Lue keskustelun säännöt.
Muilla samanlaisista tilannetta parisuhteessaan? Olen todella rikki.
25.01.2025 |
Pakko päästä johonkin purkamaan pahaa oloani. Toivoisin asiallisia vastauksia.. Ollaan mieheni kanssa yhteen menty parikymppisinä ja ollaan nyt reilu kolmekymppisiä. Meidän parisuhteessa on alkanut viime vuosien ajan olemaan vain enemmän ongelmia ja yhteen törmäyksiä. Suurin ongelma taitaa olla, että minä olen näiden vuosien aikana muuttunut, sekä toiveeni, haluni ja unelmani elämälle yms asioille. Koen, ettei sitä oikein kymmenen vuotta sitten osannut haaveilla. Sitä eli ja teki, mikä siinä kohtaa tuntui hyvältä. Mieheni taas sen myötä kokee minut liian vaikeana ja olen kuulemma ainut tällainen nainen, ei kavereidenkaan naiset ole niin vaativia ka vaikeita kun minä. Mieheni mielestä unelmani ja toiveeni parisuhteelle ovat typeriä eikä niistä hänen mukaansa toisenkaan haaveile.
Olen havahtunut, että kaipaisin kumppania, jonka kanssa voi keskustella. Tuntuisi niin hyvältä, kun olisi toinen jonka kanssa voisi käydä lenkillä ja keskustella! Mun mies ei osaa luontevasti keskustella mistään. Vetoaa siihen, ettei ne muutkaan miehet ja sellaisia miehet on. Ajan viettäminen hänen kanssaan on jotenkin ilotonta. Ehkä joskus nauretaan hieman jollekin, mutta ei koskaan ollut asiaa, mille oltaisiin naurettu tai mistä keskusteltu vaikka kunnolla yhdessä. :(
Toinen mikä hiertää on se, että miehellä ei ole mitään unelmia eikä tavoitteita elämälle. Onhan sitä varmasti elämä leppoisempaa kun mitään ei koskaan halua muttaItse koen, että olen liian nuori vielä jämähtämään joka elämän osa alueilla tähän. Minua unelmat ovat motivoineet esim. opiskelmaan, että saisi parempi tuloksen ammatin jne. Suurin unelmani on ollut asua järjen rannalla. Mieheni mielestä se on pröystäilyä ja ei ketkään muutkaan sellaisesta haaveile tai asu. Unelmani on typerä / järjetön. Pitäis vaan olla tyytyväinen, kun on katto pään päällä.
ainut mikä miestäni kiinnostaa, on oma harrastuksensa. Jotenkin mieheni ajatusmaailma on sellainen, että mitään ei saisi haluta tai elämässä ei tarvitse olla nautintoa tuottavia asioita. Mieheni aina sanoo, että hän on vähään tyytyväinen, ei tarvitse tai kaipaa mitään. Eli toisin sanoen hänellä ei ole toiveita tai kiinnostusta tehdä yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle. Ehkä olen sitten typerä, kun itsestä ne tuntuvat tärkeälle. Tottakai minäkin tiedän, että aina unelmat ei toteudu tai asiat menee eri tavalla. Mutta aina riipaisee, kun kuuntelee niitä pariskuntia ketkä kertoo yhdessä unelmoivansa ja koittavansa edes toteuttaa niitä. Välillä mies on sanonut, että hänestäkin joku asia olisi kivaja voitasiin miettiä sitä. Sitten kun olen sen ottanut puheeksi peruukin taas
olen alkanut katkeroitua ja koen jatkuvasti pahaa ja tukahtunutta oloa hänen kanssaan. Vaikka minulle riittää perus arki, se on ilotonta ja hiljaista aina hänen kanssaan. Myös useita pieniä tai isompia lupauksia, mitkä ei pidetä. Tuntuu, että me ei kohdata henkisellä tasolla. Mieheni rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa. Itse olen keskusteleva ja pohdiskeleva, innostuva ja teen asiat loppuun enkä jätä roikkumaan. Seksi on hyvää, mutta haluan sitä ehkä max kahdesta kuussa. Ehkä meillä menisi paremmin, jos itsekin lakkaisi vaan unelmoimasta ja olisi samanlainen, kuin vuosia sitten. Mies kyllä sanoo melkein päivittäin että rakastaa, mutta muuhun keskusteluun ei kykene. Jos otan asioita puheeksi, haukun häntä eikä mikään kelpaa.
ja loppuun se klassinen, lasten vuoksi en tahtoisi luovuttaa, mutta en kyllä tiedä miten tämän saisi toimimaan, jotta molemmat voisi hyvin.
