Köyhänä oleminen on jatkuvaa luopumista
Köyhällä ei ole mahdollisuutta istua kahviloissa, baareissa tai ravintoloissa. Ei mahdollisuutta teatterissa käymiseen, konsertteihin, ei stand up keikkoihin, ei kuntosalilla käymisiin, tai ryhmäliikunta tuokioihin. Ei mahdollisuutta harrastaa mitään maksullista, ei käydä kylpylöissä, tai risteilyillä, lentää tai matkustaa kaukojunilla, ei ulkomaan tai kotimaan matkailua. Ei ostella vaatteita tai kenkiä muualta kuin kirpputoreilta. Ei rahaa käydä kampaajalla, ripsi- tai kynsihuolloissa. Ei ostella uusia puhelimia tai mitään tekniikkaa.
Kaikki raha menee ruokaan, vuokraan, työmatkalippuun (jos on edes töitä). Yllättävä meno esim hammashoito kriisiyttää talouden moniksi kuukausiksi, puhumattakaan joulusta joka ahdistaa joka kerta kun pitäisi repiä jostain lapselle lahjoja
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvätuloisillakaan ole koko ap:n listaa, ei ole varaa ja pitää priorisoida. Voihan siitä tulla vaikutelma että kaikilla on kaikkea kun seuraa sen seitsemää instaa, blogia ja tiktokkia.
En ole hyvätuloinen vaan kekituloinen, mutta minulla on varaa kaikkeen mitä ap listaa. Mihin noista hyvätuloisella ei mielestäsi ole varaa?
Ap! Minulla olisi varaa mennä kahvilaan, tm, mutta ei huvita. Käyn joskus parin ystävän kanssa. Kotona on oikein hyvä kahvikone. Kakusta ja pullasta pidän itseni erossa. Viikonloppuna syön jäätelöä.
Ostan kotiin kaikki tarvittavan. Joskus menen ystävättären kanssa leffaan( huomenna Dingoa katsomaan), joskus harvoin teatteriin. Siinäpä se
Ehkä et huomannut pointtia. Sinä voit halutessasi käydä kahvilassa ja niin teetkin. Sinä käyt silloin tällöin leffassa. Olisi täysin eri juttu, jos se ei olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää tulojensa mukaan. Jos on pienet tulot, niin on oltava myös pienet menot. Koska itse päätät, kuinka tulosi käytät, niin käytä rahasi järkevästi ja lopeta turhanpäiväinen kateus siitä, mihin jollain toisella on varaa. Elämäsi ei ole huonoa ellet itse tee siitä huonoa.
Harrasta ilmaista liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Nauti kahvisi vaikka luonnon helmassa termospullosta. Leivo itse ihanimmat korvapuustit. Yhteiskunta ei maksa kahvilassa käyntejäsi, joten joudut sopeutumaan tai sitten miettimään millä rehellisillä keinoilla voit lisätä tulopuoltasi. Ehkä lisää koulutusta? Ehkä lisäksi keikkahommia? Ehkä voit jakaa mainoksia?
Netti on täynnä edullisia ruokaohjeita ja vinkkejä edulliseen elämään. Ilmeisesti vähävaraiset luulevat, että elämän pitää olla kurjaa kun ei ole kaikkeen varaa?? Just joo
Täällä on lisäksi portinvartijoita tälle vähävaraisuudelle. Pitää olla köyhin tai surkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvätuloisillakaan ole koko ap:n listaa, ei ole varaa ja pitää priorisoida. Voihan siitä tulla vaikutelma että kaikilla on kaikkea kun seuraa sen seitsemää instaa, blogia ja tiktokkia.
En ole hyvätuloinen vaan kekituloinen, mutta minulla on varaa kaikkeen mitä ap listaa. Mihin noista hyvätuloisella ei mielestäsi ole varaa?
Olisko sulla oikeesti varaa tuohon kaikkeen kuten reissaamiseen kerran vuodessa, ravintoloihin/keikoille/teatteriin kerran kk, säännöllisiin ripsi, kynsi ja hiushuoltoihin, kahvilaan/salille/jumppaan kerran viikkoon.... Asuminen, ruoka, puhelimet, kulkeminen vielä lisäksi.
Mulla ei 5000 brutosta noihin kaikkiin riittäisi. Toisaalta olen valin
Todellakin on luopumista, jos ei koskaan pääse mihinkään maksulliseen menoon tai vaikkapa ylimääräinen meno kuten rikki mennyt kodinkone tai hammaslääkärilasku suistaa talouden raiteiltaan. Se rajaa ihmisen elämää ja saa aikaan jatkuvan huolen.
