Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

"Tässä on nyt pointtina se, että kun henkilö A sanoo ettei halua lapsia koska haluaa treenata ja harrastaa rauhassa"

Tässä menee nyt sekaisin kaksi asiaa:

1) En halua lapsia koska haluan treenata

2) En halua lapsia. Haluan treenata.

Näissä on ratkaiseva ero. Ykkösessä lapset laitetaan sivuun vaikka niitä periaatteessa voitaisiin haluta mutta treenaus on niin iso osa elämää että siitä ei olla valmiita luopumaan edes lasten takia. Kakkosessa taas ei vain haluta lapsia ja treenaus on vain sitten iso osa tämän henkilön elämää. Eli niillä ei ole mitään varsinaista yhteyttä toisiinsa. Sen tilalla voisi olla vaikka postimerkkeily tai vapaapalokunta.

Usein on epäselvää että  kumpaa näistä tarkoitetaan ja siksi puhutaan toistemme ohi.

"Miksi nämä kilot pitäisi eritellä?"

Erittelin koska joku aikaisempi kirjoittaja jolle vastasin ihan erikseen kertoi että jos ei treenaa niin siitä tulee sitten myös lisäkiloja.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on nyt pointtina se, että kun henkilö A sanoo ettei halua lapsia koska haluaa treenata ja harrastaa rauhassa"

Tässä menee nyt sekaisin kaksi asiaa:

1) En halua lapsia koska haluan treenata

2) En halua lapsia. Haluan treenata.

Näissä on ratkaiseva ero. Ykkösessä lapset laitetaan sivuun vaikka niitä periaatteessa voitaisiin haluta mutta treenaus on niin iso osa elämää että siitä ei olla valmiita luopumaan edes lasten takia. Kakkosessa taas ei vain haluta lapsia ja treenaus on vain sitten iso osa tämän henkilön elämää. Eli niillä ei ole mitään varsinaista yhteyttä toisiinsa. Sen tilalla voisi olla vaikka postimerkkeily tai vapaapalokunta.

Usein on epäselvää että  kumpaa näistä tarkoitetaan ja siksi puhutaan toistemme ohi.

Näen asian toisin. Ykkönen on sitä mieltä että teoriassa ehkä voisi harkita lapsia mutta ei oikeasti niitä halua. En jaksa uskoa että yksikään oikeasti lapsista haaveileva jättäisi tarkoituksella lapset tekemättä vain treenin takia.

Kakkonen on se mistä useimmiten puhutaan, ja siitä juuri mammat yleensä aina hermostuvat.  Kun ne vaunulenkit ja hiihtoahkiot ja pyykinpesukin on liikuntaa.

Olen kai täydellinen lisääntyjä tämän yhteiskunnan mielestä: terve nainen, alle 30v, omistusasunto löytyy, ei ole paljoa velkaa, taloustilanne muutenkin hyvä (ikäisekseni ainakin), korkeakoulututkinto on ja oman alan töitäkin olen tehnyt jo useamman vuoden. Ainiin, olen myös vakaassa parisuhteessa ollut reilu viisi vuotta. Pitäisi siis kai mennä naimisiin ja hankkia niitä lapsia asap.

Vaan en minä niitä halua. Miksikö? En oikeasti vielä ymmärrä edes, miksi joku minun ikäinen haluaa lapsia. Koko nuoruus ja aikuisuus tähän mennessä on ollut todella epävarmaa aikaa, vaikka elämässäni kaikki on aina ollut hyvin. Sota Euroopassa, koronasekoilu, työmarkkinoilla tilanne on aivan umpisurkea alalla kuin alalla. Politiikkaa en lähde tässä purkamaan, mutta tuntuu ettei tämän valtion tai koko maailmankaan päätöksissä ole mitään järkeä. En ole päivääkään täysi-ikäisyyden jälkeen kokenut olevani jotenkin turvassa tai vakaassa elämäntilanteessa, koska aina on tullut joku isompi tai pienempi ongelma koputtelemaan jo ovelle. Korostan vielä: olen korkeasti kouluttautunut, alle 30 vuotias, omistusasunnossa asuva, vakaa parisuhde, olen työelämässä, ei sairauksia eikä edes niitä mielenterveysongelmia, joista nuoria suorastaan syytetään. Jos yksikin näistä asioista olisi toinen, kokisin tämän elämän varmaan vielä kurjemmin.