Kommentit (57)
Ei tosta tuu mitään. Lähde kun olet vielä nuori ja tee haaveistasi totta. Etsi uusi mies eikä mitään ankeuttajaa. Miehesi kuulostaa maalaiselta, oletteko maalaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäs silmät kiinni ja pohdi rauhassa kolme tärkeintä arvoa elämässäsi. Ovatko ne samoja kuin miehelläsi? Aivan.
Voit yhtä hyvin lopettaa toivomasta muutosta, joka ei tuu tapahtumaan, pakata kamat ja muuttaa lapsinesi sinne haaveilemasi järJen rannalle.
Mun mieheni oli urheilullinen ja kova tekemään töitä muttei yhtään kunnianhimoinen eikä tavoitteellinen.
Minä laskin meidän rahamme ja tein aloitteen muutosta 2 lapsen kanssa kaksiosta kolmioon ja edelleen rivariin. Mies olidi voinut kökkiä kaksiossskin koko elämänsä.
Kun lähdin opiskelemaan 30+v:nä 3 lapsen äitinä mies koki sen uhaksi eikä tukenut mitenkään. Hoidin siis kodin ja lapset ja luin vasta kun kaikki olivat nukkumassa - mies ei vahtinut heitä kuin 5 min.
En tuntenut oloani rakastetuksi enkä arvostetuksi ja erosimme kun olin 34v. Myöhemmin selvisi että hän oli pettänyt ja sittemmin avioitui tämän naisen kanssa. Ihan paras päätös!
Nykyinen (jo 40v ajan) mieheni on täysin exän vastakohta - kannustava, arvostava ja ylpeä kaikesta mitä teen
Kiitos paljon teille asiallisista vastauksista, jotka kuulostaa hyvin tutulle.. lasten synnyttyä olin ensin kotona yhteisestä päätöksestä (kuunnellen valitusta kun toinen maksaa kaiken, koska kodinhoidontuki), olen suhteemme ajan varannut aina esim. pyykinpesusta, ruuan laitosta, meta työstä, lasten kaverisuhteista yms. Ollut töissä, korkeasti kouluttautunut ja tämä unelmani innostaa kouluttautumaan vielä lisää ja tekemään töitä sen eteen. Mutta mieheni mielestä olen suuripiirteinen ja nyt muka niin viisas kouluttautumisen takia. Lisäksi olisi pitänyt alusta asti tietää, että mitä asioita haluan.
ja joku kysyi niin kyllä asutaan pienessä kaupungissa ja mies asunut maalla lapsuutensa jos sillä väliä. Minua ei siis haittaa se, jos mies ei itse halua kouluttautua enemmän tai haluaa tehdä samaa työtä koko elämänsä. Mutta olen sanonut, että tuen häntä jos joskus häntä sellainen kiinnostaa. Mutta häiritsee nämä tällaiset, että unelma luonnon lähellä asumisesta ja omasta kodista siellä on huuhaata ja mulle ei mikään riitä. Kun sanon, että olisi niin ihanaa mennä aamukahvin kanssa laiturille, pulahtaa ja jäädä lukemaan lähteä, tai katsella uimisesta nauttivien lasten iloa, avantouida, lähteä hiihtämään omasta pihasta niin se on vain typerää. Pitäis riittää katto pään päällä ja voihan autolla ajaa lähellä olevalle uimarannalle. En osaa selittää teille, mutta hänen vastauksista tulee kuva, ettei meidän aikusiten tarvitse nauttia elämästä vaan pääasia, että lapset pääsee kesällä uimarannalle jne. Sellainen vaatimaton asenne kaikkeen..Tai kun sanoo, että kommunikaation puute vaivaa ja ahdistaa minua, niin ei muidenkaan vaimot valita kokoajan. Olenko mä sitten vaativa ja jotenkin lapsellinen?
