Lue keskustelun säännöt.
Muilla samanlaisista tilannetta parisuhteessaan? Olen todella rikki.
25.01.2025 |
Pakko päästä johonkin purkamaan pahaa oloani. Toivoisin asiallisia vastauksia.. Ollaan mieheni kanssa yhteen menty parikymppisinä ja ollaan nyt reilu kolmekymppisiä. Meidän parisuhteessa on alkanut viime vuosien ajan olemaan vain enemmän ongelmia ja yhteen törmäyksiä. Suurin ongelma taitaa olla, että minä olen näiden vuosien aikana muuttunut, sekä toiveeni, haluni ja unelmani elämälle yms asioille. Koen, ettei sitä oikein kymmenen vuotta sitten osannut haaveilla. Sitä eli ja teki, mikä siinä kohtaa tuntui hyvältä. Mieheni taas sen myötä kokee minut liian vaikeana ja olen kuulemma ainut tällainen nainen, ei kavereidenkaan naiset ole niin vaativia ka vaikeita kun minä. Mieheni mielestä unelmani ja toiveeni parisuhteelle ovat typeriä eikä niistä hänen mukaansa toisenkaan haaveile.
Olen havahtunut, että kaipaisin kumppania, jonka kanssa voi keskustella. Tuntuisi niin hyvältä, kun olisi toinen jonka kanssa voisi käydä lenkillä ja keskustella! Mun mies ei osaa luontevasti keskustella mistään. Vetoaa siihen, ettei ne muutkaan miehet ja sellaisia miehet on. Ajan viettäminen hänen kanssaan on jotenkin ilotonta. Ehkä joskus nauretaan hieman jollekin, mutta ei koskaan ollut asiaa, mille oltaisiin naurettu tai mistä keskusteltu vaikka kunnolla yhdessä. :(
Toinen mikä hiertää on se, että miehellä ei ole mitään unelmia eikä tavoitteita elämälle. Onhan sitä varmasti elämä leppoisempaa kun mitään ei koskaan halua muttaItse koen, että olen liian nuori vielä jämähtämään joka elämän osa alueilla tähän. Minua unelmat ovat motivoineet esim. opiskelmaan, että saisi parempi tuloksen ammatin jne. Suurin unelmani on ollut asua järjen rannalla. Mieheni mielestä se on pröystäilyä ja ei ketkään muutkaan sellaisesta haaveile tai asu. Unelmani on typerä / järjetön. Pitäis vaan olla tyytyväinen, kun on katto pään päällä.
ainut mikä miestäni kiinnostaa, on oma harrastuksensa. Jotenkin mieheni ajatusmaailma on sellainen, että mitään ei saisi haluta tai elämässä ei tarvitse olla nautintoa tuottavia asioita. Mieheni aina sanoo, että hän on vähään tyytyväinen, ei tarvitse tai kaipaa mitään. Eli toisin sanoen hänellä ei ole toiveita tai kiinnostusta tehdä yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle. Ehkä olen sitten typerä, kun itsestä ne tuntuvat tärkeälle. Tottakai minäkin tiedän, että aina unelmat ei toteudu tai asiat menee eri tavalla. Mutta aina riipaisee, kun kuuntelee niitä pariskuntia ketkä kertoo yhdessä unelmoivansa ja koittavansa edes toteuttaa niitä. Välillä mies on sanonut, että hänestäkin joku asia olisi kivaja voitasiin miettiä sitä. Sitten kun olen sen ottanut puheeksi peruukin taas
olen alkanut katkeroitua ja koen jatkuvasti pahaa ja tukahtunutta oloa hänen kanssaan. Vaikka minulle riittää perus arki, se on ilotonta ja hiljaista aina hänen kanssaan. Myös useita pieniä tai isompia lupauksia, mitkä ei pidetä. Tuntuu, että me ei kohdata henkisellä tasolla. Mieheni rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa. Itse olen keskusteleva ja pohdiskeleva, innostuva ja teen asiat loppuun enkä jätä roikkumaan. Seksi on hyvää, mutta haluan sitä ehkä max kahdesta kuussa. Ehkä meillä menisi paremmin, jos itsekin lakkaisi vaan unelmoimasta ja olisi samanlainen, kuin vuosia sitten. Mies kyllä sanoo melkein päivittäin että rakastaa, mutta muuhun keskusteluun ei kykene. Jos otan asioita puheeksi, haukun häntä eikä mikään kelpaa.
ja loppuun se klassinen, lasten vuoksi en tahtoisi luovuttaa, mutta en kyllä tiedä miten tämän saisi toimimaan, jotta molemmat voisi hyvin.
