin.
On eri asia tunnistaa rakkaus ja hyväksyä rakkaus kuin toimia sen mukaan. Kun toimii, sitä väistämättä usein myös satuttua kumppaniaan ja lastenta toista vanhempaa. Monissa pitkissä parisuhteissa tulee ihastumisia, muttei niille vaan tehdä mitään. Usein sitä vaan mietitään, mitä oma parisuhde kaipaa ja antaa sille enemmän aikaa niin yhteys kumppaniin syttyy uudelleen, ja tuo toinen ihminen unohtuu kyllä nopeasti.
Useimmiten kyse on kuitenkin ihastumisesta ja rakastumisesta siihen ajatukseen, mikä on toisesta ihmisestä. Aivan, kuten puolisonsa, myös tuossa toisessa on ne ikävät puolet.. kuorsaaminen ja parittomat sukat pyykkikorissa. Omassa puolisossa on usein myös ajansaatossa yhdessä hiottuja hyviä puolia, kuten arjen vastuiden jakaminen ja me -henki. Jos ei ole, kannattanee kesk
Erota saa, vaikka se puolisoa satuttaakin. Mikä syy se sellainen on ettei eroa, vaikka haluaa vain koska ero tekee jätetylle kipeää. Sehän on vain resepti paskaan suhteeseen ja elämään, jossa tuntee tosi isolla ja tärkeällä osa-alueella jatkuvasti olevansa onneton. Kyllä aikuisten ihmisten pitää kestää ne erotkin, jos suhteisiin lähtevät. Aivan käsittämätön ja epäterve ajatusmalli ettei saisi erota jottei puolisoon satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyt 10 käskyn rikkomiseen. Tuosta ei ole pitkä matka aviorikokseen joka on vakava synti
Ja rikot lapsiltasi perheen. Yritä vain lopettaa se henkinen suhde nyt, vaikka tekee kipeätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..
Ei se vielä ole hyvä syy olla suhteessa että joku rakastaa sinua täysillä. Myös sinun pitäisi voida rakastaa täysillä. Kun eroat, vapautat teidät molemmat. Luulisi että miehesikin haluaisi tulla rakastetuksi kuten hän rakastaa sinua. Sinun kanssa se ei toteudu eikä ole mahdollista. Oikeastaan ainoa mielekäs ratkaisu ja teko on erota. Se jos jokin on tässä kohdassa välittämistä miestäsi kohtaan. Ettei hän tuhlaa elämästään enempää suhteessa
Älkää höpöttäkö niitä suuria rakkausjuttuja. Tässä perheessä on myös lapsia, jotka tarvitsevat sen perhe- arjen äidin ja isin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulette hyvin toimeen perheenä. Kuitenkin arki stressaa ja väsyneenä huudetaan. Tuletteko toimeen perheenä vaiko ette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyt 10 käskyn rikkomiseen. Tuosta ei ole pitkä matka aviorikokseen joka on vakava synti
Ja rikot lapsiltasi perheen. Yritä vain lopettaa se henkinen suhde nyt, vaikka tekee kipeätä!
Kun suudelmia on vaihdettu, ei ole enää henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti vaan uutta kohti. Itsellä aikanaan parikin kertaa sama tilanne. Ihastuin ja rakastuin aivan totaalisesti, eikä jäänyt pusutteluhin. Onneksi muutama ystävä herätteli todellisuuteen. Täydellisiä sielunkummpaneita nuo ihastumiset. Miten voikin olla ihan samat ajatukset ja arvot ja mikä täydellinen rakkauden tunne Ja höpöphopö. Delulu on delulu. Meni ohi nuo kummatkin. Nyt reilu 30 v yhä saman miehen kanssa ja suhde kunnossa, mietin että kyllä sitä oli noin 40 v aikoihin ihan hullu työ- ja lapsiarjen keskellä.Taisi olla vakavanpuoleinen identiteetikriisi. Nyt ikää kohta 60 ja kummalista, että voi olla oikeasti rakastunut mieheensä. Eipä monet eronneet halua tätä tunnustaa, että ei se aina vaihtamalla parane. Tsemppiä sulle mitä teetkin.
Itsellä vähän sama tilanne, paitsi että minulla se on jo mennyt fyysiseksi. En tunne huonoa omaatuntoa, ainoastaan valtavaa hellyyttä tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Samaan aikaan tunnen kiintymystä aviomiestäni kohtaan. Näköjään on mahdollista rakastaa useampaa samaan aikaan, se lienee tämän opetus minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne, paitsi että minulla se on jo mennyt fyysiseksi. En tunne huonoa omaatuntoa, ainoastaan valtavaa hellyyttä tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Samaan aikaan tunnen kiintymystä aviomiestäni kohtaan. Näköjään on mahdollista rakastaa useampaa samaan aikaan, se lienee tämän opetus minulle.
Tiedän tunteen, ei huonoa omaatuntoa, rakastin salarakasta ja vaimoa. Ei päättynyt hyvin. Rakastan yhä kumpaakin, vaikka uusi ystävätäreli ero kummastakin
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hänet vaikka pitäisi olla kai tyytyväinen jos päästään toisistamme irti. Silti ajatus siitä että yhteydenpito katkeaisi, tuntuu todella pahalta. Niinkuin menettäisi osan itsestään.
Ei olla ihastuksen kanssa puhuttu vakavasti missään vaiheessa suoraan mitä hän minusta/meistä haluaa. Pitäisikö? Pelkään että ajan hänet pois jos otan noin vakavat asiat puheeksi. Onko tämmöinen keskustelu parempi tehdä naamatusten kuin viestitse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne, paitsi että minulla se on jo mennyt fyysiseksi. En tunne huonoa omaatuntoa, ainoastaan valtavaa hellyyttä tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Samaan aikaan tunnen kiintymystä aviomiestäni kohtaan. Näköjään on mahdollista rakastaa useampaa samaan aikaan, se lienee tämän opetus minulle.
Tiedän tunteen, ei huonoa omaatuntoa, rakastin salarakasta ja vaimoa. Ei päättynyt hyvin. Rakastan yhä kumpaakin, vaikka uusi ystävätäreli ero kummastakin
Juuri tämä. Miksi on niin väärin välittää kahdesta samaan aikaan. Toisaalta jos miehelläni olisi toinen, en tiedä helpottaisiko se jopa tilannetta. Ehkä se on kiintymys ja tottumiskysymys nykyisessä suhteessa mutta tuntuisiko se edes miltään jos mies rakastuiskin toiseen. Sitä olen miettinyt. Tuntuu että en periaatteessa välittäisikään tästä..Onko se sitten edes rakkautta?
Toinen toistaan huonompia pettämisprovoja palsta pullollaan.
Tuovathan nämä sentään vaihtelua kilttimiesten itkuihin :)
Alue: Aihe vapaa
Äitis oli🤭