Ap
En lue, liian pitkä aloitus. Ei tänne romaania tarvitse kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on erilainen näkökulma maailmaan kuin nuorempana ja erilaisia unelmia eikä mies voi niitä hyväksyä niin ei tuossa ole vaihtoehtoa. Sinun kannattaa lähteä toteuttamaan niitä omia unelmia jonkun toisen kanssa. Muuten katkeroidut. Ei ole harvinaista, että ihminen muuttuu, jos on ollut nuoresta asti yhdessä eikä siinä ole mitään väärää. Sitten vain pitää toimia sen mukaan.
No, mutta kyllähän sun täytyy päästä asumaan sinne järjen rannalle, edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin, että ei se välttämättä maalaisuudesta johdu. Kyllä tuommoisia ihmisiä kasvaa kaupungeissakin. Sellaisia, jotka ovat vähään tyytyväisiä eivätkä kaipaa suuremmin keskustelujakaan.
Joskus, kun on rauhallinen tilanne, sanot miehellesi, ett haluat keskustella. Kerrot omista unelmistasi ja kysyt hänen unelmistaan.
Toista pari kertaa, jos mies on ensimmäisellä kerralla vastahakoinen, ei kuuntele eikä halua puhua. Jos toisella ja kolmannellakin kerralla tapahtuu sama, voit ilmoittaa haluavasi erota.
Eroamiseen liittyy monia käytännön asioita, joita kannattaa alkaa miettiä jo ennen eroamista. Etenkin lasten kannalta, ettei lapsista tule mitään heittopusseja, mutta silti säilyy yhtä läheiset välit molempiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.
Huh, mitä te oikein teitte nuorina ennen lapsia? Minulla ja miehelläni keskustelut saattoi kestää tuntikausia jo seurusteluvaiheessa. Toki mies lukee paljon, on kiinnostunut tieteestä, taiteesta, yhteiskunnasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää sinua haaveilemasta ja tavoittelemasta unelmiasi vai onko niin, että tarvitset miehen ensisijaisesti maksajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Joskus, kun on rauhallinen tilanne, sanot miehellesi, ett haluat keskustella. Kerrot omista unelmistasi ja kysyt hänen unelmistaan.
Toista pari kertaa, jos mies on ensimmäisellä kerralla vastahakoinen, ei kuuntele eikä halua puhua. Jos toisella ja kolmannellakin kerralla tapahtuu sama, voit ilmoittaa haluavasi erota.
Eroamiseen liittyy monia käytännön asioita, joita kannattaa alkaa miettiä jo ennen eroamista. Etenkin lasten kannalta, ettei lapsista tule mitään heittopusseja, mutta silti säilyy yhtä läheiset välit molempiin vanhempiin.
Olemme siis näistä keskustelleet minun aloitteestani. Mieheni kyllä näidtä kykenee keskustelemaan (vai sanoisinko vastaamaan) ja siis hänen vastaus on vain ettei hänellä ole unelmia eikä tarvitse mitään.
tuolla keskustelemattomuudessa tarkoitin, että jos vaikka mentäisiin lenkille, ajetaan autolla, mentäisiin syömään me ollaan hiljaa. Illalla lasten mentyä nukkumaan ollaan hiljaa. Mies on kyllä sanonut itsekin, ettei osaa keskustella. Mutta sen sijaan että miettisi mistä se johtuu ja voisko asialle jotain tehdä, niin se johtuu siitä että hän on suomalainen mies, kun ei ne muutkaan.
minä en kuulemma ymmärrä perus elämästä mitään vaan olen kaiken turhan haihattelija :) ap
eroamiseen vaikuttaa myös, että en halua olla lapsista erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaltahan tuo kuulostaa, iloton elämä. Tai toki voisit itseksesi tehdä asioita, joista saat iloa, mutta jos kaipaat sitä nimenomaan kumppanin kanssa... Eihän tuo mies kuulosta yhtään siltä, mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.
ymmärrän sun pointin. Tiedän kyllä, että ainakin osa unelmistaan on sellaisia, ettei muut niiden toteuttamista voi estää. Mutta jotenkin itse koen talo yms isommat asiat sellaisena, että ne tulee olla yhteisestä päätöksestä tulleita. Ja perhe vaikuttaa kyllä omalla kohdallani eroamiseen, en halua olla lapsistani erossa :( Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.
ymmärrän sun pointin. Tiedän kyllä, että ainakin osa unelmistaan on se
Eli olet ihan itse esteenä unelmiesi toteuttamiselle ja yrität selittää itsellesi, että kyllä minä, mutta kun ei mies.
