Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

Vuokralla asuu miljoona ihmistä. 

Ei ole omistusasuntoa. Lapset on tehty.

Lisään siis: 2020-luvulla.

T. 777

Lainaus jäi edellisestä viestistä, joten nyt uudelleen: 2020-luvulla tämä tapahtui.

- 777

No en nyt näköjään saa sitä lainausta tuohon 😆 Mutta pointtina joka tapauksessa, että se, että jossakin tietyssä elämänvaiheessa on opiskelijana tai työttömänä tai sairaana, ei välttämättä tarkoita huonoa elämää lapsille. Tällä vuosikymmenellä isossa suomalaisessa kaupungissa. Mihin ihmeeseen teidän rahat oikein uppoaa?

- 777

Vierailija kirjoitti:

Tämmöiseen PersKokkare-diktatuuriin ? En ikinä tekisi syntymättömillekään mitään niin katalaa, sadistista temppua.

Onpa pitkänäköistä. Siinä vaiheessa kun se lapsi alkaa jotain ymmärtää, hallitus on vaihtunut jo moneen kertaan. Taitaa olla perusasteen koulutus kirjoittajalla kun ei oikein ajatukset lennä nykyhetkeä kauemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko toi jotain katkeruutta, kun lapsia saaneet täällä puhuu alentavasti lapsettomista ja heidän muka tyhjästä elämästä. 

Ihmettelen itsekin lapsettomana mitä tämä tyhjä elämä on. Arkea täyttää työ, parisuhde ja mielekkäitä harrastuksia on enemmän kuin kerkeän tekemään. Missä välissä se tyhjä kohta on? Lapsia saadessa pitäisi ainakin itse luopua monesta asiasta, silloinhan elämäni muuttuisi tyhjemmäksi?

Minä ihan tälleen perheellisenä ihmettelen tätä "tyhjää elämää". Ne lapsethan on siinä kotona elämää rikastamassa (?) vain aikansa ja sitten muuttavat pois elämään omaa elämäänsä, miten nämä ihmiset aikoo tyhjyyden sitten täyttää? 

Vierailija kirjoitti:

No en nyt näköjään saa sitä lainausta tuohon 😆 Mutta pointtina joka tapauksessa, että se, että jossakin tietyssä elämänvaiheessa on opiskelijana tai työttömänä tai sairaana, ei välttämättä tarkoita huonoa elämää lapsille. Tällä vuosikymmenellä isossa suomalaisessa kaupungissa. Mihin ihmeeseen teidän rahat oikein uppoaa?

- 777

Mutta mistäs tietää onko työttömyys tilapäistä ja kaikista sairauksista ei parane? Itse en ainakaan omista kristallipalloa, joka osaisi ennustaa näitä asioita.

Köyhyys myös usein periytyy. Yhtiskunnasta on karsittu paljon lapsiperheitä tukevia rakenteita ja enää ei niin helposti ponnahdetakaan parempaan tuloluokkaan. Lapsen sopeutumiskyky usein suojaa lapsea, mutta mitäs jos vaikka ei halua oman aikuisen lapsensa joutuvan samaan tilanteeseen kuin missä itse on?

Kertokaapa mikä on se ihmisarvoisen kasvuympäristön minimi. Kartano, koira ja purjevene? Eihän taapero edes ymmärrä, mitä eroa on vuokra- ja omistusasumisella. Koti on sille koti

Vierailija kirjoitti:

Tuo "Pakko olla omakotalo"-ajatusmaailma on jotenkin ihan vinksahtanut. Ok-talo, pienet lapset ja kokopäivätyö (jos haluaa ne hyvät tulot...) on todella stressaava yhdistelmä. Ja oikeestiko porukka kuvittelee että lapsi jotenkin kärsii kerrostalossa tai rivarissa? Onko kaikki muu paitsi omakotiasuminen ja isot tulot köyhyyttä? Me myytiin juuri talo 10 vuoden jälkeen ja ostettiin rivari-asunto. Lapset teini-ikäisiä ja haluttiin että on aikaa ja rahaa muuhunkin kuin talon ylläpitoon ja pihatöihin. Ihana vapaus, suosittelen. 

