Mitä toinen nainen tuntee kun varattu ei eroakaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typerä ja moraaliton jos perheellisen ihmisen kanssa alkaa suhteeseen. Yhdenkin tapauksen tiedän missä nainen alkoi työkaverinsa kanssa suhteeseen, vaikka miehellä oli vaimo ja kolme pientä lasta kotona. Miten voi alkaa suhteeseen, jos tietää että toisella kotona pieniä lapsiakin, jotka tulevat lopulta kärsimään tilanteesta? Tuossa tapauksessa mies lopulta jätti perheensä ja perusti parin vuoden sisällä perheen tämän uuden naisen kanssa. Vuosia myöhemmin vaihtoi taas tämän naisen lennosta uuteen ja sama rumba alusta.

Onnea vaan kakkosnaisille noihin seikkailuihinne pettäjämiesten kanssa. 

        Mietitkö sitä myös ,miten mies pystyi suhteeseen vaikka kotona vaimo ja lapset ?

Vierailija kirjoitti:

Päästäkää siis todellakin irti niistä puolisoistanne jotka ovat jo osoittaneet että tunteensa ovat muualla kuin teidän luonanne. Ei kulisseista kiinni pitäminen ole sen wörttiä, että kielletään itseltä ja toiselta vielä mahdollisuus rakastua.

Heti, kun he niin osoittavat. Sen sijaan näitä miehiä, jotka itkevät vapisten sylissäsi, miten iso virhe tuli tehtyä ja miten se varmaan johtuu isä/äitisuhteesta, vannoo sata hyvää ja näyttää, miten turhia on toisen viestit ollut, haukkuu sen toisen, kertoo sen tyhmistä tavoista, vakuuttelee, miten paljon suurempi teidän rakkautenne on, vetoaa lapsiin, vetoaa kaikkeen, mitä teillä on yhteistä, muistelee suhteenne ihanaa alkuaikaa, ostelee hyvittelylahjoja ja -matkoja, tekee tulevaisuuden suunnitelmia, soittaa äidilllenne itkien ja anteeksi pyytäen (vaikka itse sanot, että ei sotketa tähän muita) ja niin, pyrkii sänkyyn saamaan lohtua ja lohduttamaan...näihin voi joku vaimo vielä nosta

"näyttää, miten turhia on toisen viestit ollut, haukkuu sen toisen, kertoo sen tyhmistä tavoista, vakuuttelee, miten paljon suurempi teidän rakkautenne on,"

Jep ja siinäpä tulikin jo monta hyvää syytä miettiä että minä haistan hevonpaskan ja tulla entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että manipulointia yrittävä raukka koittaa tuossa pelastaa mitä kulissista on pelastettavissa.

Meneekö joku oikeasti vielä noin helppoon?

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Vaapukat olemme poimineet anoppini puutarhasta ja hillonneet itse.

Me - siis mieheni ja minä - emme hyväksy pettämistä missään muodossa. Se on sairaalloista ja ruokotonta ja me paheksumme sitä.

Alkoholia emme myöskään käytä. Emme koskaan. Emme ikinä.

Onnellinen pikku Untuvakerä

Vierailija kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Vaapukat olemme poimineet anoppini puutarhasta ja hillonneet itse.

Me - siis mieheni ja minä - emme hyväksy pettämistä missään muodossa. Se on sairaalloista ja ruokotonta ja me paheksumme sitä.

Alkoholia emme myöskään käytä. Emme koskaan. Emme ikinä.

Onnellinen pikku Untuvakerä

Untuvakerä, ihanaa kun olet palannut! Sinua on kaivattu täällä. Palstalla tarvitaan niitä, joilla on moraalista ryhtiä. 

Minä olen naimisissa oleva nainen. Olen 52v. Voin ihan rehellisesti todeta, että minulle olisi täysin yksi hailea, vaikka mies "pettäisi" minua. Tuolla pettämisellä tarkoitetaan ilmeisesti seksiä ja muuta kivaa romanttista kanssakäymistä toisen naisen kanssa. 

Meillä on yhteiset lapset, iso omakotitalo hyvällä alueella ja elämä on ihan tasapainoista. Pidän siitä, että lapset asuvat yhden katon alla ja asiat ovat normaalilla mallilla. En halua draamaa, en tarvitse superseksiä. En tarvitse miestä elättämään ketään, minulla on ihan hyvä palkka, ei nyt huippu, mutta pärjään ja olen tyytyväinen. Lapset ovat tyytyväisen oloisia, koulu menee ihan kivasti.

