Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Aika moni on ollut itse se köyhä lapsi 90-luvun lamassa. Ja he osaavat realistisesti miettiä, että miltä se käytännössä lapsesta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on sinun ongelmasi, ei minun. Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. Se on aika kivaa. Elämä pitää järjestää sen näköiseksi kuin haluaa, jotta siitä voi nauttia rauhassa.

Ja ei, emme tarvitse jatkuvuutta. Luonto tarvitsee mahdollisuuden elpyä, ja se vaatii väestömäärän pienentymistä.

 

Onko käynyt mielessä että kuka maksaa tulevaisuudessa Veroja, hoitaa vanhuksia, pyörittää niitä sinun ostoskeskuksia jne.. pitäisikö teille Vela-talouksille laittaa Vela-Vero siitä hyvästä? 

Sen mitä näin vanhainkoteja 20 vuotta sitten opiskelujen kautta, sai minut tajuamaan että kuolen mieluummin oman käden kautta kun joudun vanhainkotiin. Tulevaisuudessa tuskin muutenkaan kukaan hoitaa vanhuksia, vaikka kuinka lisääntyisimme. Vanhusten huoltoa tälläkin hetkellä ajetaan kovaa vauhtia alas ja kotihoidoksi kutsuttu heitteillejättö on se tämän päivän juttu.

Se että kuinka paljon tulevaisuudessa on veronmaksajia on myös minulle toisarvoista. Meidän työkyvyttömyyseläkeläisten tulevaisuus odottaa joka tapauksessa teltassa tai jossain hökkelikylässä, mitä tätä suomen ja maailman kehitystä seuraa. En minä ole saamassa arvokasta vanhuutta riippumatta siitä kuinka paljon tulevaisuudessa on veronmaksajia.

"Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. "

Oletko koskaan ajatellut että asiat eivät ole hauskimmillaan silloin kuin niitä voi tehdä ihan niin paljon kuin haluaa vaan silloin kun hyvää joutuu hieman välillä odottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

"Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. "

Oletko koskaan ajatellut että asiat eivät ole hauskimmillaan silloin kuin niitä voi tehdä ihan niin paljon kuin haluaa vaan silloin kun hyvää joutuu hieman välillä odottelemaan?

Riippuu varmaan ihmisestä. Minä nautin juuri siitä, että voimme tehdä käytännössä mitä haluamme ja milloin haluamme. Hauskaa on ollut ja toivottavasti on jatkossakin. Odottele sinä hyvyyksiä vaikka maailman tappiin asti.

"Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. Se on aika kivaa. Elämä pitää järjestää sen näköiseksi kuin haluaa, jotta siitä voi nauttia rauhassa."

Noin mekin teemme nyt kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Mutta tiedätkö mitä? Se ei enää tunnukaan lopulta niin kummalliselta. Ihan kiva on tietenkin piipahtaa ulkomailla kun huvittaa tai mennä syömään johonkin uuteen ravintolaan. Mutta ei enää kovin erityistä koska se on niin tavallista ja helppoa.

Kyllä matkustaminen oli ihan eri tavalla spesiaalia silloin kun sitä piti suunnitella kuukausia etukäteen ja miettiä otetaanko lapset mukaan vai päästäänkö kerrankin kahdestaan. Tai kun viikonloppuyö aivan tavallisessa ketjuhotellissa oli taivaallista luksusta kun kukaan ei herättänyt aamulla ja sai rauhassa harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

"Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. Se on aika kivaa. Elämä pitää järjestää sen näköiseksi kuin haluaa, jotta siitä voi nauttia rauhassa."

Noin mekin teemme nyt kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Mutta tiedätkö mitä? Se ei enää tunnukaan lopulta niin kummalliselta. Ihan kiva on tietenkin piipahtaa ulkomailla kun huvittaa tai mennä syömään johonkin uuteen ravintolaan. Mutta ei enää kovin erityistä koska se on niin tavallista ja helppoa.