En ole ikinä käynyt ripsi- tai kynsihuollossa. Eikö kyntensä voi lakata itsekin? Uutta puhelintakaan en halua, vanha toimii hyvin. Ja iPadini on kymmenen vuotta vanha. Ruokani laitan itse perusraaka-aineista.
- Ei köyhä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhänä oleminen on jatkuvaa luopumista
Hyvin kiteytetty.
Köyhän pitää aina miettiä ja punnita ja laskea, mitä voi tai ei voi hankkia. Eli elämä on jatkuvaa luopumista sellaisesta, mitä haluaisi hankkia, mutta ei voi hankkia.
Jos köyhän pitää aina miettiä, mitä haluaisi hankkia, mutta ei voi, niin köyhä olisi köyhä, vaikka hänelle annettaisiin kymppitonni kuussa.
Minun elämässäni ei ole mitään muuta eroa AP:n kuvaamaan elämään kuin kodinkoneiden hankinta tarvittaessa, vaikka kuulun varakkaimpaan desiiliin. En tunne luopuvani mistään, ystävyyssuhteet toimivat, ja elämä on muutenkin mukavaa.
Toivoisin, että parhaiten ansaitsevat olisi myös älykkäitä, tai edes fiksuja.
Mutta sinä et tajua niitä suunnattomia eroja, jota sinun järkesi mukaan ei edes ole. Sivistäisit itseäsi.
Sinulla on tarvittaessa varaa. Et joudu ahdinkoon. Sinun ei tarvitse olla nälässä, jos et halua. Sinulla ei ole häätöuhkaa, jos terveydenhoito on vienyt osan vuokranmaksukyvystäsi. Jne.
Sinun elimistö ei myrkyty stressihormoneilla ja haitallisilla välittäjäaineilla, jotka vaikuttaa kielteisesti terveyteen aiheuttaen sairauksia, ja lyhentämällä elinikää. Sinun aivosi ei pidä yleishälytystä jatkuvalla syötöllä päällä. Ja tahdosta riippumattomasti. Mantelitumakkeesi ei sisäsyntyisesti aiheuta negatiivisia ajatuksia ja tekoja, jotka on seurausta ympäristön vaatimuksista, jotka on uhkaavia oman elossapysymisen kannalta.
Tietenkin elämäsi on mukavaa ja leppoisaa. Rahalla saat. Enemmän kuin ajatteletkaan. Tai ansaitsetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää tulojensa mukaan. Jos on pienet tulot, niin on oltava myös pienet menot. Koska itse päätät, kuinka tulosi käytät, niin käytä rahasi järkevästi ja lopeta turhanpäiväinen kateus siitä, mihin jollain toisella on varaa. Elämäsi ei ole huonoa ellet itse tee siitä huonoa.
Harrasta ilmaista liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Nauti kahvisi vaikka luonnon helmassa termospullosta. Leivo itse ihanimmat korvapuustit. Yhteiskunta ei maksa kahvilassa käyntejäsi, joten joudut sopeutumaan tai sitten miettimään millä rehellisillä keinoilla voit lisätä tulopuoltasi. Ehkä lisää koulutusta? Ehkä lisäksi keikkahommia? Ehkä voit jakaa mainoksia?
Netti on täynnä edullisia ruokaohjeita ja vinkkejä edulliseen elämään. Ilmeisesti vähävaraiset luulevat, että elämän pitää olla kurjaa kun ei ole kaikkeen varaa?? Just joo
Elämä on oikeasti kurjaa, jos on jatkuvasti rahapulassa. Tämä on ihan tutkittu juttu. Köyhyys saa aikaan jatkuvan stressitilan. Se köyhyys ei ole mitään lifestyleä. Köyhyys on vaihtoehtojen puutetta. Jatkuvasti joutuu tekemään miettimään, kulkeeko vielä yhden talven kengissä, jotka ei lämmitä, jättääkö väliin lääkärin määräämän hoidon.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on ja niin se on aina ollut. Ei köyhän pidä odottaakaan samoja mukavuuksia kuin varakkaan. Kuka sen kustantaisi?
Ap:lla on melko lennokkaita ajatuksia rikkaista vai sanottaisiinko hyvin toimeen tulevista. Melkoinen luettelo, mihin ap kuvittelee varakkaiden hassaavan rahojaan jatkuvasti. Ei se niin mene. Tuolla elämäntyylillä ei olla varakkaita kovin pitkään. Monet vaurastuvat nimenomaan siksi, etteivät tuhlaile joka paikkaan rahojaan. Niistä pidetään visusti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on luksusta liikkua luonnossa. Muuta en tarvitse kuin hyvän terveyden ja liikuntakyvyn. Olen opetellut iloitsemaan siitä mitä minulla on, sen sijaan että aina itkisin sen perään mitä minulla ei ole. Kun maailman menoa katsoo, on jopa köyhällä suomalaisella asiat ihan ok siihen nähden, miten huonosti ne voisivat olla.