En halua mitään parisuhdedraamaa, isän ja äidin uusia "ystäviä", seksiseikkailuja, teinien kanssa ongelmia. En halua Tinderiä, seksitreffejä, ihania "hunkseja", sex on the beach. Tai ehkä haluan, mutta arvostan niin paljon tätä normaalia tasapainoista elämää, että valitsen mielummin sen kuin sekoilun ja seikkailut.

Jos mies haluaisi kokea, ja ehkäpä haluaakin, sen todella hänelle suon. Epäilen erittäin vahvasti, että mies haluaisi myöskään sekoittaa pakkaa niin, että todella lähtisimme eroa miettimään. 

On aikamoinen askel lähteä todella sille tielle. 20 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen ositus jo pelkästään on märkä rätti päin kasvoja. Jos mies näin haluaisi, toki sitten pärjäisin. Niin kalliiksi kuitenkin tulisi (meille molemmille), että siihen varmasti tarvittaisiin muutakin kuin yksi sivusuhde.

Jep ja siinäpä tulikin jo monta hyvää syytä miettiä että minä haistan hevonpaskan ja tulla entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että manipulointia yrittävä raukka koittaa tuossa pelastaa mitä kulissista on pelastettavissa.

Meneekö joku oikeasti vielä noin helppoon?

Tämähän se juuri on. Siellä toisella puolella menee sitten helppoon toinen, joka uskoo, että mies ei eroa, koska kotona on kynnet miehessä roikkuva epävakaa nainen, joka uhkailee tekevänsä itselleen jotain jos mies lähtee. Sen vuoksi eroa ei voi juuri nyt ottaa, ja nuoremman lapsen rippijuhlat ja sitten ylioppilaskirjoitukset nyt ainakin pitää hoitaa kunnolla.

Ja sitten on se toinen nainen, joka hokee ottavansa miehestä vain ihanan seksin ja juhlahetket ja jättää vaimolle kalsarit.

Kaikki siis pettävät ensimmäisenä itseään ja sitten toista ja jokainen luulee elävänsä omilla ehdoillaan parasta elämää.

Minä olen naimisissa oleva nainen. Olen 52v. Voin ihan rehellisesti todeta, että minulle olisi täysin yksi hailea, vaikka mies "pettäisi" minua. Tuolla pettämisellä tarkoitetaan ilmeisesti seksiä ja muuta kivaa romanttista kanssakäymistä toisen naisen kanssa. 

No yleensä tuossa tilanteessa kun seksi ja muu romanttinen kanssakäyminen alkaa, se harvoin jää siihen. Tunteita ilmaantuu niin miehelle kuin toiselle naiselle ja ositus alkaa tuntumaan ihan ok vaihtoehdolta. 

Uskon, että aika moni kokee kuten sinä ja se on todella hyvä juttu, eli että oma seksuaalinen nautinto ja jännityksen kaipuu ei missään nimessä ole suurempi kuin lasten hyvinvointi ja ihan ok perhe-elämä. Miehistäkin iso osa. Itsekin olen turvallisuushakuinen, enkä olisi ihan helpolla heiluttamassa kotielämääni, vaikka olen lapseton, eli puhutaan vain parisuhteesta ja arkielämästä.

Mutta kyllä samalla tiedostan, että jos tähän jommalle kummalle nyt kävelisi se täysjäristys, joka kääntää koko elämän päälaelleen ihanuudellaan ja muuta ei pysty ajattelemaankaan jne. niin monet itkut ja pitkät yöt varmaan keskusteltaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa oleva nainen. Olen 52v. Voin ihan rehellisesti todeta, että minulle olisi täysin yksi hailea, vaikka mies "pettäisi" minua. Tuolla pettämisellä tarkoitetaan ilmeisesti seksiä ja muuta kivaa romanttista kanssakäymistä toisen naisen kanssa. 

Meillä on yhteiset lapset, iso omakotitalo hyvällä alueella ja elämä on ihan tasapainoista. Pidän siitä, että lapset asuvat yhden katon alla ja asiat ovat normaalilla mallilla. En halua draamaa, en tarvitse superseksiä. En tarvitse miestä elättämään ketään, minulla on ihan hyvä palkka, ei nyt huippu, mutta pärjään ja olen tyytyväinen. Lapset ovat tyytyväisen oloisia, koulu menee ihan kivasti.

