Lue keskustelun säännöt.
Mitä toinen nainen tuntee kun varattu ei eroakaan?
Kommentit (938)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Saan juhlahetket ja muuten voin elää omaa ihanaa elämääni. Vaimo saa miehet kiukuttelut ja pestävät kalsarit.
Tämäkin on niin tätä. Ellei todellakin ole kuin tuolla yhdellä naisella, eli miehellä todella on varaa ja mahdollisuus kuljetella pitkin Eurooppaa niin aika kämäisiä ne juhlahetket on,
Tuo jankutus siitä, että vaimo takuulla tietää johtuu siitä, että toiset naiset haluaa ajatella, että heillä on tämä helmi jonka vaimo haluaa yhtä kiihkeästi pitää kuin he itsekin. Haluavat siis vaimon olevan samanlainen roikkuja kuin itse ovat. Eivät kestä ajatusta, että vaimo jos olisi heidän asemassaan = takuuvarmasti tietäisi miehen sängyttelevän muitakin, lähtisi. Siis pystyisi siihen, mihin kakkoset ei, eli lopettaa miehen panemisen.
"Vain 10 prosenttia naisista halusi erota, kun sai tietää kumppaninsa pettäneen vuonna 2007 julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan. " Lähde:Väestöliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Saan juhlahetket ja muuten voin elää omaa ihanaa elämääni. Vaimo saa miehet kiukuttelut ja pestävät kalsarit.
Tämäkin on niin tätä. Ellei todellakin ole kuin tuolla yhdellä naisella, eli miehellä todella on varaa ja mahdollisuus kuljetella pitkin Eurooppaa niin aika kämäisiä ne juhlahetket on,
Tuo jankutus siitä, että vaimo takuulla tietää johtuu siitä, että toiset naiset haluaa ajatella, että heillä on tämä helmi jonka vaimo haluaa yhtä kiihkeästi pitää kuin he itsekin. Haluavat siis vaimon olevan samanlainen roikkuja kuin itse ovat. Eivät kestä ajatusta, että vaimo jos olisi heidän asemassaan = takuuvarmasti tietäisi miehen sängyttelevän muitakin, lähtisi. Siis pystyisi siihen, mihin kakkoset ei, eli lopettaa miehen panemisen.
"Vain 10 prosen
Ja kuitenkin sanotaan, että naiset ottavat suurimman osan eroista. Eli siis sitten varmaan muista syistä kuin pettäminen? Mutta oikeastaan ei mun ole tota vaikeaa uskoa sikäli, että aika harva jättää pettämisen vuoksi, suurin osa varmaan sen vuoksi, minkalaiseksi käytös muuttuu tai siis miten ylipäätään käyttäydytään sen pettämisen jälkeen.
Pettäjillä kun on tapana etsiä syytä petetystä ja alkaa suorastaan räyhäämään kun kiinni jäävät.
883: pakko yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoa, että tuohon alhaiseen lukemaan (eroa puolison uskottomuuden seurauksena halauvat) liittyy ennen kaikkea kaksi seikkaa: tulevaisuuden epävarmuus käytännön kannalta (omaisuus, asuminen, toimeentulo, lasten huolto) ja näköalattomuus sen kannalta. Sekä turhamaisuus: ei halua olla se nainen joka jätettiin toisen naisen takia. Osa suhteista päättyykin sitten kuitenkin muutamien kuukausien sisällä uskottomuuden ilmi tulemisesta.
Tiedän yhden tapauksen missä nainen ei halunnut myöntyä eroon (ei avioliitto) ihan tarkoituksella, jotta mies ei päätyisi yhteen sen toisen kanssa. Suhde päättyi eroon joka tapauksessa muutaman kuukauden päästä ja sivusuhteilukumppanitkin löysivät myöhemmin takaisin yhteen.
No jos eroon päädytään muutamia kuukausia pettämisen jälkeen niin kyllä mun kirjoissa ero tapahtui pettämisen vuoksi. Ajattelin itse enemmän tapauksia, joissa vuosia vielä jatketaan pettämisen jälkeen.
