Köyhänä oleminen on jatkuvaa luopumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhänä oleminen on jatkuvaa luopumista

Hyvin kiteytetty.

Köyhän pitää aina miettiä ja punnita ja laskea, mitä voi tai ei voi hankkia. Eli elämä on jatkuvaa luopumista sellaisesta, mitä haluaisi hankkia, mutta ei voi hankkia.

Jos köyhän pitää aina miettiä, mitä haluaisi hankkia, mutta ei voi, niin köyhä olisi köyhä, vaikka hänelle annettaisiin kymppitonni kuussa.

Minun elämässäni ei ole mitään muuta eroa AP:n kuvaamaan elämään kuin kodinkoneiden hankinta tarvittaessa, vaikka kuulun varakkaimpaan desiiliin. En tunne luopuvani mistään, ystävyyssuhteet toimivat, ja elämä on muutenkin mukavaa.

Toivoisin, että parhaiten ansaitsevat olisi myös älykkäitä, tai edes fiksuja.

Mutta sinä et tajua niitä suunnattomia eroja, jota sinun järkesi mu

Toisen ketjun mukaan kukaan ei ole itse ansainnut köyhyyttä tai rikkautta, tausta määrää kaiken. Siksi minusta on outoa valittaa sitä, että toisella on rahaa. Ei se ole sen työssäkäyvän syy, hänelle osui tuollaiset kortit ja sillä selvä. Siksi köyhänkin tulisi ymmärtää, ettei hän joudu luopumaan mistään, koska hänellä ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvätuloisillakaan ole koko ap:n listaa, ei ole varaa ja pitää priorisoida. Voihan siitä tulla vaikutelma että kaikilla on kaikkea kun seuraa sen seitsemää instaa, blogia ja tiktokkia.

En ole hyvätuloinen vaan kekituloinen, mutta minulla on varaa kaikkeen mitä ap listaa. Mihin noista hyvätuloisella ei mielestäsi ole varaa? 

 

Olisko sulla oikeesti varaa tuohon kaikkeen kuten reissaamiseen kerran vuodessa, ravintoloihin/keikoille/teatteriin kerran kk, säännöllisiin ripsi, kynsi ja hiushuoltoihin, kahvilaan/salille/jumppaan kerran viikkoon.... Asuminen, ruoka, puhelimet, kulkeminen vielä lisäksi.

 

Mulla ei 5000 bruto

Onko jatkuva huoli siis luopumista? Mielenkiintoinen tapa ajatella.

 Vahva ja välittävä suomi. 

Niin no, elämän on sellaista. Olisi kannattanut tehdä parempia valintoja matkan varrella.

Vierailija kirjoitti:

Niin no, elämän on sellaista. Olisi kannattanut tehdä parempia valintoja matkan varrella.

Kerrotko vielä, miten ihminen valitsee sairastua?

Kuten Jonnejen sanonta kuuluu, ne piirtää kenellä liitua on.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä ap teki 15-25 ikävuosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, elämän on sellaista. Olisi kannattanut tehdä parempia valintoja matkan varrella.

Kerrotko vielä, miten ihminen valitsee sairastua?

Taas tämä. Oliko ihminen valinnut hankkia vakuutuksen? Oliko ihminen valinnut sijoittaa rahojaan aikaisemmin?

Ja onko kaikki köyhät vakavasti sairaita?

Jos on ollut aina köyhä, niin eihän siinä mistään luovuta. Ennen luopumista on asia täytynyt saada. Köyhän on ihan turha verrata itseään varakkaan elämäntyyliin. Siinä ei jää käteen kuin mustapekka. Itsensä takia iloa kannattaa etsiä niistä asioista, jotka ovat itselle mahdollisia. On kuitenkin paljon asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. 

Onneksi tulee potkulaki ja voi irtisanoa niitä joilla on lapsia ja ottaa tilalle lapsettomia jotka ei hoida sairaita lapsia kotona ja jätä töitä tekemättä. 

Niin, lääkkeet on järkyttävän hintaisia ja apteekkarit tienaa järkyttävän paljon ja kerää omaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, lääkkeet on järkyttävän hintaisia ja apteekkarit tienaa järkyttävän paljon ja kerää omaisuutta. 

