Halutako lapsia vai ei? Tutkija nuorten aikuisten nousevasta trendistä: "Ajatellaan, että pitäisi olla omistusasunto ensin"

En suosittele tekemään lapsia köyhyyteen. 

Ei niitä tukia saa, se on vain kuvitelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

En suosittele tekemään lapsia köyhyyteen. 

Ei niitä tukia saa, se on vain kuvitelmaa. 

 

Muiden lapset pääsee matkoille ja harrastaa.

En suosittele i tekemään lapsia köyhyyteen. 

Hallitus leikkaa ja syntyvyys vähenee entisestään. 

Kohta irtisanotaan opettajia urakalla ja he pääsevät 595 netto kuukaudessa työmarkkinatuella kotiin. 

Meidän kaupunki irtisanoi 25 amisopea, kun syntyvyys on vähentynyt eikä ole oppilaita niinkuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

"hankkii tarpeeks lapsia niin vanhimmat sisarukset voi jossain vaiheessa jo nakittaa osaan hoitotyötä 😁"

 

Näinhän se toimii luontevasti isommissa perheissä. Lapset ottavat vastuuta pienemmistään ja ymmärtävät jo pienenä, mitä vastuu ja yhteen hiileen puhaltaminen tarkoittaa. Tätä on vaikea käytännössä järjestää yhden lapsen perheissä. 

Ja sitten nämä lapset ei ehkä aikuisena halua lapsia, koska kokevat että eivät saaneet elää lapsuuttaan vaan joutuivat vanhempien jatkeeksi hoitamaan sisaruksia. Tai he hankkivat vaan yhden tai kaksi lasta, jotta voivat korjata omaa lapsuuden kokemustaan ja välttää sen, että omat lapset joutuvat kokemaan heidän lapsuutensa. Vanhemmilla ei ole kuin rajallisesti aikaa, sitä ei mitenkään voi jakaa kaikille lapsille tasaisesti jos lapsia on paljon. Lapsia ei kannata hankkia ollenkaan, jos niiden tehtäväksi tulee jo varhain vanhemman elämän helpottaminen.

Kyllä mun mielestä pitää olla omistusasunto jo siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa suunnittelemaan. Se on pesämuna jälkikasvulle ja ihan oikea oma koti. Itse kasvoin ensimmäiset 5 vuotta vuokraluukussa ja siitä on jäänyt juureton olo. Päiväkodissa myös kiusattiin sen takia, koska oltiin vauraan asuinalueen ainoa vuokralla asuva perhe. 

Emme olleet köyhiä ja vanhemmat olivat vakituisissa töissä jo ennen syntymääni mutta ihmettelen suuresti, miksi he lykkäisivät omistusasunnon hankintaa yli 30-vuotiaiksi. Sekin asunto minkä he ostivat, oli perus rivarineliö eikä mikään kallis lukaali. He maksoivat vuokria aivan turhaan ja jättivät meidät lapset vaille juuria ja altistivat syrjinnälle.

"Mä en ole sellainen nainen, jolle se äitiys on uskonto. Mun puolesta mies olis saanut ihan vapaasti vaipan ja potkuhousut väärin päin, jos mä olisin päässyt edes hetkeksi irti siitä huudosta. "

Ja jatkan tähän vielä, että en yhtään ihmettele, ettei nykypäivän äidit halua lapsia, kun siitä on tehty niin s**tanan vaikeeta. Varsinkin toiset äidit osoittavat syyttävällä sormella äitiä, joka haluaisi olla äiti omalla tavallaan.

Imetys ei onnistunut: :hirveän alun olet antanut lapsellesi, hänestä tulee sairas ja sinä olet syyllinen!"

En jaksa valvoa vauvan kanssa läpi kaiket yöt, vihaan tätä elämää, olen niin väsynyt: "ehkä sussa on jotain vikaa, kun et osaa nauttia."

Menen töihin lapsen ollessa pieni: " olet hirveän itsekäs! Lapsesta tulee yhteiskunnan ongelma, kun hän ei ole 3 vuotiaaksi asti imemässä tissiä!"

Ja kukaan ei kysy, mitä isä sillä aikaa tekee. Hän saa tulla ja mennä miten lystää ja on edelleen hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä pitää olla omistusasunto jo siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa suunnittelemaan. Se on pesämuna jälkikasvulle ja ihan oikea oma koti. Itse kasvoin ensimmäiset 5 vuotta vuokraluukussa ja siitä on jäänyt juureton olo. Päiväkodissa myös kiusattiin sen takia, koska oltiin vauraan asuinalueen ainoa vuokralla asuva perhe. 

