Oletko nähnyt kuolleen ihmisen?

Työni puolesta paljon. Kerran opintojeni yhteydessä, myös yhdessä ruumiinavauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt. Ja sanon sen, että kuollut ei näytä nukkuvalta vaan kuolleelta. Sen näkee heti että henkeä ei enää ole. Tietysti riippuu myös milloin vainajan näkee, mutta kuolleelta se näyttää vaikka olisi kuollut tunti sitten. 

Kirjoitinkin jo tästä. Eli täysin samaa mieltä! Ihmisestä jotenkin näkee selvästi, että on kuollut; ihan kuin "sielu" tai muu olisi lähtenyt ja vain "kuori" olisi jäljellä. 

No sydän ei lyö eikä veri kierrä. Huulet ohenevat ja nenä näyttää terävältä. Ihminen pienenee.

Sielun sun muun höpinän kanssa sillä ei ole tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt useita työssäni hoitajana. Ei sinänsä tunnu missään, mutta nykyisin aina vainajan nähdessä alkaa ajatella, että jonakin päivänä samalla tavalla silmien edessä on oma vanhempi. Se on lohduton ajatus. 

Entäs se että olet siinä itse?

Olin paikalla, kun isäni kuoli. Lisäksi olen nähnyt hautajaisissa kuolleita sukulaisia.

Olen töissä kylmiössä joten en muuta nääkkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt useita työssäni hoitajana. Ei sinänsä tunnu missään, mutta nykyisin aina vainajan nähdessä alkaa ajatella, että jonakin päivänä samalla tavalla silmien edessä on oma vanhempi. Se on lohduton ajatus. 

Entäs se että olet siinä itse?

En näe syytä surra itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt. Ja sanon sen, että kuollut ei näytä nukkuvalta vaan kuolleelta. Sen näkee heti että henkeä ei enää ole. Tietysti riippuu myös milloin vainajan näkee, mutta kuolleelta se näyttää vaikka olisi kuollut tunti sitten. 

Kirjoitinkin jo tästä. Eli täysin samaa mieltä! Ihmisestä jotenkin näkee selvästi, että on kuollut; ihan kuin "sielu" tai muu olisi lähtenyt ja vain "kuori" olisi jäljellä. 

No sydän ei lyö eikä veri kierrä. Huulet ohenevat ja nenä näyttää terävältä. Ihminen pienenee.

Sielun sun muun höpinän kanssa sillä ei ole tekemistä.

Tuo kasvonpiirteiden terävöityminen, joka voimakkaimmin näkyy juurikin nenässä ja suun alueella, on kyllä jännä ilmiö. Luin siitä kyllä ennen kuin kohtasin ensimmäiset vainajani, mutta ei sitä osannut kuvitella. Nyt sen jo tunnistaa, ja tietää että loppu on käsillä.

Hoitajana joskus useita viikossa. Kuollut näyttää alkuun vain nukkuvalta. Sitten hiljalleen ihon  väri muuttuu kalmankalpeaksi ja vahamaisennäköiseksi. Silmät pistetään heiltä kiinni, aina se ei onnistu, ja samoin suu jää joskus auki. 

Olen nähnyt kolme kuollutta ihmistä: isä, appi, äiti.

En ole nähnyt. 

olen lapsena montakin, kun vanhat kuoli niin ne oli avimessa arkussa kesäaikaan pihalla ennenkuin hautausmaalle mentiin. Kuului ihan normaaliin elämänkulkuun. Ei niissä vainajissa mitään pelättävää ole. Meistä kaikista tulee jonain päivänä vainaa

Olen nähnyt, olin myös paikalla kun kuolivat. Tytär kuoli syliini ja äitini sairaalan sänkyyn.

Oman kuolleen isäni olen nähnyt kun hän oli saanut sydänkohtauksen.

Lisäksi olen ikävä kyllä myös haistanut kuolleen naapurin. Koko rappu haisi kesähelteillä. Onneksi haju ei tullut omaan asuntoon. Oma koira osasi näyttää mistä huoneistosta oli kyse viranomaisia varten.

Oon nähnyt mummoni ennen kun vietiin kappeliin haudattavaksi. Oli kellertävä, vahamainen. Silmät oli menneet jotenkin kuopalle. Tosiaan sellainen pelkkä kuori oli, ei näyttänyt nukkuvalta niinkuin monet sanoo, vaan ihan kuolleelta. Mutta hänen kuolemansa tosiaan konkretisoitui, koko ajan oli sellainen tunne että siellä se kotonaan edelleen virkkaa villasukkia eikä kuolemaa meinannut uskoa todeksi. Oli myös lohdullista käydä jättämässä hyvästit. Silitin häntä. Hautajaisissa huomasin, että kalman haju jäi leijailemaan nenään, vaikkei sitä siinä hyvästellessä huomannut. 

Muistaakseni seitsemän, töissä. Jonkun olen saattanut unohtaa.. Eka oli pahin, tekarit kolisi suussa kun sidottiin päätä, oli jotenkin pelottavaa hämärässä huoneessa. Sen jälkeen tottunut. 

Opinnoissa olen nähnyt monta kertaa kuolleita ja kuolemaa tekeviä. Omat vanhemmat olen nähnyt kuolleina.

Kuolleen ihmisen näkeminen kertoo sulle sen että kuoret jäi ja sielu lähti. Olen nähnyt hoitajana joitakin kertoja.

Olen ollut laittamassa ruumista opiskeluaikana, tuttu mies jota olin hoitanut.

Isääni saattohoidin useamman kuukauden. Hän kuoli läheisimpien läsnäollessa Sain olla hänen viimeisissä pesuissaan ja laittamassa arkkuun. On jäänyt arvokkaana kokemuksena mieleen.

Lisäksi olen nähnyt ystäväni itsemurhan tehneenä. Vei kauan palautua siitä.

Pari kertaa, eka oli kun miehen isä kuoli sairaalassa. Mieskään ei ollut ennen nähnyt kuollutta, ihmetteli kun ruumis kalpeni niin nopeasti kun verenkierto loppui. Miehen äiti sai aivoverenvuodon ja mieheni löysi hänet tultuaan koulusta. Äiti kuoli sitten sairaalassa, eikä häntä päästetty katsomaan.

Kerran yritin auttaa juna-asemalla yhtä vanhempaa miestä, joka oli kaatunut maahan saatuaan ilmeisesti sydänkohtauksen. Mutta mitään ei ollut tehtävissä, ambulanssimiehetkään eivät enää ryhtyneet elvytykseen vaan tarkistivat vain hänen tilansa ja puistivat päätään.

Oma isäni kun kuoli maksakirroosiin niin hautaustoimiston väki sanoi ettei kannata katsoa. Niin sitten jäi katsomatta. Tosin olin nähnyt hänet muutamia viikkoja aiemmin eikä jäänyt mitenkään kiva muisto.

Lukemattomat kerrat. Ensimmäisellä kerralla pelotti, sittemmin siihen on tottunut. 

Lähestyn kuollutta ihmistä suurella arvokkuudella. Mielestäni kuollut ihminen on kuori, se mikä hänessä oli, kutsuttakoon nyt vaikka sieluksi, on nyt jossain muualla maailmankaikkeudessa. 

Parhaimmassa tapauksessa kuolema on kipeän kaunis, levollinen ja luonnollinen asia. Aina näin ei tietenkään ole.