Miksi 90-luvulla tehtiin niin paljon hyviä elokuvia?

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla elokuvat ovat WOKE/TRANS/DEI/väestönvaihdon agendoja tukevaa roskaa.

Mun mielestä taas kaikki parhaat 90-luvun leffat liittyvät vähemmistöihin, hippeihin, murhaajiin, narkkareihin, homoihin ja taiteilijoihin, ja tietysti heihin näissä elokuvissa suhtaudutaan hyväksyvästi (woke).

Mitä elokuvia sä katsoit?

Jotain mustavalkoisia suomifilmejä ehkä?

Kyllä pitää mennä kauas että löytää elokuvia maailmasta, jossa valkoinen mies rakastaa valkeaa naista ja the end. Kerrotko esimerkkejä, jos osaat? 

Vierailija kirjoitti:

Samat ysäri-sitcomit pyörivät illasta toiseen eli Frendit, Miehenpuolikkaat ja Rillit huurussa. Koska uudempia vastaavia ei oikein ole?

Mihin katosi rento tilannekomiikka?

(taidankin katsoa youtubesta pari Benny Hilliä...)

Tuota, eikös Miehen puolikkaat ja Rillit huurussa alkaneet vasta 2000-vuosikymmenellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

Katsoin eilen Vihreän mailin ja siinä en huomannut samaa :D Sen sijaan huomasin sen, että mielenkiinto tai keskittyminen ei herpaantunut sekunniksikaan vaikka olen tuonkin elokuvan nähnyt useita kertoja.

Ap

Minä katsoin kasarilta olevan Hohto kauhuleffan, ja mietin samaa, että vaikka tämä jäätävän pitkä leffa on enimmäkseen vain tyhjässä hotellissa kuljeskelua, niin en herpaantunut tai tylsistynyt ollenkaan, ja loppu ei ollut edes siinä ihan karmea! Sama ton vihreän mailin kanssa, tykkään! Vanhoja miehen puolikkaita ja frendejäkin tullut nyt katsottua, ja ihanan aitoja ja itselleen nauravia ovat, sellanen nykyajan täydellisyyteen pyrkivä kiiltokuvamaisuus puuttuu.

Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta. 

Vierailija kirjoitti:

Samat ysäri-sitcomit pyörivät illasta toiseen eli Frendit, Miehenpuolikkaat ja Rillit huurussa. Koska uudempia vastaavia ei oikein ole?

Mihin katosi rento tilannekomiikka?

(taidankin katsoa youtubesta pari Benny Hilliä...)

Miehen puolikkaat ja rillit huurussa on kyllä ihan tältä vuosituhannelta. Miehen puolikkaat 2003-2015 ja rillit huurussa 2007-2019.

Nyt suoratoiston myötä sarjojen suosio ja laatu on noussut. Leffojen sijaan nyt panostetaan sarjojen tekoon, koska niitä jengi katsoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

 

Katsokaapa vaikka Bondeja. 1960-1990 luvun Bondit oli värikkäitä ja huumorintajuisia mm Conneryn, Mooren ja Brosnanin Bondit. Sitten tuli Craig ja leffoista tehtiin tummia ja synkkiä. Sama ilmiö vaikkapa Batmaneissa.

Huumoria todellakin, ensin ollaan veden alla ja noustaan vedestä tukka föönättynä ja puku kuivana. Ja trikkikuvaus niin huonoa ettei voi olla nauramatta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla elokuvat ovat WOKE/TRANS/DEI/väestönvaihdon agendoja tukevaa roskaa.

Mun mielestä taas kaikki parhaat 90-luvun leffat liittyvät vähemmistöihin, hippeihin, murhaajiin, narkkareihin, homoihin ja taiteilijoihin, ja tietysti heihin näissä elokuvissa suhtaudutaan hyväksyvästi (woke).

Mitä elokuvia sä katsoit?

Jotain mustavalkoisia suomifilmejä ehkä?

Kyllä pitää mennä kauas että löytää elokuvia maailmasta, jossa valkoinen mies rakastaa valkeaa naista ja the end. Kerrotko esimerkkejä, jos osaat? 

Ero nykyiseen on että ei ollut listaa josta ruksataan pakollinen homo, tumma, vammainen jne (ja tämä kyllä näkyy katsoessa). Nämä "vähemmistöt" pitää näyttää ehdottoman positiivisessa valossa, varsinkin valkoista heteroa vasten. Ankeutta lisää veteraaninäyttelijöiden kiusalliset kauneusoperaatiot ja se että kaikki on kuvattu pimeässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2020-luvulla elokuvat ovat WOKE/TRANS/DEI/väestönvaihdon agendoja tukevaa roskaa.