En halua mitään parisuhdedraamaa, isän ja äidin uusia "ystäviä", seksiseikkailuja, teinien kanssa ongelmia. En halua Tinderiä, seksitreffejä, ihania "hunkseja", sex on the beach. Tai ehkä haluan, mutta arvostan niin paljon tätä normaalia tasapainoista elämää, että vali

Tuo olisi voinut olla minun kynästäni reilu 10 vuotta sitten. Asiasta jopa avoimesti puhuttiin miehen kanssa: jos emme saa suhdetta kuntoon ja pois sieltä 'kaverialueelta', niin ennemmin tai myöhemmin jompikumpi tapaa toisen ja homma on sitten sitä myöten selvä. Sovittiin, että panostetaan suhteeseen 'sit kun' (menemättä tunnistamissyistä yksityiskohtiin). No, sitkun oli liian myöhäistä, ihastuin toiseen, eikä mulla ollut riittävästi motivaatiota pysyä kaukana siitä liekistä. Siksi juuri kun vasta reilu kolmikymppisen naisen rinnassa oli iso pakahduttavan täysi tila joka sykki lapselle, mutta pieni ontto tila samalla siinä vieressä jossa eli yksinäisyys. Meidän parisuhteemme oli myös pitkä, eron aikaan 18 vuotta vanha.

Olen itse varakkaasta perheestä, jossa ei isän elämänarvojen vuoksi koskaan hankittu mitään hienoa. Mies taas vähävaraisesta perheestä, jossa ei koskaan ollut varaa hankkia juuri sitä parasta, aina piti tyytyä vähän huonompaan malliin. Minulle talolla ja osituksen tuloksella ei ollut mitään merkitystä. Joustin erossa mielelläni mieheni hyväksi, koska hänelle materia oli tärkeämpää. Sen sijaan huomasin kauan ikävän räikeän kontrastin jota lapseni todisti; parisuhde elämä läheisten isovanhempien tykönä vs kotonaan. Sisaruksia hänelle ei suotu, joten halusin että hän isovanhempien kodin lisäksi saisi nähdä perhe-elämän lämpöä myös vanhempiensa kodissa. Ja nyt hän näkee. Aika näyttää kumpi jäi päällimmäiseksi, vanhempien eroon liittyvä pettymys vai vaikka nykyisen puolisoni vaikutus hienona miehen mallina ja parisuhteemme (tai exän uuden parisuhteen) malli.

Sanon vielä ettei minuakaan vienyt sex on the beach, tinder tai edes hunk. Vaan viisas, kiltti mies jonka kanssa ystävystyin yhteisen keskustelunaiheen kautta työelämässä ja joka saa minut paitsi nauramaan ja nauttimaan pienistä iloista, myös toi minut takaisin lähemmäksi itseäni, sitä ihmistä joka olin ennen aikuiselämän itselle asetettuja paineita.

Kun sain valmiiksi Tori-löydöillä sisustetun vuokrakaksioni tunsin sellaista rauhaa mitä siinä komeassa hirsitalossa en ollut kertaakaan löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jep ja siinäpä tulikin jo monta hyvää syytä miettiä että minä haistan hevonpaskan ja tulla entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että manipulointia yrittävä raukka koittaa tuossa pelastaa mitä kulissista on pelastettavissa.

Meneekö joku oikeasti vielä noin helppoon?

Tämähän se juuri on. Siellä toisella puolella menee sitten helppoon toinen, joka uskoo, että mies ei eroa, koska kotona on kynnet miehessä roikkuva epävakaa nainen, joka uhkailee tekevänsä itselleen jotain jos mies lähtee. Sen vuoksi eroa ei voi juuri nyt ottaa, ja nuoremman lapsen rippijuhlat ja sitten ylioppilaskirjoitukset nyt ainakin pitää hoitaa kunnolla.

Ja sitten on se toinen nainen, joka hokee ottavansa miehestä vain ihanan seksin ja juhlahetket ja jättää vaimolle kalsarit.

Kaikki siis pettävät ensimmäisenä itseään ja sitten toista ja jokainen luulee elävänsä omilla ehdoillaan parasta elämää.

Erona on vain se, että "vaimo" tuntee miehensä. Vai tunteeko?

Omasta kokemuksesta voin sitäpaitsi sanoa, että mä näin sen naisystävän epätoivoisuuden ja itsetuhoisuuden ihan omin silmin. Ensin koska mies mulle sen näytti muutaman sähköpostin ja viestinvaihdon muodossa, koska en tosiaan uskonut tuohon maailman vanhimpaan tekosyyhyn. Ja lopulta eron aikaan ihan suorina yhteydenottoina tält naiselta mun suuntaan.

