Mitä toinen nainen tuntee kun varattu ei eroakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen naimisissa oleva nainen. Olen 52v. Voin ihan rehellisesti todeta, että minulle olisi täysin yksi hailea, vaikka mies "pettäisi" minua. Tuolla pettämisellä tarkoitetaan ilmeisesti seksiä ja muuta kivaa romanttista kanssakäymistä toisen naisen kanssa. 

Meillä on yhteiset lapset, iso omakotitalo hyvällä alueella ja elämä on ihan tasapainoista. Pidän siitä, että lapset asuvat yhden katon alla ja asiat ovat normaalilla mallilla. En halua draamaa, en tarvitse superseksiä. En tarvitse miestä elättämään ketään, minulla on ihan hyvä palkka, ei nyt huippu, mutta pärjään ja olen tyytyväinen. Lapset ovat tyytyväisen oloisia, koulu menee ihan kivasti.

En halua mitään parisuhdedraamaa, isän ja äidin uusia "ystäviä", seksiseikkailuja, teinien kanssa ongelmia. En halua Tinderiä, seksitreffejä, ihania "hunkseja", sex on the beach. Tai ehkä haluan, mutta arvostan niin paljon

Jokaisella on oma rajansa. Siintä on hyvä pitää, muuten tekee omalle sielulleen väkivaltaa.

Ystävättäreni mies jäi kiinni nyt toisen kerran.

Ystävättäreni anto taas anteeksi.

Jos kahdesti antas anteeksi niin miksei sitten kolmannenkin kerran?

Ovat olleet yhdessä yli 30 vuotta.

Ystävättäreni voi todella huonosti.

Pettäjä sai jäädä,  voitto hänelle.

Yhteistä omaisuutta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Oli aika kipeetä toimia jonain parisuhdeterapeuttina ensin miehelle, että hän olis oivaltanut et hänel on tosiaan oikeus erota ja ettei häntä ole tuotu tälle pallolle vastataamaan neiti R***än onnellisuudesta. Ja sitten tälle naiselle, vedoten että menisivät keskustelemaan pariterapiaan ongelmistaan kun ei keskustelu heiltä onnistunut ilman ulkopuolista ohjausta..

Niin tosiaan tälläinen on ihan rajatonta toimintaa. Itse olisin sanonut, että minuun voi ottaa yhteyttä, jos ja kun ovat saaneet asiansa siihen malliin, että minun ei tarvitse sählätä heidän välissään kykyjeni ylittävässä roolissa.

"Tämän naisen" mielenterveyttä tuskin paransi se, että sinä olet kuviossa ja taas miehen itsekkyyttä se vastaavasti lisäsi, kun saattoi tulla sinun hoiviisi ongelmiaan itkemään. Kummallekaan et siis palvelusta tehnyt ja vielä vähemmän itsellesi.

Lisäksi teidän suhteen dynamiikka lähti heti alkumetreiltä epäterveek

Ei kukaan vastaa toisen, rajattomasti käyttäytyvän tulevan eksän mielenterveydestä. 

 

Jos alkaa kiristää eroa haluavaa osapuolta, menettää oikeutensa kitistä uusista kumppaneista ja siitä, onko heidät tavattu ennen eropapereiden lähettämistä tai erilleen muuttoa. 

BTW, kun exästäsikin tuli ilmi tällainen yllättävä piirre.. oletko tullut ajatelleeksi että jospa ex tietääkin jotain uudesta kumppanistasi joka sai hänet kiivastumaan?

No juuri siitä on kyse, että ei tullut. Meni vaan jotenkin sekaisin siitä, että aloitin uuden suhteen. En järkyttynyt enkä nähnyt asiaa semmoiseksi, että olisin tätä hänen heikkoa hetkeään nyt alkanut uudelle esitellä ja hänen kanssaan kauhistella, että eiks ookin hirveetä ja onpa nyt kauheeta ja kato nyt mimmoinen se on, nyyh, nyt ollaan kyllä yhtä rintamaa ja terapioi mua.

