Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petän kumppaniani henkisellä tasolla - Mitä teen?
29.01.2025 |
Koitan kirjoittaa lyhyesti. Voitte kysyä lisäkysymyksiä.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 9 vuotta. Pari lasta, omakotitalo yms löytyy. Tulemme hyvin toimeen perheenä ja kiireinen ruuhkavuosiarki sujuu ihan ok. Väsyneenä ja stressissä tulee usein otettua yhteen ja päivät välillä toistaa itseään. Perus tylsähköä elämää siis.
Meillä on mieheni kanssa samat arvot, periaatteet ja kasvatus ym. mutta mielenkiinnonkohteiden puolesta olemme hyvin erilaisia eikä meillä oikeastaan ole juurikaan puhuttavaa/yhteistä tekemistä lapsiarjen ulkopuolella keskenämme.
Eräänä iltana alkukesästä törmäsin yhteisten tuttujen kautta illanvieton aikana yhteen mieheen. Tämä mies sattui olemaan henkilö jota olin ihastellut jo kaukaa vuosia. Satuin näkemään häntä silloin tällöin mutta asialle en tietenkään mitään tehnyt.
Päädyttiin juttelemaan ja meillä klikkasi käsittämättömän hyvin. Olemme hyvin samanlaisia, luonteidemme että mielenkiinnonkohteidemme kautta. Mieheni sai kuulla että olimme edes jutelleet, raivostui tästä ja monta kuukautta meni riidellessä ja oltiin eroamassa monia kertoja.
Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä mutta pitänyt tämän toisen miehen kanssa yhteyttä alkukesästä asti salaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestitse ja muutamia kertoja pikaisesti nähden. Olemme menneet vaihtamaan suudelmia mutta pidättäytyneet muusta.
Olen korviani myöten rakastunut tähän mieheen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia koska meillä menee kaikki niin hyvin yhteen ja pystyn myös olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan. Tähän en jostain syystä pysty nykyisen mieheni kanssa..
Mutta nyt kysymykseen. Miksi en tunne syyllisyyttä tästä henkisestä pettämisestä? Olen aivan sekaisin, tunnen huonoa omatuntoa kaikesta, lähinnä juuri siitä miksen tunne mitään. En kuvitellut ajautuvani tällaiseen tilanteeseen vaan olevani mieheni kanssa loppuelämän. Tuntuu kuin olisin kadottanut itseni ruuhkavuosiin ja nyt alkaisin löytämään itseni uudelleen ja kyseenalaistamaan kaiken.
Mitä teen? Saa kivittää. Olen senkin ansainnut.
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mikä akka. Päästä se miehesi elämään lasten kanssa keskenään sitä tylsää arkea, niin voit itse sitten elää sitä jännä arkea vaihdat vaan miestä kun arki astuu kuvioihin
Ansaitsin tämän. Koen kyllä että mieheni on ihmisenä minua parempi. Arki saa olla tylsääkin, mutta olen hukannut itseni siihen. En kaipaa jännää arkea, kaipaan ihmistä jota pystyn rakastamaan täysillä.
Pystyt rakastamaan täysillä muutaman kuukauden, sitten se uusikin mies alkaa tehdä sinulle vaatimuksia ja koet taas, ettet voi olla oma itsesi ilman että mies reagoi siihen negatiivisesti.
Naiset ovat onnellisimpia sinkkuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mikä akka. Päästä se miehesi elämään lasten kanssa keskenään sitä tylsää arkea, niin voit itse sitten elää sitä jännä arkea vaihdat vaan miestä kun arki astuu kuvioihin
Ansaitsin tämän. Koen kyllä että mieheni on ihmisenä minua parempi. Arki saa olla tylsääkin, mutta olen hukannut itseni siihen. En kaipaa jännää arkea, kaipaan ihmistä jota pystyn rakastamaan täysillä.
Pystyt rakastamaan täysillä muutaman kuukauden, sitten se uusikin mies alkaa tehdä sinulle vaatimuksia ja koet taas, ettet voi olla oma itsesi ilman että mies reagoi siihen negatiivisesti.
Naiset ovat onnellisimpia sinkkuina.
Olen ajatellut tätäkin. Olen aina ollut jollain tavalla oman tieni kulkija, halunnut tehdä oman pääni mukaan ja ilman arvostelua asioita. Mieheni on kova arvostelemaan kun huonolle tuulelle sattuu. Tämä varmaan vienyt vuosien varrella minuuttani pois. En edes haluaisi suoraan hypätä uuteen suhteeseen suoraan tämän salasuhteen kanssa vaan olla hetken itsekseni ja löytää itseni taas ja sen jälkeen vasta miettiä tulisiko meistä joskus jotain..