Oli aika kipeetä toimia jonain parisuhdeterapeuttina ensin miehelle, että hän olis oivaltanut et hänel on tosiaan oikeus erota ja ettei häntä ole tuotu tälle pallolle vastataamaan neiti R***än onnellisuudesta. Ja sitten tälle naiselle, vedoten että menisivät keskustelemaan pariterapiaan ongelmistaan kun ei keskustelu heiltä onnistunut ilman ulkopuolista ohjausta..

Oli aika kipeetä toimia jonain parisuhdeterapeuttina ensin miehelle, että hän olis oivaltanut et hänel on tosiaan oikeus erota ja ettei häntä ole tuotu tälle pallolle vastataamaan neiti R***än onnellisuudesta. Ja sitten tälle naiselle, vedoten että menisivät keskustelemaan pariterapiaan ongelmistaan kun ei keskustelu heiltä onnistunut ilman ulkopuolista ohjausta..

Niin tosiaan tälläinen on ihan rajatonta toimintaa. Itse olisin sanonut, että minuun voi ottaa yhteyttä, jos ja kun ovat saaneet asiansa siihen malliin, että minun ei tarvitse sählätä heidän välissään kykyjeni ylittävässä roolissa.

"Tämän naisen" mielenterveyttä tuskin paransi se, että sinä olet kuviossa ja taas miehen itsekkyyttä se vastaavasti lisäsi, kun saattoi tulla sinun hoiviisi ongelmiaan itkemään. Kummallekaan et siis palvelusta tehnyt ja vielä vähemmän itsellesi.

Lisäksi teidän suhteen dynamiikka lähti heti alkumetreiltä epäterveeksi.

Ensin koska mies mulle sen näytti muutaman sähköpostin ja viestinvaihdon muodossa, koska en tosiaan uskonut tuohon maailman vanhimpaan tekosyyhyn. Ja lopulta eron aikaan ihan suorina yhteydenottoina tält naiselta mun suuntaan.

Tää on muuten paskinta evö. Miksi niitä omia sotkujaan, oli ne sitten vaimon tai kakkosen puolelta, osaa itse setviä vaan alkaa tähän raukkamaiseen viestien näyttelyyn?

Itselläni ex mies trikkeröityi yllättäen, kun monta vuotta eron jälkeen tapasin uuden mieheni. Tuli aika yllätyksenä, kun käsittääkseni oltiin ihan eroon sopeuduttu ja saatiin kaikki asiat sovittu, yhdessä sovittiin erostakin ylipäätään. En tiedä, kai oli jotain takaisin yhteenmenoa kuitenkin ajatellut tyyliin elellään vähän aikaan sinkkuina siitä nauttien ja sitten palataan takaisin vanhaan turvalliseen. Alkoi pommittaa viesteillä, haukkua uutta, penkoi tämän somea, itki yksinäisyyttä ja mitä lie.

Eipä tullut mieleen uudelle näitä viestejä näytellä tai hänen  kanssa exän mielenterveyttä puida. Minun menneisyys, minun ongelma. Sanoin tietysti, että nyt näyttää, että erossa onkin vielä käsittelemättömiä asioita, mutta ne ei vaikuta meidän suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Oli aika kipeetä toimia jonain parisuhdeterapeuttina ensin miehelle, että hän olis oivaltanut et hänel on tosiaan oikeus erota ja ettei häntä ole tuotu tälle pallolle vastataamaan neiti R***än onnellisuudesta. Ja sitten tälle naiselle, vedoten että menisivät keskustelemaan pariterapiaan ongelmistaan kun ei keskustelu heiltä onnistunut ilman ulkopuolista ohjausta..

Niin tosiaan tälläinen on ihan rajatonta toimintaa. Itse olisin sanonut, että minuun voi ottaa yhteyttä, jos ja kun ovat saaneet asiansa siihen malliin, että minun ei tarvitse sählätä heidän välissään kykyjeni ylittävässä roolissa.

"Tämän naisen" mielenterveyttä tuskin paransi se, että sinä olet kuviossa ja taas miehen itsekkyyttä se vastaavasti lisäsi, kun saattoi tulla sinun hoiviisi ongelmiaan itkemään. Kummallekaan et siis palvelusta tehnyt ja vielä vähemmän itsellesi.

