Oletko nähnyt kuolleen ihmisen?

Itsemurhan tehneen naapurin, nuorena kuolleen äitini ja mummoni. Niin ja erään miehen jota yritin elvyttää, mutta oli jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä helposti näkee.

 

Ei ole ihan sama asia..

Ainakaan ei ole hajua! XDDDD

Olen nähnyt. Ja sanon sen, että kuollut ei näytä nukkuvalta vaan kuolleelta. Sen näkee heti että henkeä ei enää ole. Tietysti riippuu myös milloin vainajan näkee, mutta kuolleelta se näyttää vaikka olisi kuollut tunti sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyttisiivooja. Joten olenpa kyllä löytänyt kuolleita, muutaman.

Ammateista ei keskusteltu nyt.

 

Aika oudolta kuulostaisi jos joku pelkästään mainitsee löytäneensä kuolleita. Itse jäisin ainakin ihmettelemään mistä niitä silleen löytyy, useita jopa. Kyllä ammatin mainitseminen tuon yhteydessä selittää tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt. Ja sanon sen, että kuollut ei näytä nukkuvalta vaan kuolleelta. Sen näkee heti että henkeä ei enää ole. Tietysti riippuu myös milloin vainajan näkee, mutta kuolleelta se näyttää vaikka olisi kuollut tunti sitten. 

Kirjoitinkin jo tästä. Eli täysin samaa mieltä! Ihmisestä jotenkin näkee selvästi, että on kuollut; ihan kuin "sielu" tai muu olisi lähtenyt ja vain "kuori" olisi jäljellä. Eikä siis liity uskoon mitenkään!

Vierailija kirjoitti:

Näin jo 10-vuotiaana hautajaisissa avoimessa arkussa.

Ortodokseja suvussa? Meilläkin. Itse olin 5-vuotias nähdessäni ensimmäisen kuolleen. Oma lapsi oli 3-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miltä kuollut sitten näyttää?

Siistittynä arkussa kaikki ovat näyttäneet nukkuvilta, joskin hieman kuivakoilta. Äidinäitini näin siunauskappelin kylmähuoneella ja hän oli naamaltaa hyvin kellertävä (johtui formaldehydistä) ja leuan alla oli jälki hihnasta, jolla suuta oli pidetty kiinni.

 

Mihin tarkoitukseen Suomessa käytetään formaldehydia, en ole ikinä kuullut?

Sitä käytetään ruumiin palsamointiin, eli suojaamiseen mädäntymkseltä.

Olen nähnyt, vanhemmat, mummon, sedän ja serkun.

Näistä joistain ahdistuneista kommenteista näkee, että luterilainen kulttuuri yrittää jotenkin siivota kuoleman pois silmistä, pois mielestä. Monissa muissa uskonnoissa kuolleen arkku tai mikä sitten käärimismuoto onkaan, on auki, eikä kuolleen näkeminen ole pelottavaa.

Ei kukaan tänne ole maailman tapiksi jäänyt ja jokainen nytkin tällä palstalla kirjoittavista kuolee joskus. Mutta ilmeisesti sen ääneen sanominen on joillekin liian vaikea asia.

Olen nähnyt useita työssäni hoitajana. Ei sinänsä tunnu missään, mutta nykyisin aina vainajan nähdessä alkaa ajatella, että jonakin päivänä samalla tavalla silmien edessä on oma vanhempi. Se on lohduton ajatus. 

Löysin 6-vuotiaana pikkuveljeni (2v) kuolleena kesämökin pihalta.

Vierailija kirjoitti:

Näyttääkö kuolleen silmiin katsominen oikeasti siltä, että siellä on vain tyhjyyttä?

Siltä näyttää yleensä jo pitkän aikaa ennen viimeistä hengenvetoa, kun hidasta kuolemaa vierestä seuraa. Ensin katse lakkaa kohdistumasta ympärillä oleviin ihmisiin ja asioihin, ja näyttää kuin kuoleva katsoisi jo jonnekin rajan taa, nähden siellä kuitenkin jotakin. Viimeisinä tunteina silmät yleensä lakkaavat reagoimasta enää mihinkään, tuijottavat suoraan tyhjyyteen, eikä kuoleva todennäköisesti tässä vaiheessa silmillään enää näe vaikka ne auki ovatkin. Kuolleen silmät ovat kuin kylmää lasia. Kuolleet. 

Omaa lastani (nuori), joka oli tehnyt itsemurhan kävin katsomassa ruumishuoneella. Onneksi säästyin löytämisen tuskalta. 

Olen nähnyt. Näytti nukkuvan ihan rauhassa. 

Kyllä, kerran. Vainaja oli äidin-puoleinen mummini.

Olen, isäni ja aviomieheni.

Olen, töissä sairaalassa useinkin. Lisäksi olen nähnyt poikani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt kerran. Isäni kuoli Jorvin sairaalassa. Siellä rauhallisessa huoneessa kävimme katsomassa häntä äitini kanssa.

Levollinen ilme kasvoilla. Näytti jotenkin nuoremmalta kuin eläessään.

Minun isäni kuoli Hyvinkään sairaalassa. Hänet oli viety vessaan, ja siellä saimme katsoa häntä. Kasvoilla oli kaikkea muuta kuin levollinen ilme, koska oli kuollut niin koviin syöpäkipuihin että sydän petti.

Vessaan? Ei ollut parempaa näyttöhuonetta?

Ei ollut. Karu meininki.

Mummoni näin arkussa ennen kuin suntio laittoi kannen kiinni.

Vähän sellainen vahamaisen näköinen ja tosiaan pelkkä kuori, se on ihan totta.

Kymmeniä olen nähnyt. Kuului työnkuvaan aiemmin. Nykyisessä työssä harvemmin. Kuollut nyt on ihan kuori vain, ei siinä ihminen enää ole. Pieni henkäys ja jonnekin muualle se ihminen siirtyy kuoleman hetkellä. Tai sitten vain kaikki loppuu siihen. Ei voi tietää.