Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

Ei ole lapsilla kivaa omistusasunnossakaan jos vanhemmilla on noussut kusi päähän.

Onko toi jotain katkeruutta, kun lapsia saaneet täällä puhuu alentavasti lapsettomista ja heidän muka tyhjästä elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen järkevä haluaa tarjota lapselleen asialliset puitteet. Ei se lapsellekaan ole kivaa jos ei ole rahaa yhtään mihinkään, ja onhan se noloa kutsua kavereita jonnekin kaupungin vuokraluukkuun kun kaverit asuu paremmissa asunnoissa. 

 

Ei ole lapsilla kivaa omistusasunnossakaan jos vanhemmilla on noussut kusi päähän.

Monille käy just niin, että kusi nousee päähän heti, kun on päästy omistusasuntoon kiinni. Ruvetaan leikkimään pikkuporvaria. Sitten kun se joku saunallinen kaksio on saatu maksettua kokonaan velattomaksi ja omaksi, niin siitä se kusi vasta nouseekin päähän.

Taas oli lauantai-jokerissa 2 oikein, joten vuokralla asuminen jatkuu. No, eipä sovi kohtalon pirtaan, että meikäläinen asuntoa omistaisi.😆 Eikä tässä oikein voi pankkiin kävellä hattu kourassa, että saiskos vähän asuntolainaa, kun kämpät maksaa tähtitieteellisiä, palkka on alle 1700€ kuukaudessa netto ja työsuhde voi loppua muutaman kuukauden päästä, jos kiveen on niin hakattu. Jos näin on, niin sitten ollaan ikityöttömänä. Luultavasti se sopii sen kohtalon pirtaan paremmin kuin se, että meikäläinen omassa asuisi. Eihän tässä ole edes autoon varaa. Aika selvästi on eletty elämä kaapin paikan näyttänyt.😃 Ei ole paljoa epäselväksi jäänyt, että missä mennään ja mikä on suunta. 

Onhan tämä huvittava keskustelu. Eiköhän siitä lapsesta tule huomattavasti tasapainoisempi ja normaalimpi mitä vähemmän vanhemmat stressaavat siitä kuinka hän sopii joukkoon, ja mitä vähemmän on rahaa tunkea lasta siihen samaan muottiin. Eihän se yhtälö oikein käy järkeen jos meillä on muka jatkuvasti kasvava elintaso ja lapset silti tyhmentyvät ja oppimistulokset heikentyvät vuosi vuodelta.

Materiaalinen niukkuus ja erilaisuus nimenomaan koulii lasta. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta jos vanhemmilla on kykyä tukea ja tarjota aidosti luonnetta kasvattavia virikkeitä niin sillä tavoin luodaan työtäpelkäämättömiä poikkeusyksilöitä. Rahaa siihen ei tarvita lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä huvittava keskustelu. Eiköhän siitä lapsesta tule huomattavasti tasapainoisempi ja normaalimpi mitä vähemmän vanhemmat stressaavat siitä kuinka hän sopii joukkoon, ja mitä vähemmän on rahaa tunkea lasta siihen samaan muottiin. Eihän se yhtälö oikein käy järkeen jos meillä on muka jatkuvasti kasvava elintaso ja lapset silti tyhmentyvät ja oppimistulokset heikentyvät vuosi vuodelta.

Materiaalinen niukkuus ja erilaisuus nimenomaan koulii lasta. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta jos vanhemmilla on kykyä tukea ja tarjota aidosti luonnetta kasvattavia virikkeitä niin sillä tavoin luodaan työtäpelkäämättömiä poikkeusyksilöitä. Rahaa siihen ei tarvita lainkaan.

Se nyt riippuu ihan siitä, millaiset vanhemmat on, että miten se niukkuus ja erilaisuus koulivat lasta, jos koulivat ja mihin suuntaan. Kotoa lähtee, samoin ympäristötekijät, niillä on iso rooli. Jos on kaikki pielessä kotona ja koulussa, huonot kaverit ja parempaa ei ole tulossa, niin iso voi voi lapsen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin vuokralla rivaripätkässä, ok-talo ostettiin kun lapset olivat 6v. ja 8v. Ei mitään järkeä tuhlata hedelmällisimpiä vuosia siihen, että ihan koko pakan pitäisi olla kasassa etukäteen, kunhan on edellytykset (esim. koulutus/opiskelupaikka) pärjätä tulevaisuudessa.

