Lue keskustelun säännöt.
Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"
https://www.tamperelainen.fi/paikalliset/8243831
Mitähän hittoa nyt taas?
Nyt siis pitäisi alkaa tekemään lapsia köyhyyteen? Kyllähän se on nimenomaan fiksua ja viisasta että lapsia alkaa tekemään vasta sitten kun on oma talous kunnossa eli palkka on riittävän hyvä ja asunto yms asiat kunnossa.
Nyt siis lapsia pitäisi tehdä vaikka palkka olisi surkea millä elättää juuri ja juuri itsensä?
Kommentit (1150)
"Mutta tietty se oli 90-luvulla esim paljon helpompaa ostaa omistusasunto, kuin nykyaikana."
Olet ihan oikeassa. Kaveri osti miehensä kanssa asunnon ihan 80-luvun lopussa, maksoivat siitä 500000 markkaa. Heille tuli ero muutamaa vuotta myöhemmin. Asunnon he sai kaupaksi, mutta puoleen hintaan. Asuntolainaa jäi vielä maksettavaksi vaikka asunto meni. Lamavuosina ja vielä niiden jälkeen asuntoja ja omakotitaloja sai halvalla ulosottoviraston pakkomyynneissä. Siis tosi harmi, että sinä et päässyt tuohon mukaan, mutta hei, vielähän tilanne voi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sairaspäivärahaa leikataan - Näin rajusti keskituloiset kärsivät."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-540a-40da-813d-6b33dbbd039f
Vierailija kirjoitti:
"Mutta tietty se oli 90-luvulla esim paljon helpompaa ostaa omistusasunto, kuin nykyaikana."
Olet ihan oikeassa. Kaveri osti miehensä kanssa asunnon ihan 80-luvun lopussa, maksoivat siitä 500000 markkaa. Heille tuli ero muutamaa vuotta myöhemmin. Asunnon he sai kaupaksi, mutta puoleen hintaan. Asuntolainaa jäi vielä maksettavaksi vaikka asunto meni. Lamavuosina ja vielä niiden jälkeen asuntoja ja omakotitaloja sai halvalla ulosottoviraston pakkomyynneissä. Siis tosi harmi, että sinä et päässyt tuohon mukaan, mutta hei, vielähän tilanne voi muuttua.
Tässä on ulosottoviraston myyntisivut, missä on myös ulosmitattuja asuntoja.
https://www.ulosottolaitos.fi/myynti-ilmoitukset/fi/index.html
Talous ei ikinä ole ongelma jos lapsia haluaa tehdä, koska lapsistahan saa lapsilisää. Esimerkiksi tekemällä 10 lasta saa yli 4000€/kk tekemättä mitään, ja sillä pärjää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Talous ei ikinä ole ongelma jos lapsia haluaa tehdä, koska lapsistahan saa lapsilisää. Esimerkiksi tekemällä 10 lasta saa yli 4000€/kk tekemättä mitään, ja sillä pärjää hyvin.
Pärjäisi kyllä hyvin jos ei olisi siinä niitä kymmentä lasta kuluineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talous ei ikinä ole ongelma jos lapsia haluaa tehdä, koska lapsistahan saa lapsilisää. Esimerkiksi tekemällä 10 lasta saa yli 4000€/kk tekemättä mitään, ja sillä pärjää hyvin.
Lapsilisää saa kymmenestä (!) lapsesta 1907,58 euroa kuukaudessa, jos oletetaan, että kaksi näistä lapsista on alle 3-vuotiaita, eli heistä maksetaan korotettua lapsilisää. Jokainen näistä kymmenestä on tässä laskelmassa myös alle 17-vuotias, koska sen ylittäneistä lapsista lapsilisää ei makseta, vaikka tosiasiassa kotona asuisivatkin.
Omalta osaltani voin todeta, että jos perheessä käytetään kertakäyttövaippoja, niin jo niihin uppoaa suunnilleen puolet lapsilisästä. Jos ja kun lapselle tarjotaan myös ruokaa, D-vitamiinia, vaatteita, tarvittaessa lääkettä, leluja, rattaat, turvaistuin, juomavettä ja puhtaat lakanat, niin ei enää lapsilisä riitäkään.
"Et ole nähnyt isejä ja äitejä vaunujuoksemassa? Tai Lapissa hiihtämässä vauva ahkiossa, tai metsässä rinkan kanssa? Reissuunkin voi lähteä, tosin kohteita pitää enempi miettiä.
