Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi 90-luvulla tehtiin niin paljon hyviä elokuvia?
26.01.2025 |
Ja näyttelijätkin oli karismaattisia, komeita ja kauniita? Nykyään jopa rock-tähdet on pullanaamaisia ja elokuvat typeriä.
Kommentit (119)
Osittain kyse taisi olla, että oma nuorempi mielikuvitus sai leffan vaikuttamaan paremmalta kuin se olikaan, ja sen eli voimakkaammin. Esim. Total Recall nuorena katsottuna. Uusintaversio on toki kökkö ja valju, mutta alkuperäisenkin puutteet huomaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Hollywood-elokuvat olisi tulevaisuudessa taas hyviä kun Trumppi ajaa woken alas. Valitettavasti kaikki rakennukset siellä tuhoutunut.
Tumppi ei aja yhtään mitään mihinkään. On käskenyt Gibsonin, Stallonen ja Voightin hommiin.
Valkoiset heteromiehet päättävät että jatkossakin leffojen pääosissa saavat näytellä vain valkoiset hetero miehet.
Vilkaisepa joskus vaikka Netflixin uudempaa tarjontaa. Pääosassa on todella usein joku muu kuin valkoinen heteromies. Itse katsoisin mieluiten juuri niitä valkoisia heteromiehiä, edellyttäen tietysti, että ovat hyvännäköisiä.
-valkoinen heteronainen
Vierailija kirjoitti:
Neljät häät ja yhdet hautajaiset toivat mieleen 90-luvun Lontoon.
Näin tuon noin viikko sitten ensi kertaa. Multa jäi paljon elokuvia 80- ja 90-luvuilta näkemättä. On ollut ihanaa nähdä niitä nyt aivan uusina!
En nyt sitten tiedä onko se muka sentimentaalista nostalgiaa sanoa, että ennen tehtiin parempia elokuvia. Mun parikymppinen poika kirosi nykyelokuvia ja kysyi multa, miksi vanhat (tarkoitti 90-luvun leffoja) elokuvat on niin paljon parempia. On nauttinut Rankka päivä -leffasta ja vastaavista aivan suunnattomasti. Myös kuulemma kavereidensa mielestä vanhat leffat on parempia. Noi nuoret tuntuu tietävän vanhat leffat jopa paremmin kuin minä.
1990-luvulla elokuvia tehtiin pelkästään viihteen vuoksi, joten ne oli siksi parempia. Elokuvien tietysti pitäisikin olla vain viihdettä, mutta 2010 jälkeen niihin on lisätty paljon woke propagandaa.
Vierailija kirjoitti:
Ysärileffoissa mustat näyttelijät olivat omilla ansioillaan ja taidoillaan päässeet pääosiin. Wesley "Blade" Snipes, Denzel Washington, Cuba Gooding jr, Will Smith, Eddie Murphy. Ei heitä valittu vain koska olivat mustia vaan koska osasivat näytellä ja sopivat rooliin 👍
Eikä naisten tarvinnut olla kuin yhdestä muotista ja vain yhdellä tavalla seksikkäitä. Esim. Kelly McGillis Top Gunissa. Nykyään ei sillä ulkonäöllä romanttiseen naispäärooliin pääsisi mitenkään. Kasarilta muistan Konnankoukkuja kahdelle -sarjan. Cybill Shepard suvereenisti naistähtenä siinä, vaikka ei nykypäivän ulkonäkökriteereillä rooliin pääsisi. Nainen sai olla arkisen näköinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä miten 2024 tehty elokuva olisi otettu vastaan 90 luvulla. Onko vika elokuvissa vai katsojissa.
Ehdottomasti elokuvissa. On vaikea edes yrittää ymmärtää mistä nykyiset käsikirjoittajat saavat kaikki pähkähullut ideansa. Kasarilla ja ysärillä asiat pidettiin riittävän yksinekrtaisena yrittämättä tehdä elokuvasta jonkinlaista "all you can eat" buffetia. Sillä pääsee jo pitkälle jos ei kierrätä täsmälleen samaa vanhan elokuvan käsistä "läpällä", eikä vedä toimintaa täysin överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljät häät ja yhdet hautajaiset toivat mieleen 90-luvun Lontoon.
Näin tuon noin viikko sitten ensi kertaa. Multa jäi paljon elokuvia 80- ja 90-luvuilta näkemättä. On ollut ihanaa nähdä niitä nyt aivan uusina!