Emme olleet köyhiä ja vanhemmat olivat vakituisissa töissä jo ennen syntymääni mutta ihmettelen suuresti, miksi he lykkäisivät omistusasunnon hankintaa yli 30-vuotiaiksi. Sekin asunto minkä he ostivat, oli perus rivarineliö eikä mikään kallis lukaali. He maksoivat vuokria aivan turhaan ja jättivät meidät lapset vaille juuria ja altistivat syrjinnälle.

Me ei olla kerrottu kenellekään, että asutaan vuokralla. 

Tässä talossa on myös omistusasuntoja. 

Lapsi on jo täysi-ikäinen. 

Olen ollut lapsi 90- luvun lama-aikaan. Vaikka olimmekin onnekkaita ja vanhempani sai maksettua asuntolainan ja pyöritettyä arkea, mihinkään ylimääräiseen ei ollut kyllä rahaa ja oletus jo oli, että kun sitä tulee, on sille useita käyttökohteita. Jos sisaruksen vanhat kengät hajosivat, niin uusia piti odottaa ainakin seuraavaan kuuhun ja sitten laskujen jälkeen katsottiin mihin on varaa. Kumisaappaat sentään oli.

Kun aikuistuin ja aloin 2000- luvun taitteessa saada pientä palkkaa, huolehdin laskut ensimmäisenä ja jos jossain oli eräpäivä ennen tilipäivää, menetin yöuneni kunnes eräpäivä oli siirretty. Sossuun meneminen hävetti ja siellä käytiin pari kertaa vain kun oli pakkojen pakko.

En todellakaan olisi tuohon sressaavaan taloustilanteeseen tehnyt lapsia- muistan vieläkin elävästi miten vanhempani stressasivat laskuista ja ruuasta.

Kyllä ennen lasten tekoa pitää talous olla kunnossa- ei niitä yhteiskunnan elätiksi kuulu tehdä.

Opettajia ja partureita irtisanotaan hirveästi tulevaisuudessa. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. 

60 000 ihmistä kuolee vuodessa ja nuorempi sukupolvi ei käy parturissa. 

Nuoret leikkaa toinen toistensa hiukset. 

Minun lapsi on leikannut koko luokkansa tyttöjrn hiukset, kun kaikki haluaa pelkän hiusten tasoituksen. 

Täällä on neuvomassa ja hehkuttamassa lapsia vanhempi väki. Maailma on nyt erilainen. Ei ole vakitöitä, kaikki kallista, ympäristökatastrofi ja naapurimaa uhkaa. Itse olen jo yli 60v. lapseton nainen. Voin kertoa että elämäni ollut mukavaa, matkustelua, ura ja ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla ihmisillä on hirveän vähän kosketusta lapsiperheisiin. He eivät näe sitä todellista elämää. Mediassakin puhutaan enemmän negatiivisista puolista, kuten univajeesta tai siitä, että parisuhde kärsii.

Täyttä idiotismia jaanata, että pitäisi olla "intiimikosketus" tai "eivät näe todellista" vs. kun tietää mitä ei ainakaan halua.



Ihan hyvä olla tietoinen näistä, Suomessa jäät todella yksin lasten kanssa, suorittamista arvostetaan ja apua ei saa mutta kyttääminen on taattu. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on neuvomassa ja hehkuttamassa lapsia vanhempi väki. Maailma on nyt erilainen. Ei ole vakitöitä, kaikki kallista, ympäristökatastrofi ja naapurimaa uhkaa. Itse olen jo yli 60v. lapseton nainen. Voin kertoa että elämäni ollut mukavaa, matkustelua, ura ja ystäviä. 

Minulla on lapsia, mutta elämä on ollut köyhää. 

Ymmärrän hyvin niitä jotka ei halua lapsia. 

Lapsista on paljon hoitamista ja kotityöt lisääntyy ja nykyään eläkeläiset saa enemmän rahaa kuin perheet. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkik

Mitäs minä alkoholiton ja koiraton vela teen mummona? Vielä ois noin 15 vuotta aikaa keksiä tekemistä ennen mummoikää.