Sinä olet tyytymätön itseesi ja elämääsi, mutta koska sitä on ikävä itselleen tunnustaa, niin syytät miestä keskustelemattomuudesta ja suunnittelemattomuudesta ja etenkin siitä, että hän on tyytyväinen, sinä et. Silti et halua tehdä mitään sen eteen, että elämäsi muuttuisi, koska sinusta pitää sopia asioista yhdessä. Kuitenkaan et tee mitään konkreettista muutoksen eteen, et etsi sopivaa taloa ja esittele sitä miehelle jne.
Lopeta miehen syyttäminen ja syytä itseäsi laiskuudesta: vain sinä voit muuttaa elämäsi, muiden ei sitä tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.
ymmärrän sun pointin.
"Eli olet ihan itse esteenä unelmiesi toteuttamiselle ja yrität selittää itsellesi, että kyllä minä, mutta kun ei mies.
Sinä olet tyytymätön itseesi ja elämääsi, mutta koska sitä on ikävä itselleen tunnustaa, niin syytät miestä keskustelemattomuudesta ja suunnittelemattomuudesta ja etenkin siitä, että hän on tyytyväinen, sinä et. Silti et halua tehdä mitään sen eteen, että elämäsi muuttuisi, koska sinusta pitää sopia asioista yhdessä. Kuitenkaan et tee mitään konkreettista muutoksen eteen, et etsi sopivaa taloa ja esittele sitä miehelle jne.
Lopeta miehen syyttäminen ja syytä itseäsi laiskuudesta: vain sinä voit muuttaa elämäsi"
SInun kommenttisi on järkyttävän syyllistävä ja epäempaattinen. En ola ap, mutta ärsyttää tuollainen syyllistävä p:n jauhaminen. Tuollainen syyttely ei auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat opiskella ja muuttaa järven rannalle, mikä sinua estää? Alat opiskella ja muutat sinne järven rannalle, mies tulee perässä tai ei. Jos mies ei tule mukaan, voitte asua erikseen tai erota.
Oma mieheni on samanlainen. Tyytyy vähään, voi asua ahtaasti, ei suunnittele ja elää tavallista arkea, ei unelmia eikä tavoitteita. Arki yhdessä riittää hänelle. Minä olen silti toteuttanut omia haaveita. Olen vaihtanut työpaikkoja, olen opiskellut, olen ostanut mieleisen talon, olen matkustellut.
Kuulostaa siltä, että vakuuttelet parisuhdetta lapsilla, mutta todellisuudessa olet läheisriippuvainen tai kykenemätön ilman miestä. Kumpikaan ei ole hyvä malli lapsille. En oikeasti ymmärrä, mikä sinua estäisi toteuttamasta haaveita tai erota miehestä, jos et ole tyytyväinen elämääsi.&n
Olen samaa mieltä: ap:n tilanne ei muutu miestä syyttämällä. Ongelma on kokonaan ja vain ap:ssa.
Miehet ei muuten osaa lukea ajatuksia. Vaikka mies ei osaisi keskustella, hän yleensä osaa kuunnella.
Miehesi vaikuttaa aika epäkypsältä ja saamattomalta. Ja se, että hän väittää sinun haaveidesi olevan tyhmiä on ilkeää ja se ettei muutkaan miehet muka keskustele ja haaveile on täyttä potaskaa.
Itselläni samanlaisia ongelmia ja olen tajunnut, että joko alan toteuttaa unelmani yksin ja keskustelen muiden kanssa, koska miestäni tämä ei kiinnosta ja hyväksyn parisuhteeni tällaisena ei- tyydyttävänä tai sitten lähden. Mieheni ei muutu, eikä todennäköisesti sinunkaan.