Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kokenut elämässä asioita mitä useimmat ihmiset eivät koe koskaan?
Kommentit (44)
Kävellyt tulisilla hiilillä. On muitakin aika harvinaisia juttuja, mutta tuo nyt tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni käytti minua hyväksi. Yli 30 vuotta olin täysin traumatisoitunut asian vuoksi.
Voi kyynel 😢
Daiju, mäntti, tyhmistä tyhmin, idiootti, pälli, tumpio, luupää.
Jatkuu: lesbo, vihreä, feministi, vegaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni käytti minua hyväksi. Yli 30 vuotta olin täysin traumatisoitunut asian vuoksi.
Voi kyynel 😢
Daiju, mäntti, tyhmistä tyhmin, idiootti, pälli, tumpio, luupää.
Tulihan se todellinen luonteesi sieltä.
Hah! Itsevarmaa puhetta, mutta olen eri.
Eri mutta yhtä sekopää.
Olen syönyt kolmea eri lajia leikkeleitä yhtäaikaa leivän päällä,insinöörimieheni osti minulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen voittanut Euroopan mestaruuden. Ei täällä varmaan moni ole samaa tehnyt.
En tiennytkään että villasukkien kutomisessa järjestetään Euroopanlaajuisia kilpailuja.
Kyse oli keppihevosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut suihin n sadalta mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, huonolla tavalla.
Synnyin keskosena ongelmalliseen kotiin, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa eri muodoissaan vauvavuodesta asti. Joitakin pysyviä ongelmia jäi, mutta sinnittelin kouluikäiseksi. Kiusattiin rajusti. Muutama vuosi eteenpäin, toinen vanhemmistani kuoli. Kiusaaminen paheni, naurettiin päin naamaa kuolemaa. Masennuin- ja sille tielle jäin.
Nuoruusvuodet olivat kamalat. Syömishäiriö puhkesi, laihtumisen myötä eräs poika kiinnostui minusta liikaakin ja yritti...niin. Tämän jälkeen sairastuin paniikkihäiriöön. Kotona oli paha olla, elossa oleva vanhempi joi liikaa ja puhui joskus rivoja. Tuttu sossu auttoi etsimään minulle oman vuokrakodin, muutin omilleni 16-vuotiaana.
Tapasin nykyisen mieheni, elämä rauhottui ja vakaantui. Menin terapiaan, yritin jatko-opiskella. Saimme lapsen, joitakin vuosia myöhemmin toisen. Arki oli hyvin tavallista, mitä nyt toisen lapsen erityisyys kuormitti.
Lapset ovat molemmat nyt teinejä, ja minä olen juuri saanut tietää että en elä enää kauaa. Oloni on katkera ja väsynyt, eikö mikään riitä? Kadehdin muita ikäisiäni, joilla on menossa seesteinen elämänvaihe. Oloni on lohduton, pelokaskin. Toivoton. Mielessä käy jatkuvasti että ei olisi koskaan pitänyt edes yrittää (naimisiinmeno, lapset), vaan olisi pitänyt tajuta eristäytyä muista jo alusta alkaen.
Kyllä, menin siitä kaikesta krooniseen psykoosiin, jota sitäkään ei useimmat koe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssä tavannut eri maiden ministereitä, jonkun presidentinkin.
Stadilainen, joka asuu nyt ihan muualla. Ihmiset dissaavat sen vuoksi. Raiskattu lapsena (ei vanhemmat tai suku). Suljetulla, missä hoitajat hakkasi, koska ylivaltaa! Osoitteena joskus poste restante. Uskon ihmisten hyvyyteen todella vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pelastautunut poliisin piirittämästä talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin hoitoresistenttiin skitsofreniaan pitkän psykoosin aikana. Olen selviytynyt siitä. Diagnoosi muuttui paranoidiseksi skitsofreniaksi eli toivoa on.
Aviomieheni pyöritti toista naista, kun olin raskaana. Sivusuhde kävi ilmi kun vauva oli 3 kk , kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olimme ostaneet asunnon. Erosimme. Olen selvinnyt jotenkin mutta olen traumatisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen, huonolla tavalla.
Synnyin keskosena ongelmalliseen kotiin, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa eri muodoissaan vauvavuodesta asti. Joitakin pysyviä ongelmia jäi, mutta sinnittelin kouluikäiseksi. Kiusattiin rajusti. Muutama vuosi eteenpäin, toinen vanhemmistani kuoli. Kiusaaminen paheni, naurettiin päin naamaa kuolemaa. Masennuin- ja sille tielle jäin.
Nuoruusvuodet olivat kamalat. Syömishäiriö puhkesi, laihtumisen myötä eräs poika kiinnostui minusta liikaakin ja yritti...niin. Tämän jälkeen sairastuin paniikkihäiriöön. Kotona oli paha olla, elossa oleva vanhempi joi liikaa ja puhui joskus rivoja. Tuttu sossu auttoi etsimään minulle oman vuokrakodin, muutin omilleni 16-vuotiaana.
Tapasin nykyisen mieheni, elämä rauhottui ja vakaantui. Menin terapiaan, yritin jatko-opiskella. Saimme lapsen, joitakin vuosia myöhemmin toisen. Arki oli hyvin tavallista, mitä nyt toisen lapsen erityisyys kuormitti.
L
Olen todella pahoillani. Mietin usein, että miksi osalle meistä annetaan niin järkyttävän huonot kortit elämään. Olet yksi heistä ja en voi kuin hattua nostaa sinulle, että olet jaksanut tähän asti. Vaikka kroppasi antaa periksi niin mieleltäsi olet kyllä uskomattoman vahva.
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta seksittömyyttä, olettaen että sukupuolielämä alkaa siinä 16v paikkeilla.
Vedän käteen, jos siltä tuntuu.
Etkö halua harrastaa seksiä naisen kanssa?
Olen. Tuntuu itsestäkin välillä uskomattomalta. Muun muassa kidnapatuksi joutuminen. Siihen liittyen kaikenlaista muuta vakavaa mm taponyritys. Selviydyin. Siihenkin liittyy kaikenlaista uskomatonta.
On muitakin lähes käsittämättömiä kokemuksia, ja tulee sellainen fiilis, että elämässä voi käydä mitä vain. Kirjaimellisesti mitä vaan ja nimenomaan uskomatonta. On asioita joita en olisi ikinä kuvitellut..., siis ikinä, ja sitten käy.
Toisaalta jos käy uskomattomia traagisia asioita, niin janan toisessa päässä käy sitten uskomattoman hyviä asioita. Joten niitä tännepäin, kiitos, Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 vuotta seksittömyyttä, olettaen että sukupuolielämä alkaa siinä 16v paikkeilla.
Vedän käteen, jos siltä tuntuu.
Etkö halua harrastaa seksiä naisen kanssa?
Haluaisin kyllä, mutta naiset eivät halua minua.
Alue: Aihe vapaa
Hah! Itsevarmaa puhetta, mutta olen eri.