Miksi tuollaisenkin ihmisroskan on pitänyt mennä lisääntymään? Olet pelkkää saastaa, jätä miehesi ja lapsesi ja poistu heidän elämästään. Nauti siitä "vapaudestasi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mikä akka. Päästä se miehesi elämään lasten kanssa keskenään sitä tylsää arkea, niin voit itse sitten elää sitä jännä arkea vaihdat vaan miestä kun arki astuu kuvioihin
Ansaitsin tämän. Koen kyllä että mieheni on ihmisenä minua parempi. Arki saa olla tylsääkin, mutta olen hukannut itseni siihen. En kaipaa jännää arkea, kaipaan ihmistä jota pystyn rakastamaan täysillä.
Pystyt rakastamaan täysillä muutaman kuukauden, sitten se uusikin mies alkaa tehdä sinulle vaatimuksia ja koet taas, ettet voi olla oma itsesi ilman että mies reagoi siihen negatiivisesti.
Naiset ovat onnellisimpia sinkkuina.
Olen ajatellut tätäkin. Olen aina ollut jollain tavalla oman tieni kulkija, halunnut tehdä oman pääni m
No niin, siinähän juuri ratkaisit itse oman ongelmasi. Ei muuta kuin rohkeutta ja onnea matkaan. -eri
Itse erosin enkä ole katunut päätöstäni. Suhteemme oli juuri tuollainen nuoruuden kyhäelmä, jossa joku ihan kiva piti vain ottaa. Rakkautta ei ollut, vaikka pystyimme toimeen tulemaan. Ihastuin myös toiseen ja tämä havahdutti. En eronnut tämän toisen takia vaan itseni takia. Jätin parisuhteeni sekä ihastukseni. Lähdin etsimään kokonaan uutta onnea ja nykyisin olen suhteessa, jossa rakkautta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli vähän vastaavanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Lähipiirissä näitä on ollut myös. Tuo ihastuminen toiseen on kaiketi lähinnä vain oire jostakin muusta, joka on kytenyt pinnan alla jo kauan. Ei ehkä kannata odottaa siitä mitään sen enempää. Kuten joku jo totesikin, niin iso kysymys on se, että haluatko jatkaa nykyisen miehesi kanssa ja mitä haluat vielä elämältä.
Miten näissä kävi? Jäitkö puolisosi kanssa yhteen vai erositko havahtuessasi ihastuneesi toiseen? Koen myös ettei tosirakkaudessa ole tilaa näin isolle tunteelle toista kohtaan. Perusihastuksia pitkissä suhteissa tulee ja menee, niitäkin on ollut ja olen vain odottanut että ne haihtuu niinkuin on tehnykkin. Oletan miehelläni olevan samoin ja se on ok. Tämä tän hetkinen pysäytti voimakkuudellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti vähättelet tekemisiäsi. Henkisesti suutelet toisen miehen kanssa. Jos teillä on miehesi kanssa samat arvot ja periaatteet, niin sun touhut on hänelle varmasti ihan ok. Miehesi ja lapsesi ansaitsevat parempaa.
Tämä on totta. Ei suudelmat tosiaan ole pelkkää henkistä pettämistä. Täyttä pettämistä ne on. Mutta miksi en tunne siitä huonoa omaatuntoa? Olenko ihmisenä jotenkin rikki?
Ei sellaisesta tunne huonoa omatuntoa, joka tuntuu oikealta. Sydän sen kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi v*ttu mikä akka. Päästä se miehesi elämään lasten kanssa keskenään sitä tylsää arkea, niin voit itse sitten elää sitä jännä arkea vaihdat vaan miestä kun arki astuu kuvioihin
Ansaitsin tämän. Koen kyllä että mieheni on ihmisenä minua parempi. Arki saa olla tylsääkin, mutta olen hukannut itseni siihen. En kaipaa jännää arkea, kaipaan ihmistä jota pystyn rakastamaan täysillä.
Pystyt rakastamaan täysillä muutaman kuukauden, sitten se uusikin mies alkaa tehdä sinulle vaatimuksia ja koet taas, ettet voi olla oma itsesi ilman että mies reagoi siihen negatiivisesti.
Naiset ovat onnellisimpia sinkkuina.
Olen ajatellut tätäkin. Olen aina ollut jollain tavalla oman tieni kulkija, halunnut tehdä oman pääni m
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että haluat oikeasti erota ihan riippumatta siitä onko kuvioissa jo toinen ukko vai ei.
Eikö nyt olisi vaan aika myöntää tosiasiat itselleen ja laittaa ero vireille? Mitä pidempään tuota peliä pelaat, sen enemmän saat pahaa mieltä ihan kaikille (itsellesikin) aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on aina kaunis asia, vaikka se kohdistuisikin toiseen, eikä omaan kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Ei tunteilleen mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..
