Täti oli tehnyt viimeiset toivomuksensa hautajaistensa yms. suhteen, mutta kaikki tehtiinkin päinvastoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, ystäväni toivoi ei-kirkollisia hautajaisia kun ei kirkkoon kuulunut sekä tuhkauksen. Uskovaiset sukulaiset tekivät oman mielensä mukaan, pappi, virret, hautaus. Onko niin että lähimmät sukulaiset tekee päätökset. 

Ne kai ne tekee kun ne ne hautajaiset järjestää ja maksaa.

 

Maksaa??? Kyllä ne hautajaisten kustannukset menee ihan sen vainajan omalta tililtä, jos siellä jotain on. 

Jos pesä todetaan varattomaksi, omaiset maksavat.

Äitini hautajaisten jälkeen hänen (ilkeä ja kaikesta kateellinen, kilttiä äitiäni aina avoimesti vähättelevä) sisarensa soitti minulle. Hän halusi ilmoittaa, että äitini hautakivi tulisi vaihtaa niin pian kuin mahdollista toisenlaiseen. Oikein intti asiasta.

Kysyin miksi. Hän vastasi että "kivi on aivan liian iso ja hieno äidillesi".

Ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa haistattelin vanhalle ihmiselle ja löin luurin korvaan.Edes suruaikaa ei saanut rauhassa pasciaiselta viettää kun hautakivestäkin piti kadehtia. 

Emme tavanneet enää koskaan.

Äitiäni ikävöin loppuelämäni, hänen sisartaan - en sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Halusi tuhkauksen, mutta sai arkkuhautauksen  koska tuhkausta oli ko paikkakunnalta käsin vaikea järjestää. Kuolemaa ja syntymää ei aina voida hoitaa toiveiden mukaan.

Muuten itse hautajaiset ja muistotilaisuus sujuivat vainajan toiveiden mukaisesti.

Kuinka kaukana sitten lähin krematorio on jos ei mitenkään onnistunut? Isä kuljetettiin siunauspaikkakunnalta ja tuhka palautui siroteltavaksi.

Isäni halusi arkkuhautauksen ja hautapaikan 500 km päässä sijaitsevasta sukuhaudasta, mutta äitini päätti tuhkata hänet ja lunasti hänelle uurnahautapaikan omalta kotipaikkakunnaltaan Etelä-Suomesta.

Reklamaatio-oikeutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset esittävät toiveita omista hautajaisistaan useinmiten siksi, että haluavat helpottaa järjestelyjä. Että viimeisestä matkasta tulisi vainajan näköiset. Usein kuitenkin mennään sen tutun kaavan mukaan. Mitä itse toivon hautajaisissani: ei kukkia, korkeintaan yksi ruusu/vieras. Mahdollisimman edullisesti omaisten valinnan mukaan joko tuhkataan tai lasketaan maahan arkussa - kumpi on heille kätevämpi. MUTTA toivoisin, että muistotilaisuudessa satsattaisiin hyvään ruokaan, jota on oltava runsaasti. Kaikki tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat. Ei muodollista vaatetusta, kunhan on siistit vaatteet. Ja hautajaisissani saa myös nauraa ja laskea leikkiä!

Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat KUNHAN on siistit vaatteet 😂

Asutteko sisämaassa, merelle matkaa?

Isäni vanhana merimiehenä pääsi mereen. 

Kumma noi kuolleen toivomukset trillä ei ollut vaikeasti toteutettavia, kuitenkin joku päätti ja teki toisin.

 

Kuka asioista päätti? Joku teini, joka halusi kiukutella?

Omat sisarensa.

 

Törkeetä porukkaa.

- Todellakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusi tuhkauksen, mutta sai arkkuhautauksen  koska tuhkausta oli ko paikkakunnalta käsin vaikea järjestää. Kuolemaa ja syntymää ei aina voida hoitaa toiveiden mukaan.

Muuten itse hautajaiset ja muistotilaisuus sujuivat vainajan toiveiden mukaisesti.

Kuinka kaukana sitten lähin krematorio on jos ei mitenkään onnistunut? Isä kuljetettiin siunauspaikkakunnalta ja tuhka palautui siroteltavaksi.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän siellä on krematorioita.