Lapsiperheen illat on ruoanlaittoa, pyykin pesemistä. Naapurin lapset soittavat koko ajan ovikelloa. 

Ja rahat ei riitä mihinkään ja hallitus vaan leikkaa ja työt on pätkätyötä. 

Ymmärrän, että ihmiset ei halua lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä pitää olla omistusasunto jo siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa suunnittelemaan. Se on pesämuna jälkikasvulle ja ihan oikea oma koti. Itse kasvoin ensimmäiset 5 vuotta vuokraluukussa ja siitä on jäänyt juureton olo. Päiväkodissa myös kiusattiin sen takia, koska oltiin vauraan asuinalueen ainoa vuokralla asuva perhe. 

Emme olleet köyhiä ja vanhemmat olivat vakituisissa töissä jo ennen syntymääni mutta ihmettelen suuresti, miksi he lykkäisivät omistusasunnon hankintaa yli 30-vuotiaiksi. Sekin asunto minkä he ostivat, oli perus rivarineliö eikä mikään kallis lukaali. He maksoivat vuokria aivan turhaan ja jättivät meidät lapset vaille juuria ja altistivat syrjinnälle.

Samaa mieltä. Monet eivät osaa yhtään ajatella tällaisia asioita, että esim. vuokralla asuminen on oikeasti köyhyyttä vaikka olisi kuinka hyvät tulot. Siitä ei jää käteen mitään, asunnosta jää aina rahaa käteen, vaikka sen joutuisi myymään tappiolla. On typerää vedota mm. remontteihin ja epävarmoihin työkuvioihin jos asuu vuokralla. Kyllä mä itse nyt työttömänä ilomielin lyhennän asuntolainaani kuin heitän rahaa hukkaan kuukaudesta toiseen. Olo on omistusasunnossa paljon turvallisempi ja itse asiassa on helpompaa etsiä töitä kotiseutuni ulkopuoleltakin: voin esim. jättää tämän nykyisen asuntoni vuokralle tai myydä sen. Omistusasunnossa ei häviä koskaan, varmin ja tärkein sijoitus mitä olla ja voi. Tämä kaksio sijaitsee ihan yliopiston kupeessa, joten joku ostaa sen heti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on neuvomassa ja hehkuttamassa lapsia vanhempi väki. Maailma on nyt erilainen. Ei ole vakitöitä, kaikki kallista, ympäristökatastrofi ja naapurimaa uhkaa. Itse olen jo yli 60v. lapseton nainen. Voin kertoa että elämäni ollut mukavaa, matkustelua, ura ja ystäviä. 

Niin meilläkin. Lisäksi 4 lasta ja 3 lastenlasta. Ek sulje toisiaan pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia. Mumm

Miksi sua hiertää se, että joku nauttii kulttuuritapahtumista, lemmikkinsä ja ystäviensä seurasta ja viinistä? 

Lapselliset harmaantuvat ihan samalla tapaa kuin lapsettomatkin. Itseasiassa taitavat harmaantua nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä pitää olla omistusasunto jo siinä vaiheessa, kun lapsia alkaa suunnittelemaan. Se on pesämuna jälkikasvulle ja ihan oikea oma koti. Itse kasvoin ensimmäiset 5 vuotta vuokraluukussa ja siitä on jäänyt juureton olo. Päiväkodissa myös kiusattiin sen takia, koska oltiin vauraan asuinalueen ainoa vuokralla asuva perhe. 

Emme olleet köyhiä ja vanhemmat olivat vakituisissa töissä jo ennen syntymääni mutta ihmettelen suuresti, miksi he lykkäisivät omistusasunnon hankintaa yli 30-vuotiaiksi. Sekin asunto minkä he ostivat, oli perus rivarineliö eikä mikään kallis lukaali. He maksoivat vuokria aivan turhaan ja jättivät meidät lapset vaille juuria ja altistivat syrjinnälle.

Samaa mieltä. Monet eivät osaa yhtään ajatella tällaisia asioita, että esim. vuokralla asuminen on oikeasti köyhyyttä vaikka olisi kuinka hyvät tulot. Siitä ei jää käteen

Asuntokauppa on jäässä ja vuokra-asunnoista on iso ylitarjonta Suomessa. 

No, me asutaan vuokralla, mutta puoliso ainoa lapsi joten ainakin hän ja lapset perivät joskus asunnon.