Kyllä matkustaminen oli ihan eri tavalla spesiaalia silloin kun sitä piti suunnitella kuukausia etukäteen ja miettiä otetaanko lapset mukaan vai päästäänkö kerrankin kahdestaan. Tai kun viikonloppuyö aivan tavallisessa ketjuhotellissa oli taivaallista luksusta kun kukaan ei herättänyt aamulla ja sai rauhassa harrastaa seksiä.

Kuulostaa ihanalta. Onneksi teitte elämästänne sen näköistä kuin itse halusitte, eikö vain?

Minä mieluummin päättäisin päiväni kuin alkaisin pitää viikonloppuyötä ketjuhotellissa taivaallisena luksuksena, mutta onneksi kaikki voimme tehdä omat valintamme elämässä. Ainakin länsimaissa.

"Riippuu varmaan ihmisestä. Minä nautin juuri siitä, että voimme tehdä käytännössä mitä haluamme ja milloin haluamme."

Onhan se varmaan ihan kivaa mutta onko mikään enää jotenkin ihan erityistä ja säväyttävää?

"Hauskaa on ollut ja toivottavasti on jatkossakin. Odottele sinä hyvyyksiä vaikka maailman tappiin asti."

Ei tarvitse enää koska lapset jo maailmalla. Ja minusta monista asioista joita sinällään olen odottanut on mennyt se suurin hohto koska ne tulevat liian helpolla ja aina kuin vain haluaa.

Vierailija kirjoitti:

"Riippuu varmaan ihmisestä. Minä nautin juuri siitä, että voimme tehdä käytännössä mitä haluamme ja milloin haluamme."

Onhan se varmaan ihan kivaa mutta onko mikään enää jotenkin ihan erityistä ja säväyttävää?

 

"Hauskaa on ollut ja toivottavasti on jatkossakin. Odottele sinä hyvyyksiä vaikka maailman tappiin asti."

Ei tarvitse enää koska lapset jo maailmalla. Ja minusta monista asioista joita sinällään olen odottanut on mennyt se suurin hohto koska ne tulevat liian helpolla ja aina kuin vain haluaa.

On erityistä ja säväyttävää. Lähinnä nautimme tavallisesta elämästä emmekä mitään suurempia säväyksiä useinkaan kaipaa. Ehkä juuri siksi elämä on nautinnollista.

Ikävää että sinun elämäsi on latistunut lasten lähdön myötä. Ehkä aika auttaa ja opit taas nauttimaan monista eri asioista.

"Minä mieluummin päättäisin päiväni kuin alkaisin pitää viikonloppuyötä ketjuhotellissa taivaallisena luksuksena, mutta onneksi kaikki voimme tehdä omat valintamme elämässä. Ainakin länsimaissa."

Aika iso osa länsimaisen elämäntavan ongelmista tulee juuri siitä että mikään ei enää riitä kun aina voi saada jotain enemmän ja hienompaa. Ja aina tottuu siihen mitä on ennen ollut ja se ei tunnu kohta enää miltään.

Minusta on todella tervettä jos yö ketjuhotellissa voi vielä jollekin olla elämys.

Vierailija kirjoitti:

Hommattiin useampi lapsi nuorina persaukisina ja panostettiin erilaisilla tuilla lähinnä läsnäoloon ja heidän kanssa puuhailuun. Kun nuorin alkoi olla liki 4-vuotias hakeuduttiin työelämään. Ehditty  sen jälkeen tehdä töitä jo 25 vuotta ja hankkia omistusasunto. Lasten kanssa vietetty aika kotosalla oli elämän parasta aikaa. Kaikki lapset korkeakoulutettuja ja jo työelämässä. 

Sinun tilanne ei liity mitenkään nykyaikaan. Vuosikymmeniä sitten oli tosiaan ihan tavallista että pyöräytettiin pari penskaa persaukisena ja siitä sitten edettiin keskiluokkaiseen elämään. Moni asia on kuitenkin muuttunut, ja se tuntuu monelta unohtuvan. 