Järjestely- ja tahtokysymys :) Täysin outo ajatus että lapsen kanssa pitäisi nyhjätä kotona. Itse en ole himoliikkuja, silti vauvan kanssa tehtiin joka päivä pitkiä kävelylenkkejä äitiystävien kanssa. Ihanaa aikaa."
Eli tässäkin mennään sen lapsen ehdoilla. Harvaan liikuntalajiin oikeasti sopii lapset mukaan, eikä joku vaunujuoksu välttämättä liity mitenkään siihen omaan aiempaan harrastukseen. Jollain tavallisella pulliaisella nuo kävelylenkit toimii, mutta jos on treenannut vuosikausia tiettyä lajia ja ehkä jopa kilpaillut siinä, niin kyllä se pitkä katko tekee pelkästään hallaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Et ole nähnyt isejä ja äitejä vaunujuoksemassa? Tai Lapissa hiihtämässä vauva ahkiossa, tai metsässä rinkan kanssa? Reissuunkin voi lähteä, tosin kohteita pitää enempi miettiä.
Järjestely- ja tahtokysymys :) Täysin outo ajatus että lapsen kanssa pitäisi nyhjätä kotona. Itse en ole himoliikkuja, silti vauvan kanssa tehtiin joka päivä pitkiä kävelylenkkejä äitiystävien kanssa. Ihanaa aikaa."
Eli tässäkin mennään sen lapsen ehdoilla. Harvaan liikuntalajiin oikeasti sopii lapset mukaan, eikä joku vaunujuoksu välttämättä liity mitenkään siihen omaan aiempaan harrastukseen. Jollain tavallisella pulliaisella nuo kävelylenkit toimii, mutta jos on treenannut vuosikausia tiettyä lajia ja ehkä jopa kilpaillut siinä, niin kyllä se pitkä katko tekee pelkästään hallaa.
Vauva ahkiossa Lapin pakkasessa tai rinkassa erämaassa? Ei kuulosta järin vastuulliselta vanhemmuudelta, mitä täällä toitotetaan. Ei kukaan tervejärkinen vanhempi vastasyntynyttä lastaan minnekään erämaahan raahaa. Näen jo miten iltapäivälehdet repii tästä uutisotsikoita, kun asiat meneekin pieleen ja paikalle pitää hälyttää apua.
Äityleiden väliset kävelylenkit kuulostaa myös aivan kammottavalta vaihtoehdolta, jos nimenomaan haluaa harrastaa sitä itselle rakasta lajia eikä mitään ihanaa vaaleanpunaista vauva-höttöä muiden mammojen kanssa. Onko vaikea kuvitella, ettei kaikki oikeasti tälläisestä nauti vaikka laittaisit viestiin 50 hymiöitä?
"Tämä "vuosikausiksi katkolle" on propagandaa. En tajua miksi näin väitetään, oma ja lähiystävieni kokemukset on hyvin toisenlaiset.
Tietenkin tilanne on eri, jos on joku supererikoinen harrastus kuten avaruuselentäminen, mutta kuinka monella on? Minä olen jatkanut salilla käymistä kun vauvat ovat olleet n. 3kk ikäisiä ja kuoroon menin kun täysimetys on loppunut eli ovat olleet n puolivuotiaita. Ollaan tavattu ystäviä sekä lapsen kanssa että ilman ja reissattu perheenä, lähinnä Suomen matkailua mutta myös Ruotsin ja Tallinnan risteilyitä ja muutaman kerran Aurinkorannalla.
Minulla on hyvä mies, tietenkään tilanne ei ole sama jos olet yh tai keskenkasvuinen kloppi puolisona.
En allekirjoita et oma elämä olisi mennyt vessanpöntöstä alas, en ymmärrä tuota väitettä ollenkaan. Pelon ymmärrän, mutta väitän että enimmäkseen turhaa pelkoa."
Jos on 3 kk käymättä salilla, niin kyllä siinä vaiheessa on jo lähtenyt kehosta rutkasti voimaa ja lihasmassaa ja kunto huonontunut, saati raskaana ollessakaan normaali treeni ei enää onnistu. Jollekin sunnuntaitreenaajalle max 5 kg käsipainoilla tämä ei paljoa tunnu, mutta kyllä tuo tavoitteellisemmalla treenaajalla vetää elämän ylösalaisin. Ei se liity mitenkään minkäänlaiseen pelkoon tai sinun hyvään mieheesi, vaan vähättelee muiden ihmisten elämäntapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on 3 kk käymättä salilla, niin kyllä siinä vaiheessa on jo lähtenyt kehosta rutkasti voimaa ja lihasmassaa ja kunto huonontunut,"
No sen saa parissa kuukaudessa takaisin. Onhan urheilijoillakin usein loukkaantumisia jotka pakottavat kuukausienkin treenitauolle ja silti voivat olla seuraavalla kaudella taas maailman huipulla.
