Puoliso sanoi ei osaa tuntea rakkautta

Turvalliseen tasapainoiseen rakkauteen kuuluu luontaisena osana vakaa intohimo. Se syntyy turvallisuuden ja luottamuksen kautta. Epävakaat hakevat jotain trauman hoitokorviketta dopamiinihuumalla ja kuplivilla tunteilla. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Turvalliseen tasapainoiseen rakkauteen kuuluu luontaisena osana vakaa intohimo. Se syntyy turvallisuuden ja luottamuksen kautta. Epävakaat hakevat jotain trauman hoitokorviketta dopamiinihuumalla ja kuplivilla tunteilla. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Dopamiinia tarvitset ihan jokapäivisessä elämässä sinäkin

Vaikka kuinka inttäisit, niin rakastumisen tunne olemassa. Se on biologinen asia, joka liittyy lisäntymiseen. Koska en ole yhtään romantikko, niin pidän ajatuksesta että kyse on biologiasta. Siinä on jotain alkukantaista.

Onko sinulla traumoja tai tunnetko itsesi vajaaksi jotenkin, vai miksi olet noin aggressiivinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvalliseen tasapainoiseen rakkauteen kuuluu luontaisena osana vakaa intohimo. Se syntyy turvallisuuden ja luottamuksen kautta. Epävakaat hakevat jotain trauman hoitokorviketta dopamiinihuumalla ja kuplivilla tunteilla. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Dopamiinia tarvitset ihan jokapäivisessä elämässä sinäkin

Vaikka kuinka inttäisit, niin rakastumisen tunne olemassa. Se on biologinen asia, joka liittyy lisäntymiseen. Koska en ole yhtään romantikko, niin pidän ajatuksesta että kyse on biologiasta. Siinä on jotain alkukantaista.

Onko sinulla traumoja tai tunnetko itsesi vajaaksi jotenkin, vai miksi olet noin aggressiivinen? 

Missä on sanottu ettei sitä rakastumisen tunnetta olisi olemassa? 

 

Nykyihminen ei kuitenkaan ole alkukantainen eläin. Vaikka monet oikeuttavat väkivaltansa sillä.

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. 

Sitä tehdään kyllä pitkäkestoisessa psykoterapiassa, mutta se vaatii henkilön itsensä motivaatiota työstää kokemuksiaan. Ap joutuu nyt sulattelemaan kuulemaansa ja varmaan jatkamaan keskusteluja kumppaninsa kanssa siitä, onko suhde kummallekaan toimiva ja halutaanko sitä jatkaa. Moni tyytyy parisuhteeseen ilman suuria tunteita, kunhan "arki sujuu". Jos toinen ei tyydy, suhde päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tunne-elämän ongelmat tulee kotoa. Varmaan myös perinnöllistä ulkoisen vaikutuksen lisäksi. 

Lievä autismikin aiheuttaa tuota.

Käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. 

Sitä tehdään kyllä pitkäkestoisessa psykoterapiassa, mutta se vaatii henkilön itsensä motivaatiota työstää kokemuksiaan. Ap joutuu nyt sulattelemaan kuulemaansa ja varmaan jatkamaan keskusteluja kumppaninsa kanssa siitä, onko suhde kummallekaan toimiva ja halutaanko sitä jatkaa. Moni tyytyy parisuhteeseen ilman suuria tunteita, kunhan "arki sujuu". Jos toinen ei tyydy, suhde päättyy.

Tietyn tyyppisillä pitkäkestoinen terapiakaan ei auta vaan päinvastoin tekee ihmisestä vielä pahemman kumppanin. Ero ja heti on viisain ratkaisu.

Minne Ap katosi. Hän ei kertonut mitä hänen miehensä heidän suhteestaan ajattelee, haluaako olla yhdessä, millaista heillä on keskenään, onko mies huomaavainen, mitä tahansa, josta saisi paremmin kuvan tilanteesta.

Mitä hän tarkalleen tarkoittaa puhuessaan rakkauden tuntemisesta?

Ekassa suhteessa kerroin mitä todella ajattelen. Toisessa olen jättänyt paljon kertomatta ja yli 20 vuotta mennyt onnellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

Miten sitä rakastumisen huumaa edes tuntisi, jos kerran ei pysty rakastamaan yhtään? Eihän se huuma, jos sellaista tuntee, silloin voi johtua rakastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää, että kun esim ystävä kertoo mummonsa kuolemasta, keskitymme enemmän siihen, että näytämme empaattisilta ja surullisilta kuin todella olemaan empaattisia ja surullisia. Eivät toisten tunteet ole yhtä kiinnostavia kuin omat. Jo ihan siitä syystä, että tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ja ennen kaikkea, jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Suurin osa ihmisistä on tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Tuollaisessa tilanteessa tunteet eivät tule usein heti. Aluksi miettii mitä toinen sanoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

 

Miten sitä rakastumisen huumaa edes tuntisi, jos kerran ei pysty rakastamaan yhtään? Eihän se huuma, jos sellaista tuntee, silloin voi johtua rakastumisesta.