Lisäksi teidän suhteen dynamiikka lähti heti alkumetreiltä epäterveek

Kiitti kun pidät huolta meidän suhteen dynamiikasta, silkkaa ystävällisyyttäsi varmasti :)

Mä nyt en välttämättä pidä sellasta toimintaa sähläämisenä jossa vastaan viesteihin et hankkikaa  ammattiapua jos ette pysty näitä juttuja puhumaan keskenänne ja sit nakkaan numeron estoon. Miestä puolestaan halusin auttaa koska hän oli aivan hukassa elämässään, tyypillinen narsistin uhri jos pitäis arvioida lukemieni tunnusmerkkien pohjalta. Vai että vahvisti se miehen itsekkyyttä, mä kun tykkäisin sanoa, että sitä oli vähän syytäkin vahvistaa, Hän itse luonnehti näin et hän ei voi erota, hän tuntee ettei hänellä ole oikeutta erota kaiken sen jälkeen mitä tuolle naiselle on joskus 30 vuotta ennen kuin edes tapasivat käynyt.. Olin eka ihminen kelle mies näistä koskaan kertoi, hänetkin ohjasin puhumaan ammattilaiselle.

Mut naisen toimintaa puolestaan pidän mäkin rajattomana. Hän oli sotkenut heidän suhdekuviohinsa vuosien varrella kaikki ex-miehestään siskoonsa ja kumppaninsa työkaveriin ja työnantajaan. Lähestymistyyli oli munkin kohdalla ihan samanlainen kun aiempienkin puolesta puhujiksi rekrytoitujen kohdalla (tiedän koska miehen työkaveri on kertonut millä kärjellä yhteydenpito häneen lähti): ensin nainen kertoo omasta mielestään surkeasta elämäntarinastaan ja kuinka haavottuva hänestä on sen vuoksi tullut, sitten seuraavaksi alkaa vaatimukset mitä hänen puolesta pitäisi tehdä. Mies oli saanutkin heidän suhteen aikana ottaa vastaan mm naisen siskolta viestejä jonka mukaan miehen pitää sitä ja tätä, mm muuttaa yhteen naisen kanssa, koska nainen on niin haavoittuva. 

Hän itse luonnehti näin et hän ei voi erota, hän tuntee ettei hänellä ole oikeutta erota kaiken sen jälkeen mitä tuolle naiselle on joskus 30 vuotta ennen kuin edes tapasivat käynyt.. Olin eka ihminen kelle mies näistä koskaan kertoi, hänetkin ohjasin puhumaan ammattilaiselle.

En huolehdi hyvällä enkä pahalla, kunhan totean. Näissä aina värähtää mun schaiba-mittari. Jos oikeasti kokee, että ei ole oikeutta erota, niin varmaan sitten kokee, että ei ole oikeutta alkaa uuden kanssa suhteilemaan. Mistäs rohkeus siihen sitten räpsähtää, ai niin taivaista, koska mä olen niin poikkeuksellinen ja ihmeellinen yksilö. Ja eka ihan varmast tietty. Tai sitten en.

Jos suhde alkaa sillä, että siinä toinen toimii ohjaajana ja terapeuttina, uskallan väittää, että hyvin helposti se semmoisena myös jatkuu. Vai onko mies nyt täysin muuttunut mies, jämäkästi tuo esiin omia tarpeitaan ja seisoo niiden takana, vaikka se tarkoittaisi konfliktia?

Myönnän, että koen skeptisyyttä aina, kun ihmiset kuvailevat omaa olotilaansa siten, että heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia näin. Olkoon se sitten heidän omaa elämäänsä (lapsuuteni muovasi minusta tällaisen) tai toisten (hän on niin sekaisin, että minun on pakko olla hänen tukenaan). Kun ihmislapsi niin ääriharvoin tekee mitään, mikä ei millään tavalla häntä palvele. Usein näissä tapauksissa, joita kuvailet, käy sitten niin, että vaihdetaan vain siihen, mikä palvelee paremmin. Ei välttämättä siihen, mikä olisi terveempää.

Näin vierestä, me täällä tiedetään vain se, mitä kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensin koska mies mulle sen näytti muutaman sähköpostin ja viestinvaihdon muodossa, koska en tosiaan uskonut tuohon maailman vanhimpaan tekosyyhyn. Ja lopulta eron aikaan ihan suorina yhteydenottoina tält naiselta mun suuntaan.

Tää on muuten paskinta evö. Miksi niitä omia sotkujaan, oli ne sitten vaimon tai kakkosen puolelta, osaa itse setviä vaan alkaa tähän raukkamaiseen viestien näyttelyyn?