Eli miksi nuoret aikuiset eivät halua lapsia? No hitto vie kun ei me nuoret aikuiset edes voida tai osata nauttia tästä nykyisestä elämästä.

"Kakkonen on se mistä useimmiten puhutaan, ja siitä juuri mammat yleensä aina hermostuvat.  Kun ne vaunulenkit ja hiihtoahkiot ja pyykinpesukin on liikuntaa."

Silloin vain jää kysymys että miksi edes mainitaan se liikunta ja kovasti perustellaan miten se lapsen saaminen vaikuttaisi niin paljon siihen. Jos ei haluta lapsia niin ei haluta eikä siihen silloin tarvitse enää mitään liikuntaa perusteluna sotkea.

Mutta kun sotketaan niin tulee kyllä se vaikutelma että se on jonkinlainen ihan erityinen syy sille että ei haluta lapsia. Ja muuten voitaisiin haluta.

Itse olen hankkinut kaksi lasta ja toisinaan mietin, miksi ihmeessä. Lasten isä jätti meidät, kun päätti ettei lapsiperhe-elämä kiinnosta. Olen hoitanut yksin kahden suuritarpeisen lapsen asiat, suorittanut akateemisen tutkinnon ja teen vaativaa työtä, joka vastaa koulutustani. Koen, että olen osallistunut yhteiskuntaan sen minkä pystyn. Mitä palautetta olen saanut? Huorittelua, yh-ämmäksi haukkumista ja kokemusta siitä että olen b-luokan kansalainen suhteessa ydinperhe vanhempiin. Lapseni ovat minulle rakkaampia kuin mikään muu, mutta välillä tämä paska mitä (yksinhuoltaja)vanhemmuuteen ilmeisesti kuuluu, on helvetin liikaa. Ja kaikki tämä vain siksi, että haluan itse huolehtia omasta jälkikasvustani.

"Eli miksi nuoret aikuiset eivät halua lapsia? No hitto vie kun ei me nuoret aikuiset edes voida tai osata nauttia tästä nykyisestä elämästä."

Tämän ymmärrän sinällään. Mutta en ihan ymmärrä sitä että miksi juuri tämä sukupolvi ahdistuu maailmasta niin paljon että lakkaa haluamasta lapsia. Siinä kun on tullut isompi muutos joka ei täysin selity sillä että maailma tai elämä olisi koko maailmanhistoriaa katsoen jotenkin poikkeuksellisen ahdistava.

On siis oltava joku syy miksi tämä nykyinen sukupolvi ahdistuu helpommin kuin edelliset.

En halua lapsia, voin panna kyllä äitejä ja ehkä seurustellakkin niiden kanssa vaikka olisi lapsia. En vain itse halua. M31

Vierailija kirjoitti:

"Eli miksi nuoret aikuiset eivät halua lapsia? No hitto vie kun ei me nuoret aikuiset edes voida tai osata nauttia tästä nykyisestä elämästä."

Tämän ymmärrän sinällään. Mutta en ihan ymmärrä sitä että miksi juuri tämä sukupolvi ahdistuu maailmasta niin paljon että lakkaa haluamasta lapsia. Siinä kun on tullut isompi muutos joka ei täysin selity sillä että maailma tai elämä olisi koko maailmanhistoriaa katsoen jotenkin poikkeuksellisen ahdistava.

On siis oltava joku syy miksi tämä nykyinen sukupolvi ahdistuu helpommin kuin edelliset.