Tästä on nyt siis jo vuosia ja ex on myös todennut, että överiksi meni ja pyytänyt anteeksi. Sekä kiittänyt, että en tehnyt asiasta isompaa numeroa, niin nyt hänen ja uuden välitkin voi olla ihan asialliset. Jos silloin olisin kaiken uudelle näyttänyt, niin varmaan olisi värittänyt tämä yksi vaihe ihan turhaan kuvaa exästä vuosikausiksi.

Minusta on asiallista todellakin näyttää vasta siinä vaiheessa, jos jotain todellista uhkaa on. Ei se, että itseä hämmentää ja vtuttaa toisen käytös nyt tms. Tässähän oli kyse siis meidän suhteen viimeisestä loppunäytöksestä ja nehän voi mennä vähän huonomminkin, eli ei ne kaikki ole pusu poskelle ja oot iäiti raksu. Semmoista se ihmisillä on, että voi keittää yli.

Sen vuoksi ymmärränkin näitä kauheita vaimoja myös, jotka eivät ehkä ota uutta suhdetta iloisesti liverrellen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

BTW, kun exästäsikin tuli ilmi tällainen yllättävä piirre.. oletko tullut ajatelleeksi että jospa ex tietääkin jotain uudesta kumppanistasi joka sai hänet kiivastumaan?

No juuri siitä on kyse, että ei tullut. Meni vaan jotenkin sekaisin siitä, että aloitin uuden suhteen. En järkyttynyt enkä nähnyt asiaa semmoiseksi, että olisin tätä hänen heikkoa hetkeään nyt alkanut uudelle esitellä ja hänen kanssaan kauhistella, että eiks ookin hirveetä ja onpa nyt kauheeta ja kato nyt mimmoinen se on, nyyh, nyt ollaan kyllä yhtä rintamaa ja terapioi mua.

Tästä on nyt siis jo vuosia ja ex on myös todennut, että överiksi meni ja pyytänyt anteeksi. Sekä kiittänyt, että en tehnyt asiasta isompaa numeroa, niin nyt hänen ja uuden välitkin voi olla ihan asialliset. Jos silloin olisin kaiken uudelle näyttänyt, niin varmaan olisi värittänyt tämä yksi vaihe ihan turhaan kuvaa exästä vuosikausiksi.

Minusta on asiallista t

Luulen että sulla nyt ei vaan ole kokemusta sellaisesta suhteesta, jossa on raskasta emotionaalista manipulaatiota ja painostusta pidemmän aikaa. Joku joskus puhunut sammakosta kattilassa, siinä voi saamapuolella olla mieskin ja liettä operoida nainen, niin vaikeaa kun se onkin monen uskoa.

On vähän eri asia dramaattisesti huutaa joka mutkassa että tapani itteni jos sitä ja tätä kuin kirjoittaa öiseen aikaan pitkiä sekavia sähköposteja kilahtamaan puhelimeen, joissa vedotaan puolison edesmenneisiin vanhempiin taivaassa, uskoon, oman äidin suruun kun menettää jo toisen lapsensa pian koska sinä hylkäsit jne, minkä nyt tiedetäänkin osuvan ja uppoavan. Etenkin kun itsetuhoista käytöstä on ollut jo aiemmin ja kumppanin tietää käyttävän jos jonkinlaisia lääkkeitä joista et tiedä täysin mitä..jotain fyysisiin sairauksiin, jotain henkisiin ja who knows what else, ainakin voimakkaita unilääkkeitä.