Rahastavat toisen ihmisen hädällä. 

Olen joutunut luopumaan koirasta ja se tuntuu pahalta.

Ei minulla tosin ole koskaan ollut koiraa enkä ole halunnut koiraa kotiini, mutta kyllä tämä luopuminen silti tuntuu ikävältä.

Suurin osa ap:n listasta oli asioita,joista joudun luopumaan jo siksi, että töiden ja työmatkojen jälkeen olen niin äärimmäisen uupunut, että en todellakaan jaksa lähteä yhtään mihinkään, enkä jaksa nauttia mistään. 

Lisäksi yli puolet ap:n listan asioista on sellaisia, mihin en voi laittaa koskaan rahaa sillä palkka ei riitä ja loputkin jää harvinaisuuksiksi. Ihmettelenkin, mistä sitä väkeä riittää sinne kahviloihin istumaan. Ap kuvittelee, että siellä on ne hyvätuloiset työlliset nauttimassa elämästään, minä olen kuvitellut että siellä on työelämän ulkopuolella olevat, joilla on aikaa. Ei saisi sortua omiin mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut aina köyhä, niin eihän siinä mistään luovuta. Ennen luopumista on asia täytynyt saada. Köyhän on ihan turha verrata itseään varakkaan elämäntyyliin. Siinä ei jää käteen kuin mustapekka. Itsensä takia iloa kannattaa etsiä niistä asioista, jotka ovat itselle mahdollisia. On kuitenkin paljon asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. 

Kyllä köyhä joutuu luopumaan koska tuet jää hintojen kallistuessa koko ajan jälkeen. Työmarkkinatukeen ei tule edes sitä pientä indeksikorotusta. Ei se 595e ole enää mikään työttömyyskorvaus vaan minimi toimeentulotuki, melkein sama kuin toimeentulotuki 587e, joka indeksikorotuksilla kohta suurempikin. En usko kenenkään vertaavankaan varakkaan elämäntyyliin vaan saisi edes perustarpeet miettimättä koko ajan mistä niistä luopuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen välimaastossa itse, mutta kaveripiirini koostuu hyvin tienaavista. 

Moni hyvin tienaavakin säästää kulutuksessaan, maksaessaan esim asuntolainaa tai halutessaan ostaa esim kesäasunnon. Tällöin luulevat, että he on samassa asemassa köyhän kanssa, kun hekään eivät voi kuluttaa, kuten haluaisivat. 

Ero on siinä, että hyvätuloisen säästäminen on vapaaehtoista. He voivat valita, säästävätkö vai eivät. 

 

Tämä ajattelumalli kuvaa hyvin eron hyvintoimeentulevan ja ns köyhän välillä. Hyvintoimeentuleva käyttää rahaa harkiten ja ns köyhällä ei ole koskaan rahaa, koska he kuluttavat niin paljon kuin on mahdollista. He voisivat olla samassa asemassa, jos kulutustottumukset olisivat samanlaisia. Asuntovelallisen säästäminen ei ole vapaaehtoista, vaikkakin se on itsevalittua.

Oikeasti köyhä on eri kuin ns köyhä. Olen tavannut ihmisiä, joilla on täysin sama palkka ja muutoinkin samanlainen tilanne. Toinen on hyvintoimeentuleva ja toinen köyhä johtuen kulutustottumuksista. Toisella on varaa kaikkeen "haluamaansa" ja toisella ei juuri mihinkään, kun rahat menevät wolttaukseen yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen välimaastossa itse, mutta kaveripiirini koostuu hyvin tienaavista. 

Moni hyvin tienaavakin säästää kulutuksessaan, maksaessaan esim asuntolainaa tai halutessaan ostaa esim kesäasunnon. Tällöin luulevat, että he on samassa asemassa köyhän kanssa, kun hekään eivät voi kuluttaa, kuten haluaisivat. 

Ero on siinä, että hyvätuloisen säästäminen on vapaaehtoista. He voivat valita, säästävätkö vai eivät. 