 

Isä kertoi toiveensa, mutta lisäsi perään, että ei ole pakko toteuttaa, vaan teette niinkuin on helpointa. Helpoimmalla mentiin.-

No niinpä tietysti. Aivan liikaa vaadittu kaltaisiltasi nahjuksilta.... Viimeinen rakkauden teko olisi ollut sanoa: ilman muuta, isä, tehdään kuten toivot.

Vierailija kirjoitti:

Halusi tuhkauksen, mutta sai arkkuhautauksen  koska tuhkausta oli ko paikkakunnalta käsin vaikea järjestää. Kuolemaa ja syntymää ei aina voida hoitaa toiveiden mukaan.

Muuten itse hautajaiset ja muistotilaisuus sujuivat vainajan toiveiden mukaisesti.

Kyllä tuhkaus on ihan helppo järjestää lähes missä päin Suomea vaan. Läheiseni halusi tuhkauksen, se tehtiin vajaan 200 km päässä olevassa krematoriossa. Ei ongelmaa, hautaustoimisto järjestää senkin kuten kaikki muutkin asiat. Toki kuljetukset ja tuhkaus maksavat, joten epäilen että vainajan tahtoa ei siksi toteutettu. Valitettavaa jos näin oli.

Jos haluaa varmistua että hautajaisissa toimitaan kuten itse haluaa, ne on maksettava ja sovittava etukäteen sellaisen hautaustoimiston kanssa joka palvelua tarjoaa hautaustestamentti on juridisesti sitova asiakirja jonka mukaan on toimittava. Hinta on n. 3000 euroa jos he hoitavat kaiken perunkirjoitusta myöten ja omaisten osuudeksi jää olla yleisönä. Hinta on korkeampi jos valitsee itselleen tuhkauksen koska pitää ostaa sekä arkku että uurna, hautauspaikakseen valitsee jonkun paikkakunnan minne voi olla pitkäkin kuljetusmatka sairaalan kylmiöstä jne. jos asia on itselle tärkeää niin kannattaa toimia ajoissa jos on rahaa. Varmaan löytyy edullisempiakin kuin mainitsemani hinta. Joka kaupungista löytyy nykyään hautaustoimistoja jonka kanssa omasta asiastaan asiasta voi sopia sillä riskillä että yritys on lopettanut ennen kuin itse kuolee, kannattaa valita tarkkaan. Kannattaa myös varmistaa, pitääkö lähiomaiseksi tällöin merkitä Kannan terveystietoihinkin ko. hautaustoimisto jolloin sukulaiset eivät pääse väliin sotkemaan.  Tuossa yksi satunnainen netistä löytynyt linkki

 https://hautauspalvelukaarna.fi/tuotteet-ja-palvelut/hautaustestamentti…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusi tuhkauksen, mutta sai arkkuhautauksen  koska tuhkausta oli ko paikkakunnalta käsin vaikea järjestää. Kuolemaa ja syntymää ei aina voida hoitaa toiveiden mukaan.

Muuten itse hautajaiset ja muistotilaisuus sujuivat vainajan toiveiden mukaisesti.

Kuinka kaukana sitten lähin krematorio on jos ei mitenkään onnistunut? Isä kuljetettiin siunauspaikkakunnalta ja tuhka palautui siroteltavaksi.

Kaikki eivät mahdu tuhkattavaksi, on niin suosittua nykyään ettei uuneja ei ole riittävästi. Jossain maakuntauutisissa oli viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vainajan toivetta pitää noudattaa mikäli mahdollista. Tee valitus johonkin. Tiesivätkö omaiset toiveista? Jos tiesivät, niin törkeää.

Valitus johonkin? Kuten usein  on jo aiemmin kerrottu, valitus AV:lle riittää. Niin tässäkin tapauksessa. 

Vainaja tietää kyllä ja kosto on hirmuinen, ei suinkaan suloinen.

Vierailija kirjoitti:

Liitän testamenttiin hautausmääräyksen ja siitä poikettaessa rahat menevät kaniinien kasvatusyhdistykselle.

Saattaa motivoida jälkeenjääviä toimimaan oikein.

Kuka sitä kontrolloi, toteutuuko määräyksesi? Vähän korni ajatus, kyllä. 