On ihmisiä joiden loputon tarvitsevuus löytää oman vastakappaleensa kiltistä ja mukautuvasta ihmisestä. Molemmille rooli sopii aikansa kun huolehtija saa huolehtia ja huolehdittava tulla huolehdituksi, mutta ajan mittaan se käypi sille kiltille ihmiselle kohtuuttoman raskaaksi jos antaminen on koko ajan yksipuolista eikä tarpeista tule koskaan loppua. On suhteita joista voidaan erota keskustellen ja sitten on suhteita joista eroamiseen pitää kerätä riittävä määrä epäoikedenmukaisuuden tuomaa kiukkua JA sitten jostain saada se voima asettua toisen voimakasta tahtoa vastaan.  Lukekaa suhteessa epävakaiden kanssa eläneiden kokemuksia jos ette usko.

Joskus löytyy niitäkin jotka kysyy hakatulta naiselta "mikset lähtenyt", mutta miehelle tuo sama kysymys asetetaan poikkeuksetta. Niinhän Winehousekin laulaa "you should be stronger than me" tekosyynä omalle kaltoinkohtelevalle käytökselleen.

entä jos siinä vanhassa on palvellut juur se että on pakko olla toisen tukena? Kunnes ei enää palvellutkaan kun yksilöllä on monasti omiakin tarpeita..

Se juuri oli pointtini, että on palvellut. Joten sitten on uudelle ihan turha uhriutua, miten minun oli pakko olla toisen tukena. KUn se yhtä lailla palveli itseäkin.

Voi myös oppia näistä ja todeta, että moinen suhde on liian raskas, enkä halua enää sellaiseen. Mutta sen toisen demonisoiminen, viesteillä osoittaminen ja uuden kanssa kauhisteleminen on epäreilua. 

Siinä uusi on niin ihana ja vanha ihan kamala, vaikka molemmat siinä suhteessa on ollut, kumpikin vapaassa maassa kuitenkin vapaaehtoisesti.

Luulen että sulla nyt ei vaan ole kokemusta sellaisesta suhteesta, jossa on raskasta emotionaalista manipulaatiota ja painostusta pidemmän aikaa. Joku joskus puhunut sammakosta kattilassa, siinä voi saamapuolella olla mieskin ja liettä operoida nainen, niin vaikeaa kun se onkin monen uskoa.

Itsellä ei, mutta sisarella kyllä. Sukupuolita en näitä asioita tippaakaan. Sen sijaan tiedän, miten vaikeaa sammakko on tavoittaa, jos hän sitkeästi haluaa uskoa muuhun kuin siihen, että toinen manipuloi, kiristää ja painostaa.

Sen vuoksi itse toisaalta myös tiedän, että ihmiset voi myös mennä sekaisin hetkellisesti, toimia itselleen epätavanomaisesti, jne. Ja tiedän, että kolmansien ja neljänsien asiaan sotkeminen, olkoot kuinka hyväntahtoisia tai läheisiä tahansa, harvoin on tie ulos.

Ihan omasta halusta, omasta itsestä sen voiman on löydyttävä. Ja ellei ala löytymään, pitää itseltään kysyä, mitkä oikeasti ovat ne syyt, miksi ei löydy? Mitä silti, kaikesta huolimatta en halua tässä suhteessa menettää? Mitä itsessäni en halua nähdä? jne.

Toiset voivat vain taustalla tukea, mutta mitä enemmän ihminen ottaa omaa tilaa ratkaista ongelmansa, sen kestävämpiä ne ratkaisut pitkällä tähtäimellä ovat. Että ei ole taas samassa tilanteessa seuraavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

entä jos siinä vanhassa on palvellut juur se että on pakko olla toisen tukena? Kunnes ei enää palvellutkaan kun yksilöllä on monasti omiakin tarpeita..

Se juuri oli pointtini, että on palvellut. Joten sitten on uudelle ihan turha uhriutua, miten minun oli pakko olla toisen tukena. KUn se yhtä lailla palveli itseäkin.

Voi myös oppia näistä ja todeta, että moinen suhde on liian raskas, enkä halua enää sellaiseen. Mutta sen toisen demonisoiminen, viesteillä osoittaminen ja uuden kanssa kauhisteleminen on epäreilua. 

