Puoliso sanoi ei osaa tuntea rakkautta

Vierailija kirjoitti:

Ei kai nyt keltään oikeasti mene romanttiset tunteet, jos toinen jättää likaiset sukat lattialle?

Ehkä pikemmin niin, että ajattelee "Oo miten söpöä, kun tuo jätti sukat tuohon, kukaan muu ei jätä sukkia noin söpösti, tämä on ainutlaatuista", ja sitten alkaa haistella niitä hurmiossa. 

Ei nyt niinkään, mutta kivassa ihmisessä tuollainen ei häiritse. Voi myös asua erikseen, etenkin vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

 

Narsismi tuota aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja realistinen rakkaus.

Romanttinen rakastuminen auttaa parinvalinnassa ja vakuuttaa meidät siitä, että olemme löytäneet juuri sen oikean kumppanin tässä elämässä. Romanttisen rakkauden korostaminen parisuhteen pohjana saa meidät tekemään huonoja päätöksiä. Kun vietti vie, niin järki vaikenee.

Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevi

"Realistinen rakkaus palkitsee ilolla, luottamuksella, läheisyydellä, turvallisuudella ja läsnäololla vaikka likaiset sukat lattialla tai toisen tapa jättää keittiön kaapin ovet auki, jne jotka sammuttavat tehokkaasti kaikki romanttiset tunteet."

Okei, itse en kuitenkaan ajattele romanttisesta rakkaudesta noin kapeasti, vaan niin, että sekin kestää hyvin elämän epämukavuuksia, kun pohjavirtana on syvä rakkaudentunne. Sukat lattialla, mitä väliä, nyt tanssitaan, rakkaani. 

Vierailija kirjoitti:

AP, älä meme näihin miesvihaviesteihin. Jokainen meistä on yksilö, joka kokee tunteet omalla tavallaan. Parisuhde voi olla hyvä ja toimiva ilman sokeaa rakkaudentunnettakin.

Mutta kylmyys, välittämisen puute, feikkaus on terveen suhteen este.

Kyllä se mies varmasti välittää. Kaikki vain ei tunne rakkautta tai seksuaalista vetovoimaa kumppaniinsa. Minun mies kertoi , ettei hän välitä juuri seksistä jo suhteemme alkuaikoina. Itse kyllä touhuaa suihkussa ja ties missä. Olihan se ihan hirveää shokki itselle kun kaikki läheisyys loppui kun seinään , ensihuuman jälkeen. Mutta olen opetellut hankkimaan muualta sen seksin. Toiset hyvin analyyttiset ihmiset voivat olla myös hieman vähemmän rakkauden tunteita kokevia, kun järki yleensä vaimentaa tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

 

Narsismi tuota aiheuttaa.

Liittyy asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En minäkään tunne rakkautta mutta hyvin tässä on pärjätty 36 vuotta. Mun mielestä romanttista rakkautta ei ole edes olemassa. On ainoastaan fyysinen vietti, koska jonkun on tehtävä niitä lapsia. 

Sinulla ei ole, mutta jollain toisella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.

Onko kyse rakkaudesta vain huumantunteesta? Millaista on se rakkaus sitten vanhempia ja kavereita kohtaan? Onko huumaavaa, elämänriemuista ja -kiitollista?

 

Kyllä rakastuminen on ihan olemassaoleva tunne.

On varmasti ihmisiä, jotka elävät tyytyväisinä liitossaan ilman että koskaan on ollut mitään rakastumisen huumaa. Ei siinä mitään. Mutta kyllä aika moni menee kimppaan juuri sen rakastumisen kautta ja elää onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja realistinen rakkaus.

Romanttinen rakastuminen auttaa parinvalinnassa ja vakuuttaa meidät siitä, että olemme löytäneet juuri sen oikean kumppanin tässä elämässä. Romanttisen rakkauden korostaminen parisuhteen pohjana saa meidät tekemään huonoja päätöksiä. Kun vietti vie, niin järki vaikenee.

Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana.

Minusta taas romanttinen rakkaus siellä pohjalla on tärkeintä juuri silloin, kun toinen ei ole erityisen rakastettava, on kiukkuinen tai tekee jotakin aivan raivostuttavaa. Että toiseen on niin hullaantunut, että sen voimalla sietää hänet huonoimmillaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies varmasti välittää. Kaikki vain ei tunne rakkautta tai seksuaalista vetovoimaa kumppaniinsa. Minun mies kertoi , ettei hän välitä juuri seksistä jo suhteemme alkuaikoina. Itse kyllä touhuaa suihkussa ja ties missä. Olihan se ihan hirveää shokki itselle kun kaikki läheisyys loppui kun seinään , ensihuuman jälkeen. Mutta olen opetellut hankkimaan muualta sen seksin. Toiset hyvin analyyttiset ihmiset voivat olla myös hieman vähemmän rakkauden tunteita kokevia, kun järki yleensä vaimentaa tunteita. 

