Miksi 90-luvulla tehtiin niin paljon hyviä elokuvia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti Hollywood-elokuvat olisi tulevaisuudessa taas hyviä kun Trumppi ajaa woken alas. Valitettavasti kaikki rakennukset siellä tuhoutunut.

Tumppi ei aja yhtään mitään mihinkään. On käskenyt Gibsonin, Stallonen ja Voightin hommiin.

Valkoiset heteromiehet päättävät että jatkossakin leffojen pääosissa saavat näytellä vain valkoiset hetero miehet. 

 

Vilkaisepa joskus vaikka Netflixin uudempaa tarjontaa. Pääosassa on todella usein joku muu kuin valkoinen heteromies. Itse katsoisin mieluiten juuri niitä valkoisia heteromiehiä, edellyttäen tietysti, että ovat hyvännäköisiä.

-valkoinen heteronainen

Hyvä siis jos tulee muutosta. Eihän tässä olekaan kuin reilut toistasataa vuotta katsottu valkoisia hetero miehiä pääosissa.

90-luvun elokuvat olivat pääosin ajanvietettä ja viihdettä. Tänä päivänä elokuvat puhuttelevat yleisöä ja herättävät tunteita, aivan kuten elokuvataiteen kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Tehtiinkö ysärillä oikein mitään hyviä elokuvia? Ring, Leijonakuningas ja Matrix, mutta ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.

Terminator 2, Jurassic Park, Speed, Quentin Tarantinon silloiset tuotannot, Titanic... jopa Brosnanin 007 Kultainen silmä oli ihan kelpo Bond.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla elokuvat ovat WOKE/TRANS/DEI/väestönvaihdon agendoja tukevaa roskaa.

Mun mielestä taas kaikki parhaat 90-luvun leffat liittyvät vähemmistöihin, hippeihin, murhaajiin, narkkareihin, homoihin ja taiteilijoihin, ja tietysti heihin näissä elokuvissa suhtaudutaan hyväksyvästi (woke).

Mitä elokuvia sä katsoit?

Jotain mustavalkoisia suomifilmejä ehkä?

Kyllä pitää mennä kauas että löytää elokuvia maailmasta, jossa valkoinen mies rakastaa valkeaa naista ja the end. Kerrotko esimerkkejä, jos osaat? 

Ero nykyiseen on että ei ollut listaa josta ruksataan pakollinen homo, tumma, vammainen jne (ja tämä kyllä näkyy katsoessa). Nämä "vähemmistöt" pitää näyttää ehdottoman positiivisessa valossa, varsinkin valkoista heteroa vasten. Ankeutta lisää veteraaninäyttel

Juuri päättyi uuden näyttelijän Ketun jakso. Ketulla olis nyt tytär, joka on kimpassa naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiinkö ysärillä oikein mitään hyviä elokuvia? Ring, Leijonakuningas ja Matrix, mutta ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.

Terminator 2, Jurassic Park, Speed, Quentin Tarantinon silloiset tuotannot, Titanic... jopa Brosnanin 007 Kultainen silmä oli ihan kelpo Bond.

Koomikoista Jim Carrey oli elämänsä vedossa. The Mask, Ace Venturat, Nuija ja tosinuija. Charlie Sheen teki erinomaiset Hot Shotsit ja Leslie Nielsen palasi Mies ja alastoman aseen jatko-osiin. 

Vakavemmalla puolella Harrison Ford ja Tommy Lee Jones tekivät trillerin Takaa-ajettu. Wesley Snipes vei Die Hardin konseptin onnistuneesti lentokoneeseen elokuvassa Matkustaja 57. Snipes esiintyi myös Sylvester Stallonen kanssa mainiossa toimintakomediassa Demolition Man, joka kummasti onnistui ennustamaan tulevan lällyilykulttuurin. Stallone itse teki aiemmin comebackin Cliffhangerilla. Nicholas Cage seikkaili niin ikään lentokoneessa Con Airissa.

Jos on valmis alentamaan itsensä B-leffojen tasolle, jopa Jean-Claude van Dammen ja Dolph Lundgrenin toimintaelokuvat kuten yhteisprojekti Universal Soldier olivat maittavia paloja. Pökkelö Steven Seagalin elokuvat kuten Kaappaus Merellä toimivat jopa herrasta itsestään huolimatta, koska taustatiimit niiden takana olivat niin vahvoja. Vuonna 1995 tehtiin Mortal Kombatista ensimmäinen oikeasti onnistunut videopelielokuva.