Siinä uusi on niin ihana ja vanha ihan kamala, vaikka molemmat siinä suhteessa on ollut, kumpikin vapaassa maassa kuitenkin vapaaehtoisesti.

"molemmat siinä suhteessa on ollut, kumpikin vapaassa maassa kuitenkin vapaaehtoisesti"

Sieltähän se tuli: "mikset lähtenyt". Sellaisen joka  kertoo eronneensa keskustellen ja yhdessä sopien suusta kuulostaa, hmm, helpolta toteamukselta. 

Kerrotko vielä miksi on epäreilua kertoa ja esimerkin valossa näyttää luotettavalle henkilölle seurustelukumppanin kuukausien väkivaltainen, paheneva, käytös? Useampi kuukausi on riittävän pitkä aika huomata, että hetkinen, käytökseni ei ole nyt oikein reilua tuota kumppania kohtaan, joten kyse ei todellakaan ole mistään eron tuomasta tunteenpurkauksesta, jossa tulee kirjoiteltua vähän harkitsemattomia. Kyseessä on opittu toimintamalli, jota tarkkaan harkiten käytetään muitakin läheisiä kohtaan oman edun saavuttamiseksi. Ja sinusta tuon käytöksen vastaanottavassa päässä on epäreilua hakea ulkopuolelta tukea? Tajuatko sinä yhtäkään sekuntia kuinka vaikeaa miehen on kertoa itseensä suhteessa kohdistuneesta väkivallasta? "otatsä naiselta pataan?". "Mikset lähtenyt".

Sinä kun tunnet siellä ruudun takana niin kovin myötätuntoa tuota jätettyä naista kohtaan niin mitäpä veikkaat, olisiko sillä seurustelukumppanilla saattanut olla myös hieman ristiriitaiset tunteet? Aika paljon sääliäkin ahdistuksen seassa? Eihän tuommoinen käytös pahuudesta tule vaan henkisistä ongelmista, mutta jos niihin on tarjottu apua jo teini-ikäisestä alkaen eikä apu ole kelvannut niin missä kohtaa se on ihan tämän demonisoidun poloisen omassa piikissä että sama meno vaan jatkuu vielä nelissäkympissä? Takana savuavia siltoja, että voin kertoa ettei hän nyt ihan ekaa kertaa kohdannut tuollaista epäreiluutta.

Sieltähän se tuli: "mikset lähtenyt". Sellaisen joka  kertoo eronneensa keskustellen ja yhdessä sopien suusta kuulostaa, hmm, helpolta toteamukselta. 

Voihan näitä näinkin tulkita. Mutta itsehän olit tilanteessa epäileväinen ja halusit nähdä viestejä, jotka todentavat, että kyllä siellä on epävakaa ja manipuloiva ihminen. Ja sitä minä tarkalleen ottaen kommentoin.

Eli edelleen olen sitä mieltä, että hän, joka lähtee, toivottavasti tietysti tuettuna, tästä vaikeasta manipuloivasta suhteesta myös hoitaa sen suhteen lopettamisen viestittelyn vaikkapa sitten blokkaamalla viestit. Ei niin, että niitä viestejä uuden kanssa luetaan ja analysoidaan ja sorvataan vastauksia. 

En todellakaan nähnyt itse aiheelliseksi uudelle miehelle sanoa mitään muuta kuin että taisi eskaloitua nyt tämä meidän suhteen alku ja että ei vaikuta meihin, minä hoidan tämän. Ihan jo silläkin, että sillä exälle todella menee kerralla päähän, että tässä on kyse meidän kahden suhteesta, joka tosissaan on ollut ja on loppu, ei mitään tekemistä uuden kanssa, hänet passaa jättää asiassa täysin ulkopuoliseksi viaton kun on ja nyt tulee sitten säännöt, joilla minkäänlainen yhteydenpito voi ikinä olla mahdollista.

Asia oli meidän välinen, ei uuden taakka. Ja kyllä hän luonnollisesti uskoi ja ymmärsi, mitä minä asiasta kerroin ilman viestien lukuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä  kuin rakkaudesta.

Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?

Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?

Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua kauemmin rakkauden olevan molemminpuolista. 

Voithan myös itseltäsi kysyä, olisitko o

Tuolla on toinen ketju missä ei ole haluttu erota kun miehen uskottomuus tulee ilmi ja syinä on esitelty mm hlö1 : miehen sukumökki, hlö2: vene, hlö 3: talo ja rahattomuus.

Kyllä ihan lämmittää tuo hehkuva rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä  kuin rakkaudesta.

Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?

Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?

Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua kauemmin rakkauden olevan molemminpuolista. 

On ollut myös monta ketjua, jossa ero tulee shokkina kun oma rakkaus vielä roihuaa ja yritetään selvitä erosta. Sinä voit olla noita materialisteja parisuhteessakin, mutta kaikki eivät ole. Ja kakkosethan täällä on kuorossa huutaneet, miten eivät miestä edes ottaisi, kunhan seksiä haluavat. Että semmoinen roihuava tunteen palo.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että sulla nyt ei vaan ole kokemusta sellaisesta suhteesta, jossa on raskasta emotionaalista manipulaatiota ja painostusta pidemmän aikaa. Joku joskus puhunut sammakosta kattilassa, siinä voi saamapuolella olla mieskin ja liettä operoida nainen, niin vaikeaa kun se onkin monen uskoa.

Itsellä ei, mutta sisarella kyllä. Sukupuolita en näitä asioita tippaakaan. Sen sijaan tiedän, miten vaikeaa sammakko on tavoittaa, jos hän sitkeästi haluaa uskoa muuhun kuin siihen, että toinen manipuloi, kiristää ja painostaa.

Sen vuoksi itse toisaalta myös tiedän, että ihmiset voi myös mennä sekaisin hetkellisesti, toimia itselleen epätavanomaisesti, jne. Ja tiedän, että kolmansien ja neljänsien asiaan sotkeminen, olkoot kuinka hyväntahtoisia tai läheisiä tahansa, harvoin on tie ulos.

Ihan omasta halusta, omasta itsestä sen voiman on löydyttävä. Ja ellei ala löytymään, pitää itseltään kysyä, mitkä oikeasti ovat ne sy

njaa. Yleensä kyllä ihan tunnistaa sen kiristämisen ja painostamisen semmosena kun ne on, mutta tarttuu selityksiin sille miksi toinen kiristää ja painostaa. Jos siitä jotain sitkeää halua uskoa hakee, niin halua uskoa, että kaikessa kuitenkin päämotiivi on yhteinen hyvä ja rakkaus, eikä häikäilemätön oman edun tavoittelu. Vaatii jotain silmät aukaisevaa ennen kuin huomaa, ettei se toiminta olekaan kauniista tahdosta lähtöisin. Esim nyt vaikka näin että syvästi rakastava kumppani hätääntyy erimielisyydestä ja päättää soittaa toisen työpaikalle ja kertoa valheita. Missä tässä näyttäytyy se yhteisen hyvän tavoittelu (vähän vaan kyseenalaisin keinoin kun ei rikkonaisuuttaan muuta osaa)? Musta kun tuo haiskahtaa enemmän kostolle ja uhkaukselle; asetu minua vastaan niin näet mihin minä pystyn..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain 10% haluaa erota uskottomuuden selvitessä (tuon Väestöliiton tutkimuksen mukaan miehistä vielä harvempi), joka todistaa erohaluttomuuden johtuvan kaikista muista syistä  kuin rakkaudesta.

Siis millä tavalla tämä prosenttiluku todistaa, että erohaluttomuus johtuu kaikista muista syistä kuin rakkaudesta?

Tarkoitatko siis, että 90 % ihmisistä elää liitoissa, joissa molemmat tai toinen ei rakasta puolisoaan? Että heitä pitää yhdessä vain taloudelliset seikat ja muu turvallisuushakuisuus?