Miksi tehdä lapsia köyhyyteen tai epävakaaseen tilanteeseen? 

 

Kuka puhui köyhyydestä? Pariskunnassa juristi ja koodari. Pointti oli, että on ihan vääristynyt ajatus, että pitäisi ensin olla omistusasunto, jotta voi tehdä lapsia. Asuntolainan maksu oli helpompaa ja stressittömämpää, kun ohjelmassa ei enää ollut raskauksia tai hoitovapaita.

Niin teillä. Jos perheessä on kaksi hyvin maksettaviin ammatteihin valmistujaa niin ei tarvitse huolehtia vaikka ottaa etukenoa kun tietää tilanteen parantuvan, Toista se on sitten kun matalapalkka-aloilla pätkitellään eikä mikään ole varmaan.

Eivät ne mummotkaan olisi halunneet tehdä sota-aikaan ja sen jälkeen niin montaa lasta, mutta eipä ollut samanlaista mahdollisuutta ehkäisyyn ja aborttiin, eikä r*iskaus avioliitossa ollut Suomessa rikos.

Tieto raskauden ja synnytyksen aiheuttamista terveysriskeistä, kivuista ja vaurioista on nykyään kenen tahansa saatavilla, eikä sitä pystytä enää samalla tavalla pimittämään kuten ennen vanhaan.

Naiset saavat nykyään päättää itse omasta kehostaan toisin kuin nämä menneiden aikojen mummot. Naisilla on oma elämä ja omaa rahaan, eikä tarvitse alistua elämään viiden lapsen kanssa kotiorjana samalla kun mies turvaa itselleen uran ja eläkkeen.

Näistä syistä lapsia ei vaan yksinkertaisesti enää milloinkaan tule syntymään yhtä paljon yhtä naista kohti kuin ennen teollistuneissa maissa.

Aivan turha vertailla johonkin 80-lukuun, jolloin saattoikin vielä luottaa, että kouluttautumalla ja asiansa hoitamalla saikin aikanaan ne autot ja omakotitalot kokoaikaduunin puitteissa.

Nyt ei ole mitään varmuutta mistään, ei edes siitä saako ylipäätään töitä, vaikka olisi koulutukset ja kaikki.

Tulevaisuuteen ei voi luottaa. Toimeentulo ja rahat pitää hommata ensin. Sitten lapset. Jos ei enää ehdi, se on sitten voi voi.

Hommahan menee tavallisesti niin, että yliopistosta vaömidtutaan alle 30v, sen jälkeen tehdään pätkää, silppua, p*zkaa yms 35:ksi, jolloin saattaa löytyä se eka vakipaikka, hyvällä tuurilla. Silloin se onkin sitten jo voi voi. Tietty jos on perheessä rahaa ja/ tai hyväveliverkoston suhteet, se saattaa helpottaa. Useimmilla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä huvittava keskustelu. Eiköhän siitä lapsesta tule huomattavasti tasapainoisempi ja normaalimpi mitä vähemmän vanhemmat stressaavat siitä kuinka hän sopii joukkoon, ja mitä vähemmän on rahaa tunkea lasta siihen samaan muottiin. Eihän se yhtälö oikein käy järkeen jos meillä on muka jatkuvasti kasvava elintaso ja lapset silti tyhmentyvät ja oppimistulokset heikentyvät vuosi vuodelta.

Materiaalinen niukkuus ja erilaisuus nimenomaan koulii lasta. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta jos vanhemmilla on kykyä tukea ja tarjota aidosti luonnetta kasvattavia virikkeitä niin sillä tavoin luodaan työtäpelkäämättömiä poikkeusyksilöitä. Rahaa siihen ei tarvita lainkaan.

Se nyt riippuu ihan siitä, millaiset vanhemmat on, että miten se niukkuus ja erilaisuus koulivat lasta, jos koulivat ja mihin suuntaan. Kotoa lähtee, samoin ympäristötekijät, niillä on iso r

Jep, ja riippuu myös siitä millaisella asenteella vanhemmat siihen suhtautuvat. Ollaanko lannistuneita ja ei-sinustakaan-mitään-tule-asenteella, vai pystypäin ollaan ylpeitä kunniallisesta työntekemistä ja onnellisia, vaikka ei paljon tienattaisikaan.