Niin, mekin asuttiin rivarissa lasten ollessa ihan pieniä. Oli helppoa kun ei tarvinnut stressata pihatöistä. Sitten kun alkoivat kaivata omia huoneita ja toisaalta olla itsenäisempiä eikä koko ajan vahdittavia, hankittiin se omakotitalo. Aika monet tutut perheet on menneet aika samalla kaavalla kyllä. Tässä elämäntilanteessa okt on kätevä, kun on tilaa lasten touhuta sisällä ja ulkona ja pihahommista tykkää meillä kaikki, mutta sitten jossain vaiheessa voi olla taas aika luopua talosta ja hankkia esim. pienempi asunto + mökki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä huvittava keskustelu. Eiköhän siitä lapsesta tule huomattavasti tasapainoisempi ja normaalimpi mitä vähemmän vanhemmat stressaavat siitä kuinka hän sopii joukkoon, ja mitä vähemmän on rahaa tunkea lasta siihen samaan muottiin. Eihän se yhtälö oikein käy järkeen jos meillä on muka jatkuvasti kasvava elintaso ja lapset silti tyhmentyvät ja oppimistulokset heikentyvät vuosi vuodelta.

Materiaalinen niukkuus ja erilaisuus nimenomaan koulii lasta. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta jos vanhemmilla on kykyä tukea ja tarjota aidosti luonnetta kasvattavia virikkeitä niin sillä tavoin luodaan työtäpelkäämättömiä poikkeusyksilöitä. Rahaa siihen ei tarvita lainkaan.

Se nyt riippuu ihan siitä, millaiset vanhemmat on, että miten se niukkuus ja erilaisuus koulivat lasta, jos koulivat ja mihin suuntaan. Kotoa lähtee, samoin ympäristötekijät, niillä on iso r

Jep. Se ei ole se vuokra-asunto tai pienet tulot mikään ongelma lapselle. Köyhyyden aiheuttamat ongelmat tulee siitä miten vanhemmat toimii, toki se jatkuva rahastressi vie voimavaroja olla hyvä vanhempi, mutta toisaalta niin vie varakkaampien jatkuva työstressikin. Hyvää vanhemmuutta ei voi korvata millään rahalla ja materialla, mutta ei myöskään pilata sen puutteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt näköjään saa sitä lainausta tuohon 😆 Mutta pointtina joka tapauksessa, että se, että jossakin tietyssä elämänvaiheessa on opiskelijana tai työttömänä tai sairaana, ei välttämättä tarkoita huonoa elämää lapsille. Tällä vuosikymmenellä isossa suomalaisessa kaupungissa. Mihin ihmeeseen teidän rahat oikein uppoaa?

- 777

Mutta mistäs tietää onko työttömyys tilapäistä ja kaikista sairauksista ei parane? Itse en ainakaan omista kristallipalloa, joka osaisi ennustaa näitä asioita.

Köyhyys myös usein periytyy. Yhtiskunnasta on karsittu paljon lapsiperheitä tukevia rakenteita ja enää ei niin helposti ponnahdetakaan parempaan tuloluokkaan. Lapsen sopeutumiskyky usein suojaa lapsea, mutta mitäs jos vaikka ei halua oman aikuisen lapsensa joutuvan samaan tilanteeseen kuin missä itse on?

Eihän sitä kristallipalloa ole, eikä ole heilläkään, jotka ovat vakitöissä ja asuvat omistusasunnossa. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi tai sairastua, tai elämässä voi tulla vastaan vaikeuksia, joita ei ole osannut edes kuvitella. Yritin myös sanoa, että perheellisten työttömien, opiskelijoiden jne. elämä voi olla hyvää.

En lähtisi ajattelemaan lastensaantia sellaisenkaan kristallipallon valossa, että koska juuri nyt en ole mikään kroisos, lapseni aivan varmasti päätyy aikuisena työttömäksi. Saati tilanteessa, jossa lapseni syntyivät ylempää korkeakoulututkintoa hankkivalle äidille. Elämää ei vaan voi tietää etukäteen, eikä missään nimessä kannata jättää yrittämättä lasta kaiken maailman kauhuskenaarioiden pelossa.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset ajattelevat, että lasten saaminen on hirveän hankalaa ja raskasta. Että kun lapset ovat syntyneet, ei koskaan voi tehdä enää mitään kivaa. Ajatellaan, että oma elämä loppuun kun lapset syntyvät.



No kyllä se ainakin oman kokemukseni mukaan noin meni. Lapsi kun syntyy niin ei siitä sitten enää lähdetä kyllä yhtään mihinkään kolmeen vuoteen ainakaan. Kotona olet, nopeasti korkeintaan kuntosalilla voit töiden jälkeen käydä. Realiteetti kuitenkin on että siitä omasta lapsestasi lopulta kukaan muu ei ole kiinnostunut. Vaikka miten luvataan hoitaa ja auttaa, niin kyllä se on max pari tuntia apua ja se on siinä. Oli mummo tai sisarus. 



Lopputulos: ei koskaan voi tehdä enää mitään kivaa. 