Itselläni ex mies trikkeröityi yllättäen, kun monta vuotta eron jälkeen tapasin uuden mieheni. Tuli aika yllätyksenä, kun käsittääkseni oltiin ihan eroon sopeuduttu ja saatiin kaikki asiat sovittu, yhdessä sovittiin erostakin ylipäätään. En tiedä, kai oli jotain takaisin yhteenmenoa kuitenkin ajatellut tyyliin elellään vähän aikaan sinkkuina siitä nauttien ja sitten palataan takaisin vanhaan turvalliseen. Alkoi pommittaa viesteillä, haukkua uutta, penkoi tämän somea, itki yksinäisyyttä ja mitä lie.

Eipä tullut mieleen uudelle

Minä pitäisin peräti kummallisena jos et jakaisi asiaa elämänkumppanisi kanssa. Jos siis viesteissä olisi jotain perinjuurin järkyttävää joka saisi sinut tolaltaan. Etenkin jos se elämänkumppani sanoisi, että valehtelet manipuloidaksesi häntä ja olet oikeasti tolaltasi jostain muusta syystä x tai y, niin saattaisihan sinussakin herätä halu osoittaa kumppanillesi ettei tämä pidä paikkaansa. Tiedäthän että vastaanottamasi, sulle tarkoitettu viesti, on sinun jakaa ihan kenen kanssa haluat, ellei se koske jotain laissa erikseen salassapidettäväksi määriteltyä tietoa?

Toiseksi jos mun kumppanini tietäisi että joku joka ei vaikuta kovin stabiililta ja mustamaalaa mua ja penkoo mun somea, niin soisin että hän tämän mulle kertoisi. Sehän voi olla ihan turvallisuusriskikin ja jos musta alkaa kulkea juoruja ympäriinsä niin ihan mieluusti siitä tietäisin. Olisi järkyttävä a) epäluottamuksen b) piittaamattomuuden osoitus jos ei kertoisi!

BTW, kun exästäsikin tuli ilmi tällainen yllättävä piirre.. oletko tullut ajatelleeksi että jospa ex tietääkin jotain uudesta kumppanistasi joka sai hänet kiivastumaan?

Vierailija kirjoitti:

Hän itse luonnehti näin et hän ei voi erota, hän tuntee ettei hänellä ole oikeutta erota kaiken sen jälkeen mitä tuolle naiselle on joskus 30 vuotta ennen kuin edes tapasivat käynyt.. Olin eka ihminen kelle mies näistä koskaan kertoi, hänetkin ohjasin puhumaan ammattilaiselle.

En huolehdi hyvällä enkä pahalla, kunhan totean. Näissä aina värähtää mun schaiba-mittari. Jos oikeasti kokee, että ei ole oikeutta erota, niin varmaan sitten kokee, että ei ole oikeutta alkaa uuden kanssa suhteilemaan. Mistäs rohkeus siihen sitten räpsähtää, ai niin taivaista, koska mä olen niin poikkeuksellinen ja ihmeellinen yksilö. Ja eka ihan varmast tietty. Tai sitten en.

Jos suhde alkaa sillä, että siinä toinen toimii ohjaajana ja terapeuttina, uskallan väittää, että hyvin helposti se semmoisena myös jatkuu. Vai onko mies nyt täysin muuttunut mies, jämäkästi tuo esiin omia tarpeitaan ja seisoo niiden takana, vaikka se tarko

Mistäs sinä päättelet, että hän 'suhteili' uuden kanssa?

Ei tullut mieleesi että henkilöllä on saattanut olla aiempiakin suhteita joissa on voinut osata 'jämäkästi tuoda esiin omia tarpeitaan ja seisoa niiden takana'? Sä olet varmaan juuri niitä jotka ensimmäisenä sanoisi ystävälle joka ottaa x:nnessä vakavassa suhteessaan turpaansa, ettet halua kuulla heidän yksityisasioistaan ja että hänen pitää viimeinkin oppia 'seisomaan jämäkästi omien tarpeidensa takana'. Mä puolestaan voin ihan yhden läheisen ystävänkin kokemuksen pohjalta sanoa, et ihminen joka on elänyt jo pari ihan tavallisen hyvää, sittemmin päättynyttä, parisuhdetta, voi kolmannessa päätyä ottomaan turpaansa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eikä tarvitse edes olla mikään konflikteja välttelevä kynnysmatto, koska esim tätä ystävääni luonnehtisin viimeiseksi sellaiseksi. On persoonaltaan enemmänkin sellainen 'otan asian heti pöydälle kun joku käy häiritsemään' tyyppinen jyyrä, urallaan hyvin menestynyt, ulospäin suuntautunut nainen. Hältä vaan puuttui keinot vastata nyt jo entisen miehensä tapaan saada tahtonsa läpi - uupumus ei saanut lähtemään, eikä uhkaava käytöskään, mutta lapsen edessä turpiin otto sitten sai.