Tietenkin pitää olla omistusasunto, vakituiset työt ja muutenkin talous turvattu ennen kuin alkaa lisääntyä. Ja lapsiluku pitää suunnitella niin, että pienituloisempi puoliso pystyy tarvittaessa elättämään koko perheen yksin ilman tukia.

Tämmöiseen PersKokkare-diktatuuriin ? En ikinä tekisi syntymättömillekään mitään niin katalaa, sadistista temppua.

Tuleva Suuri-Perus-Suomi tarvitsee noustakseen punaikeestään elävää voimaa ! h e i l - h e i l ! 

Kyllä varmasti mietityttää lasten hankinta, jos työskentelee alalla jossa töiden jatkuminen on koko ajan vaakalaudalla. 

Itse valitsin parikymppisenä raskaan mutta työllistymisen kannalta varman sote -alan, josta kouluttautunut ylempään korkeakoulututkintoon sitten töiden lomassa. Vakkarisopimus 23 -vuotiaasta asti. Puolisolla myös kaupan alalta aina vakkarityösuhteet. 

Mahdollistanut seuraavaa:

- Uskalluksen yrittää lasta 28 v. Esikoinen tärppäsi nopeasti, nuorena luomuraskautuminen todennäköisempää. Lapsettomuushoidot todella kalliita.

- Uskallus kokeilla saada lapsia vuokra-asuntoon. Muutettiin omistusasuntoon Pohjois-Helsingissä kun esikoinen 3 v. Kuopus syntyi sinne. Jos ei olisi vakkariduunia, miten säästää omistuskämppään jos haluaa pitää hoitovapaita yms.

- Yksityiseltä lapselle vakuutus. Kirpaisee kerran vuodessa vakuutusmaksu, mutta kun töitä on jatkuvasti, sen voi ottaa. Kattanut kaiken, kun toiselle puhkesi astma ja atopia. Sisarellani on koira ja sen eläinlääkärikuluihin menee hurjasti enemmän kuin meidän lasten sairauksien hoitoon.

- Lasten kasvatus ekologisiin valintoihin. Pyrin mahdollistamaan harrastusten, kavereiden, erilaisen tekemisen täyttämän lapsuuden. Vaatteita ja leluja ostetaan välillä, ei jatkuvasti. Lapset ovat fiksuja ja koululainen on tosi kiinnostunut keskustelemaan esim.ilmastonmuutoksesta, siitä opetetaan koulussa myös paljon. Lasten hiilijalanjälki on toistaiseksi vielä tosi pieni. Kämppä lämpiää maalämmöllä, ensisijaisesti matkustetaan bussilla ja ratikalla tai sit välillä 10v vanhalla autolla. Tässäkin kulkuvälineitä oleellisempaa mielestäni on se, et voidaan heille näitä reissuja tarjota, koska meillä on vakituista johtuen myös vakituiset lomat.

Sitä mieltä silti, että maassamme omistaminen on jossain määrin keskittynyttä ja suosii nuoria aikuisia, joiden suvuissa ja perheissä varallisuutta. Keskituloiset ja siitä vähän molempiin suuntiin voivat toki lastenkin kanssa pärjätä, mutta pätkätyöt varmasti kuormittavat ja saavat mahdollisesti "vatvomaan" lapsiyritystä.

Ja vaikka itselle nuo kaksi pikkusta ihan kaikki kaikessa, niin osa ei halua lapsia vaikka olisi taloudellinen turva olemassa ja se on täysin ok. Mutta ne keissit jossa tavallaan haluttaisiin mutta ei uskalleta on vähän surullisia. Siihen kasvaa ja oppii kyllä ja asioilla on tapana jotenkin järjestyä matkan varrella.

