Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso sanoi ei osaa tuntea rakkautta
28.01.2025 |
Useiden vuosien jälkeen. Tuntuu kamalalta. Kuulemma välittää enemmän kuin muista ja ei osaisi rakastaa ketään muutakaan.
Miten tässä voi enää jatkaa? Luulin aina että tunteet samalla tasolla kun naimisiin menty. Tunnen itseni petetyksi.
Kysyin miten hön sitten osaa samaistua kavereiden perheuutisiin jne iloisena. Vastasi etttä se pelkkää puhetta ja esitystä. Onko tää jo psykopatian puolelle menevää?
Tiedän lapsuus ollut haastava, kysyin kävisikö läpi asioita niin vastasi ettei menneisyyden asioita kannata vatvoa. Mä taas ajattelen että jos solmu aukeaisi sieltä, ehkä normaalit tunteekin voisi nousta esiin. Nyt ne suljettu jonnnekin mielen sopukkaan.
Voiko nämä tunneongelmat johtua esim. Siitä että vanhemmat hartastanut seksiä lapsen vieressä kun lapsi iso ppika ja hereillä? Samoin perheessä isällä lapsi jota ei nähdä eikä hänestä puhuta vaikka puolisisarus.
Kommentit (103)
On olemassa tosiaan monenlaisia tekijöitä, jotka voivat ihmisellä aiheuttaa tuollaista. Minkäs sille mahtaa jos noin on? Tärkeintä kai lienee että onko se yhteiselo onnellista, onko toisen kanssa hyvä olla ja viettää arkea. Onko se sitten kiinni jostain romanttisesta ideaalista, jossa vuodatetaan rakkaudentunnustuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaat ihmiset eivät ymmärrä rakastumisen tunteen ja rakastamisen vakaassa parisuhteessa eroa toisistaan. Siksi sellaiset eroilevat, pettävät ja vaihtavat lennosta usein. Pohjasakkaa kaikin puolin ihmisinä. Heidän vanhemmuutensa lapsilleen on vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Koitti sanoa sinulle asian ihan nätisti. Itse olen kertonut, että minulla on tunteet käytetty loppuun. Se on mielestäni myös hienotunteinen tapa kertoa minulla olevan jo toinen nainen. Näin asia eli ero saadaan hoidetuksi ystävinä ilman mitään draamaa.
Valehtelet siis ystävillesi? Jätät toisen miettimään, mitä hän on tehnyt väärin kun tunteesi kuolivat.
Draaman voi toki siivota pois silmistään, muttei se sillä poistu. Tekee vain sinusta kaksin verroin huijaavan rotan. Tai siis kolminkertaisesti, koska etpä ole tainnut armastasi koskaan armastaa, mutta vähän sentään viitsit näytellä?
Voihan sitä tyytyä johonkin kumppaniin, mutta jos on sydäntä ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, niin ei kohtele huonosti ja antaa arvoa sille, mikä hänessä on arvostettavaa. Sinä et muuta teekään kuin petä ja huijaa. Onko sinussa oikeasti arvostettaviakin ominaisuuksia kun et hienotunteisuudestakaan mitään ymmärrä? Vai onko kaikki muu sinussa valhetta kuin ahneus, kylmyys ja itsekeskeisyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitti sanoa sinulle asian ihan nätisti. Itse olen kertonut, että minulla on tunteet käytetty loppuun. Se on mielestäni myös hienotunteinen tapa kertoa minulla olevan jo toinen nainen. Näin asia eli ero saadaan hoidetuksi ystävinä ilman mitään draamaa.
Valehtelet siis ystävillesi? Jätät toisen miettimään, mitä hän on tehnyt väärin kun tunteesi kuolivat.
Draaman voi toki siivota pois silmistään, muttei se sillä poistu. Tekee vain sinusta kaksin verroin huijaavan rotan. Tai siis kolminkertaisesti, koska etpä ole tainnut armastasi koskaan armastaa, mutta vähän sentään viitsit näytellä?
