Puoliso sanoi ei osaa tuntea rakkautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka ei kykene rakastamaan voi silti olla todella riippuvainen rakastumisen tunteen huumasta.

 

Jos ei kykene rakastamaan ollenkaan, niin silloin ei kyllä tule mitään huumaa. Koska siihen huumaan ei riitä tavallinen rakkaus, eikä välttämättä edes tavallinen rakastuminen. Vain, jos rakastaa toista ihmistä poikkeuksellisen paljon, voi kokea huuman eikä se silloinkaan ole jatkuvaa. Se on lähinnä vain merkki siitä, että nyt on tosi kyseessä.

Tärkeintä on, AP, sinun selvittää oma päämääräksi tässä elämässä. Haluatko jatkaa tuollaisessa suhteessa? Miten uskot teidän suhteen muuttuneen kahden vuoden päästä? Olisitko onnellinen, et kaatuisi tai haikailisi pois? Jos et pysty selvittämään sitä itsesi vuoksi, niin yritä edes miehesi vuoksi. Jos hän on valmis olemaan nykyhetken tilanteessa ja on siihen tyytyväinen, se on shokki jos jäät kitumaan pakon edessä ja uskottelee hänelle että kaikki on ok. Siinä menee teidän kummankin elämät pilalle.

Oletko miehen toinen vaimo ja miehen nimikirjaimet TK? Kuulosti lapsuutta ja velipuolia myöten tutulta. Jos on niin vertaistukea voin antaa, samanlainen se oli jo nuorena. Selitystä tälle tavalle puhua en koskaan keksinyt muuta kuin ehkä vallankäyttö ja oman olotilan pönkittäminen ja itsensä nostaminen toisen yläpuolelle

t. Ensimmäinen vaimo 

Narsistit ja psykot ei tunne mitään positiivisia tunteita, voivat kyllä teeskennellä sanovansa rakastavansa ja välittävänsä mutta aina on kuitenkin joku taka ajatus siinäkin lauseessa.

Myötätunnon esittämisestä, kun ystävän mummo kuolee: siis väitättekö ihan tosissanne, että jotkut ihmiset alkavat asiasta kuullessaan tuntea surua sen vieraan ihmisen kuolemasta?

Totta kai myötäelän tällaisessa tilanteessa ja pahoittelen asiaa, mutta ei siitä mitään tunteita herää. Asiahan ei koske minua vaan ystävääni.

Mä en tiedä rakastanko miestäni. En tiedä mitä rakkaus on. Miten sitä tunnetaan?

Olen syvästi kiintynyt häneen, haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni, pidän hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta. Minusta siinä ei ole mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

hmmnjoo.

joko mies on psykopaatti (tarkoitan siis tunteiden puolesta, ei mikään kirveshurmaaja) eikä ole koskaan ollut tunteisiinsa kytköksissä tai sitten hänen tunteensa ovat muuttuneet.

sinun pitää päättää mitä sinä haluat. jatkatko suhteessa tietäen, että hän nyt ei vaan tunne kovin paljon sinua kohtaan vai laitatteko kantapäät yhteen ja omille teille.

on turha pohtia MIKSI mies tuntee (tai siis ei tunne), oleellisempaa on, mitä aiot asialle tehdä omalta kohdaltasi? häntä et voi muuttaa, voit vain päättää mitä sinä haluat,

Voi meitä naisia, emme vieläkään osaa ajatella aivoillamme. Aina olemme tukemassa ja tekemässä asioita miehen puolesta. Uhraudumme. Kauhea pelko, jos mies ei rakastakaan. Kannamme lapsemme kodussamme, synnytämme kivulla, hoidamme lapsemme.  Käymme kokopäivätöissä ja vaikka palkkamme saattaa olla huomattavasti pienempi kuin miehellämme, niin silti maksamme kaikesta tasan puolet. Hoidamme kodin, lapset sekä omat että miehen vanhemmat. Mies köy töissä  ja lopun aikaa elää, kuten on itselleen mukavinta.  Nainen pelkää hautaan saakka, etteikö mies rakasta.  Jestas sentään. Onneksi nuoret naiset eivät enää suostu siihen, että kun löytää miehen, niin loppuelämä on pyhitetty lastenteolle ja vellinkeitolle.