Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Hyppäät sen jänniksen keppiin ja jätät tuollaisen sian joka on sitonut sinut normaaliin arkeen. Sinun onnesi on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissahan sille parisuhdetta rikkomaan tunkevalle äijälle voi käydä todella pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hänet vaikka pitäisi olla kai tyytyväinen jos päästään toisistamme irti. Silti ajatus siitä että yh
No jos ei edes olla sellaisissa väleissä, että voisi keskustella luontevasti suhteen laadusta, niin ihan ylimitoitettua semmoisen takia erota. Jostain lapsettomasta avoliitosta tai nuoren ihmisen pikku seukkailusta kyllä voi erota pelkän oman ihastumisen takia, mutta ei avioliitosta, jossa on lapsia. Ihastumisia tulee ja menee.
Se on sitten toinen juttu, jos avioliiton joutuu päättämään muista syistä, siis puhtaasti itsensä takia ja koska tulee kohdelluksi huonosti siinä liitossa. Semmoinen voi olla perusteltua.
Tuo ihastuminen on nyt kumminkin 99% aloittajan oman pään sisällä. Se tarkoittaa sitä, ettei ihastumisen perusteella tai siihen luottaen kannata tehdä mitään isoja muutoksia elämään. Se olisi tosi vastuutontakin.
Aloittaja sanoo myös, että mies himmailee, kun moraali pistää vastaan. Liekö ihan noin? Mies saattaa himmailla myös siksi, ettei tuo suhde nyt ole hänestä ihan niin ihana, että siihen haluaisi oikeaasti sitoutua isosti, ja hän pelkää aloittajan pistävän ison pyörän pyörimään, jos tuosta vielä jatketaan. Eli on mahdollista, että mies pelkää, että aloittaja eroaa - ei siis toivo sitä.
Minulla oli samantapainen tilanne edellisessä liitossani. Yhdessä 15 vuotta, tosin ei lapsia ja miehellä tilannetta vaikeuttamassa ongelma kannabiksen kanssa, jota turhaan käytiin puimassa pariterapiassa. Olin haaveillut omasta elämästä jo vuosia.
Tapasin miehen, jonka kanssa tajusin heti kuuluvani yhteen. Olin muutenkin päättänyt jättää mieheni silloisen työsuhteen päättyessä, että saisin rauhassa työstää eroa. Uusi tuttava nopeutti asiaa parilla viikolla. Suutelimme kahdesti ennen eroa ja pidimme yhteyttä, joka oli alkanut yhteisen harrastuksen myötä.
Tiedän, ettei tuo ole paras tapa jättää puolisoa ja aloittaa uutta suhdetta. Kohdallani meni kuitenkin noin. Pelkäsin lähinnä exän sekoavan ja menevän täysin rappiolle. Hetkeksi menikin. Uuden parisuhteen kestävyydestä en oikeastaan välittänyt. Halusin vaan kokea sen yhteyden toisen ihmisen kanssa tasolla, josta olin vain haaveillut. Yhdessä nyt puolitoista vuotta. Jos tämä loppuisi, olisin kiitollinen kaikesta. Päättymisen merkkien sijaan ollaan vakiinnuttu monella sellaisella tavalla, joita en edellisessä suhteessa osannut kuvitellakaan. Ja saan olla itseni. Se jäi AP:n viestistäkin vahvasti mieleen.
Miksi olla suhteessa, jossa ei saa olla oma itsensä? Ero on joskus ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hänet vaikka pitäisi olla kai tyytyväinen jos pääst
En olekkaan eroamassa tämän ihastuksen takia. Mietin vieläkin sitä, olenko rakastunut mieheeni mikäli pystyn näin isoja tunteita tuntemaan jotain toista kohtaan. Punnitsen ja harkitsen tarkkaan asioita, en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mietin onko ihastus vain ponnahduslauta pois tästä suhteesta jossa meillä ei mieheni kanssa ole täyttä henkistä yhteyttä ja jossa voisin jakaa itsestäni aivan kaiken.
Ehkä kuvittelenkin ihastuksen kanssa jotain suurempaa. En tiedä. Hän on se joka usein laittaa minulle ensin viestiä ja tätä on jatkunut sieltä alkukesästä asti. Jaksaisiko hän yrittää noin kauan jos tunteita on vain vähän? Aahh.. saisipa lobotomian, pää hajoaa näiden ajatusten kanssa ja arki kärsii kun nämä miettimiset vie niin paljon energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu?