Kyllä ysärillä vaan tehtiin hyviä leffoja.

Kaiken ylimaksimointi, tarina ja kiinostavuus ei mahdu kyytiin kun koko leffa on jättimäinen rahaa hamuava koura.

Ainahan leffat on olleet bisnestä/kin, mutta nykyään kai ovat NIIN bisnestä että kaiken pitää noudattaa suurimman rahastuksen linjaa.

Kotimaiset elokuvat on huimasti parantuneet 80-90-luvusta. Muuten olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

 

Katsokaapa vaikka Bondeja. 1960-1990 luvun Bondit oli värikkäitä ja huumorintajuisia mm Conneryn, Mooren ja Brosnanin Bondit. Sitten tuli Craig ja leffoista tehtiin tummia ja synkkiä. Sama ilmiö vaikkapa Batmaneissa.

Totta. Craigin bondit tosin suosikkeja, samoin kuin uudet batmanit. Ne vanhat ei nappaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla elokuvat ovat WOKE/TRANS/DEI/väestönvaihdon agendoja tukevaa roskaa.

Mun mielestä taas kaikki parhaat 90-luvun leffat liittyvät vähemmistöihin, hippeihin, murhaajiin, narkkareihin, homoihin ja taiteilijoihin, ja tietysti heihin näissä elokuvissa suhtaudutaan hyväksyvästi (woke).

Mitä elokuvia sä katsoit?

Jotain mustavalkoisia suomifilmejä ehkä?

Kyllä pitää mennä kauas että löytää elokuvia maailmasta, jossa valkoinen mies rakastaa valkeaa naista ja the end. Kerrotko esimerkkejä, jos osaat? 

Ero nykyiseen on että ei ollut listaa josta ruksataan pakollinen homo, tumma, vammainen jne (ja tämä kyllä näkyy katsoessa). Nämä "vähemmistöt" pitää näyttää ehdottoman positiivisessa valossa, varsinkin valkoista heteroa vasten. Ankeutta lisää veteraaninäyttel

Ehkä huonoin juttu huonojen käsikirjoitusten lisäksi on juuri tuo kuvaaminen pimeässä. Sarjoissa sama, jokin ihme muoti-ilmiö vissiin. Toivottavasti päästään äkkiä eroon siitä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiinkö ysärillä oikein mitään hyviä elokuvia? Ring, Leijonakuningas ja Matrix, mutta ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.

Terminator 2, Jurassic Park, Speed, Quentin Tarantinon silloiset tuotannot, Titanic... jopa Brosnanin 007 Kultainen silmä oli ihan kelpo Bond.

Koomikoista Jim Carrey oli elämänsä vedossa. The Mask, Ace Venturat, Nuija ja tosinuija. Charlie Sheen teki erinomaiset Hot Shotsit ja Leslie Nielsen palasi Mies ja alastoman aseen jatko-osiin. 

Vakavemmalla puolella Harrison Ford ja Tommy Lee Jones tekivät trillerin Takaa-ajettu. Wesley Snipes vei Die Hardin konseptin onnistuneesti lentokoneeseen elokuvassa Matkustaja 57. Snipes esiintyi myös Sylvester Stallonen kanssa mainiossa toimintakomediassa Demolition Man, joka kummasti onnistui ennustamaan tulevan lällyilykulttuurin. Stallone itse teki aiemmin comebackin Cliffhangerilla. Nicholas Cage seikkaili niin ikään lentokoneessa Con Airissa.

Jos on valmis alentamaan itsensä B-leffojen tasolle, jopa Jean-Claude van Dammen ja Dolph Lundgrenin toimintaelokuvat kuten yhteisprojekti Universal Soldier olivat maittavia paloja. Pökkelö Steven Seagalin elokuvat kuten Kaappaus Merellä toimivat jopa herrasta itsestään huolimatta, koska taustatiimit niiden takana olivat niin vahvoja. Vuonna 1995 tehtiin Mortal Kombatista ensimmäinen oikeasti onnistunut videopelielokuva.

Kyllä ysärillä vaan tehtiin hyviä leffoja.