Ei voi koskaan enää muutamaan vuoteen. Ensimmäiset vuodet on just tuommoista. Sitten jonain päivänä huomaat ihmetteleväsi että mitäs nyt tekisinkään, kun lapsi viihtyykin kavereillaan ja harrastuksissa ym., eikä tarvitsekaan äitiä ja/tai isää koko ajan. No, onhan niistä vaivaa vielä siinäkin iässä, mutta pystyy jo tekemään kaikkea kivaakin. Ja sen lapsen kanssakin pystyy tekemään kaikkea kivaa, kun se jo tajuaa. 

Mutta eka vuodet on tosiaan aika lasten ehdoilla menemistä, se on aika väistämätöntä. Ja toki aina voi saada jonkun erityislapsen joka ei itsenäisty samaa tahtia kuin keskiverto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla ihmisillä on hirveän vähän kosketusta lapsiperheisiin. He eivät näe sitä todellista elämää. Mediassakin puhutaan enemmän negatiivisista puolista, kuten univajeesta tai siitä, että parisuhde kärsii.

Täyttä idiotismia jaanata, että pitäisi olla "intiimikosketus" tai "eivät näe todellista" vs. kun tietää mitä ei ainakaan halua.

Kavereiden perhe-elämää sivusta seuranneena olen todellakin saanut kosketusta lapsiperheisiin ja todennut että se elämä ei ole minua varten. En halua peräsuolipitkänä suorittaa elämää enkä ole valmis pilaamaan vartaloani. 

 

Hehheh, vartalosihan toki pysyy iät kaiket timminä ihan siksi ettet tee lapsia 😆

Dream on!

 

 

Eikun tuntuu vaan niin pinnalliselta, edes puhua samana päivänä lapsesta ja riippurinnoista. Toisella asialla on väliä, ja se kumpi se kullekin on, kertoo kaiken olennaisen.

Hyvä ettei "hanki" lapsia, jos ne terhikit on tärkeämpi asia kuin saada rakastaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla ihmisillä on hirveän vähän kosketusta lapsiperheisiin. He eivät näe sitä todellista elämää. Mediassakin puhutaan enemmän negatiivisista puolista, kuten univajeesta tai siitä, että parisuhde kärsii.

Täyttä idiotismia jaanata, että pitäisi olla "intiimikosketus" tai "eivät näe todellista" vs. kun tietää mitä ei ainakaan halua.

Kavereiden perhe-elämää sivusta seuranneena olen todellakin saanut kosketusta lapsiperheisiin ja todennut että se elämä ei ole minua varten. En halua peräsuolipitkänä suorittaa elämää enkä ole valmis pilaamaan vartaloani. 

 

Hehheh, vartalosihan toki pysyy iät kaiket timminä ihan siksi ettet tee lapsia 😆

Dream on!

 

 

Ja sitten oma lukunsa on palstan synnytysväkivalta-hupsut, joiden elämäntehtävä on joko ketjussa pelotella naisia synnytyksellä ja järkyttävillä kaikille tulevilla vammoilla.

kolme lasta muttei jäänyt vammoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Nämä ihmiset ja varsinkin porvarit haluavat, että nuoret tekevät lapset nuorina ja sen takia joutuvat ottamaan lainaa elämiseen, ei suinkaan omaisuuden kartottamiseen. Lainalla maksetaan normaali elämä ja eletään jatkuvassa lainaloukussa maksaen korkeakorkoista lainaa, jota ei ikinä saa maksettua pienellä palkalla, koska lapsia tehdessä ei ennätetty tarpeeksi kouluttautumaan. Myös kun on lapsia niin ei voi edetä uraporulla nopeasti mikä varmistaa, että palkat pysyvät pieninä. Ja koska alhaisesti kouluttauvuat ja matalapalkka-alalla työskentelevät vanhemmat yleisemmin siirtävät nämä kaksi asiaa lapsilleen. Näin saadaan ajettua suurempaa köyhää yhteiskuntaluokkaa ja rikkaita rikkaammiksi

 

Porvarit tahtoo, että on köyhiä jotka tekevät heidän puolesta työt.

Ja taas tätä kommunistisoopaa. Mikä tyhmyys elää ihmisessä, joka näitä kommunistijuttuja uskoo ja toistaa? Suomi on vapaa maa kouluttautua ihan mihin asti vaan kyvyt riittävät, jos tahtoa on. Älkää syyttäkö muita, jos itse olette saamattomia ja tyhmiä niin ettei koulu maistu tai ole mitään muuta osaamista josta maksetaan. Ei ole koskaan ollut missään kommunisti- tai sosialistimaassa niin hyvää elintasoa kuin Suomessa. Kun ollaan vaan vaatimassa että valtio maksaa kaiken ja pyyhkii vielä pyllynkin ettei itse tarvitse ponnistella. Moni hankki lapsen tai lapsia opiskeluaikana ja vaikka se ei ole helpointa niin tunnen monia jotka ovat siitä selvinneet ilman traumoja. Hitto että harmittaa kun tuollaista roskaa joku kehtaa edes ajatella. Siinä on mennyt peruskoulu hukkaan.

Prokrastinaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla ihmisillä on hirveän vähän kosketusta lapsiperheisiin. He eivät näe sitä todellista elämää. Mediassakin puhutaan enemmän negatiivisista puolista, kuten univajeesta tai siitä, että parisuhde kärsii.

Täyttä idiotismia jaanata, että pitäisi olla "intiimikosketus" tai "eivät näe todellista" vs. kun tietää mitä ei ainakaan halua.

Kavereiden perhe-elämää sivusta seuranneena olen todellakin saanut kosketusta lapsiperheisiin ja todennut että se elämä ei ole minua varten. En halua peräsuolipitkänä suorittaa elämää enkä ole valmis pilaamaan vartaloani. 

 

Hehheh, vartalosihan toki pysyy iät kaiket timminä ihan siksi ettet tee lapsia 😆

Dream on!

Itse ainakin lähinnä mietin erilaisia synnytyksestä aiheutuneita vaurioita, ne on hyvin yleisiä ja kaikki ongelmat ei parane edes ajan myötä. Te mammat itse aina mietitte vaan ulkonäköä, en tiedä onko mikään ihmisryhmä niin tyytymätön ulkonäköönsä kun äiti-ihmiset. 

 

 

Ihmettelen suuresti miten meihin vapaaehtoisesti lapsettomiin suhtaudutaan aina eriarvoisesti. Jos kertoo olevansa lapseton, niin lähes aina seuraa jatkokysymysten tai kommenttien ryöppy. "Miksi?" "lapsethan on parasta elämässä". "kyllä se mieli vielä siitä muuttuu". "Elämän tarkoitus". "sisäinen kello tikittää". "vielä kerkiää". Jos kertoo kolleegoille vaihtaneensa autoa, niin heti heitellään vitsillä että tuliko farmari. 

Jos erehtyy rehellisesti sanomaan että en halua lapsia, niin siihen pitäisi olla joku äärettömän hyvä selitys. 

Pidän lapsista ja pyrinkin olemaan läheisteni lasten tukena ja kasvattajana siinä missä heidän omat vanhempansakin, mutta en halua uhrata omia parhaita vuosia omien lasten hankkimiseen ja sitten +50-vuotiaana alkaa elää kun lapset ovat "lentäneet pesästään". Mistä sitä tietää onko sitä enää edes elossa silloin tai siinä kunnossa, että pystyy toteuttamaan haaveitaan. Ja minun haaveenani on matkustella, nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja kulttuurista silloin kun niin haluan ja nykyinen taloudellinen tilanne mahdollistaa tämän, paljolti juuri siitä syystä että vuodet ovat menneet kouluttautumisen ja työskentelyn parissa.

Minua ei kiinnosta pikku Jopen kiekkokoulu tai lindan balettitunnit. En halua katkeroitua tai elää omia haaveitani lasteni harrastusten kautta. Haluan valvoa tai nukkua pitkään jos siltä tuntuu. Mutta samalla haluan myös elää ihan tavallista arkea, siihen ei vaan kuulu se lapsen kasvatus. 

Ymmärrän heitä joiden haaveet ovat aina liittyneet perheen perustamiseen, mutta antakaa meidän lapsettomien olla rauhassa.  

Niin ja jos tuohon itse topiciin ottaa kantaa, niin:

"Vanhemmilla on velvollisuus elättää alaikäistä lastaan. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka kattaa

lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen 

lapsen tarvitseman hoidon ja

koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset." 

ja 18-vuotiaaksi asti. Ihan sama asuuko sitä vuokralla vai onko omistusasuntoa, mutta talous pitää olla kunnossa.

-M32

On surullista lukea näitä ajatuksia. Minusta kuulostaa kovalta maailmankuvalta. Perhe ja lapset ovat valtava siunaus, ja vanhempana kokemukseni mukaan oppii vasta elämän tärkeimpiä taitoja, rakastamaan ja asettamaan toisen etusijalle.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja heidän rakkauttaan ja huolenpitoaan. Ei hän alkuvuosinaan välitä hitustakaan, onko päällä uusinta muotia ja kuinka monta neliötä kodissa on. Kunhan perustarpeet saa tyydytettyä ja vanhempi rakastaa lastaan. 

Mielestäni arvot ovat nykyään ihan päälaellaan.