Mun mielestä taas kaikki parhaat 90-luvun leffat liittyvät vähemmistöihin, hippeihin, murhaajiin, narkkareihin, homoihin ja taiteilijoihin, ja tietysti heihin näissä elokuvissa suhtaudutaan hyväksyvästi (woke).

Mitä elokuvia sä katsoit?

Jotain mustavalkoisia suomifilmejä ehkä?

Kyllä pitää mennä kauas että löytää elokuvia maailmasta, jossa valkoinen mies rakastaa valkeaa naista ja the end. Kerrotko esimerkkejä, jos osaat? 

Ero nykyiseen on että ei ollut listaa josta ruksataan pakollinen homo, tumma, vammainen jne (ja tämä kyllä näkyy katsoessa). Nämä "vähemmistöt" pitää näyttää ehdottoman positiivisessa valossa, varsinkin valkoista heteroa vasten. Ankeutta lisää veteraaninäyttel

Tässä on todenperää, vähän ohis, mutta katsokaapa vaikka mäkkärin mainoksia ns. Sillä silmällä (pakollinen musta ja kiinalainen jokaisessa)

Koska nostalgia.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

On karsittu lavasteista ja värien käytöstä ja valotekniikasta. Kun ei älypuhelinorjat tajua katsovansa paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta. 

Ei kerro. Jos elokuvaan ei jaksa keskittyä, niin se ei kerro mistään muusta kuin siitä, että elokuva ei ole kiinnostava. Nykyään tehdään ihan hyvää musiikkia edelleen, mutta se ei vaadikaan niin paljon kuin elokuva.

Ap

Yleisesti 70-luvun leffat ovat mielestäni kaikkein parhaita. Sen jälkeen taso on pikkuhiljaa laskenut ja nykyään ei tehdä enää muuta kuin lähinnä paskaa, muutamia pokkeuksia lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa ap. Ja oletko muuten huomannut, että värimaailmakin oli silloin ihan erilainen? 90 luvulla elokuvat olivat yleensä värikkäitä ja iloisempia, nyt melkein kaikkien elokuvien väritys on tummaa, synkkää, masentavaa... Joku muu huomannut saman?

Tekniikka on muuttunut ja mahdollistanut paljon synkemmät sävyt. Sitä sitten halutaan käyttää koko rahan edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta. 

Ei kerro. Jos elokuvaan ei jaksa keskittyä, niin se ei kerro mistään muusta kuin siitä, että elokuva ei ole kiinnostava. Nykyään tehdään ihan hyvää musiikkia edelleen, mutta se ei vaadikaan niin paljon kuin elokuva.

Ap

Ja jos tarkastellaan faktoja niin elokuvien keskimääräinen pituus on vain kasvanut, joten väitteesi katsojan keskittymiskyvystä on väärä.

Mies ja Alaston aseet ja Hot Shotsit huippuja.

Oh God, miten nopeaa aika on mennyt.

Ja miten aika meni aiemmin nopeaan, mutta nykyään hitaasti. Tätä on vaikeaa ymmärtää.

Muistan niin hyvin, kuin eilisen, sen kun olin 90-luvulla, tai 2000-luvulla, ne yksittäiset hetketkin on kuin "justhan olin siinä, noin katsoin telkkaa, kesäaurinko paistoi silloin ja aurinkovoide tuntui nahkasohvaa vasten jaloissa lämpimältä elämiseltä" jne.  

Eläminen oli helppoa, kun ei ollut vaivoja tai sairauksia, tai siis akne joo :D, mutta muuten ei. Sitten ei vaan itse käsittänyt sitä.

Kyl tää laittaa itkemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta. 

Ei kerro. Jos elokuvaan ei jaksa keskittyä, niin se ei kerro mistään muusta kuin siitä, että elokuva ei ole kiinnostava. Nykyään tehdään ihan hyvää musiikkia edelleen, mutta se ei vaadikaan niin paljon kuin elokuva.

Ap

Ja jos tarkastellaan faktoja niin elokuvien keskimääräinen pituus on vain kasvanut, joten väitteesi katsojan keskittymiskyvystä on väärä.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Elokuva voi olla vaikka 24 h pitkä, mutta silti epäkiinnostava. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vain nostalgianälkäiset kuvittelevat että jonain tiettynä vuosikymmenenä olisi tehty parhaat elokuvat, tv-sarjat, kirjat tai musiikki. Tämä kertoo vain ihmisen kapeakatseisuudesta sekä yleisestä kyvyttömyydestä eikä mistään muusta. 

Sinulle voi myydä mitä vaan paskaa, koska se on nykyaikaa. Heikkous tuokin, että pata soimaa kattilaa.

Kyllä asia on juuri näin. Sellaisia mestariteoksia kuten Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet tai Pekko Aikamiespojan poikamiesaika ei vain pystyttäisi tekemään nykyään. Körmy olisi musta ja Pekko transmies.