Megatrendi tulee olemaan se, että kaikille ei riitä töitä tulevaisuudessa. Talous perustuu yhä pitkälti turhaan kuluttamiseen ja se tulee loppumaan viimeistään luonnonvarojen ehtyessä. Köyhyys lisääntyy polarisaation myötä ja tulevat sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhempansa. Ihanneyhteiskunnassa kaikilla toki olisi työtä ja toimeentuloa, mutta se ei ole mahdollista. Onko tällaiseen maailmaan taas järkeä tehdä lapsia, onkin sitten eri kysymys.

Samaa mieltä, että vähemmälläkin pärjää. Ei tarvitse olla omistusasuntoa ja isoja rahoja säästössä. Sen sijaan isompi ongelma on löytää kumppani, joka haluaa lapsia. Tai ylipäänsä sitoutuu parisuhteeseen. Minulla oli hyvä mies, joka halusi olla muidenkin kanssa. Se ei vaan sovi minun omiin arvoihin, että tänään viettää yön Leenan kanssa ja huomenna vie Janikan treffeille ja viikonloppuna sitten on kotina yhdessä minun kanssa ja eletään kahdestaan tavallista kotielämää. Ei!!! Siis ei minun tarvitse sitä hyväksyä, enkä minä sellaiseen suhteeseen lapsia tekisi. Entäs jos mies sanoo, että hän onkin nyt eniten rakastunut siihen Janikaan ja muuttaa 90% ajasta sen luo? Ehkä sinnekin syntyy uusi vauva. Ja minäkö jään sitten 90% vastuuseen yksinäni kodista ja niistä mahdollisista lapsistamme? Ja siinähän voi käydä niin, että kun antaa luvan, että mene vaan muidenkin naisten kanssa milloin haluat, niin entäs kun se sanoo, että haluaa vaikkapa sen Janikan muuttavan meille, siis minun kotiini. Se on helpompaa molemmille, jos on samat arvot. Joko molemmat saa mennä miten huvittaa toisten kumppanien kanssa tai sitten molemmat sitoutuu kahden ihmisen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko toi jotain katkeruutta, kun lapsia saaneet täällä puhuu alentavasti lapsettomista ja heidän muka tyhjästä elämästä. 

En ole puhunut kenestäkään muusta kuin itsestäni tällä palstalla. Minä haluaisin lapsia, mutta en löydä isäehdokasta, joka on kunnollinen ja haluaa lapsia ja parisuhteen vain minun kanssani. Voi kuulostaa katkeruudelta, mutta aika juoksee. Olen joka päivä vähän vanhempi. Asetin itselleni rajan, että jos en ole 35 ikävuoteen mennessä löytänyt miestä, joka haluaa vain minut ja lisäksi perheen, niin sitten saa olla koko homma. Minulla on työpaikka ja osaan maksaa laskuni ajallaan. Kaksi koiraa. Koirat ovat minulle tärkeitä, poistavat yksinäisyyttä.

Olin ainoa lapsi, koska äidiltä piti poistaa kohtu syntymäni jälkeen, sinne oli tullut jokin kasvain, ja raskaushormonit villitsi sen kasvua, eikä hän olisi enää saanut lapsia, vaikka olisi leikattu pelkkä kasvain pois, koska kohtu olisi jäänyt niin pieneksi. Minä koin lapsena aina, että ylisuojeltiin ja pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Teininä räjähtelin, että miksi te aina siloittelette kaikkea, miksei saa mitään kokea. Äiti sanoi, että se on se menettämisen pelko, kun on vaan yksi lapsi, joka on hänelle koko maailma. Minä pelkään samaa omalle kohdalleni, että jos lapsiluku jää yhteen, siitä tulee minulle liiankin rakas, sellainen elämän ainoa valo. Siksikin tahdon sen miehen nyt heti, että ehtii saada enemmän kuin yhden lapsen.

Mielestäni tässä on nyt vedetty syy-seuraussuhteita vähän liian mustavalkoisesti. Asun itse pk-seudulla ja ainakaan omassa akateemisessa lähipiirissäni omakotitalo ei ole monenkaan toivelistalla lähitulevaisuudessa ihan vaan hintarealismin vuoksi. Moni kyllä pyrkii ostamaan oman asunnon, mutta ensisijainen tavoite taustalla on olla sen verran taloudellisesti vakaassa tilanteessa että lähtökohdat perheenperustamiselle ovat mahdollisimman otolliset. Oma-asunto on suomalaisittain yleisin sijoituskohde ja mitä aikaisemmin sellaiseen pääsee käsiksi, sen todennäköisemmin pääset nauttimaan potentiaalisesta arvonnoususta. Lisäksi omasta kämpästä ei joudu pihalle ja esim. tiukan paikan tullen voi neuvotella pankin kanssa pelkkien korkojen maksusta vrt. vuokrasta neuvotteleminen. Useasti oma kämppä on myös kustannuksiltaan verrattavissa tai jopa halvempi kuin vuokralla asuminen.