Rakastuminen ja rakastaminen eivät ole sama asia.

Rakastumista voi seurata rakastaminen, mutta ei välttämättä aina.

Itselleni on hiipii toisinaan pelko.

Pelko siitä, että en enää kykene tai pysty oikeasti etenemään niin, että osaisin toimia fiksusti, jos sattuisinkin ihastumaan, enkä  omalla käytökselläni  pilausi kaikkea, jos hän vaikuttaisi vastaavan myöntävästi, niin en omalla epäluuloisuudellani pilaisi kaikkea mihin voisimme yhdessä yltää toinen toisiamne tukien ja tsempaten.tai vain olla, niin kuin vain kaksi ihmistä voi yhdessä olla 

Mutta kuka nyt minua kanssani haluaisi oikeasti olla ja elää kun ei ole ennenkään halunnut. 

Tai , jos hän vähän olisikin ihastunut minuun haluten ehkä rakastaakin  minua, niin kuinka  osaisin toimia tuolloin oikein; olla tarpeeksi, olla riittävän hyvä hänelle, voidaksemme jatkaa  että meillä molemmilla olisi hyvä olla, että hänellä säilyisi tuo tuo tai nuo tunteet, niinnkuin minulla häntä kohtaan. 

Ettei sitten käy taas niin, että ihastuin vähän jo rakastunkin kunnes taas huomannen, että kaikki tuo olikin vain omaa haavettani ja unelmaani pettävää ja tai unta, josta heräsin huomatakseni taas kuinka olen yksin. Ikisinkkuna.

Muistuttaenbitseäni, kuinka täytyy jaksaa ja yrittää. Varoa, ettei yksinoloni muutu yksinäisyydeksi. Ei nyt, eikä sitten, jos saan mahdollisuuden elää parisuhteessa  

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

Ei rakastumisen tunne ole mitään huumaa.

Kyntömiehiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

Jos ei kykene rakastamaan ollenkaan, niin silloin ei kyllä tule mitään huumaa. Koska siihen huumaan ei riitä tavallinen rakkaus, eikä välttämättä edes tavallinen rakastuminen. Vain, jos rakastaa toista ihmistä poikkeuksellisen paljon, voi kokea huuman eikä se silloinkaan ole jatkuvaa. Se on lähinnä vain merkki siitä, että nyt on tosi kyseessä.

Kiukkuinen on pakko yrittää kestää 

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta minun kokemukseni mukaan tuollaisten puheiden taustalla on useimmiten se, että miehellä on suhde johonkin toiseen.

Onko se AINA niin? Onko ukoilla AINA joku muu vähintään mielessä, kun haluavat erota, epäillä tunteitaan tms? Miksi? Ukot, voitteko itse vastata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta minun kokemukseni mukaan tuollaisten puheiden taustalla on useimmiten se, että miehellä on suhde johonkin toiseen.

Onko se AINA niin? Onko ukoilla AINA joku muu vähintään mielessä, kun haluavat erota, epäillä tunteitaan tms? Miksi? Ukot, voitteko itse vastata?

Kyllä se yleensä on niin.

M75

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

 

Jos ei kykene rakastamaan ollenkaan, niin silloin ei kyllä tule mitään huumaa. Koska siihen huumaan ei riitä tavallinen rakkaus, eikä välttämättä edes tavallinen rakastuminen. Vain, jos rakastaa toista ihmistä poikkeuksellisen paljon, voi kokea huuman eikä se silloinkaan ole jatkuvaa. Se on lähinnä vain merkki siitä, että nyt on tosi kyseessä.

Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.

Rakastuminen syntyy, kun tapaa jonkun ihmisen, ja aivoissa erilaiset aineet alkavat vaikuttaa. Kehään tulevat dopamiini, serotoniini, kortisoni, testosteroni, adrenaali ja nonadrenaali. Syntyy rakastumisen huuma, jossa aivot ovat kuin myrskytilassa ja ihmisen käytös muuttuu, esim. kriittisyys vähenee. Rakastuminen on aina ohimenevä ilmiö.

Rakastumista voi kuitenkin seurata rakastaminen. Alkuhuuma tasoittuu ja muuttuu arkisemmaksi rakastamiseksi, kiintymykseksi ja arjen teoiksi. Suhde vakiintuu.

Rakastuminen on lähinnä kemiaa ja toimii kaikilla. Rakastaminen taas vaatii tunne-elämän tasapainoisuutta ja empatiakykyä. Kaikilla nämä eivät ole kehittyneet niin, että syvällinen rakastaminen olisi mahdollista. Taustalla on yleensä häiriöt varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa. Asiaan on aikuisena vaikea enää vaikuttaa.