 

Elinkustannukset on tänäpäivänä aivan eri kuin 2000-luvun alussa. Nykyään ei ole mitenkään itsestäänselvää että saa töitä ja työt voi loppua milloin vaan koska yyteet. Asuntolainaakin on nykyään huomattavasti vaikeampi saada ja tarvitaan käsiraha. Myös ero romuttaa monien talouden. Pointtini tällä kommentilla on, että nykyään pienituloisuudesta ulospääsy on todella paljon vaikeampaa kuin ennen.  

"Ikävää että sinun elämäsi on latistunut lasten lähdön myötä. "

Ei se ole latistunut. Saan nyt vain ne elämykset eri asioista kun silloin kun lapset olivat pieniä. Silloin halusi sitä mistä silloin oli isoin puute joka on hyvin luonnollinen reaktio. Ja ne eivät ole aina niitä asioita joista sitten lopulta saa kuitenkaan isoimman ilonsa.

Vierailija kirjoitti:

"Minä mieluummin päättäisin päiväni kuin alkaisin pitää viikonloppuyötä ketjuhotellissa taivaallisena luksuksena, mutta onneksi kaikki voimme tehdä omat valintamme elämässä. Ainakin länsimaissa."

Aika iso osa länsimaisen elämäntavan ongelmista tulee juuri siitä että mikään ei enää riitä kun aina voi saada jotain enemmän ja hienompaa. Ja aina tottuu siihen mitä on ennen ollut ja se ei tunnu kohta enää miltään.

Minusta on todella tervettä jos yö ketjuhotellissa voi vielä jollekin olla elämys.

Tuleeko? Minä luulin että länkkäreiden suurimmat ongelmat ovat onneton ruokavalio, lihavuus ja yksinäisyys. Harvalla lopulta on mahdollisuuksia saada kokoajan jotain enemmän ja hienompaa, oli sitten perheellinen tai ei.

Elämys se hotelliyö voi olla lapsettomallekin, mutta minusta kuulostaa surulliselta että se on taivaallista luksusta. Mitä se arki sitten on, kammottavaa kidutusta?

Paska maailma tällähetkellä, en todellakaan ole tekemässä mitään kakaroita tänne läävään.

Vierailija kirjoitti:

"Minä ja mieheni harrastamme sekä erikseen että yhdessä niin paljon kuin sielu sietää. Lisäksi syömme ja juomme ravintoloissa, jonkin verran matkustelemmekin. Se on aika kivaa. Elämä pitää järjestää sen näköiseksi kuin haluaa, jotta siitä voi nauttia rauhassa."

Noin mekin teemme nyt kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Mutta tiedätkö mitä? Se ei enää tunnukaan lopulta niin kummalliselta. Ihan kiva on tietenkin piipahtaa ulkomailla kun huvittaa tai mennä syömään johonkin uuteen ravintolaan. Mutta ei enää kovin erityistä koska se on niin tavallista ja helppoa.

Kyllä matkustaminen oli ihan eri tavalla spesiaalia silloin kun sitä piti suunnitella kuukausia etukäteen ja miettiä otetaanko lapset mukaan vai päästäänkö kerrankin kahdestaan. Tai kun viikonloppuyö aivan tavallisessa ketjuhotellissa oli taivaallista luksusta kun kukaan ei herättänyt aamulla ja sai rauhassa harrastaa seksiä.

Olen eri, mutta ei tuollainen sumpliminen tee matkasta spesiaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on yksi painava syy olla tekemättä lapsia. Oma elämä pitää uhrata, jos meinaa lisääntyä.

 

Perheen perustaminen on juuri sitä että ollaan valmis uhrautumaan ja ottamaan velvollisuudet sekä vastuu asioista myös lapsista. Mutta kun velattomat ei ota ja eletään vaan omalle harrastukselle, matkustuksille, ja pitää tietenkin istuskella ravintoloissa,kahviloissa. Nykyajan lisääntymisiässä olevat aikuiset on lähes lapsen tasolla itsekin.