Harva kai sitä tosiaan kerrasta yön selkään lähtee tai toisen laittaa lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
No jos eroon päädytään muutamia kuukausia pettämisen jälkeen niin kyllä mun kirjoissa ero tapahtui pettämisen vuoksi. Ajattelin itse enemmän tapauksia, joissa vuosia vielä jatketaan pettämisen jälkeen.
Harva kai sitä tosiaan kerrasta yön selkään lähtee tai toisen laittaa lähtemään.
Aika moni sanoo, että se on kerrasta poikki jos minua pettää. Mutta sitten tosiaan vain 10% kohdalla on edes halua erota pettämisen vuoksi. Voihan sitä ajatella, etää 5 vuoden päästäkin se ero johtuu pettämisestä jos tuolle linjalle lähtee, ainakin omalla kohdalla voin sanoa, ettei se ainakaan vaikeuttanut eropäätöstä että mies oli vuosia aiemmin laukannut vieraissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos eroon päädytään muutamia kuukausia pettämisen jälkeen niin kyllä mun kirjoissa ero tapahtui pettämisen vuoksi. Ajattelin itse enemmän tapauksia, joissa vuosia vielä jatketaan pettämisen jälkeen.
Harva kai sitä tosiaan kerrasta yön selkään lähtee tai toisen laittaa lähtemään.
Aika moni sanoo, että se on kerrasta poikki jos minua pettää. Mutta sitten tosiaan vain 10% kohdalla on edes halua erota pettämisen vuoksi. Voihan sitä ajatella, etää 5 vuoden päästäkin se ero johtuu pettämisestä jos tuolle linjalle lähtee, ainakin omalla kohdalla voin sanoa, ettei se ainakaan vaikeuttanut eropäätöstä että mies oli vuosia aiemmin laukannut vieraissakin.
No kyllähän se ero vaikka sadan vuoden päästä pettämisestä johtuu, jos pettämisestä ei ole päästy yli. Mutta muutama kk on niin lyhyt aika, että johan se menee asian sisäistämiseen. Ja tosiaan harva eroaa PELKÄN pettämisen takia. Kyllä se on usein kaikki muu, kuten ilm. myös sinun kohdallasi, jota seuraa pettämisen jälkeen ja ikään kuin sen päälle.
Sitähän usein erotaan juuri sen vuoksi, että yrittämisestä huolimatta pettämisestä ei olla päästy yli. Joko itse ei ole (jolloin olisi ollut parempi, että olisi laittanut kerrasta poikki) tai toisen käytös on pettämisen jälkeen(kin) ollut sellaista, että yhdessä jatkaminen ei onnistu. Toinen ei siis osaa käsitellä omaa pettämistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos eroon päädytään muutamia kuukausia pettämisen jälkeen niin kyllä mun kirjoissa ero tapahtui pettämisen vuoksi. Ajattelin itse enemmän tapauksia, joissa vuosia vielä jatketaan pettämisen jälkeen.
Harva kai sitä tosiaan kerrasta yön selkään lähtee tai toisen laittaa lähtemään.
Aika moni sanoo, että se on kerrasta poikki jos minua pettää. Mutta sitten tosiaan vain 10% kohdalla on edes halua erota pettämisen vuoksi. Voihan sitä ajatella, etää 5 vuoden päästäkin se ero johtuu pettämisestä jos tuolle linjalle lähtee, ainakin omalla kohdalla voin sanoa, ettei se ainakaan vaikeuttanut eropäätöstä että mies oli vuosia aiemmin laukannut vieraissakin.
No kyllähän se ero vaikka sadan vuoden päästä pettämisestä johtuu, jos pettämisestä ei ole päästy yli. Mutta muutama kk on
Tätä tarkoitin näköalattomuudella. Ei ole ehtinyt käsitellä päässään mitä se tarkoittaa että näin on käynyt ja miten tästä eteenpäin. Siitä se avautuu vähitellen sitten vaikka väkisin, jos sen pettäjän läsnäolokin tuntuu kivuliaalle tai raivoa herättävälle. Alkaa kummasti kihelmöidä mielessä oma itsenäinen elämä. Sitten se tietysti riippuu yhteisestä asian käsittelystä kumpi vaihtoehto alkaa houkuttaa enemmän, yksinelo vai yhdessä.