Minusta olisi edesvastuutonta lisääntyä kovin kevyin perustein huonossa taloustilanteessa ajatuksella että kyllä se siitä. On muuten hauska kontrasti miten tässä ketjussa kauhistellaan ihmisten halua olla taloudellisesti tasapainoisessa tilanteessa kun taas toisessa ketjussa koskien varhaiskasvatusta kauhisteltiin miksei ihmiset ole lapsen kanssa kotona useita vuosia ja elä säästöillä tai vaikka lainalla jotta lapsi saa parhaat eväät elämään. Mietin vain että millä rahalla, monella lapsentekoikäisellä on enemmänkin opinto- ja mahdollisesti asuntolainaa sen sijaan että olisi säästöjä joiden varassa elellä pari vuotta. 

Olen itse elänyt köyhän lapsuuden eikä se kyllä koulinut tai kasvattanut millään tavalla. Päinvastoin, siihen liittyi paljon häpeää, puutetta ja stressiä. Usein tällä palstalla vedetään mutkia suoraksi ja haukutaan miten nykyään ihmiset ajattelee että lapset tarvitsee mopon, iphonen ja merkkivaatteet päälle, mutta ainakin omalla kohdallani haluan että lapselle on kohtuullisesti tilaa kotona, ehjät ja siistit vaatteet, harrastusmahdollisuuksia sekä ennenkaikkea korvatulehduksen tai muun vaivan iskiessä voin viedä lapsen suoraan yksityiselle sen sijaan että istut terkkarin päivystyksessä tuntikausia. Köyhyys ei tee ihmisestä jalompaa vaan päinvastoin näköalattoman, kun taloudelliset realiteet asettaa rajoituksia ihan joka asiassa.

Ei kiinnosta elareiden maksut. Nähty on miten naiset ruikuttaa jotta lapsi pitää saada. Jos erehtyy moiseen on kohta ero ja elarit sekä ex muijan järjettömät syyttelyt niskassa. Keksivät vaikka mitä jotta lastakaan ei saa sitten tavata ja akka heittäytyy yh äidiksi. Se huono puoli on näissä naisissa kun tuota varallisuutta on minullekkin kertynyt että en akkaa ota ku korkeitaan sitte kun ollaan ohitettu pentutehdas ikä. Jos sittekään. Tuplakumit munille kun sexy leikit käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta elareiden maksut. Nähty on miten naiset ruikuttaa jotta lapsi pitää saada. Jos erehtyy moiseen on kohta ero ja elarit sekä ex muijan järjettömät syyttelyt niskassa. Keksivät vaikka mitä jotta lastakaan ei saa sitten tavata ja akka heittäytyy yh äidiksi. Se huono puoli on näissä naisissa kun tuota varallisuutta on minullekkin kertynyt että en akkaa ota ku korkeitaan sitte kun ollaan ohitettu pentutehdas ikä. Jos sittekään. Tuplakumit munille kun sexy leikit käynnissä.

E hätää, ongelma on sinun kohdallasi ihan puhtaan teoreettinen. 

"Sexy leikit" :D

Vierailija kirjoitti:

Onko toi jotain katkeruutta, kun lapsia saaneet täällä puhuu alentavasti lapsettomista ja heidän muka tyhjästä elämästä. 

Ihmettelen itsekin lapsettomana mitä tämä tyhjä elämä on. Arkea täyttää työ, parisuhde ja mielekkäitä harrastuksia on enemmän kuin kerkeän tekemään. Missä välissä se tyhjä kohta on? Lapsia saadessa pitäisi ainakin itse luopua monesta asiasta, silloinhan elämäni muuttuisi tyhjemmäksi?