Jännä. Minä näen asian niin että maailma todellakin on nyt paljon ahdistavampi kuin ikinä ennen. Tai siis sen tulevaisuus. Ei ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristökriiseistä ole tiedetty kuin vasta muutaman vuosikymmenen. Oikeasti niistä on puhuttu vasta vajaat kolmisenkymmentä vuotta.

Lisäksi tieto on nyt jatkuvasti kaikkien saatavilla, toisin kuin ennen. Maailman tilanne on nyt siis surkeampi kuin ikinä, ja melkein kaikki ihmiset maailmassa tietävät sen.

Vierailija kirjoitti:

"Kakkonen on se mistä useimmiten puhutaan, ja siitä juuri mammat yleensä aina hermostuvat.  Kun ne vaunulenkit ja hiihtoahkiot ja pyykinpesukin on liikuntaa."

Silloin vain jää kysymys että miksi edes mainitaan se liikunta ja kovasti perustellaan miten se lapsen saaminen vaikuttaisi niin paljon siihen. Jos ei haluta lapsia niin ei haluta eikä siihen silloin tarvitse enää mitään liikuntaa perusteluna sotkea.

Mutta kun sotketaan niin tulee kyllä se vaikutelma että se on jonkinlainen ihan erityinen syy sille että ei haluta lapsia. Ja muuten voitaisiin haluta.

Raskaus on aivan äärimmäisen rankka koettelemus naisen keholle ja ei ole yhtään varmaa, että palautuuko raskaudesta ja synnytyksestä miten, jos ollenkaan. Terveydenhoito on Suomessa aivan luokattoman huonoa, joten itse ainakin pelkään, että jäisin vaivojeni kanssa vain kärsimään. Kun terveys menee, niin kyllä se vaikuttaa ihan koko elämään, myös siihen kodin hoitoon, lapsien kanssa vietettyyn aikaan, pystyykö enää harrastamaan omia harrastuksia, jotka tuo mielenrauhaa? Onko enää fyysisesti kykenevä pyöräilemään töihin, kun vatsalihakset ovat erkautuneet todella pahasti? Tiedän urheilullisen naisen, jolle kävi todella kurjasti ja hän ei voi enää edes pyöräillä synnytyksen jälkeen eikä asialla voi tehdä mitään. Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta? Turha myöskään inistä yksityisistä terveyspalveluista, joihin pääsee rahalla. Olen käynyt lukemattomia kertoja yksityisellä lääkärillä ja erikoissairaanhoidossa eri terveyshuolien takia, eikä yksityiselläkään aina sitä palvelua saa, vaikka latoo rahaa tiskiin ja on vakuutukset kunnossa niin omasta kuin työnantajan puolesta.

"Maailman tilanne on nyt siis surkeampi kuin ikinä, ja melkein kaikki ihmiset maailmassa tietävät sen."

Meillä on ollur rutot, miljoonia tappaneet maailmasodat, natsismit ja kommunismit, ydinsota minuuttien päässä, Tsernobylit ja vastaavat.

Jokainen sukupolvi toki kuvittelee elävänsä ihan ainutlaatusta aikaa mutta näin ei silti ole.

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se lihasmassa pienenee ja heikkenee jos sitä ei rasiteta entiseen malliin ja sulaa pois."

Entä sitten? 3kk aikana ei ehdi tapahtua mitään pahaa tai peruuttamatonta jos vain sitten palaa vähitelle siihen entiseen treenaukseen. Muutama lisäkilokin sulaa pois eikä jätä mitään jälkiä.

Mikä 3 kk? Jos siihen meni sinulla 3 kk, niin jollain toisella voi mennä toipumiseen vaikka 6 kk. Raskauden aiheuttamat vammat keholle on aina yksilöllisiä eikä niitä tule vähätellä, että senkun menet vaunulenkille 3 kk jälkeen. Voi olla, ettei sitä omaa lajia harrasteta enää ikinä, jos huonosti käy. Eikä siihen aikaakaan/jaksamista enää raskauden ja synnytyksen jälkeen samalla tavalla ole eikä samanlaista vapautta. Eli lapsen ehdoillahan siinä mennään täysin, jos urheilullinen elämä vaihtuu lyllertämiseksi muiden mammojen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli miksi nuoret aikuiset eivät halua lapsia? No hitto vie kun ei me nuoret aikuiset edes voida tai osata nauttia tästä nykyisestä elämästä."