Ja tosiaan tiedän useampia tapauksia missä ainakin puheissa ystävien kesken on sanottu, että motiivi jatkaa on se ettei päästä sitä m*lkkua jatkamaan tyytyväisenä eteenpäin uuden rakkaansa kanssa sillä aikaa kun itse on ihan rikki. Tiedä sitten onko se ollut uhoamista vai todellinen motiivi, mutta kukaan noista ei enää kyllä ole siinä samassa suhteessa, eli lopullinen ero tuli kuitenkin tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tarkoitin näköalattomuudella. Ei ole ehtinyt käsitellä päässään mitä se tarkoittaa että näin on käynyt ja miten tästä eteenpäin.
En nyt tiedä, mistä näköalattomuudesta puhutaan tai mitä edes argumentoidaan. En ole nähnyt tutkimusta, joka todentaa, että vain 10 % ottaa eron pettämisen vuoksi. En tiedä, mitä on tutkittu, heitäkö, jotka sanovat, että ottaisivat eron vaiko heitä, jotka sanovat ottaneensa eron pettämisen vuoksi. Otin nyt kuitenkin hyväntahtoisesti lähtökohdaksi sen, että tuo olisi totta.
Ja totesin, että aivan, voi olla mahdollista, että varsinaisesti pettämisen vuoksi vain noin pieni prosentti naisista ottaa/ottaisi eron. Itse pidän prosenttia pienenä, sillä niin monen eron tiedän johtuneen siitä, että toinen petti. Milloin se on otettu heti ja milloin taas myöhemmin, kun asioita on käsitelty enemmän, on vähän epäolennaistakin.
Ja luonnollisesti syitä ottaa ero kuin olla ottamatta on myös lukuisia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä tarkoitin näköalattomuudella. Ei ole ehtinyt käsitellä päässään mitä se tarkoittaa että näin on käynyt ja miten tästä eteenpäin.
En nyt tiedä, mistä näköalattomuudesta puhutaan tai mitä edes argumentoidaan. En ole nähnyt tutkimusta, joka todentaa, että vain 10 % ottaa eron pettämisen vuoksi. En tiedä, mitä on tutkittu, heitäkö, jotka sanovat, että ottaisivat eron vaiko heitä, jotka sanovat ottaneensa eron pettämisen vuoksi. Otin nyt kuitenkin hyväntahtoisesti lähtökohdaksi sen, että tuo olisi totta.
Ja totesin, että aivan, voi olla mahdollista, että varsinaisesti pettämisen vuoksi vain noin pieni prosentti naisista ottaa/ottaisi eron. Itse pidän prosenttia pienenä, sillä niin monen eron tiedän johtuneen siitä, että toinen petti. Milloin se on otettu heti ja milloin taas myöhemmin, kun asioita on käsitelty enemmän, on vähän epäolennaistakin.
Ja luonnollisesti syitä ottaa ero kuin oll
Koitan nyt sitten suoraa puhetta välillä. Se kun rakas ihminen on valhdellut ja huijannut sattuu! Raivostuttaa! Ja ennenkaikkea sattuu ihan sieluun asti ajatus omasta rakkaasta möyrimässä jonkun toisen kanssa lakanoissa, suutelemassa sen huulia, silittelemässä hiuksia ja selkää. Ei silloin pysty enää jatkamaan yhdessä.
Jos ette ole samaa mieltä niin pohtikaa itseänne hullun rakastuneina 3 kuukautta ensitapaamisesta. Itse repeää spontaaniin hymyyn aina kun ajatuskin käväisee rakkaassa. Suosikki-ihminen maailmassa, miten voi olla mahdollista että saan olla tuon lähellä joka päivä! Sitten selviää, että toisellapa oli toinenkin rakasteltava ja helliteltävä koko ajan. Kuinka moni pystyy jatkamaan yhdessä? Niinpä. Ja kun ei ole vielä muuta yhteistä kun yhdessä vietetty aika niin eron kynnys on matalampi.
Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä kuin rakkaudesta. Mutta tätä ei vaan haluta myöntää ja siksi tässä aiheessa ei koskaan päästä keskustelussa rakentavalle tasolle vaan se pysyy sellaisessa uhriutumisessa ja syyttelyssä. Ihan hyvin voisi sanoa, että mulla on saakeli kaikki kiinni tässä, talous, tulevaisuudensuunnitelmat, lasten asema.. en aio erota vaan nyt tämä asia selvitetään juurmultia myöten. Mutta kun ei vaan voi puhua rehellisesti ja asiasta vaan on pakko päästä uhriutumaan ja hakemaan sitä niskanpäällyspaikkaa petturi-kumppanin yläpuolella. Koska olisi kai jotenkin noloa, tai jonkinlainen myönnytys, kertoa kumppanille, että ei, minä en nyt oikeasti kieri tuskan liekeissä koska sinä petit, vaan minulla on hätä tulevaisuuden suhteen, koska sinuun ei voi näköjään luottaa ja minulla on paljon elämässäni tämän suhteen varaan järjestetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä kuin rakkaudesta.
Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?
Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?
Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua kauemmin rakkauden olevan molemminpuolista.
Voithan myös itseltäsi kysyä, olisitko ollut kuitenkin valmis jatkamaan, jos se toinen olisi vannonut ja vakuuttanut, että tämä on hänen elämänsä virhe, johon hän sortui sen ja tämän ja tuon ja siksi ja tätä virhettä hän ei koskaan enää tule toistamaan. Olisiko jonkunlainen kiusaus edes mielessä käväissyt?
Vierailija kirjoitti:
Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä kuin rakkaudesta.
Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?
Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?
Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua kauemmin rakkauden olevan molemminpuolista.
Voithan myös itseltäsi kysyä, olisitko o
Pahoittelut epäselvä ilmaisu -siis johtuu ennenkaikkea muista asioista kuin pelkästään siitä rakkaudesta.
Koska väitän ihan kirkkain silmin, että jos todella on rakastunut kumppaniinsa yhä, ei sitä tarkoituksellista, pitkäaikaista, uskottomuutta pysty pistämään taakseen ja jatkamaan yhdessä, ellei ole muita pakottavia syitä jaksaa yrittää. Kyllähän aika korjaa paljon ja sitä aikaa tulee antaneeksi kun ei yhdessä rakennetusta elämästä puitteineen yleensä ole ihan sukkana valmis kävelemään pois.
Esim äitini on kertonut, ettei ilman meitä lapsia hänestä olisi näkynyt kuin kantapäät kun isän sivusuhde selvisi. Eivätkä he kovin rakastuneilta vaikuttaneet varmaan useampaan vuoteen episodin jälkeen. Nyt kyllä vanhuksina vaikuttavat, eli kannatti kai sinnitellä.
Itse taas otin tiedon exän hurjasteluista vastaan hyvin tyynesti, koska se ei enää mennyt tunteisiin. Voit varmaan päätellä miksi. Yhdessä toki jatkettiin vielä vuosia, olihan meillä alakouluikäinen lapsi.
Olisikin mielenkiintoista kuulla kuinka paljon suuremmin prosentein pettäjä jätetään jos ei ole esim yhteistä kotia.
Kun taas nykyinen kumppanini oli "käytännössä eronnut" etäsuhteestaan kun me työssä toisiimme tutustuimme ja aloimme rakastua. Kun hän sitten oikeasti erosi niin että suhteen toinenkin osapuoli tiedosti sen että kyse on erosta eikä mistään huonosta kaudesta, sain tietää, että meidän suhteemme jo kukkiessa hän oli ollut vielä sängyssä exänsä kanssa. Raivostuin aivan totaalisesti. Olin niin täynnä inhoa ja pyhää vihaa, etten pystynyt olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Järjen tasolla tiesin toki, etteihän kumppanin kanssa leikitä säännöllisesti jotain ystävää jos todella on vasta erottu, en vai halunnut kuunnella järkeä. Mutta loukattujen tunteiden ja mustasukkaisuuden kanssa meni loppukin järki ikkunasta. Vaadin, ettei hän saa töissä puhua minulle eikä edes katsoa minua tai pyydän esimiestäni sijoittamaan minut toiseen toimistoon. Jääkautta kesti kuukausia.