Enpä usko. Epäilen, että aika moni, niin mies kuin nainen, on kokenut täysin samat hvetin tuskat kuin sinä ajatellessaan, miten se puoliso on suudellut toista, silittänyt selkää ja ties mitä. Sinusta he todennäköisesti kuitenkin eroavat sikäli, että ovat tunteneet henkilön pidempään kuin 3 kk ja kuvitelleet siis sinua

On ollut myös monta ketjua, jossa ero tulee shokkina kun oma rakkaus vielä roihuaa ja yritetään selvitä erosta. Sinä voit olla noita materialisteja parisuhteessakin, mutta kaikki eivät ole. Ja kakkosethan täällä on kuorossa huutaneet, miten eivät miestä edes ottaisi, kunhan seksiä haluavat. Että semmoinen roihuava tunteen palo.

Juu, monenlaista on meissä ihmisissä kun yksilöitä olemme ja suhteitakin on yhtä monenlaisia kun suhteita yhteensä. Hyvä huomio sulta, tuntuu ettei moni oikein hahmota että eroja on monenlaisia, eroavia ja erottavia niin ikään. Ja usko tai älä, niin on myös niitä kakkosia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että sulla nyt ei vaan ole kokemusta sellaisesta suhteesta, jossa on raskasta emotionaalista manipulaatiota ja painostusta pidemmän aikaa. Joku joskus puhunut sammakosta kattilassa, siinä voi saamapuolella olla mieskin ja liettä operoida nainen, niin vaikeaa kun se onkin monen uskoa.

Itsellä ei, mutta sisarella kyllä. Sukupuolita en näitä asioita tippaakaan. Sen sijaan tiedän, miten vaikeaa sammakko on tavoittaa, jos hän sitkeästi haluaa uskoa muuhun kuin siihen, että toinen manipuloi, kiristää ja painostaa.

Sen vuoksi itse toisaalta myös tiedän, että ihmiset voi myös mennä sekaisin hetkellisesti, toimia itselleen epätavanomaisesti, jne. Ja tiedän, että kolmansien ja neljänsien asiaan sotkeminen, olkoot kuinka hyväntahtoisia tai läheisiä tahansa, harvoin on tie ulos.

Ihan omasta halusta, omasta itsestä sen voiman on löydyttävä. Ja ellei ala löytymään, pi

Tästä ollaan kyllä samaa mieltä, että se manipuloitu tietysti on manipuloitu myös uskomaan toisen hyviin tarkoituksiin, eihän se muuten olisi mahdollistakaan, Eli mitä härskeimmät teot käännetäänkin sen toisen parhaaksi, ajattelin vain että-tyyppisiksi.

Mutta silti pysyn kannassani, että on kuitenkin kuin addiktiot tai muut, eli että kyllä sen ihmisen itse on saatava se viimeinen pisara ja itse tehtävä siitä johtopäätöksensä, siinä voi toinen auttaa vain rajatun verran. Ja edelleen: jos sille manipuloijalle antaa ns. toisen kohteen, vaikkapa nyt uuden puolison tai muun läheisen, niin sitenhän siinä käy, että manipuloija kääntyy siihen suuntaan selittämään, mitä ajatteli vain ja sen vuoksi. Kuten sanotkin, että otetaan sitten yhteyttä joka suuntaan. Joten sikälikin se on suhteesta lähtijän omassa kädessä, että siitä todella lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

entä jos siinä vanhassa on palvellut juur se että on pakko olla toisen tukena? Kunnes ei enää palvellutkaan kun yksilöllä on monasti omiakin tarpeita..

Se juuri oli pointtini, että on palvellut. Joten sitten on uudelle ihan turha uhriutua, miten minun oli pakko olla toisen tukena. KUn se yhtä lailla palveli itseäkin.

Voi myös oppia näistä ja todeta, että moinen suhde on liian raskas, enkä halua enää sellaiseen. Mutta sen toisen demonisoiminen, viesteillä osoittaminen ja uuden kanssa kauhisteleminen on epäreilua. 