"Pari lasta" menettävän kodin ja joutuvat reppureissaamaan viikko-viikko-oravanpyörässä.
Koska eihän edes itseään etsivä äityli voi lapsiaan hyljätä isän kanssa asumaan, kun rakastaa heitä niin helvetisti.
Tässä näkee ne sukupuolten erilaiset tarpeet. Nainen kaipaa henkistä yhteyttä, mies ilmeisesti ei, koska häntä ei erilaisuutenne haittaa.
Viisas mies saisi pidettyä perheensä, jos antaisi sinun olla ystävää tämän toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkosmies voi himmailla myös, kun kiinnostus vähenee.
Avoin suhde olis kestävä ratkaisu, näkisi mihin oikeasti menee. Harmi ettei mies pysty.
Vierailija kirjoitti:
Näin ajattelinkin aluksi että mies haluaa minut sänkyynsä. Mutta yhteydenpitoa on jatkunut yli 6kk ja hän on se joka jarruttaa menemästä suudelmia pidemmälle vaikka puhummekin siitä miltä se tuntuisi. Puhumme arkisista asioista ja mies on kertonut arkaluontoisia asioita joten hän selvästi myös luottaa minuun.. Voiko joku käyttäytyä näin pelkästään seksin toivossa?
Varoitan sinua nyt. Menin samaan lankaan. Eräs mies viestitteli kanssani VUODEN päivittäin. Luulin hänen olevan oikeasti aidosti kiinnostunut koska kuka mies jaksaisi vuoden päivät kirjoitella ja arvaa miten kävi? No ei tullut suhdetta ei. Sänkyyn kelpasin. Kyllä ne osaa johtaa naisia harhaan halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuumassa tulee piirrettyä ihastuksen kohteesta liian ruusuinen kuva. Toki hänkin haluaa antaa itsestään ihanteellisen kuvan peittäen huonot puolensa. Vasta kun on yhdessä jonkin aikaa alkaa näkyä niitä huonojakin puolia.
Nykyinen miehesi on siinä mielessä epäreilussa asemassa että tiedät hänen kaikki puolensa, uudesta ihastuksesta vain julkisivun, korkeintaan verannan.
Lähtökohtaisesti kannattaa istua alas ja miettiä miten saisi nykyisen suhteensa toimimaan. Sen etuna on tuttu ennakoitava puoliso jonka kanssa voi keskustella asioista, yhteinen koti ja mahdollisesti yhteiset lapset. Uuteen ihastukseen liittyy valtava määrä epävarmuustekijöitä.
Olen ollut elämässäni päättömästi ihastunut ja päättömän ihastuksen kohde. Kumpikin rooli on kauhea tilanne. Vihaan nykyään ihastumista ja ihmettelen miksi sitä pidetään niin arvossa. Vähän kuin kehuisi huumetrippiä, jossa kaikki tunteet ja aistit vääristyvät. Kyseessä on evoluution katala juoni, jossa yksilön käsitys omasta edusta katoaa. Ihastunut lataa ihastuksen kohteeseen odotuksia jotka hän on rakentanut omassa päässään. Kohde on usein täysin syytön näihin odotuksiin.
Jos kuitenkin mielikuvatasolla "pettää" puolisoaan, se ei ole pettämistä niin kauan kuin se tapahtuu oman pään sisällä. Kukaan ei ole ajatuksenjuoksustaan tilivelvollinen kenellekään.
Ihastuminen on vain ihastumista, olet ehkä kyllästynyt ja kaipaat jännitystä. Mutta pettäminen on myös pettämistä, se on fakta ja siihen olet syyllistynyt. Oma vanhempani petti ja aiheutti vuosikausien tuskat ja traumat toiminnallaan, ja katuu sitä loppuelämänsä. Eli kannattaa miettiä tekojaan jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä minkä ikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hänet vaikka pitäisi olla kai tyytyväinen jos pääst
"Tuo ihastuminen on nyt kumminkin 99% aloittajan oman pään sisällä. Se tarkoittaa sitä, ettei ihastumisen perusteella tai siihen luottaen kannata tehdä mitään isoja muutoksia elämään. Se olisi tosi vastuutontakin.