Kommentit (57)
Ehkä tuollainen mies riittäisi jos olisi paljon muita sosiaalisia kontakteja, lapset ympärillä jne. mutta aika ankealta kuulostaa jos kaksistaan joutuisi pitkiä aikoja olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi ei ole köyhä, niin hän on luultavasti pihi. Jos taasen on köyhä, niin kaikki on liian kallista.
Ap, olet liian levoton. Yritä nähdä kaikki hyvä, mitä ympärilläsi on. Turhaa yrittää tavoitella sitä, tätä ja tuota. Rahoitu. Hidasta vauhtia.
Miestäsi varmaan rasittaa tuo kaikki unelmoimisesi. Tehkää kompromisseja. Ei kai sen kodin tarvitse olla järven rannassa. Hankkikaa mökki vuokratkaa kesäisin.
Kaikissa miehissä on jotain vikaa. Tyydy omaasi, joka on ihan kunnollinen. Olen käynyt mieheni kanssa 6 kertaa parisuhdeleireillä ja oppinut aika paljon.
Menkää parisuhdeleireille tekin. Siellä miehesi avautuu ja keskustelee ryhmäpaineen voimalla. Tosin saattaa olla vaikeaa saada häntä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa hirveän raskaalta. Miten tuollaiseen puhumattomaan mölliin on voinut ihastua edes vai oliko se nuorena erilainen?
Mun mielestäni ap on raskas. Rasittaa suhdetta unelmoimalla kuuta taivaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.
ymmärrän sun pointin. Tiedän kyllä, että ainakin osa unelmistaan on se
Mieti tilanne toisinpäin. Mies haluaa tehdä jotain ja sinulle asia on ihan sama. Jättääkö miehesi haaveensa toteuttamatta ja valittaa vauvapalstalla että lasten takia tälläistä parisuhdetta pitää kestää? Tuskin. Koska sinulle on ihan sama, mies vaan toteuttaisi haaveensa. Älä tee elämästäsi noin vaikeaa.
Ei kiinnosta kun ei hetkauta mun elämää mitenkään.Mua kiinnostaa vaan itteni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin, että ei se välttämättä maalaisuudesta johdu. Kyllä tuommoisia ihmisiä kasvaa kaupungeissakin. Sellaisia, jotka ovat vähään tyytyväisiä eivätkä kaipaa suuremmin keskustelujakaan.
Vähään tyytyväisiä tai salaa kontrolloivia ja tylsiä. Kyllä parisuhteensa eteenkin pitäisi tehdä työtä. Tuosta voi mennä muutama vuosi ja sattaakin huomata, että miehellä ollut koko ajan eromietteet ja siinä samalla masennuttanut vanhan kumppanin. Parisuhteessa ei kuulu olla tyhjään jätetty fiilis. Ei välttämättä totta, mutta mahdollista. Jotkut vaan sanovat aina parhain päin asiat vaikka ne ei ole niin parhain päin. Toisaalta jos olosuhteet on nyt sellaiset ettei muutoksia voi tai kannata tehdä, esim asumisen suhteen mies voi jarrutella siksi ap:n unelmia. En tuollaista latistaja jaksaisi. Eikö mies jaksa tehdä yhtään mitään. Onko patterit loppu?
Jaahas.. Porvoo siellä taas......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuollainen mies riittäisi jos olisi paljon muita sosiaalisia kontakteja, lapset ympärillä jne. mutta aika ankealta kuulostaa jos kaksistaan joutuisi pitkiä aikoja olemaan.
Ettei vaan olisi käynyt niin että ap:lle riitti mies ennen lapsia, koska oli sosiaalista elämää. Lasten myötä jätti kaverinsa, nyt elämä pyörii kotona ja turhauttaa. Mutta eipä tuossa auta kuin alkaa elämään kodin ulkopuolella. Joko uudet kaverit tai uusi mies.
En oikein ymmärrä minkä taikasauvan luulet täältä saavasi? Miehesi ei muutu, mutta sinä et halua erota, koska et halua olla erossa lapsistasi? Jos lapsesi olisi sinun tilanteessasi, niin millaisen neuvon hänelle antaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa nauttia tästä vielä turvallisesta ajasta Suomessa. Ei ole itsestään selvää, että täällä on rauha kauaa maassa.
Ihan hyvä mies sulla on. Mietit tuollaisia, kun menit niin nuorena suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista miehistä on puhumattomia möllejä. Tapaile kavereita joiden kanssa voit keskustella.
Kyllä varmaan monikin haluaisi asua järven rannalla, heillä vaan ei ole siihen varaa.
Voithan itse opiskella ja hommata hyväpalkkaisen työn, jotta pääsette asumaan haluamaasi paikkaan.