Suhteissa kun on kaksi ihmistä ja saattaa tulla yllätykseksi että joskus se jätetyksi tullutkin voi olla  kertakaikkiaan todella taitavasti manipuloiva, alistava, persoona (en mielellään käytä sanaa narsisti) eikä aina se tarinoiden herttainen ihana kodinhenki/hengetär, joka tulee itsekkään kumppanin loukkaamaksi. Ihmettelen mistä sellainen realiteeteille vieras kuvitelma edes syntyisi että vain ne todella hyvät ja mukavat puolisot saa kenkää kun se tuntuu olevan suosittu stereotypia..?

Vierailija kirjoitti:

Hän itse luonnehti näin et hän ei voi erota, hän tuntee ettei hänellä ole oikeutta erota kaiken sen jälkeen mitä tuolle naiselle on joskus 30 vuotta ennen kuin edes tapasivat käynyt.. Olin eka ihminen kelle mies näistä koskaan kertoi, hänetkin ohjasin puhumaan ammattilaiselle.

En huolehdi hyvällä enkä pahalla, kunhan totean. Näissä aina värähtää mun schaiba-mittari. Jos oikeasti kokee, että ei ole oikeutta erota, niin varmaan sitten kokee, että ei ole oikeutta alkaa uuden kanssa suhteilemaan. Mistäs rohkeus siihen sitten räpsähtää, ai niin taivaista, koska mä olen niin poikkeuksellinen ja ihmeellinen yksilö. Ja eka ihan varmast tietty. Tai sitten en.

Jos suhde alkaa sillä, että siinä toinen toimii ohjaajana ja terapeuttina, uskallan väittää, että hyvin helposti se semmoisena myös jatkuu. Vai onko mies nyt täysin muuttunut mies, jämäkästi tuo esiin omia tarpeitaan ja seisoo niiden takana, vaikka se tarko

entä jos siinä vanhassa on palvellut juur se että on pakko olla toisen tukena? Kunnes ei enää palvellutkaan kun yksilöllä on monasti omiakin tarpeita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän itse luonnehti näin et hän ei voi erota, hän tuntee ettei hänellä ole oikeutta erota kaiken sen jälkeen mitä tuolle naiselle on joskus 30 vuotta ennen kuin edes tapasivat käynyt.. Olin eka ihminen kelle mies näistä koskaan kertoi, hänetkin ohjasin puhumaan ammattilaiselle.

En huolehdi hyvällä enkä pahalla, kunhan totean. Näissä aina värähtää mun schaiba-mittari. Jos oikeasti kokee, että ei ole oikeutta erota, niin varmaan sitten kokee, että ei ole oikeutta alkaa uuden kanssa suhteilemaan. Mistäs rohkeus siihen sitten räpsähtää, ai niin taivaista, koska mä olen niin poikkeuksellinen ja ihmeellinen yksilö. Ja eka ihan varmast tietty. Tai sitten en.

Jos suhde alkaa sillä, että siinä toinen toimii ohjaajana ja terapeuttina, uskallan väittää, että hyvin helposti se semmoisena myös jatkuu. Vai onko mies nyt täysin muuttunut mies, jämäkästi tuo esiin omia

Here here, tätä minäkin oon monesti ihmetellyt. Millä perusteella just jätetyt tai petetyt on aina oletusarvosesti jotain enkeleitä ja eroon haluava kumppani puhuu schaibaa..? Toihan on kaiken loogisen ajattelun vastaista ku hetken mietitte.

"

 jätetyksi tullutkin voi olla  kertakaikkiaan todella taitavasti manipuloiva, alistava, persoona (en mielellään käytä sanaa narsisti) eikä aina se tarinoiden herttainen ihana kodinhenki/hengetär, joka tulee itsekkään kumppanin loukkaamaksi "

Vierailija kirjoitti:

Ensin koska mies mulle sen näytti muutaman sähköpostin ja viestinvaihdon muodossa, koska en tosiaan uskonut tuohon maailman vanhimpaan tekosyyhyn. Ja lopulta eron aikaan ihan suorina yhteydenottoina tält naiselta mun suuntaan.

Tää on muuten paskinta evö. Miksi niitä omia sotkujaan, oli ne sitten vaimon tai kakkosen puolelta, osaa itse setviä vaan alkaa tähän raukkamaiseen viestien näyttelyyn?