Tämän ymmärrän sinällään. Mutta en ihan ymmärrä sitä että miksi juuri tämä sukupolvi ahdistuu maailmasta niin paljon että lakkaa haluamasta lapsia. Siinä kun on tullut isompi muutos joka ei täysin selity sillä että maailma tai elämä olisi koko maailmanhistoriaa katsoen jotenkin poikkeuksellisen ahdistava.

On siis oltava joku syy miksi tämä nykyinen sukupolvi ahdistuu helpommin kuin edelliset.

 

Jännä. Minä näen asian niin että maailma todellakin on nyt paljon ahdistavampi kuin ikinä ennen. Tai siis sen tulevaisuus. Ei ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristökriiseistä ole tiedetty kuin vasta muutaman vuosikymmenen. Oikeasti niistä on puhuttu vasta vajaat kolmisenkymmentä vuotta.

Lisä

Ilmastokriisistä on tiedetty iät ajat ja siihen olisi paljonkin ratkaisuja, joiden hyödyt voittavat haitat. Sen sijaan, että näitä tiedossa olevia ongelmia ratkottaisiin aktiivisesti, kaikki asiat vaan jätetään hoitamatta ja odotetaan, että jotain ehkä joskus tehdään. Porataan lisää öljyä. Öyhötetään nyt metsäkadosta, vaikka metsäkadon juurisyyhän on ilmastonmuutos. Niinpä sitten kielletään Suomessa metsän hoito ja kaataminen kokonaan, vaikka se on se meidän ainut vientituote maailmalle ja se on se mihin suomalaisissa suvuissa on rahat sidottu sukupolvesta toiseen. Kielletään päästöttömät energianlähteet kokonaan, koska on parempi olla riippuvainen tuontisähköstä tai on parempi tupruttaa hiilidioksidipäästöjä ilmakehään, ja ainiin, tämän ilmastokatastrofin aiheutti juurikin ne päästöt. Mutta ei se mitään, pienituloinen Pentti ei saa kaataa suvun metsiä pois maksaakseen kalliit perintöverot, minkä seuraksena nyt hän velkaantuu, syrjäytyy, tulee yhteiskunnalle rasitteeksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei saa rakentaa tuuli- tai aurinkovoimaa, koska kukaan ei saa kaataa puita niiden alta pois. Parempi on että odotetaan vaikka kolmekymmentä vuotta, että saadaan yksi ydinvoimalaitos lisää (sen alle jääviä asioita ei huomioida jostain syystä) ja odotellessa meiltä katkotaan sähkökaapelit aina silloin tällöin. Sitten kun se ydinvoimalaitos saadaan, niin joku varmaan tuon ison rakennelman osaa pommittaa maan tasalle ja taas aloitetaan alusta. Ilmastonmuutos jyllää, jossain päin maailmaa ei ruoho kasva nyttenkään ja ihmiset jää ilman ruokaa. Milloinkohan me saadaan ilmastopakolaisia tänne Suomeen syömään meidän huonotuottoiset pellot tyhjäksi?

Ilmastonmuutos voi tuntua kaukaiselta ongelmalta, vaikka se koskettaa oikeasti meitä kaikkia. Tähän tilalle voi keksiä jonkun toisen ongelman, kuten vaikka vanhusten hoitopaikat, työttömyyden, terveydenhuollon tilanteen käsittämättömyyden, Suomen talouden ongelmat, you name it. Parasta tässä on, että me kaikki tiedetään ongelmat, koska niistä uutisoidaan 24/7 suoraan meidän kädessä möllöttävään älylaitteeseen ja sitten perään uutisoidaan, että ei me muuten näille ongelmille mitään tehdä. Enää ei voi sokeasti uskoa, että joku hoitaa, kun koko ajan meille tiedotetaan, että mitään epäkohtia ei tulla korjaamaan.