On juuri tyypillista ämatöörin puuhastelua kun kuvitellaan että koko treenaus on pilalla jos kertakin salilla jää väliin.
Vierailija kirjoitti:
"Jos on 3 kk käymättä salilla, niin kyllä siinä vaiheessa on jo lähtenyt kehosta rutkasti voimaa ja lihasmassaa ja kunto huonontunut,"
No sen saa parissa kuukaudessa takaisin. Onhan urheilijoillakin usein loukkaantumisia jotka pakottavat kuukausienkin treenitauolle ja silti voivat olla seuraavalla kaudella taas maailman huipulla.
On juuri tyypillista ämatöörin puuhastelua kun kuvitellaan että koko treenaus on pilalla jos kertakin salilla jää väliin.
Jos käy 4-5 krt/vko salilla niin väliin jää 3 kk aikana jopa 60 treeniä eikä 1 kerta ja kyllä siinä vaiheessa se lihasmassa ihan tutkimusten perusteella laskee, laskee jo parin viikon tauon jälkeen. Parissa kuukaudessa ei välttämättä sille lähtötasolle edes pääse takaisin, joten sinne on mennyt jo lähes puoli vuotta hukkaan plus raskausaika. Kyse on myös elämäntavasta niillä joilla on oikeasti selkärankaa treenata säännöllisesti, etkä huomioinut liikunnan tuomia henkisiä hyötyjä ollenkaan. Aivan ihmeellistä vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos käy 4-5 krt/vko salilla niin väliin jää 3 kk aikana jopa 60 treeniä eikä 1 kerta ja kyllä siinä vaiheessa se lihasmassa ihan tutkimusten perusteella laskee, laskee jo parin viikon tauon jälkeen. Parissa kuukaudessa ei välttämättä sille lähtötasolle edes pääse takaisin, joten sinne on mennyt jo lähes puoli vuotta hukkaan plus raskausaika. "
Hukkaan? Hukkaan mistä? Jos et treenaa johonkin olympialaisiin niin ei ole mitään mistä olisi mennyt mitään hukkaan. Se että jatkat sitten heti kun pystyt treeniä antaa ne ihan kaikki positiiviset vaikutukset kropallesi minkä saisit jos et olisi joutunut taukoa pitämään.
Se että olet jollain "tasolla" on ihan vain päänsisäinen asiasi jolla ei ole mitään tekemistä minkään todellisen kanssa joten mitään todellista haittaakaan ei synny.
"Kyse on myös elämäntavasta niillä joilla on oikeasti selkärankaa treenata säännöllisesti, etkä huomioinut liikunnan tuomia henkisiä hyötyjä ollenkaan."
Ennemminkin sinä kuulostat pakkomielteiseltä liikunnan suhteen. Se ei ole tervettä henkisesti jos yhdenkin treenin jättäminen väliin aiheuttaa ahdistusta tai pelkoa siitä että ei enää olla samalla "tasolla".
Itse olen harrastanut nuorena urheilua SM-tasolla ja kärsinyt sen aikan lukuisista loukkaantumisista joista pahin pakotti minut pitämään taukoa 6 kk. Tietenkin se oli henkisesti vaikeaa ja iso kriisi mutta lopulta se oli vain hyvä asia koska tajusin että elämä ei lopu vaikka ei voi treenata joka päivä. Ja se myös antoi ihan erilaisen perspektiivin koko treenaamiseen kun sitten pääsi takaisin mukaan. Löysin uudestaan sen ilon siihen treeniin kun se ei ollut vaan sitä samaa entisen toistoa päivästä toiseen vaan oli selkeä tavoite päästä takaisin samaan kuntoon kun oli ollut ennen. Samalla tuli opittua uusia treenitapoja ja sitä tukevia harjoitteita jotta loukkaantumiset saattoi myöhemmin välttää tai ainakin riskejä vähentää.