En nyt sitten tiedä onko se muka sentimentaalista nostalgiaa sanoa, että ennen tehtiin parempia elokuvia. Mun parikymppinen poika kirosi nykyelokuvia ja kysyi multa, miksi vanhat (tarkoitti 90-luvun leffoja) elokuvat on niin paljon parempia. On nauttinut Rankka päivä -leffasta ja vastaavista aivan suunnattomasti. Myös kuulemma kavereidensa mielestä vanhat leffat on parempia. Noi nuoret tuntuu tietävän vanhat leffat jopa paremmin kuin minä.
On siinä sitä turhaa nostalgiaakin paljon mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideologiset painotukset on muuten pilanneet pitkälti teatteritarjonnankin, ainakin Helsingissä, missä on nähty mm. sellaisia katastrofeja kuten nahkahousuissa yleisölle kontallaan pyllistelevä biseksuaali Hamlet tai kahden heikkovoimaisen vegaaninaisen avohakkuuta käsittelevä aneeminen esitys.
Mutta ideologia ei ole ainoa syy elokuvien surkeaan tilaan. Kyllähän jo teräväpiirto sinänsä pilaa leffan, ulospanossa ei ole elokuvallista syvyyttä vaan toiminta näyttää arkiselta dokumentilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljät häät ja yhdet hautajaiset toivat mieleen 90-luvun Lontoon.
Näin tuon noin viikko sitten ensi kertaa. Multa jäi paljon elokuvia 80- ja 90-luvuilta näkemättä. On ollut ihanaa nähdä niitä nyt aivan uusina!
En nyt sitten tiedä onko se muka sentimentaalista nostalgiaa sanoa, että ennen tehtiin parempia elokuvia. Mun parikymppinen poika kirosi nykyelokuvia ja kysyi multa, miksi vanhat (tarkoitti 90-luvun leffoja) elokuvat on niin paljon parempia. On nauttinut Rankka päivä -leffasta ja vastaavista aivan suunnattomasti. Myös kuulemma kavereidensa mielestä vanhat leffat on parempia. Noi nuoret tuntuu tietävän vanhat leffat jopa paremmin kuin minä.
On siinä sitä turhaa nostalgiaakin paljon mukana.
Millä perusteella nostalgia on turhaa ylipäätään, ja millä perusteella kyse on nostalgiasta ihmisellä, joka ei ole edes elänyt sitä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljät häät ja yhdet hautajaiset toivat mieleen 90-luvun Lontoon.
Näin tuon noin viikko sitten ensi kertaa. Multa jäi paljon elokuvia 80- ja 90-luvuilta näkemättä. On ollut ihanaa nähdä niitä nyt aivan uusina!
En nyt sitten tiedä onko se muka sentimentaalista nostalgiaa sanoa, että ennen tehtiin parempia elokuvia. Mun parikymppinen poika kirosi nykyelokuvia ja kysyi multa, miksi vanhat (tarkoitti 90-luvun leffoja) elokuvat on niin paljon parempia. On nauttinut Rankka päivä -leffasta ja vastaavista aivan suunnattomasti. Myös kuulemma kavereidensa mielestä vanhat leffat on parempia. Noi nuoret tuntuu tietävän vanhat leffat jopa paremmin kuin minä.
On siinä sitä turhaa nostalgiaakin paljon mukana.
Millä perusteella nostalgia o
Nostalgia on kohtuullisina annoksina ihan okei, mutta jos kaikessa alkaa olla kyse lähinnä siitä, mitään uutta ei synny ja se käy nopeasti tylsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ideologiset painotukset on muuten pilanneet pitkälti teatteritarjonnankin, ainakin Helsingissä, missä on nähty mm. sellaisia katastrofeja kuten nahkahousuissa yleisölle kontallaan pyllistelevä biseksuaali Hamlet tai kahden heikkovoimaisen vegaaninaisen avohakkuuta käsittelevä aneeminen esitys.
Mutta ideologia ei ole ainoa syy elokuvien surkeaan tilaan. Kyllähän jo teräväpiirto sinänsä pilaa leffan, ulospanossa ei ole elokuvallista syvyyttä vaan toiminta näyttää arkiselta dokumentilta.
Ei kaikkea voi selittää tuolla. Woke ei todellakaan tuonut Gladiator kakkoseen koiran ja paviaanin sekasikiöitä tai haita Colosseumilla. Lähtökohtaisesti mielisairaita ideoita. Ohjaaja nerona tunnettu, mutta tätä nykyä ilmeisen seniili Ridley Scott.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysärileffoissa mustat näyttelijät olivat omilla ansioillaan ja taidoillaan päässeet pääosiin. Wesley "Blade" Snipes, Denzel Washington, Cuba Gooding jr, Will Smith, Eddie Murphy. Ei heitä valittu vain koska olivat mustia vaan koska osasivat näytellä ja sopivat rooliin 👍
Eikä naisten tarvinnut olla kuin yhdestä muotista ja vain yhdellä tavalla seksikkäitä. Esim. Kelly McGillis Top Gunissa. Nykyään ei sillä ulkonäöllä romanttiseen naispäärooliin pääsisi mitenkään. Kasarilta muistan Konnankoukkuja kahdelle -sarjan. Cybill Shepard suvereenisti naistähtenä siinä, vaikka ei nykypäivän ulkonäkökriteereillä rooliin pääsisi. Nainen sai olla arkisen näköinen!