Asuuko mies samalla paikkakunnalla?
Vierailija kirjoitti:
Syyllistyt 10 käskyn rikkomiseen. Tuosta ei ole pitkä matka aviorikokseen joka on vakava synti
Synnistä en tiedä mutta ainakin valehtelua papille ja sukulaisille. "Kunnes kuolema erottaa". S..tanan valehtelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Tiedän täysin tekeväni väärin. Olen jumissa. Voin suhteessani huonosti kun se tuntuu väärältä ja haluaisin miehellenikin ihmisen joka osaa arvostaa ja rakastaa häntä niin kuin kuuluu. Mutta mieheni rakastaa minua täysillä enkä tiedä mitä teen..
Asuuko mies samalla paikkakunnalla?
Asuu kyllä..
Ota ero nykyisestä miehestäsi ja anna hänen jatkaa matkaa ja etsiä parempi nainen. Sen jälkeen aivan sama mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hemmetti.... Ennen aviorikkojat kivitettiin. Vieläkin pitäisi olla julkisia kivityksiä huo rille!
Ei tunteilleen mitään voi.
Tunteille ei voi mitään, teoille voi.
Ap: rukoile Jeesusta niin pelastut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli vähän vastaavanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Lähipiirissä näitä on ollut myös. Tuo ihastuminen toiseen on kaiketi lähinnä vain oire jostakin muusta, joka on kytenyt pinnan alla jo kauan. Ei ehkä kannata odottaa siitä mitään sen enempää. Kuten joku jo totesikin, niin iso kysymys on se, että haluatko jatkaa nykyisen miehesi kanssa ja mitä haluat vielä elämältä.
Miten näissä kävi? Jäitkö puolisosi kanssa yhteen vai erositko havahtuessasi ihastuneesi toiseen? Koen myös ettei tosirakkaudessa ole tilaa näin isolle tunteelle toista kohtaan. Perusihastuksia pitkissä suhteissa tulee ja menee, niitäkin on ollut ja olen vain odottanut että ne haihtuu niinkuin on tehnykkin. Oletan miehelläni olevan samoin ja se on ok. Tämä tän hetkinen pysäytti voimakkuudellaan.
Näissä on käynyt eri tavoilla. Itse erosin, mutta en kuitenkaan aloittanut suhdetta henkilön kanssa, johon olin hyvin ihastunut. Mahdollisesti olin jopa rakastunut, mutta kyse oli enemmänkin jonkinlaisesta fantasiasta. Nyt elän yksin lasteni kanssa. Elämäni on hiljalleen muovautumassa aika erilaiseksi, mitä se oli ennen. Olen itse muuttunut, tai palannut vanhaksi itsekseni. Siksi, mitä olin nuorempana. Eräs toinen jäi miehensä kanssa yhteen, vaikka oli jonkinlaisessa suhteessa toisen kanssa. Kolmas erosi ja löysi uuden kumppanin, jonka kanssa avioitui. Neljäs on kokenut jotakin sisäistä tuskaa itsensä kanssa, mutta ei ole pettänyt tms ja yrittää vain sinnitellä miehensä kanssa. Viides vaihtoi lennossa uuteen. On näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli vähän vastaavanlainen tilanne joitain vuosia sitten. Lähipiirissä näitä on ollut myös. Tuo ihastuminen toiseen on kaiketi lähinnä vain oire jostakin muusta, joka on kytenyt pinnan alla jo kauan. Ei ehkä kannata odottaa siitä mitään sen enempää. Kuten joku jo totesikin, niin iso kysymys on se, että haluatko jatkaa nykyisen miehesi kanssa ja mitä haluat vielä elämältä.
Miten näissä kävi? Jäitkö puolisosi kanssa yhteen vai erositko havahtuessasi ihastuneesi toiseen? Koen myös ettei tosirakkaudessa ole tilaa näin isolle tunteelle toista kohtaan. Perusihastuksia pitkissä suhteissa tulee ja menee, niitäkin on ollut ja olen vain odottanut että ne haihtuu niinkuin on tehnykkin. Oletan miehelläni olevan samoin ja se on ok. Tämä tän hetkinen pysäytti voimakkuudellaan.
Näissä on käyn
Aivan, hyvin erilaisia lopputulemia..
Tuota minäkin oletan että muuttuisin taas siksi ihmiseksi mitän olin ennen tätä perhekuplaa. Mikä on alkanut jo hiljalleen tapahtua lasten kasvaessa..
Alue: Aihe vapaa
Kristinuskoon kuuluu myös anteeksianto. Ihminen ei voi myöskään elää itselleen väärin.