Mulla ei ole edes sitä sun hyvää herveyttä ja liikuntakykyä. Ja joo, köyhä oon.
Elämä on oikeasti kurjaa, jos on jatkuvasti rahapulassa. Tämä on ihan tutkittu juttu. Köyhyys saa aikaan jatkuvan stressitilan. Se köyhyys ei ole mitään lifestyleä. Köyhyys on vaihtoehtojen puutetta. Jatkuvasti joutuu tekemään miettimään, kulkeeko vielä yhden talven kengissä, jotka ei lämmitä, jättääkö väliin lääkärin määräämän hoidon.
===
No sinun näkökantasi köyhyyteen onkin paljon fiksumpi kuin ap:n, joka tilanteessaan haihatteli jotain turhanpäiväisiä kahviloita yms.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ehkä vähän vaikea ymmärtää, miten työssä käyvä voi olla niin köyhä ettei ole varaa käydä kahvilla koskaan? Palkka voi toki olla pieni, mutta eikö menotkin voi mitoittaa siihen sopiviksi? Asua edullisessa vuokra-asunnossa, se on varmaan tärkeintä. Vai onko muutettu liian kalliiseen asuntoon, otettu kalliita kulutusluottoja ym ja sitten tajuttu ettei raha riitäkään velkojen maksuun? Mitä siellä taustalla siis on alunperin ollut, että on ajauduttu tilanteeseen, ettei ole sentin senttiä ylimääräistä? Ihan aidosti kiinnostaa.
Itsekin elin vuosia matalapalkka-alalla (netto 1250) ja mielestäni pärjäsin ihan hyvin. Mitään lainoja en koskaan ottanut vaan aina säästin ensin ja sitten vasta ostin. Asumiskulut oli toki edulliset, mikä auttoi paljon. Autoa ei ollut vaan kuljin julkisilla ym. Pystyin matkustelemaankin kaukomailla kerran vuoteen, Miamissakin käytiin kerran. Siksi mun on välillä vaikea ymmärtää, miten toiset näkee sa
Tuo on nykyään köyhyysraja ja alle sen. Olet naurettavan ja säälittävän tietämätön, (tai tahallaan ärsyttävä) joka mielikuvittelee itsekseen, että elinkustannusten jälkeen tuolla tulolla matkustetaan mihinkään kaukomaille. Ikinä. Se kun on mahdotonta edes säästää, jos kaikki menee ihan pakollisiin elinkuluihin.
Miten voi luopua sellaisesta, mitä sinulla ei edes ole?
Vastaavasti minä voisin sanoa, että olen luopunut viidestä lapsesta - ei heitä ole koskaan ollutkaan, joten eikös se ole luopumista? Ja olen luopunut kartanosta, hevostallista ja omasta helikopterista. Niitäkään ei ole koskaan ollut, mutta olisi voinut olla, joten olen joutunut niistä luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Okei. Ja teille pitää muiden antaa rahaa omasta lompakostaan, koska ette halua tehdä töitä sen eteen kuten kaikki muut?
Empatia ei maksa mitään. Edes rikkaimmille. Mutta syytellään, solvataan ja ivataan sen sijaan. Ylimieliset kusipäät potkii kilpaa jo maassa makaavaa. Hyi helvetti.
Te saatte unelmoida ja toteuttaa paratiisisaari-piilotilinne, unelmoida voiton maksimoimisesta jne. Mutta köyhä ei saa. Edes siitä kahvilakäynnistä.
Mutta ihan tosiasia on, että kukaan ei köyhien kahvilakäyntejä maksele. Sen mukaan joutuu elämään niin kauan kuin oma tulopuoli paranee.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi luopua sellaisesta, mitä sinulla ei edes ole?
Vastaavasti minä voisin sanoa, että olen luopunut viidestä lapsesta - ei heitä ole koskaan ollutkaan, joten eikös se ole luopumista? Ja olen luopunut kartanosta, hevostallista ja omasta helikopterista. Niitäkään ei ole koskaan ollut, mutta olisi voinut olla, joten olen joutunut niistä luopumaan.