No olihan se Cybill entinen supermalli. Muistan kyllä pitäneeni häntä todella kauniina, silmät näyttivät katsovan vähän ristiin, sekö se hänestä herkullisen kauniin tekikin?
Mutta kyllä esim. Netflixistä ei oikein löydy mitään kiinnostavaa. Huomaan katsovani uudelleen ja uudelleen esim. Downton Abbeyta..
Vierailija kirjoitti:
Nostalgia on kohtuullisina annoksina ihan okei, mutta jos kaikessa alkaa olla kyse lähinnä siitä, mitään uutta ei synny ja se käy nopeasti tylsäksi.
Tuo nyt ei vastannut kysymykseen mitenkään.
Nostalgiassa ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa, se on täysin subjektiivinen kokemus. Mutta parikymppinen ei voi kokea nostalgiaa elokuvasta, joka on tehty ennen hänen syntymäänsä. Hänellä ei ole mitään nostalgiasyytä pitää ysärielokuvia parempana kuin nykyelokuvia. Syy on silloin jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuori 1990-luvulla ja hyviä oli elokuvat. 80-luvulla vähemmän.
Nykyään käyn elokuvissa melkein joka viikko, hyviä leffoja on vähän liikaakin. Tosin pidän paljon ns arthouse-leffoista ja katselen vähemmän jotain marveleita. Nyt joulun jälkeenkin tullut vaikka mitä.
Kannattaa ehkä vähän laajentaa sitä valikoimaa ja katsoa myös vähän pienemmän budjetin elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori 1990-luvulla ja hyviä oli elokuvat. 80-luvulla vähemmän.
Nykyään käyn elokuvissa melkein joka viikko, hyviä leffoja on vähän liikaakin. Tosin pidän paljon ns arthouse-leffoista ja katselen vähemmän jotain marveleita. Nyt joulun jälkeenkin tullut vaikka mitä.
Kannattaa ehkä vähän laajentaa sitä valikoimaa ja katsoa myös vähän pienemmän budjetin elokuvia.
MIten kestät niitä ääniä? Ainakin Finnkinolla äänet on niin isolla, että elokuviin meneminen tuottaa fyysistä kipua.
Nykyleffat on tehty yksinkertaisille ihmisille. Aiemmin käsikirjoitukset olivat älykkäämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?
Katsokaapa vaikka Bondeja. 1960-1990 luvun Bondit oli värikkäitä ja huumorintajuisia mm Conneryn, Mooren ja Brosnanin Bondit. Sitten tuli Craig ja leffoista tehtiin tummia ja synkkiä. Sama ilmiö vaikkapa Batmaneissa.
Huumorintaju on älykkyyden mitta. Ehkä elokuvia pääsee käsikirjoittamaan ja ohjaamaan nykyään eri kriteereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta.
Sinulle voi myydä mitä vaan paskaa, koska se on nykyaikaa. Heikkous tuokin, että pata soimaa kattilaa.
Menipäs sinulla tunteisiin. Taisi kalikka kalahtaa :D
Englantilainen potilas, Nottinh Hill, Titanic... Monia klassikkoja!
Alue: Aihe vapaa
Lainaan siis vielä tähän. Ketään, tai ainakin enemmistöä ei kiinnosta se, onko joku jonkun vähemmistön tai mielipide ajattelun edustaja. Elokuvan tarina tulee olla järkevä ja hyvä. Kyseessä voi olla esim. Aliens ja päähahmo Ripley. Erinomainen tarina ja ns. 'Vahva itsenäinen nainen', mutta pääpohjana ei ole se, että päänäyttelijä on nainen. Jos elokuvasta saa tunnun, että hahmo on siellä vain siksi että kyseessä on brand tai vähemmistö edustus, vastassa on katastrofaalinen epäonnistuminen. Toinen hyvä esimerkki hyvästä sarjasta ja hahmoista: The Last of Us, jakso 3 (jos oikein muista), Bill ja Frank. Erinomaisesti kirjoitettu tarina kahdesta miehestä ja heidän välisestä suhteestaan. Jälleen, tarinaa ei yritetä kirjoittaa agendan pohjalta.
Suosittelen katsomaan.