Jälkeenpäin ajatelln tuollaisen pysähdyksen olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin niin myös moni treenauksen virhe ja pakkomielteinen toistaminen olisi jäänyt tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos käy 4-5 krt/vko salilla niin väliin jää 3 kk aikana jopa 60 treeniä eikä 1 kerta ja kyllä siinä vaiheessa se lihasmassa ihan tutkimusten perusteella laskee, laskee jo parin viikon tauon jälkeen. Parissa kuukaudessa ei välttämättä sille lähtötasolle edes pääse takaisin, joten sinne on mennyt jo lähes puoli vuotta hukkaan plus raskausaika. "
Hukkaan? Hukkaan mistä? Jos et treenaa johonkin olympialaisiin niin ei ole mitään mistä olisi mennyt mitään hukkaan. Se että jatkat sitten heti kun pystyt treeniä antaa ne ihan kaikki positiiviset vaikutukset kropallesi minkä saisit jos et olisi joutunut taukoa pitämään.
Se että olet jollain "tasolla" on ihan vain päänsisäinen asiasi jolla ei ole mitään tekemistä minkään todellisen kanssa joten mitään todellista haittaakaan ei synny.
Tavoitteellisessa liikunnassahan nimenomaan on konkreettisesti mitattavia tasoja eikä mitään keksimiäsi päänsisäisiä tasoja. Moni on nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että jaksaa nostaa tietyn kilomäärän, juosta tietyn matkan, on tietty rasva/lihas% kehossa jne. ja on käyty kilpailemassa, ne olympialaisesi eivät ole ainoat kilpailut eikä sinnekään suoraan lompsita. Ne tulokset valuu muutamassa kuukaudessa saavuttamattomiin ja on hirveä työ päästä takaisin, jos sen raskauden/äitiyden jälkeen se enää on edes mahdollista. Oma treeniporukka ja kaikki harrastukseen liittyvä sosiaalinen elämä jää myös taka-alalle, joten vähemmästäkin ihminen voi kokea tyhjyyden tunnetta.
Tulin raskaaksi pari kuukautta raitistumiseni jälkeen. Takana vuosien huumeidenkäyttö, kesken jääneet opinnot, ei luottotietoja. Elämässä pelkästään kanssani samaan aikaan raitistunut aviomies, vuokra-asunto ja usko Jumalaan. Olin päättänyt jo lapsena etten halua lapsia, pidin itseäni jo valmiiksi täysin epä-äidillisenä naisena ja vielä olosuhteidenkin takia täysin kelvottomana äitiyteen. Oli kuitenkin selvää heti alusta asti, että tahdon kantaa vastuuni ja katsoa, mihin elämä vie. Raskausaika oli karmea psyykkinen prässi viranomaisten kyttäyksen takia, mutta selvisin. Olen niin onnellinen, että päätin uskoa tulevaan mutta tärkeimpänä hyvään Jumalaan, joka auttaa ja antaa tulevaisuuden toivon. Äitiys on jotakin niin ihanaa, arvokasta ja merkityksellistä, etten olisi koskaan voinut kuvitella. Onneksi en tehnyt päätöksiä maallisin silmin ja tuijottanut toivottomilta näyttäviin olosuhteisiini. Nyt olemme olleet jo pitkän aikaa raittiina ja rakentaneet tervettä ja eheää elämää. Lapsemme oli suuri lahja ja armon osoitus Jumalalta, ja olisin tehnyt kauhean virheen jos olisin tehnyt abortin. Olisinko edes raittiina tänään? Pian alkavat opinnot, olen kirjoittanut kirjaa pari vuotta ja teen vapaaehtoistyötä vähäosaisten auttamiseksi. Tiedän olevani hyvä äiti, vaikka en olekaan omakotitalossa asuva keskiluokkainen uratykki. Hyvää äitiyttä ei määrittele ympärillä olevat mukavuudet ja päällä olevien vaatteiden hinta, vaan sydämen asenne, lempeys ja tahtotila järjestää asiat mahdollisimman hyvin lasta ja perhettä varten.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta tietty se oli 90-luvulla esim paljon helpompaa ostaa omistusasunto, kuin nykyaikana."
Olet ihan oikeassa. Kaveri osti miehensä kanssa asunnon ihan 80-luvun lopussa, maksoivat siitä 500000 markkaa. Heille tuli ero muutamaa vuotta myöhemmin. Asunnon he sai kaupaksi, mutta puoleen hintaan. Asuntolainaa jäi vielä maksettavaksi vaikka asunto meni. Lamavuosina ja vielä niiden jälkeen asuntoja ja omakotitaloja sai halvalla ulosottoviraston pakkomyynneissä. Siis tosi harmi, että sinä et päässyt tuohon mukaan, mutta hei, vielähän tilanne voi muuttua.