Niin. Sitä lasten hankkiminen on. Mutta ei perheen perustaminen sitä vaadi. Minun perheeseeni kuuluu vaimoni ja minä. Ei muita. 

Oletpa helpolla päässyt elämässäsi, jos elämäsi ensimmäinen velvollisuus ja vastuu tuli lapsen myötä. Katsos kun useimmilla on erilaisia velvollisuuksia ja vastuuta jo ennen lapsia.

Mikä estää sinua istuskelemasta ravintoloissa ja kahviloissa? Harva niistä on K18. Entä mikä estää sinua matkustelemasta? Minua vietiin autolla keski-eurooppaan telttailemaan ensimmäisen kerran alle vuoden ikäisenä.

" Vuosikymmeniä sitten oli tosiaan ihan tavallista että pyöräytettiin pari penskaa persaukisena ja siitä sitten edettiin keskiluokkaiseen elämään."

Olisi se ihan yhtä mahdollista vieläkin. Se ei vain ole enää tapana koska ajattelutapa on muuttunut.

90-luvun lamaan vastavalmistuneena pyöräytetyt lapset eivät todellakaan olleet mikään turvallisuushakuinen ratkaisu mutta jotenkin kummasti se syntyvyys oli silloin jopa nousussa.

On satavarma, että lapsia ei tule, kun on  heikennetty sosiaaliturvaa ja erityisesti nuorten naisten työsuhdeturvaa.

Ei nuorilla ole enää mahkuja edes muuttaa vanhempiensa luota pois.

"Tuleeko? Minä luulin että länkkäreiden suurimmat ongelmat ovat onneton ruokavalio, lihavuus ja yksinäisyys."

Yksilötasolla kyllä. Mutta jos puhutaan vaikkapa ylikulutuksesta niin on ihan oikea ongelma että iloa haetaan niin paljon kulutuksen ja matkustelun kautta.

"Elämys se hotelliyö voi olla lapsettomallekin, mutta minusta kuulostaa surulliselta että se on taivaallista luksusta. Mitä se arki sitten on, kammottavaa kidutusta?"

Se on erilaista. Siinä ilot ovat erilaisia ja tulevat eri asioista ja ne rankat asiat ovat sitten erilaisia.

Miten tämä on "nouseva trendi"? 

Niin kauan kuin muistan niin malli on ollut se että heti valmiiksi, heti työpaikka, heti asuntolaina ja sitten ne pari lasta ja sitten työsuhdeauto ja kultainen noutaja. Muuten oot ihan poikkeava. 

Sen verran olen itsekin tämän sisäistänyt että oli tutkinto, ja pysyvä työ jotta saa lainaa, sitten vasta lapsi. Siitähän ne ruuhkavuodet sitten alikoi. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuleeko? Minä luulin että länkkäreiden suurimmat ongelmat ovat onneton ruokavalio, lihavuus ja yksinäisyys."

Yksilötasolla kyllä. Mutta jos puhutaan vaikkapa ylikulutuksesta niin on ihan oikea ongelma että iloa haetaan niin paljon kulutuksen ja matkustelun kautta.

 

"Elämys se hotelliyö voi olla lapsettomallekin, mutta minusta kuulostaa surulliselta että se on taivaallista luksusta. Mitä se arki sitten on, kammottavaa kidutusta?"

Se on erilaista. Siinä ilot ovat erilaisia ja tulevat eri asioista ja ne rankat asiat ovat sitten erilaisia.

Arvaa kumpi meistä on kuluttanut enemmän, sinä lisääntynyt ihminen vai minä lapseton? Saat kaksi arvausta.

Erilaista se arki on kaikille verrattuna vapaa-aikaan. Ja arkikin saattaa vaihdella. Tuo oli nyt vähän itsestäänselvyys.