En siis todella usko, että pystyisin rakastumisvaiheessa jatkamaan jos kumppani olisi pettänyt. Myöhemmin suhteessa sitten toki pitää pohtia muitakin seikkoja kuin pelkkiä loukattuja tunteita. Mutta tätä ei vaan petetyt yleensä voi tunnustaa, koska on pakko päästä vuodattamaan krokotiilinkyyneliä ja manipuloimaan sitä petturia syyllistämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis todella usko, että pystyisin rakastumisvaiheessa jatkamaan jos kumppani olisi pettänyt. Myöhemmin suhteessa sitten toki pitää pohtia muitakin seikkoja kuin pelkkiä loukattuja tunteita. Mutta tätä ei vaan petetyt yleensä voi tunnustaa, koska on pakko päästä vuodattamaan krokotiilinkyyneliä ja manipuloimaan sitä petturia syyllistämisellä.
Nyt en todellakaan seuraa logiikkaa. Eihän pariskunta yleensä ole missään rakastumisvaiheessa enää, vaan rakkausvaiheessa, jossa rakastumisen huuma on vaihtunut rakkauteen ja luottamukseen, yhteisesti rakennettuihin asioihin. Eli ovat jo nimenomaan vaiheessa, jossa aletaan pohtia muutakin kuin loukattuja tunteita kun shokista selvitään. Miksi hemmetissä se olisi krokotiilin kyyneleiden vuodattamista, jos kuvittelee elävänsä rakastavassa suhteessa ja toinen pettää? Ei se mitään manipulaatiota sen puolisonkaan puolelta ole raivostua suunnattomasti.
Meinaatko, että on epäluonnollisempaa itkeä ja raivota, jos on ollut suhteessa toiseen pidemmän ajan, oppinut rakastamaan rakastumisen jälkeen kuin silloin, kun on oltu yhdessä 3 kk?
Meinaatko, että on epäluonnollisempaa itkeä ja raivota, jos on ollut suhteessa toiseen pidemmän ajan, oppinut rakastamaan rakastumisen jälkeen kuin silloin, kun on oltu yhdessä 3 kk?
Vierestä, mutta näinhän se aina on. Vaimo on kamala akka, joka vain ilkeyttään haluaa estää kakkosen ja miehen ihanan liiton, kun kakkonen on niin niin rakastunut ja on miehen oikea sielunkumppani.
Meillä myös näin, kakkonen kävi raivoamassa mulle vielä pari vuotta senkin jälkeen kun oltiin jo erottu, että miksi pidin kynnet kiinni miehessä. No kun en ensin tiennyt kakkosen olemassaolosta edes ja senkin jälkeen syydettiin vielä valheita siitä mitä on tapahtunut. Ja ihan ottaa se talon myynti ja muut järjestelytkin aikansa.
Kakkosen suuria tunteita pitää kunnioittaa, vaimollahan niitä ei voi edes olla. Rahan perässä on vain krokotiilin kyyneliä itkevä vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En siis todella usko, että pystyisin rakastumisvaiheessa jatkamaan jos kumppani olisi pettänyt. Myöhemmin suhteessa sitten toki pitää pohtia muitakin seikkoja kuin pelkkiä loukattuja tunteita. Mutta tätä ei vaan petetyt yleensä voi tunnustaa, koska on pakko päästä vuodattamaan krokotiilinkyyneliä ja manipuloimaan sitä petturia syyllistämisellä.
Nyt en todellakaan seuraa logiikkaa. Eihän pariskunta yleensä ole missään rakastumisvaiheessa enää, vaan rakkausvaiheessa, jossa rakastumisen huuma on vaihtunut rakkauteen ja luottamukseen, yhteisesti rakennettuihin asioihin. Eli ovat jo nimenomaan vaiheessa, jossa aletaan pohtia muutakin kuin loukattuja tunteita kun shokista selvitään. Miksi hemmetissä se olisi krokotiilin kyyneleiden vuodattamista, jos kuvittelee elävänsä rakastavassa suhteessa ja toinen pettää? Ei se mitään manipulaatiota sen puolisonkaan puolelta ole raivostua suunnattomasti.