Ajattelusi on varsin rajoittunutta ja yksinkertaisen ihmisen ulosantia. Tai sitten vaan kehittymättömän teinin. Se on tutkitusti fakta, että esimerkiksi monet on luopuneet lapsestaan/lapsistaan (vanhemmuudestaan), koska ovat katsoneet, että taloudellista kantokykyä ei ole. "Sosiaaliset syyt" on jopa yksi yleisimmistä syistä tehdä abortti. Siis keskeytys. Lukemattomat tosin ja onneksi, tekee päätöksen jo etukäteen (vahinkoja lukuunottamatta). Kuinka voit olla noin tietämätön? Kyseessä tuossakin tapauksessa yhdestä elämän perustavimmista asioista.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä käynyt ripsi- tai kynsihuollossa. Eikö kyntensä voi lakata itsekin? Uutta puhelintakaan en halua, vanha toimii hyvin. Ja iPadini on kymmenen vuotta vanha. Ruokani laitan itse perusraaka-aineista.
- Ei köyhä
Eikö ymmärryksesi yllä siihen, että tajuat sen, että nuo on sinun omia VALINTOJA. Sinulla on varaa, mutta et halua. Köyhyys ei kysy valintoja tai haluamisia tuossa kontekstissa.
Mikä kumma niissä kahviloissa niin viehättää, että oikein kärsii, kun ei ole varaa niihin? Minulla olisi varaa, mutta en näe mitään tavoiteltavaa vetelehtiä kahviloissa.
Keitän itse kahvit kotona. Koskaan en ole kahviloissa viihtynyt. Jos haluan herkutella, ostan leipomon myyntipisteestä jotain hyvää ja nautin sen kaikessa rauhassa kotona kahvikupposen kera. Noin yleensäkään en pidä makeasta ja kahviloiden leivät ovat yhtä tyhjän kanssa.
Mun elämä oli parasta kun olin opiskelija eikä tuloja mihinkään "ylimääräiseen". Hyvä että edes ruokaan. Koska mun onni ei tule rahasta tai siitä mitä sillä ostaa. Paitsi ehkä jos tarvitsen sitä terveyden ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät jaksavat valittaa vaikka ilman sosiaalitukea ne olisivat nukkumassa kadulla ja kerjäisivät ruokaa. Jos ei sossutuki riitä aina voi mennä töihin tai suksia hiiteen Suomesta. Kukaan ei jää kaipaamaan jos kelan elätti poistuu maasta.
Mielenkiinnosta sitä aina miettii, miksi joku, jolla asiat on oletettavasti hyvin, tulee silti noin valittamaan näihin ketjuihin. Puhuu köyhistä viitaten muihin, eli itse ei ehkäpä näihin köyhiin siis kuulu. Eli onko kyseessä joku, jonka raha-asiat vielä suht ok, mielenterveys miinus 10, kyseessä? Tai ero jo tulossa/mies pettää/vauva-arki ja mies pettää, siksi täällä roikkuu inhoamassa muuta kansaa? Tai sitten vain Satone täällä jo petaa tulevaa hänelle jo valmiiksi pedattua petiään.
Vierailija kirjoitti:
LOPETTAKAA V***U VALITTAMINEN! Olette ottaneet identiteetiksi köyhyyden ja itkette jatkuvasti kurjuuttanne, vaikka elätte kuin entisaikojen kuninkaat. Ainoa valituksen aihe on se että muilla on enemmän. Jos saisitte uuden 200 neliön talon rannalta ja kaksi palvelijaa, valittaisitte silti että naapurilla on 400 neliön talo ja neljä palvelijaa ja mistä kaikesta jäätte paitsi sen vuoksi.
Ei sairautta ja työttömyyttä valita kun itsestään rippumattomista syistä voi joutua köyhyysloukkuun. Näin korkeilla elintason hinnoilla ei minimituilla, jotka naurettavan pieniä, kateta edes terveellistä ruokaa ja perustarpeita. Jatkuva puute ja stressi pärjäämisestä alkaa ottaa mielenterveydenpäälle. Rahattomuus masentaa. Asunnoksi saa ihan pienimmän koirankopin jossa parilla askeleella pääsee sängystä vessaan ja tupakeittiöön. Sellainen joka ei ole itse kokenut, ei tiedä yhtään mitään, enkä ihmettelekkään jos ei ei empatiaa löydy yhtään, kehdaten vielä vaivautua tuollaisiin vittuilu viesteihin.
Jos keho on rikki niin silloin sillä ei voi lähteä treenaamaan tai tekemään lisätöitä. Eli rikkinäisen kehon kanssa elämä on luopumista. Se ettei ole rahaa ylihintaiseen kahvilaan ei ole luopumista.