Olen jo kirjoittanut ohjeet, miten menetellä kuolemani jälkeen. Siunaus ja tuhkaus ja muistolehto. Asia on jo ajankohtainen, minulla on levinnyt parantumaton syöpä. Perillisiä vain lapsenlapsi Suomessa ja tytär toisessa Pohjoismaassa. Ei mitään hautapaikkoja, eivät nämä kaksi tule asuinpaikkakunnalleni vain hautaani katsomaan. Hautapaikka olisi mieheni, hänen vanhempiensa ja tyttäreni ainaishaudassa, mutta en sitä halua. Nykyisinhän hautapaikka on vuokrattu, viimeisestä hautauksesta 20 vuotta eteenpäin on asuinpaikkakunnallani seurakunnan tapa.

Maksaa mitä maksaa, mutta varoistani sekin maksetaan, ei sitä jälkeläiset maksa, paitsi että jää vähemmän jaettavaa. Jos vainajalla ei ole varoja maksaa hautajaisista, sosiaalitoimi ymmärtääkseni maksaa. Sukulaisten velvollisuutena ei ole maksumiehen osa. Olen vakaasti sitä mieltä, että vainajan toiveita on kunnioitettava.

Isäni pöytälaatikosta löytyi ohjeet. Niitä noudatettiin. Isä oli kova musiikkimies ja hautajaisissa satsattiin laadukkaseen musiikkiin. Korona-aikaa elelttiin joten yleisöä oli vähän. 

Äiti ei ollut jättänyt toiveita ja oli vuosikymmeniä dementti. Sinä aikana kiukutteli papeille ja kielsi välillä ankarasti ettei saa tulla pappeja haudalle,  toisaalta oli ankaran uskovainen ja jonain päivänä halusi että hänes siunataan. Usein pyysi että hänet haudataan sukuhautaan mutta aina kun totesin että senon 500 km:n päässä emmekä kävisi siellä myöntyi että haudataan vain tänne. Se tuli selväksi että halusi arkkuhautauksen. Musiikista ei virkannut mitään. Haudattiin lopulta niinkuin parhaaksi nähtiin. 

Olen itsekin ollut elämänsä ateistina eläneen kirkkovastaisen hautajaisissa, joissa seremoniamestarina pappi.

Aivan pimeää hommaa ja kunnioituksen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, ystäväni toivoi ei-kirkollisia hautajaisia kun ei kirkkoon kuulunut sekä tuhkauksen. Uskovaiset sukulaiset tekivät oman mielensä mukaan, pappi, virret, hautaus. Onko niin että lähimmät sukulaiset tekee päätökset. 

Ne kai ne tekee kun ne ne hautajaiset järjestää ja maksaa.

 

Maksaa??? Kyllä ne hautajaisten kustannukset menee ihan sen vainajan omalta tililtä, jos siellä jotain on. 

Jos pesä todetaan varattomaksi, omaiset maksavat.

Höpö höpö. Sossu maksaa varattoman hautajaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa varmistua että hautajaisissa toimitaan kuten itse haluaa, ne on maksettava ja sovittava etukäteen sellaisen hautaustoimiston kanssa joka palvelua tarjoaa hautaustestamentti on juridisesti sitova asiakirja jonka mukaan on toimittava. Hinta on n. 3000 euroa jos he hoitavat kaiken perunkirjoitusta myöten ja omaisten osuudeksi jää olla yleisönä. Hinta on korkeampi jos valitsee itselleen tuhkauksen koska pitää ostaa sekä arkku että uurna, hautauspaikakseen valitsee jonkun paikkakunnan minne voi olla pitkäkin kuljetusmatka sairaalan kylmiöstä jne. jos asia on itselle tärkeää niin kannattaa toimia ajoissa jos on rahaa. Varmaan löytyy edullisempiakin kuin mainitsemani hinta. Joka kaupungista löytyy nykyään hautaustoimistoja jonka kanssa omasta asiastaan asiasta voi sopia sillä riskillä että yritys on lopettanut ennen kuin itse kuolee, kannattaa valita tarkkaan. Kannattaa myös varmistaa, pitääkö lähiomaiseksi tällöin merkitä Kannan terveystietoihink

Eräs hautausurakoitsija kertoi, että etukäteen maksettujen hautajaisten kysymysmerkki on siinä, että jos firma lopettaa toiminnan, ei kellään ole vastuuta järjestää yhtään mitään. Siispä ei ehkä ole järkevä tapa toimia.