 

Tämä ajattelumalli kuvaa hyvin eron hyvintoimeentulevan ja ns köyhän välillä. Hyvintoimeentuleva käyttää rahaa harkiten ja ns köyhällä ei ole koskaan rahaa, koska he kuluttavat niin paljon kuin on mahdollista. He voisivat olla samassa asemassa, jos kulutustottumukset olisivat samanlaisia. Asuntovelallisen säästäminen ei ole vapaaehtoista, vaikkakin se on itsevalittua.

Oikeasti köy

Puoliso leikkasi minun hiukset, kun ansiosidonnaista leikattiin. 

Ihan tyytyväinen olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut aina köyhä, niin eihän siinä mistään luovuta. Ennen luopumista on asia täytynyt saada. Köyhän on ihan turha verrata itseään varakkaan elämäntyyliin. Siinä ei jää käteen kuin mustapekka. Itsensä takia iloa kannattaa etsiä niistä asioista, jotka ovat itselle mahdollisia. On kuitenkin paljon asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. 

Kyllä köyhä joutuu luopumaan koska tuet jää hintojen kallistuessa koko ajan jälkeen. Työmarkkinatukeen ei tule edes sitä pientä indeksikorotusta. Ei se 595e ole enää mikään työttömyyskorvaus vaan minimi toimeentulotuki, melkein sama kuin toimeentulotuki 587e, joka indeksikorotuksilla kohta suurempikin. En usko kenenkään vertaavankaan varakkaan elämäntyyliin vaan saisi edes perustarpeet miettimättä koko ajan mistä niistä luopuu.

Ehkä osa tekee pimeitä töitä. 

"Eläkkeitä maksetaan 37,8 miljardia vuodessa." https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kokonaiselak…

Ansiosidonnaista maksettiin vuonna 2023 vain 1,9 miljardia euroa. https://www.tyj.fi/tilastot/

Ansiosidonnaisesta leikattiin lapsikorotukset pois ja se porrastettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut aina köyhä, niin eihän siinä mistään luovuta. Ennen luopumista on asia täytynyt saada. Köyhän on ihan turha verrata itseään varakkaan elämäntyyliin. Siinä ei jää käteen kuin mustapekka. Itsensä takia iloa kannattaa etsiä niistä asioista, jotka ovat itselle mahdollisia. On kuitenkin paljon asioita, joita voi tehdä ilmaiseksi tai halvalla. 

Kyllä köyhä joutuu luopumaan koska tuet jää hintojen kallistuessa koko ajan jälkeen. Työmarkkinatukeen ei tule edes sitä pientä indeksikorotusta. Ei se 595e ole enää mikään työttömyyskorvaus vaan minimi toimeentulotuki, melkein sama kuin toimeentulotuki 587e, joka indeksikorotuksilla kohta suurempikin. En usko kenenkään vertaavankaan varakkaan elämäntyyliin vaan saisi edes perustarpeet miettimättä koko ajan mistä niistä luopuu.

Miten voit luopua sellaisesta, mitä sinulla ei edes ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen välimaastossa itse, mutta kaveripiirini koostuu hyvin tienaavista. 

Moni hyvin tienaavakin säästää kulutuksessaan, maksaessaan esim asuntolainaa tai halutessaan ostaa esim kesäasunnon. Tällöin luulevat, että he on samassa asemassa köyhän kanssa, kun hekään eivät voi kuluttaa, kuten haluaisivat. 

Ero on siinä, että hyvätuloisen säästäminen on vapaaehtoista. He voivat valita, säästävätkö vai eivät. 

 

Tämä ajattelumalli kuvaa hyvin eron hyvintoimeentulevan ja ns köyhän välillä. Hyvintoimeentuleva käyttää rahaa harkiten ja ns köyhällä ei ole koskaan rahaa, koska he kuluttavat niin paljon kuin on mahdollista. He voisivat olla samassa asemassa, jos kulutustottumukset olisivat samanlaisia. Asuntovelallisen säästäminen ei ole vapaaehtoista, vaikkakin se on itsevalittua.

Oikeasti köy

Sinun ajattelumalli kuvaa, että et puhu aloituksen aiheesta. Sekoitat toisiinsa asiat. Köyhä ei voi olla samassa asemassa, sillä hänen tulot on paljon pienemmät. Heille ei tule samaa määrää rahaa, jonka käytöstä voi itse päättää.