Voihan sitä tyytyä johonkin kumppaniin, mutta jos on sydäntä ja kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, niin ei kohtele huonosti ja antaa arvoa sille, mikä hänessä on arvostettavaa. Sinä et muuta teekään kuin petä ja huijaa. Onko sinussa oikeasti arvostettaviakin ominaisu
#havaintojahuijarista
#havaintojasarjapettäjästä
Onpa aloitus harvinaisen huonosti kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietää, että kun esim ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Suurin osa ihmisistä on tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.
Terve ihminen ei tunne noin.
Lainaamasi henkilö tosiaan kuvasi viestissään miten esim. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä kokee asiat. He näyttelevät tunteita, koko elämä yhtä näytelmää ja toisten tarkkailua, että osaa reagoida oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tietää, että kun esim ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.
Suurin osa ihmisistä on tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.
Terve ihminen ei tunne noin.
Lainaamasi henkilö tosiaan kuvasi viestissään miten esim. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä kokee asiat. He näyttelevät tunteita, koko elämä yhtä näytelmää ja to
Jep, heille elämä on yhtä näytelmää, performanssia vuorosanoineen. Mikään ei ole aitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi voi olla tunnelukkoja, vähän siltä kuulostaa. Lisäksi voi tietty olla asperger-autismi- tyyppistä oireyhtymää. Kyseeseen voi tulla myös masennus, jossa kaikilta tunteilta ikäänkuin katoaa kärki. Mutta toki voi myös tarkoittaa, ettei ole tuntenut rakkautta kohtaasi koskaan. Itse olin tuollaisessa liitossa. Alkuhuuman jälkeen olisi kannattanut erota, tunteita ei vain ollut. Siihen meni kuitenkin vähän pidempään, koska oli lapsia. Eron jälkeen en surrut ja lasteni isä on kutakuinkin merkityksetön henkilö minulle, tärkeä kuitenkin lasten isänä, mutta en koskaan rakastanut häntä. Auttaisiko nämä näkökulmat.
Voi olla aleksitymia, joka tarkoittaa kyvyttömyyttä tunnistaa omia tunteita. Se on paljon yleisempää kuin autismi.
Mun isä on sanonut samoin. Ja varmasti on ihan totta, kun ulkopuolelta katsoo hänen elämäänsä.
On autistisia, narsistisia ja psykopaattisia piirteitä, joten paha sanoa, mikä on vai onko noita kaikkia.
Äiti kyllästyi jossain vaiheessa ja isä sitten ei sen jälkeen ollut missään tekemisissä meidän lastenkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä ei ole toista naista taustalla, niin voi olla kyse vaan esimerkiksi siitä, että työelämä vie kaikki mehut ja kun on väsynyt ja stressantunut niin ei oikein tunne mitään. Kun tilanne purkautuu tavalla tai toisella, niin niitä tunteita voi vielä sieltä tunnistaa. Usein ihmiset vain luulee että se puoliso on se ongelma, ja vaihtaa. Monella on se oma sipuli niin jumissa, että se aiheuttaa näitä tunteettomia kausia. Niin myös minulla. N50+
Vierailija kirjoitti:
Useimmat miehet joutuvat tyytymään, koska eivät saa naista jonka olisivat halunneet. Aivan normaalia, mutta luonnollisesti miehet eivät tästä ääneen puhu.
Tähän vielä kommentti, että pätee kyllä myös naisten kohdalla. Yleensä kaikissa parisuhteissa toinen on sitoutuneempi ja rakastuneempi kuin toinen. Pahimmissa tapauksissa se rakkaus on vaan puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään tavallaan, tavallaan taas kyllä. Mä en ole koskaan osannut tuntea sellaista jotain romanttista erityistä rakkautta. Mutta: kyllä mä rakastan mun miestä syvästi. Mulle se tarkoittaa syvää ystävyyttä ja välittämistä ja kiintymystä. Kun miehellä hiljattain oli epäilys vakavasta sairaudesta, olin hädissäni - jos en häntä rakastaisi, en olisi ollut. Samoin aina haluan, että miehellä on hyvä ja mukava olla ja teen asioita, että niin olisi. Sellaista arkista, lämmintä rakkautta. Luulen ettei moni tunnista sellaista rakkaudeksi lainkaan, kun ei ole mitään hehkuvia, räiskyviä, suuria tunteita. Mä vaan en ole sen luonteinen ihminen, että kokisin sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, että puolisoa kohtaan ei tunne mitään suurta rakkautta. Valtava määrä ihmisiä joutuu tyytymään, jotta saa edes jonkun.