Siinä uusi on niin ihana ja vanha ihan kamala, vaikka molemmat siinä suhteessa on ollut, kumpikin vapaassa maassa kuitenkin vapaaehtoisesti.

Niin? Onko tässä kukaan asettanutkaan mitään arvolautausta sille onko eron hakeminen tavalla x tai y tai motiivista z tai h 'hyvä' tai 'huono'. Se on keino ja motiivi yhtäkaikki. Mua on aina ihmetyttänyt se, että jättäjältä usein ollaan vailla selitystä miksi hän haluaa erota. Ilmeisesti ammattilaisetkin tätä suosittelee. No sitten jättäjä kertoo syynsä, niin väärinhän se menee! Uhriutumista saakeli soikoon! Tai puolison syyttelemistä! Nyt kuunnelkaa tarkasti: ainoa oikea selitys miksi haluat erota on: "tämä ei johdu sinusta, tämä johtuu minusta. En ole riittävän hyvä sinulle". Jos sanot, etten tunne rakastavani enää. Ei käy: se kaivetaan vielä esiin se rakkaus! Kuukauden päästä toteat, no ei sitä sitten löytynyt, niin vedätit perskeles, jotain sait itse tästä löyhässä hirressä roikottamista, tunnusta, tunnusta mitä itse tästä sait, eläkä uhriudu.. huoh.

Aika paljon kertova tuo loppukaneetti: uusi ihana, vanha kamala. Projisoitko pikkuisen? 

Voin kertoa, että se kamala on mun ihan oma tulkintani. Miehen kohdalla siihen kului varmaan vuosi ennen kuin syyllisyys ja huoli helpotti sen verran että pystyi näkemään ettei suhteen ajaminen karille ollut ehkä ihan täysin yksin hänen syytään.. Öisen sähköpostioksennuksen mulle näyttämisen motiivi oli tuskastuneen ihmisen 'katso nyt mitä v*ttua minä voin tässä tehdä kun et usko ettei se ole niin helppoa että kantapäät vaan vastakkain', eikä 'kato kun kamala hullu tuo ex on'. Minä näin sen viestin laskelmoinnin kilometrin päähän (muka kirjoitettu hädässä ja tuskassa, mutta osattu sitten kyllä googlesta kaivella runonpätkiä lainaksi ja esitettäväksi omana tekstinään, stilisoida jne..), mutta miehelle se upposi kyllä kuin väärä raha, oli aamulla oksentanut luettuaan sen.

933: Naisilla on monesti ystäviä joiden kanssa jakaa näitä tunnejuttuja. Miehet taitaa keskenään puhua vähemmän (?) Joku voi toki uskoutua vaiks äitiin. Sivusta näkee usein selvemmin mikä ei oo enää tervettä suhteessa eli olis hyvä olla joku jonka kanssa puhua. Tällä miehellä jota kommentoit ei ollut äitiä enää elämässä jos oikein ymmärsin.

-sivusta

Ei semmonen mitään tunne eikä aisti. Tietenkään.

Kun oletettu oma haamumies vaihtaa sen,  ihmettelee tovin. Ohhoh.

Vierailija kirjoitti:

Ei se järvi soutamalla kulu.

Mutta voi kuolettavastikin saastua. 

Hyvin harvoin varattu ihminen eroaa pikku ihastusten takia, yleensä se on vain jonkinlaista markkina-arvon testaamista, ajankulua tai kivaa fiilistä, joka uuden ihmisen huomiosta tulee.

Yhteinen matka puolison kanssa kuitenkin painaa vaakakupissa huomattavan paljon enemmän, kun asioita alkaa tarkemmin ajattelemaan.

Ihastuksestakin paljastuu yleensä ajan kanssa niitä ei niin hyviä puolia, jolloin alkaakin arvostaa omaa rakasta puolisoaan ihan eri tavalla. Surullista toki kolmannelle osapuolelle 😕