Meinaatko, että on epäluonno
Meinaan, että jos suhteessa on miehen ja naisen välistä rakastamista, siinä ei ole pitkäaikaisia sivusuhteita, joo. En usko ensinnäkään pitkäaikaiseen yksipuoliseen rakkauteen. Rakkaus kuolee välinpitämättömyydessä ja kaipaa jonkinlaista jakamista ja vastavuoroisuutta. Vai pidättekö itse jotain Jannea joka rakastaa Jenniä jo kolmatta vuotta vaikkei Jenni koskaan vastannut tunteisiin rakastuneena vai pakkomielteisenä stalkkerina? Enkä usko sitäkään vähää, että rakastunut pitää pitkää sivusuhdetta yllä.
Kun kuuntelee miten valtaosa pitkässä suhteessa elävistä naisita puhuu puolisostaan niin vaikea uskoa että olisivat kovin rakastuneita saati mustasukkaisia. "saa joku tulla ja hakea pois", "yksi lapsi muiden joukossa" jne.
Itse tiedostin lopussa että rakastin toki miestäni -kuten sisarusta tai oikein läheistä ystävää. Tämä rakkaus, kiintymys ja halu tuottaa toiselle hyvää, piti kiinni vaikka romanttinen rakkaus oli poissa -toisin kuin olin vielä vuotta aiemmin kuvitellut. Eroa pelkäsin kuin viimeistä tuomionpäivää, mutta se olikin lopulta helpotus.
Päästäkää siis todellakin irti niistä puolisoistanne jotka ovat jo osoittaneet että tunteensa ovat muualla kuin teidän luonanne. Ei kulisseista kiinni pitäminen ole sen wörttiä, että kielletään itseltä ja toiselta vielä mahdollisuus rakastua.
Päästäkää siis todellakin irti niistä puolisoistanne jotka ovat jo osoittaneet että tunteensa ovat muualla kuin teidän luonanne. Ei kulisseista kiinni pitäminen ole sen wörttiä, että kielletään itseltä ja toiselta vielä mahdollisuus rakastua.
Heti, kun he niin osoittavat. Sen sijaan näitä miehiä, jotka itkevät vapisten sylissäsi, miten iso virhe tuli tehtyä ja miten se varmaan johtuu isä/äitisuhteesta, vannoo sata hyvää ja näyttää, miten turhia on toisen viestit ollut, haukkuu sen toisen, kertoo sen tyhmistä tavoista, vakuuttelee, miten paljon suurempi teidän rakkautenne on, vetoaa lapsiin, vetoaa kaikkeen, mitä teillä on yhteistä, muistelee suhteenne ihanaa alkuaikaa, ostelee hyvittelylahjoja ja -matkoja, tekee tulevaisuuden suunnitelmia, soittaa äidilllenne itkien ja anteeksi pyytäen (vaikka itse sanot, että ei sotketa tähän muita) ja niin, pyrkii sänkyyn saamaan lohtua ja lohduttamaan...näihin voi joku vaimo vielä nostalgiapäissään langetakin.
Sitten on se 10 pros joka ottaa eron. Vaikka itse luulen prosentin lopulta olevan isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Saan juhlahetket ja muuten voin elää omaa ihanaa elämääni. Vaimo saa miehet kiukuttelut ja pestävät kalsarit.
Ihanan provoilevasti kirjoitat, mutta eihän tuommoista miestä voi koskaan viedä edes omiin suvun juhliin, esitellä vanhemmille ja sinutkin salataan miehen puolella. Juu, tiedän, juhlahetkillä toki tarkoitat salaisia tapaamisia, ehkä jotain romanttisia matkoja, ihania lahjoja. Kuulostaa kuitenkin hieman ontolta tuollainen elämä. Kyllä täytyy olla melkoinen parru miehellä, kun tuo riittää.
Niin ja olen sinkku, enkä tuollaista piilottelevaa elämäntapaa ainakaan itselleni haluaisi.
Miten niin ei voi? Aika moni on parina ihan julkisestikin. Kuten entiseni sanoi, ihmiset länkyttää sitä vähemmän, mitä avoimemmin esiintyy.
Ai mitä vaimo siitä sanoo? Ei vois vähempää kiinnostaa, sanokoon mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Saan juhlahetket ja muuten voin elää omaa ihanaa elämääni. Vaimo saa miehet kiukuttelut ja pestävät kalsarit.