Minä olen todella analyyttinen ihminen ja pyörittelen kaikki asioita päässäni edes ja takaisin. Olen myös ihastunut ja rakastunut täysin sekopäisesti. Joten tuo analyyttisyys ei ole syynä, jos ei rakastu. 

En voisi elää tilanteessasi. Masentuisin. Pakenisin. Mutta jos sinä olet tyytyväinen, niin sehän on tärkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En minäkään tunne rakkautta mutta hyvin tässä on pärjätty 36 vuotta. Mun mielestä romanttista rakkautta ei ole edes olemassa. On ainoastaan fyysinen vietti, koska jonkun on tehtävä niitä lapsia. 

Onko joku syy sulla, että ajattelet että on ihan ok hukata oma elämä ja selviytä vain jollain tapaa eteenpäin? Omahan on elämäsi, jota hukkaat. Sehän kannattaakin käyttää toisia miellyttämällä, että voi sanoa olevansa nimisissa. Mukavaa loppukärvistelyä.

Kaappihomo. Tuntee kutinoita nivusissaan varsin vilkkaasti ajoittain. Ei sun kanssa kuiteskaan.

Ootte kämppiksiä eli kulujenjakajia.

Jos ap määrittää rakkauden tunteiksi voi rehdin miehen olla vaikea tavoittaa ajatusta.

Voi olla itserakas pas.ka

Rakkaus ilmenee teoissa. Ja hyvin usein sukupuolien välillä hyvinkin eri lailla

Miehelläsi voi olla tunnelukkoja, vähän siltä kuulostaa. Lisäksi voi tietty olla asperger-autismi- tyyppistä oireyhtymää. Kyseeseen voi tulla myös masennus, jossa kaikilta tunteilta ikäänkuin katoaa kärki. Mutta toki voi myös tarkoittaa, ettei ole tuntenut rakkautta kohtaasi koskaan. Itse olin tuollaisessa liitossa. Alkuhuuman jälkeen olisi kannattanut erota, tunteita ei vain ollut. Siihen meni kuitenkin vähän pidempään, koska oli lapsia. Eron jälkeen en surrut ja lasteni isä on kutakuinkin merkityksetön henkilö minulle, tärkeä kuitenkin lasten isänä, mutta en koskaan rakastanut häntä. Auttaisiko nämä näkökulmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat miehet joutuvat tyytymään, koska eivät saa naista jonka olisivat halunneet. Aivan normaalia, mutta luonnollisesti miehet eivät tästä ääneen puhu.

Olisiko ihan kohtuutonta olla yksinään ja odottaa parempaa, jos ei edes rakasta?

Kyllä sitä pystyy laskemaan todennäköisyyksiä sille onko mahdollista elämänsä aikana jonkilainen rakkaus löytää. Jos huomaa, ettei se ole omalla kohdalla mahdollista niin sitten pitää arpoa sen välillä onko mielummin yksin vai tyytymissuhteessa. Hyvin moni valitsee tyytymissuhteen.

"Olla yksin ja odottaa parempaa"

Hautaanko asti? Jossain vaiheessa niistä prinsessasaduista pitää päästä yli ja alkaa elää aikuisen ihmisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

"Olla yksin ja odottaa parempaa"

Hautaanko asti? Jossain vaiheessa niistä prinsessasaduista pitää päästä yli ja alkaa elää aikuisen ihmisen elämää.

Miksi koet että parisuhde kuuluu aikuisuuteen niin erottamattomasti, että sellainen pitää hankkia vaikka väkisin ja kulissin vuoksi? Tuo jos mikä on keskenkasvuista ajattelua. 

Kuulostaa suht normaalilta mieheltä. Sinun miehesi on sen verran kehityksessä edellä, että tunnistaa empatiakyvyttömyytensä. Siitä pisteet.

Harva mies kykenee rakastamaan. Rakastumaan kyllä kykenevät. Kaksi aivan eri asiaa.

No kyllä mä miettisin haluaisinko elää parisuhteessa, jossa musta välitetään kuin koirasta. Jos se riittää jollekin, niin mikäs siinä. Mä kaipaan kyllä parisuhteeseen enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olla yksin ja odottaa parempaa"

Hautaanko asti? Jossain vaiheessa niistä prinsessasaduista pitää päästä yli ja alkaa elää aikuisen ihmisen elämää.

Miksi koet että parisuhde kuuluu aikuisuuteen niin erottamattomasti, että sellainen pitää hankkia vaikka väkisin ja kulissin vuoksi? Tuo jos mikä on keskenkasvuista ajattelua. 

Monet ihmiset kokevat tärkeäksi jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa. Kovin monen asian tekeminen on mielekkäämpää kaksin kuin yksin. Ihan seksistä lähtien.