Nicolas Cagen holy trinity ysäriltä, The Rock, Con Air, Face/Off 👌🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

Katsoin eilen Vihreän mailin ja siinä en huomannut samaa :D Sen sijaan huomasin sen, että mielenkiinto tai keskittyminen ei herpaantunut sekunniksikaan vaikka olen tuonkin elokuvan nähnyt useita kertoja.

Ap

Minä katsoin kasarilta olevan Hohto kauhuleffan, ja mietin samaa, että vaikka tämä jäätävän pitkä leffa on enimmäkseen vain tyhjässä hotellissa kuljeskelua, niin en herpaantunut tai tylsistynyt ollenkaan, ja loppu ei ollut edes siinä ihan karmea! Sama ton vihreän mailin kanssa, tykkään! Vanhoja miehen puolikkaita ja frendejäkin tullut nyt katsottua, ja ihanan aitoja ja itselleen nauravia ovat, sellanen nykyajan täydellisyyteen pyrkivä kiiltokuvamaisuus puuttuu.

Tuolla aiemmin kun kirjoitettiin värikkyydestä, tuli ensimmäisenä mieleen Frendit. 💜🧡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyelokuviin verrattuna tietokone-efektejä oli paljon vähemmän ja ote jotenkin realistisempi.

Mitä nyt renkaat vinkuivat ajettiin sitten asvaltilla, hiekalla tai lumella. 

Siihen aikaan riitti että oli takaa-ajokohtaus. Nykyään elokuvien toimintakohtaukset on kuin jostain japanilaisesta sarjakuvasta revittyjä.

Kill Bill 1 & 2

Vierailija kirjoitti:

Kotimaiset elokuvat on huimasti parantuneet 80-90-luvusta. Muuten olen samaa mieltä.

Ovat olleet aina hirveitä.

Pääasiallinen syy on se, että 1990-luvulla oli 10 vuotta aikaa tehdä elokuvia ja elokuvat olivat sen vuosikymmenen yksi suosituimmista viihdemuodoista.

Joku Netflix työntää nykyään niin luokatonta omatuotantoskeidaa niin kauheita määriä, että se saa kasari- ja ysärileffat näyttämään paremmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiinkö ysärillä oikein mitään hyviä elokuvia? Ring, Leijonakuningas ja Matrix, mutta ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.

Terminator 2, Jurassic Park, Speed, Quentin Tarantinon silloiset tuotannot, Titanic... jopa Brosnanin 007 Kultainen silmä oli ihan kelpo Bond.

No jos tämä on käsitys hyvästä elokuvasta niin en ihmettele jos 90-luvun tarjonta on mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtiinkö ysärillä oikein mitään hyviä elokuvia? Ring, Leijonakuningas ja Matrix, mutta ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.

Terminator 2, Jurassic Park, Speed, Quentin Tarantinon silloiset tuotannot, Titanic... jopa Brosnanin 007 Kultainen silmä oli ihan kelpo Bond.

No jos tämä on käsitys hyvästä elokuvasta niin en ihmettele jos 90-luvun tarjonta on mieleen.

Noista nyt ainakin Jurassic Park oli hyvin uskollinen alkuperäisteokselle ja cgi efektit olivat siihen aikaan uraa uurtavia. Elokuva näytti Hammondin kirjaa paremmassa valosssa ja teki lakimiehestä pahiksen, joka kirjassa oli itseasiassa sankareita. Oleellista kuitenkin on, että näissä tarina pysytteli omien raamiensa sisällä uskottavana ilman räikeitä idioottimaisuuksia, jotka ovat tänä päivänä arkipäivää.

Nehän tehdään aina tietylle ikäluokalle eli nykyinen sukupolvi tykkää paskasta.

Vuosituhannen vaihteesta lähtien pelit ovat kilpailleet taitavimmista viihteentekijöistä. Tämä lienee iso syy miksi elokuvat ja musiikki taantuivat.

Huomaan uudestaan ja uudestaan palaavani 90-luvulle. Varsinkin 1993-96 oli oikeaa leffojen kulta-aikaa. Yksi selitys on se, että silloin ei vielä oltu korrekteja. The Mask/Naamio, Heat, Takaa-ajettu, Desperado ja kaikkien aikojen hotein naisrooli, Linda Fiorentino leffassa Last Seduction (muistaakseni Vaarallinen viettelys) vuodelta 1993. Muutamia mainitakseni.