Itselläni ex mies trikkeröityi yllättäen, kun monta vuotta eron jälkeen tapasin uuden mieheni. Tuli aika yllätyksenä, kun käsittääkseni oltiin ihan eroon sopeuduttu ja saatiin kaikki asiat sovittu, yhdessä sovittiin erostakin ylipäätään. En tiedä, kai oli jotain takaisin yhteenmenoa kuitenkin ajatellut tyyliin elellään vähän aikaan sinkkuina siitä nauttien ja sitten palataan takaisin vanhaan turvalliseen. Alkoi pommittaa viesteillä, haukkua uutta, penkoi tämän somea, itki yksinäisyyttä ja mitä lie.

Eipä tullut mieleen uudelle

Eihän se ole yksin sinun ongelma jos lähistöllä operoi tyyppi joka suhtautuu vihmielisesti sinun uuteen mieheesi! Sinun kuuluisi olla lojaali nykyiselle miehellesi eikä exälle. En tiedä häpeätkö exäsi toimintaa vai suojeletko häntä kun et nyxälle kerro, tätä sinun kannattaa pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkomieliset naiset tyytyy varattuun, luulisi että ovat yhtä rikki kuin muutoinkin ovat, kun tajuavat että varattu vain käytti heidän kehoaan eikä pitänyt heitä vaimomateriaalina

Kuule kaikkein lyhimmän tikun näissä vetää se, joka kelpaa sille pettäjälle vaimomateriaaliksi.

Väärin. Se vaimo elelee tyytyväisenä miehen rahoilla samalla kun kakkosnainen on vain ränni, johon mies tuuppaa spermansa silloin tällöin. 

"Elelee miehen rahoilla"?!? Millä vuosisadalla sinä elät? 

Suurin osa ei halua, että mies eroaa koskaan. Naimisissa oleva mies on turvallinen valinta, ei ole pelkoa siitä, että kuvittelee yhtään sen enempää kuin minä itse haluan. En halua ketään kotiini asumaan, haluan juuri sitä mitä saan, eli

Erikoinen liitto, jos mies voi luuhata viikonloput omilla teillään. Ottaisin eron jo ihan tuosta syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa oleva nainen. Olen 52v. Voin ihan rehellisesti todeta, että minulle olisi täysin yksi hailea, vaikka mies "pettäisi" minua. Tuolla pettämisellä tarkoitetaan ilmeisesti seksiä ja muuta kivaa romanttista kanssakäymistä toisen naisen kanssa. 

Meillä on yhteiset lapset, iso omakotitalo hyvällä alueella ja elämä on ihan tasapainoista. Pidän siitä, että lapset asuvat yhden katon alla ja asiat ovat normaalilla mallilla. En halua draamaa, en tarvitse superseksiä. En tarvitse miestä elättämään ketään, minulla on ihan hyvä palkka, ei nyt huippu, mutta pärjään ja olen tyytyväinen. Lapset ovat tyytyväisen oloisia, koulu menee ihan kivasti.

En halua mitään parisuhdedraamaa, isän ja äidin uusia "ystäviä", seksiseikkailuja, teinien kanssa ongelmia. En halua Tinderiä, seksitreffejä, ihania "hunkseja", sex on the beach. Tai ehkä haluan, mutta arvostan niin paljon tätä normaalia tasapainoista elämää, että vali

Mutta et ole vielä kokenut tota pettämistä IRL.

Mäkin luulin pystyväni ottamaan coolisti kun exä jäi kiinni. Meillä oli rennompi suhde, oltiin yhdessä yli 30 vuotta.

Niitti oli kun jätti puhelimensa auki ja luin sydänkäpyselle lähetetyt viestit. Exäni esiinty sinkkuna ja kirjotteli kaikenlaista hempeetä mitä ei ole koskaan mulle edes puhunut. Ja jota luulin että ei edes kyönnyt.

Tosta vielä sai kuitenkin uuden mahdollisuuden. Onnekseni tajusin pari kuukautta tosta että sama peli jatku.

Ero tuli minun alotuksesta.

Voin nyt paremmin, en enää ole kenenkään kynnysmatto. Arvostukseni nousi omissa silmissäni, mikä on tärkeintä.

Erosta tulee kesällä kaksi vuotta. En ole käynyt treffeillä tai ihastunutkaan. Luotettava kumppani seksiin olisi kyll mukava löytää.

Ehkäpä tänä keväänä.