Mielestäni jotkut ovat sekoittaneet kaksi eri asiaa. On olemassa romanttinen rakastuminen ja realistinen rakkaus.
Romanttinen rakastuminen auttaa parinvalinnassa ja vakuuttaa meidät siitä, että olemme löytäneet juuri sen oikean kumppanin tässä elämässä. Romanttisen rakkauden korostaminen parisuhteen pohjana saa meidät tekemään huonoja päätöksiä. Kun vietti vie, niin järki vaikenee.
Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. K
Romanttinen rakkaus on täydellinen Shakespearen Juliassa ja Romeossa. Kun se arki ei koskaan ehdi tulla, niin se rakkaus näyttäytyy täydellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi.
Lievä autismikin aiheuttaa tuota.
Nii, tuo kyllä pitäs selvittää. Kuulostaa aika pelottavaltakin, että mies ei koe mitään tunteita eli on tunnekylmä ja silti olette ollu pitkään suhteessa. Sinäkin ap tarviit kyllä terapiaa, jos eroat miehestä ja haluat uuden suhteen.
Millainen suhde miehellä on äitinsä kanssa? Se kertoo paljon suuntaa sille, mistä tässä voisi olla kyse.
Ja onko mies tehnyt mitään temppuja, mitä pitäisi sietää.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi.
Lievä autismikin aiheuttaa tuota.
No ei kyllä autismi yleensä aiheuta tunteiden puuttumista, vaan päinvastoin yleensä normaalia voimakkaampia tunteita.
Yhden tyypin tiesin, joka väitti olevansa autisti ja siksi muka kykenemätön joihinkin tunteisiin. Ei se ollut oikeasti autisti, se oli psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään tavallaan, tavallaan taas kyllä. Mä en ole koskaan osannut tuntea sellaista jotain romanttista erityistä rakkautta. Mutta: kyllä mä rakastan mun miestä syvästi. Mulle se tarkoittaa syvää ystävyyttä ja välittämistä ja kiintymystä. Kun miehellä hiljattain oli epäilys vakavasta sairaudesta, olin hädissäni - jos en häntä rakastaisi, en olisi ollut. Samoin aina haluan, että miehellä on hyvä ja mukava olla ja teen asioita, että niin olisi. Sellaista arkista, lämmintä rakkautta. Luulen ettei moni tunnista sellaista rakkaudeksi lainkaan, kun ei ole mitään hehkuvia, räiskyviä, suuria tunteita. Mä vaan en ole sen luonteinen ihminen, että kokisin sellaisia.
Onhan tuo nyt ihan normaalia rakkautta perheenjäseniä kohtaan. En nyt tiedä, onko rakastuminenkaan mitään räiskyvää tai liittyykö se mitenkään ihmisen luonteeseen. Pidätkö miestäsi kuitenkin puoleensavetävänä?
Ihminen voi olla hädissään toisen menettämisestä, jos toinen on hänelle tuki ja turva, ei siinä sen isompaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä ei ole toista naista taustalla, niin voi olla kyse vaan esimerkiksi siitä, että työelämä vie kaikki mehut ja kun on väsynyt ja stressantunut niin ei oikein tunne mitään. Kun tilanne purkautuu tavalla tai toisella, niin niitä tunteita voi vielä sieltä tunnistaa. Usein ihmiset vain luulee että se puoliso on se ongelma, ja vaihtaa. Monella on se oma sipuli niin jumissa, että se aiheuttaa näitä tunteettomia kausia. Niin myös minulla. N50+
Silloinhan sinä kuitenkin hahmotat, että ongelma on sinussa etkä ala selittää miehelle, että et osaa rakastaa lisäämättä mitään muuta informaatiota.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. En näe tasapainoisena suhdetta, jossa itse olen rakastunut ja toinen taas näkee minut vain naisena, jonka kanssa ollaan koska nainen pitää olla.