Miksi joku nuori olisi tyytyväinen elämään?

Vierailija kirjoitti:

"Maailman tilanne on nyt siis surkeampi kuin ikinä, ja melkein kaikki ihmiset maailmassa tietävät sen."

Meillä on ollur rutot, miljoonia tappaneet maailmasodat, natsismit ja kommunismit, ydinsota minuuttien päässä, Tsernobylit ja vastaavat.

Jokainen sukupolvi toki kuvittelee elävänsä ihan ainutlaatusta aikaa mutta näin ei silti ole.

Niin, ja nyt on maailmansodan uhka ollut läsnä viimeiset pari vuotta, edellinen maailmanlaajuinen tautipandemia edelleen käynnissä ja siihen päälle vielä se ilmastonmuutos jota ennen ei ollut. Siitä puhuin.

Vierailija kirjoitti:

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

Ohis, mutta sanoisin että ero on tiedon määrässä. Nykyään jokainen lisääntyvä tietää raskauden ja synnytyksen riskit. Ennen niistä ei puhuttu. Nyt jokainen voi tehdä harkitun päätöksen asian suhteen, ennen sellaisia ei mietitty koska lapsia nyt vain kuului hankkia. Ja ennen ehkäisyä niitä vain tuli.

Vierailija kirjoitti:

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

Ehkä olen sitten lääkärivastainen ihminen, mutta olen useamman kerran kieltäytynyt hoidosta, kun sen potentiaaliset haitat ovat kuulostaneet suuremmilta kuin vaiva, jota olin mennyt hoidattamaan. Olen muutaman kerran oikeasti joutunut vakavaan leikkaukseen ja en niistä toki ole kieltäytynyt, mutta noin niinkuin yleisesti kyllä haluan vaalia terveyttäni ja mielummin jätän sitten vaikka raskauden välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

 

Ohis, mutta sanoisin että ero on tiedon määrässä. Nykyään jokainen lisääntyvä tietää raskauden ja synnytyksen riskit. Ennen n

Lapsettomilla naisilla on korkeampi riski moniin sairauksiin ja keskimäärin lyhyempi elinikä kuin lapsia hankkineilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

Ehkä olen sitten lääkärivastainen ihminen, mutta olen useamman kerran kieltäytynyt hoidosta, kun sen potentiaaliset haitat ovat kuulostaneet suuremmi

Lapsettomuus on suurempi terveysriski kuin lasten hankinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Eikä tarvitse nyt tähän sanoa, että todennäköisyydet pysyviin vammoihin ovat pieniä. Menisitkö johonkin leikkaukseen, jos tiedossa on, että vakavia haittoja voi tulla ja niitä ei sitten hoideta?"

Aika monista leikkauksista jää joillekin epäonnisille vakavia ongelmia. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. 

Kyse on joka asiassa siitä että onko sellainen perusluotto siihen että oma elämä menee todennäköisemmin hyvin kuin huonosti. Ja nykyään ihmiset ovat enemmän kuin ennen vajonneet pessimismiin jossa hyvin menemiseen ei enää lähtökohtaisesti luoteta vaan pidetään ongelmia ja vaikeuksia enemmänkin sääntönä kuin poikkeuksena.

Siis vaikka oikeasti se todennäköisyys ei ole laskenut.

 

Ohis, mutta sanoisin että ero on tiedon määrässä. Nykyään jokainen lisääntyv

Mutta todennäköisempää pysyä pidätys- ja liikuntakykyisenä myös synnytysiän jälkeen. Myös synnytyskuoleman riski jää nollaan.

P.S. Tuo elinikäväite ei pidä paikkaansa. Etenkin poikalapset lyhentävät äidin elinikää.