Aloittaja sanoo myös, että mies himmailee, kun moraali pistää vastaan. Liekö ihan noin? Mies saattaa himmailla myös siksi, ettei tuo suhde nyt ole hänestä ihan niin ihana, että siihen haluaisi oikeaasti sitoutua isosti, ja hän pelkää aloittajan pistävän ison pyörän pyörimään, jos tuosta vielä jatketaan. Eli on mahdollista, että mies pelkää, että aloittaja eroaa - ei siis toivo sitä."
Mies voi todellakin tykätä kovasti ap:sta, mutta ajatus yhteisestä elämästä lapsikuvioineen onkin toinen juttu. Mies ei mielestään menetä tässä suuteluvaiheessa mitään, mutta tajuaa varmasti, etteivät isommat elämänmuutokset välttämättä ole enää riskien arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä toinen mies siis sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä toinen mies siis sinkku?
On sinkku.
Et voi mistään tietää, että suhde olisi hyvä tuon toisen miehen kanssa, tai että hän edes haluaisi suhdetta oikeasti kun sellainen mahdollisuus tulee. Monille pettämisen jännitys on kiva juttu.
Ei tuo uusi mies välttämättä kovin ihmeellinen ole. Nyt vaan tuntuu siltä. Ei kannata erota hyvästä miehestä. Yhtä p**** tuon uudenkin kanssa on parin vuoden päästä.
Elät rakkaushuuman kakkosversiota, ehkäpä yhtä voimakasta jota koit nykyisen miehesi kanssa joskus. Tuollainen hehku peittää alleen kaikki muut tunteet, myös syyllisyyden. Itsesyytökset tulevat vasta huuman aikanaan haihduttua. Riskit ovat suuret, koska ihmismieli on hauras. Tämä koskettaa sinun lisäksesi myös miestäsi ja lapsiasi. Kokeileppa heijastaa miehesi tilanne käänteisesti itseesi. Ajattele, miten olisit reagoinut silloin, kun vielä rakastit miestäsi, jä hän olisi löytänyt uuden, yhtä haluttavan rakastetun, joka olisi jättänyt sinut varjoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää panemaan!
Välillä mietin tätäkin ihan oikeasti. Jos se olisikin ihan kauheaa säätämistä eikä sitä fantasiaa mitä päässäni mietin. Pääsisin ehkä näin irti koko miehestä ja kun eräänlainen sinetti olisi saavutettu.
Mutta en tuota tee, koska pelkään myös että fantasia on totta ja sittenhän vasta solmussa olen. Enkä tietysti tekisi sitä niin pitkään kuin parisuhteessa olen nykyiseni kanssa. Haluan myös pystyä erottamaan himon ja oikean yhteyden ja rakkauden. Himoa pystyn vastustamaan, jälkimmäisen kanssa nyt kipuilen.
Tilanne on nyt se että ihastus laittaa kapuloita rattaisiin taas enemmän koska moraali alkaa tulla taas vastaan. Tiedän että hänestäkin tuntuu pahalta ettei hän saa minua kokonaan. Nyt pelkään että menetän pikkuhiljaa hän
En olekkaan eroamassa tämän ihastuksen takia. Mietin vieläkin sitä, olenko rakastunut mieheeni mikäli pystyn näin isoja tunteita tuntemaan jotain toista kohtaan. Punnitsen ja harkitsen tarkkaan asioita, en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä. Mietin onko ihastus vain ponnahduslauta pois tästä suhteesta jossa meillä ei mieheni kanssa ole täyttä henkistä yhteyttä ja jossa voisin jakaa itsestäni aivan kaiken.
Ehkä kuvittelenkin ihastuksen kanssa jotain suurempaa. En tiedä. Hän on se joka usein laittaa minulle ensin viestiä ja tätä on jatkunut sieltä alkukesästä asti. Jaksaisiko hän yrittää noin kauan jos tunteita on vain vähän? Aahh.. saisipa lobotomian, pää hajoaa näiden ajatusten kanssa ja arki kärsii kun nämä miettimiset vie niin paljon energiaa.
Opettele
a)
lainaamaan
b)
trollaamaan
Alue: Aihe vapaa
Vain henkistä pettämistä, vaikka myös suutelitte? Joka tapauksessa avioliittosi on ohi, joten eroa miehestäsi. Lapsia etenkin käy sääliksi.