Miltä tuntuu olla vanha, noin 70v, joka ei tajua itseään paljon nuorempien elämänmenoa?

Olen 56 v ja ja en enää tajua. Enkä haluakaan tajuta.Ja se on niin vapauttavaa. Eli hyvältä tuntuu tajuta, ettei tarvitse tajuta.

Mitä sinunlaisesi typeryksen elämänmenosta pitäisi tajuta, ap?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se harmittaa, kun on ymmärrystä jo sen verran kattavasti elämästä. Varmaan nauravat tuollaisille epävarmoille nulikoille, joilla ei ole käsitystä oikein mistään elämässä.

... ja jotka luulevat jotenkin pystyvänsä nolaamaan vanhempia, tai luulevat, että heidän nuoruttaan joku kadehtii. aikansa kutakin. ahdistaako?

Tein testin, jossa arvioitiin, millä vuosikymmenellä olen syntynyt. Tulos oli  että ole 95% 2000 luvulla syntynyt.🤣

Todellisesti olen 1949 syntynyt, joten kyllä me vanhat jotain ymmärrämme.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiko tuollaisia kyselee? Ap on lapsi mahdollisesti esiteini. 

Mä luulen hänen olevan keski-ikäinen, nolo, ikinuori! Hihihi

Kaikki muuttuu paremmaksi, kun on elämänkokemusta ja rahaa toteuttaa haluamiaan asioita. 

Eipä kyllä enää 20-vuotiaskaan ymmärrä teinien slangia ja trendejä. Näin se menee nykyisin.

Toisaalta, inhimillisyys on ikuista.

Niin vanha kuin nuorikin ymmärtää kyllä rakkaudesta, yksinäisyydestä, unelmista, maailmantuskasta ja oman tien etsimisen vaikeudesta.

Tämä vaatii toki itsetuntemusta ja empatiaa, johon joillakin on luonnostaan taipumus ja joillakin ei.

Ei harmita yhtään, kun oma elämä on aktiivista ja liikunnallista ja olen tyytyväinen omaan fyysiseen ja psyykkiseen vointiini. Voin joka päivälle valita mieluisat toimet mielialan mukaan ja välillä  pääsee matkustelemaan maailmalle. 

Ymmärrä kyllä nuorempienkin elämää, näen sitä läheltä lasteni ja lastenlasteni kautta.

Noin yleisesti kyllä ihmettelen nuorten näkyvästi lisääntynyttä ylipainoa ja nautinnonhakuista kaikkimulleheti-asennetta sekä sitä, että yleissivistys on järkyttävän huonoa, kun ei lueta mitään ja katsotaan vain yksipuolisia kanavia ja medioita. Ihan pelottavaa, kun on niin suuri määrä nuoria, jotka tuskin osaavat lukea kunnolla, kirjoittamisesta puhumattakaan. Käsitys ja tieto maailmasta tulee korkeintaan TikTokista tai iltapäivälehtien klikkiotsikoista, jos niistäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tein testin, jossa arvioitiin, millä vuosikymmenellä olen syntynyt. Tulos oli  että ole 95% 2000 luvulla syntynyt.🤣

Todellisesti olen 1949 syntynyt, joten kyllä me vanhat jotain ymmärrämme.

Pystytkö antamaan linkin?

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin aihe jonka luulisi koskettavan hyvin monia palstalla!

Riippuu elämäntilanteesta. Itse olen just 70 täyttänyt  ja kolmena arkipäivänä viikosta olen lastenlasten kanssa iltapäivät: Haen päiväkodista kaksi, ja otan vastaan koululaisen. Kyllä siinä aika mukavasti pysyy monessa asiassa up-to-date. En ole kova kokkaamaan (enää) eikä minulla ole pihaa enkä juuri käsitöitäkään tee (paitsi napin ompelua ja purkaantuneiden saumojen ompelua eli korjaustöitä). Luen paljon ja katson dokumenttiohjelmia kun olen itsekseni iltaisin. Ja lapsenlapsille luen paljon, pelaamme lautapelejä, piirrämme ja askartelemme, leivomme toisinaan. Ystävieni kanssa käyn kahvilla, kirjastoissa, elokuvissa ja iltaa istumassa, joskus teatterissa, pari kertaa vuodessa lomalla (yleensä kaupunkimatkoilla Euroopan pää- ja muissa kaupungissa). 

Minua ei mikään harmita. Ehkä harmittaisi, jos olisin yksinäinen ja sairas vanhus. Olisiko se tämän pohdinnan kannalta avainasia? 

Vaikea sanoa. Olen vielä nuori, mutta en niin nuori etten ymmärtäisi Porvoon aloitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Tein testin, jossa arvioitiin, millä vuosikymmenellä olen syntynyt. Tulos oli  että ole 95% 2000 luvulla syntynyt.🤣

Todellisesti olen 1949 syntynyt, joten kyllä me vanhat jotain ymmärrämme.

Mun 1950 syntynyt äiti tekee myös noita ilta-sanomien testejä. Viimeksi julisti kirjoittaneensa ällän ylioppilaskirjoituksissa, kun testi sanoi niin 😂

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ei käy nuorisoa yhtään kateeksi. Käsittämätöntä ettei korkeakoulussa opiskelijat osaa ruotsiksi vastata mitään edes simppeleihin perus kysymyksiin. Toista oli ennen. Näkee että ihmiskunta rappeutuu pikkuhiljaa.. 

Eikä osaa lukea kellotaulusta aikaa, 

Suoraan sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Ihanalta! Vapauttavalta! Mä tykkään tästä nykyisestä narratiivistani. Perkele, mähän olen ihan voimaantunut...pitäiskö daungreidata, pistää jalkaan kroksit? Pitää itsensä läjässä? Kuitenkin?

Jokainen sukupolvi kuvittelee keksineensä maailman uudelleen. Ei mitään uutta auringon alla.

En tajua en, en tajua sitä nuorempien maailmaa joka on usein hyvin pitkälti virtuaalinen, mentaalinen, eikä perustu live-kokemuksiin. 

Vanhemmat ikäluokat elivät, nauttivat ja kokeilivat asioita ihan eri tavalla, ei ollut ahdistuneisuutta eikä estoja. 

Seksiäkin oli kovasti ja aika suht vapaasti, siis livenä, toisin kuin nykynuoremmilla.

Nuoremmat sukupolvet ovat lähinnä säälittäviä.

65v enkä tosiaankaan ole pudonnut kärryiltä kun omat lapset ovat 20-40v. Kyllä heidän elämäänsä osallistumalla pysyy ihan ajassa kiinni. 

Ja sitä seuraava sukupolvi tulossa koulu - murrosikään

Muutenkin on itsestä kiinni miten vanhenee

Tässä iässä tajuaa tällaiset aloitukset tyhjäntoimittajien laatimiksi provoiksi.

En ole ihan vielä tuossa iässä, mutta minua jotenkin säälittää. Nuorilla ei ole vielä kokemusta muusta, kuin lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta he luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Jokaisen on tietysti kompasteltava, kaaduttava ja noustava itse, koska olisi ajan haaskausta yrittää antaa mitään neuvoja.