Ihanan provoilevasti kirjoitat, mutta eihän tuommoista miestä voi koskaan viedä edes omiin suvun juhliin, esitellä vanhemmille ja sinutkin salataan miehen puolella. Juu, tiedän, juhlahetkillä toki tarkoitat salaisia tapaamisia, ehkä jotain romanttisia matkoja, ihania lahjoja. Kuulostaa kuitenkin hieman ontolta tuollainen elämä. Kyllä täytyy olla melkoinen parru miehellä, kun tuo riittää.
Niin ja olen sinkku, enkä tuollaista piilottelevaa elämäntapaa ainakaan itselleni haluaisi.
Miten niin ei voi? Aika moni on parina ihan julkisestikin. Kuten entiseni sanoi, ihmiset länkyttää sitä vähemmän, mitä avoimemmin esiintyy.
Ai mitä vaimo siitä san
Miestä kuitenkin kiinnostaa, kun menee sinne kotiin toistuvasti länkytyksiä kuuntelemaan.
Meidän kaveripiirissä alettiin lakata kutsumasta yhtä tyyppiä, joka raahaili sitä varattuaan illanistujaisiin. Ei muuten, mutta oli aina semmoista ihme lääppimistä ja lässyttämistä, tietty, kun tapaamisille oli rajattu aika. Ei yhtään semmoista rentoa, luonnollista sosiaalista kuin muilla pareilla vaan koko ajan joku itsensä vakuuttelunäytös päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä kuin rakkaudesta.
Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?
Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?
Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua kauemmin rakkauden olevan molemminpuolista.
Voithan myös itseltäsi kysyä, olisitko o
Ei tod.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siis todella usko, että pystyisin rakastumisvaiheessa jatkamaan jos kumppani olisi pettänyt. Myöhemmin suhteessa sitten toki pitää pohtia muitakin seikkoja kuin pelkkiä loukattuja tunteita. Mutta tätä ei vaan petetyt yleensä voi tunnustaa, koska on pakko päästä vuodattamaan krokotiilinkyyneliä ja manipuloimaan sitä petturia syyllistämisellä.
Nyt en todellakaan seuraa logiikkaa. Eihän pariskunta yleensä ole missään rakastumisvaiheessa enää, vaan rakkausvaiheessa, jossa rakastumisen huuma on vaihtunut rakkauteen ja luottamukseen, yhteisesti rakennettuihin asioihin. Eli ovat jo nimenomaan vaiheessa, jossa aletaan pohtia muutakin kuin loukattuja tunteita kun shokista selvitään. Miksi hemmetissä se olisi krokotiilin kyyneleiden vuodattamista, jos kuvittelee elävänsä rakastavassa suhteessa ja toinen pettää? Ei se mitään manipulaatiota sen puolisonkaan puolelta ole raivostua suun
Ensin ero, sitten hakemaan uutta. Mutta kun tehdään toisin, niin asiahan menee vinksalleen myös vaimon puolesta. Sen varmaan ymmärrätte. Kaikki ei aina voi mennä niin kuin pettävät haluavat.
Mulla on kokemusta vähän molemmilta puolen pöytää. Toisessa vakikumppani heräsi hirveään taisteluun miehestä kun sivusuhde paljastui. Taustalla toista vuotta sellaista suhdetta missä toinen vihjailee eroa säännöllisesti, mutta kumppani kieltäytyy puhumasta asiasta asiallisesti ja kun etäsuhteessa harvoin tavataan niin tilanne vaan kelluu, mikään ei muutu. Kunnes kuvioon saapuu kilpailija ja suhde onkin yhtäkkiä pohjattoman arvokas ja sen eteen pitää kääntää jokainen kivi..
Toisessa taas semmonen draamasta elävä taistelupari teki toisiaan mustasukkaiseksi kolmansien osapuolien avulla. Ystävä oli tässä toinen osapuoli ja tilanteen seuraaminen vierestä oli aivan surrealistista. Hirveää kipua, mihinkään muuhun ei pysty keskittymään kun päivittäiseen spekulointiin 'miksi se on koko ajan whatsappissa*, 'auto ei ollut parkkipaikallaan missä se on' jne jne.