Te olette kasvsneet erilleen. Ei ole kummakaan. Eihän sitä vielä 20 vuotiaana tiedä mitä elämältä haluaa. Ihmiset muuttuu ja kehittyy.
Jos harkitset eroa, kerro se selvästi miehellesi, ettei ero tule yllätyksenä. Miehesi kuitenkin sanoo rakastavansa sinua ja varmaan rakastaa omalla tavallaan. Miten pariterapia tai vastaava onnistuisi, jos itsekään et halua erota lasten takia. Mieti unelmiasi ja sitä, minkä niistä pystyisi toteuttamaan esim. tänä vuonna. Mieti myös, kuinka realistinen unelma talo järven rannalla on. Millä hinnalla sellaisen saisi sopivien yhteyksien päästä? Pystyttekö hankkimaan nykyisellä tulotasolla vai pitäisikö tulonne nousta roimasti. Onko miehesi jalat maassa oleva realisti? Unelmoida saa, mutta varsinkin, jos mietit eroa niin kannattaa pohtia, onko sinulla yksinhuoltajana mahdollisuutta toteuttaa unelmiasi yhtään sen paremmin kuin nykyisessä liitossasi.
Minäpä korjaan tuon loppukaneetin vastaamaan todellista tilannetta:
Et uskalla luovuttaa, pelkäät eroa ja alusta aloittamista jonkun toisen kanssa. Toivot sen sijaan, että miehesi muuttuisi toisenlaiseksi ihmiseksi kuin hän on. Kuvaamasi asiat eivät ole mitään jättää sukat lattialle tai ei sano riittävän usein ja kekseliäästi kuinka rakastaa, vaan perustavaa laatua olevia piirteitä. Niitä olisi todella vaikea muuttaa, vaikka toinen haluaisikin - eikä hän halua.
Minä olen alkanut seurustelemaan mieheni kanssa, kun olin 17v ja pakko sanoa, etten todellakaan ole enää se sama ihminen, kuin silloin. Meilläkään mies ei osaa keksustella, vaan alkaa puhumaan poikkeuksetta päälle ja tyrmää minun sanomiset heti kättelyssä.
Minäkin kaipaan ihmistä jonka kanssa voisi oikesti keskustella asioista ja vaihtaa mielipiteitä. Ennen luulin, että vika on minussa, mutta tätä ongelmaa ei ole kenenkään muiden kanssa. Kaikkien muiden kanssa pystyn keskustelemaan ihan normaalisti. Oma mies suuttuu oikestaan aina, jos jotakin puhutaan.
Tänään mies kyseli tiedänkö paikan/alueen/talon jonne hänen joku ystävänsä on muuttanut, jonkun naisen luokse. Sanoin, että en edes tunne ḱoko ihmistä, joten vaikea tietää minne hän olisi muuttanut tai kenen naisen luo. Sitten muistin, että tiedäpä sittenkin sen ihmisen ja sanoin miehelle, että joo, tiedän sittenkin sen miehen, että sehän on minun entisen työkaverin veli, niin mies siihen tiuskasi, että ei häntä kiinnosta, ja että hänhän sanoi, että hän haluaa vaan tietää minne tuo mies on muuttanut.
Sanonkin miehelle, että hänen kanssan ei voi keskustella, koska miestä ei todellakaan kiinnosta, mitä toinen sanoo, vaan hän ainoa tärkeä on se, mitä hän itse on sanonut. Miehen vakio lause on: mihähän sanoin, eikä häntä todellakaan kiinnosta mitä toinen sanoo/yrittää sanoa:D Toisaalta, jos vastaan vain, että en tiedä, niin mies jää vatkaamaan ja vatkaamaan aihetta ja selvästi odottaa, että sanoisin jotakin, jonka hän saa sitten heti tyrmätä tai alkaa puhumaan päälle, ilman, että edes kuuntelee mitä yritin sanoa.
Nykyään kyllä olenkin yleensä vaan hiljaa.
Täällä käsketään aina heti eroamaan jos toinen ei juttele 24/7. Ei otetan huomioon että jotkut vaan on hiljaisempia. Mä en ole koskaan puhunut tuntikausia unelmistani kenellekään. Ei vaan riitä asiaa. Olen nainen ja asun muuten järven rannalla. Mä menin ja ostin tämän paikan, mies tuli tänne jälkeenpäin eikä valittanut. Jotkut on enemmän toiminnan ihmisiä.
Mies kuulostaa hirveän raskaalta. Miten tuollaiseen puhumattomaan mölliin on voinut ihastua edes vai oliko se nuorena erilainen?