Meillä oli 90 luvun alussa juuri rakennettu omakotitalo ja postilaatikkoon pamahti lainanmaksuerä, missä korko oli yli 20%. Neuvoteltiin siinä sitten pankin kanssa, että mitä tehdään. Lyhennysvapaa ei olisi auttanut mitään, koska korko oli noin hirveä, myydessä oltaisiin saatu talosta vain puolet rakennuskustannuksista, joten vaihtoehtoja ei juuri jäänyt muuta kuin sinnitellä ja laittaa kaikki rahat lainanlyhennyksiin. Onneksi sukulaisilta saatiin ruokakasseja
Mutta joo. Oli kyllä kadehdittavan ihanaa aikaa
Vierailija kirjoitti:
Talous ei ikinä ole ongelma jos lapsia haluaa tehdä, koska lapsistahan saa lapsilisää. Esimerkiksi tekemällä 10 lasta saa yli 4000€/kk tekemättä mitään, ja sillä pärjää hyvin.
Ei toi kyllä yhteiskuntaa ajatellen ihan oikein ole, kun jonkun pitäisi tuottaakin sitä rahaa millä ne lapsilisät maksetaan. Hyvin nopeasti ollaan konkurssissa koko valtio, jos kaikki heittäytyvät tukien varassa elämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on 3 kk käymättä salilla, niin kyllä siinä vaiheessa on jo lähtenyt kehosta rutkasti voimaa ja lihasmassaa ja kunto huonontunut,"
No sen saa parissa kuukaudessa takaisin. Onhan urheilijoillakin usein loukkaantumisia jotka pakottavat kuukausienkin treenitauolle ja silti voivat olla seuraavalla kaudella taas maailman huipulla.
On juuri tyypillista ämatöörin puuhastelua kun kuvitellaan että koko treenaus on pilalla jos kertakin salilla jää väliin.
Jos käy 4-5 krt/vko salilla niin väliin jää 3 kk aikana jopa 60 treeniä eikä 1 kerta ja kyllä siinä vaiheessa se lihasmassa ihan tutkimusten perusteella laskee, laskee jo parin viikon tauon jälkeen. Parissa kuukaudessa ei välttämättä sille lähtötasolle edes pääse takaisin, joten sinne on mennyt jo lähes puoli vuotta hukkaan plus raskausaika. Kyse on myös elämäntavasta niillä joilla on oikeasti selkärankaa t
Ei se lihasmassa siitä mihinkään katoa. Se on, mutta erilaisessa muodossa ja se palaa nopeasti takaisin vanhaan muotoonsa. Ei se lihas nyt sentään mitään läskiä ole joka sulaa pois, jos syöt vaan normaalisti
Vierailija kirjoitti:
"Kyse on myös elämäntavasta niillä joilla on oikeasti selkärankaa treenata säännöllisesti, etkä huomioinut liikunnan tuomia henkisiä hyötyjä ollenkaan."
Ennemminkin sinä kuulostat pakkomielteiseltä liikunnan suhteen. Se ei ole tervettä henkisesti jos yhdenkin treenin jättäminen väliin aiheuttaa ahdistusta tai pelkoa siitä että ei enää olla samalla "tasolla".
Itse olen harrastanut nuorena urheilua SM-tasolla ja kärsinyt sen aikan lukuisista loukkaantumisista joista pahin pakotti minut pitämään taukoa 6 kk. Tietenkin se oli henkisesti vaikeaa ja iso kriisi mutta lopulta se oli vain hyvä asia koska tajusin että elämä ei lopu vaikka ei voi treenata joka päivä. Ja se myös antoi ihan erilaisen perspektiivin koko treenaamiseen kun sitten pääsi takaisin mukaan. Löysin uudestaan sen ilon siihen treeniin kun se ei ollut vaan sitä samaa entisen toistoa päivästä toiseen vaan oli selkeä tavoite päästä takaisin samaan kuntoon kun oli
Ei säännöllinen, tavoitteellinen liikunta ja terveelliset elämäntavat ole mitään pakkomielteisyyttä kuin ehkä jossain vaaleanpunaisessa mammakuplassa elävälle. Osalla jo pelkkä painonhallintakin voi laihdutuksen jälkeen olla todella haastavaa, raskaus/äitiysaika voi tehdä monen vuoden uurastuksen tälläisen kohdalla täysin tyhjäksi.
"Potkujen antaminen helpottuu radikaalisti."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b6020f87-89e5-481b-8f37-4f8cf738a…