Lue keskustelun säännöt.
Nyt riitti.Muutamme kerrostaloon!
22.01.2025 |
Vuosien vatvonnan jälkeen,laitamme talon myyntiin.Hyvästi lumityöt,rikkaruohot,ruohonleikkuut,pensasaitojen ja omenapuiden leikkaus.Ja ikuinen huono omatunto,jos ei ehdi näitä ajoissa tehdä!
Muutamme kerrostaloon keskustaan,kunhan vain saisi talon myytyä,huono aika sille.
Vkonloput ja lomat vietämme siellä missä aina.Mökillämme metsän keskellä,missä ei juurikaan pihahommia.
Päätöksen jälkeen helpottunut olo,jihuu!
Kommentit (195)
Minä olen haaveillut muuttamisesta muutaman vuoden ikäiseen kerrostaloon, jossa tässä pikkukapungissakin kalleimmat huoneistot maksavat liki puoli miljoonaa. Tosin alempiin kerroksiin ja pienempään asuntoon, mutta sellaisetkin maksavat reilusti yli 200000 euroa. Parvekkeilta on näkymät puistoon ja vesistöön ja siinä rannalla on aivan ihana kävelyreitti. Harmi vaan, kun asukkaat tuntuvat viihtyvän siinä hyvin eikä niitä tule myyntiin. Omakotiasuminen ei ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se omakotitalo ollutkaan kaikkien unelma, ja ainoana esteenä piti olla raha, jos siellä ei halua asua? :D
Itselleni se ei ollut mikään unelma, mutta riittävän kauan seinänaapureiden "elämisen ääniä" kuunneltuani useissa eri kerros- ja rivitaloissa minulle riitti. Nyt omakotitalossa, ja takaisin kommuuniin minua ei enää saa koskaan. Korkeintaan johonkin senioritaloon sitten joskus jos omakotiasuminen ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on yhtä helvettiä. Voisipa muuttaa omakotitaloon.
Mikä tekee kerrostaloasumisesta helvettiä?
Naapurit.
Saman voi tehdä myös naapurit. En kaipaa lainkaan yhden omakotitalonaapurin pihalla räkyttävää koiraa, joka haukkui jokaisen ohikulkijan tai toisen haisevien roskien polttajaa.
Rakenteita pitkin kulkeutuvaa kolinaa ja töminää ei kuitenkaan omakotitalossa kuulu. Ja kokemuksesta voin kertoa, että kerros- tai rivitalon seinänaapurin räksyttävä koira se vasta häiritseekin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa tietysti hyvät ja huonot puolensa.
Itse olen todennut nyt yli 50v, että on sulaa hulluutta asua omakotitalossa, joka on varsinainen työleiri. Ehkä ei uudemmassa niin olisi, mutta kun on talolla jo hyvästi ikää, niin on tekemistä joka paikassa. Ja rahaa palaa. Lämmitys teettää oman työnsä, meillä siis puulämmitys.
Lumityöt, puuhommat, nurmikot, puut, pensaat jne jne.
Pitkän työpäivän jälkeen alkaa toinen mokoma kotona. Sitten, kun ei joku päivä viitsi eikä edes jaksa, niin se kostautuu heti.
Joo, olisihan sitä mukava kesällä istuskella ulkona, mutta kyllä se istukselemisen keskeyttää aina joku " tuokin pitäisi tehdä- työ".
Niin, vai onko syytä myös omassa ajattelussa?
Oma päähän se vaatii ja syyttelee milloin mistäkin, myös niistä tekemistä vaativista töistä. Tunnistan tuon. Olen itse tietoisesti opetellut irti tietyistä ajatusvinoumista, esim tuon että kun istun pihalla puutarhassa kahvikupin kanssa, niin otan sen hetken itselleni, ja jos pää alkaa etsimään epäkohtia ja kaikenlaisia keskeneräisyyksiä, niin olen opetellut palauttamaan itseni siihen hetkeen ja nauttimaan just siitä mitä siinä hetkessä on. Se on yllättävän vaikeaa, muttahirveän palkitsevaa kun sen oppii. Luulen että meillä suomalaisilla tietynlainen "työn touhuamisen pakko" on iskostettu jo äidinmaidossa. Siitä pois opettelu on senkin vuoksi sitäkin vaikeampaa.
Meilläkin tässä vanhassa talossa riittää tekemistä sekä sisällä ja ulkona, mutta olemme opetelleet elämään keskeneräisyyden kanssa. Välillä on pitkiä aikoja ettemme tee mitään muuta kuin normi kotityöt, jotka on kaikissa asumismuodoissa ( tietty lumityöt kuuluu ekstrana omakotiasumisessa). Sitten kun inspiraatio iskee tartumme toimeen. Tällaisessa monen sukupolven talossa kantava ajatus on myös se, että se mikä meillä jää kesken , niin tuleva sukupolvi jatkaa. Ei tarvi olla paikat tiptop, vaan just niinku meille on hyvä.
Kerrostalossakin voi stressaantua monesta syystä, jos oma pää on tällaisen "pakko tehdä tuo" ajattelun vankina
Vierailija kirjoitti:
Jep, kerrostalohan on aivan ehdoton valinta ihmisille, jotka tykkäävät mm. naapurien kusenlorinasta, seinäntakana kuuntelevista juoruämmistä, popittavista känniääliöistä, kolinasta ja kantapääastumisesta, töminästä, örvellyksestä, naapureissa asuvista nisteistä/alkoholisteista/sekopäistä, jotka voivat käydä liiveille, ulisevista koirista, joista osa on vieläpä suoranaisesti vaarallisia täysin provosoimatta.
Jokaiselle, joka ei pidä yksityisyydestä, rauhasta, kehonrauhasta tai rauhallisista yöunista todellakin timanginen valinta.
Meidän kerrostalossamme ei kuulu mitään mainitsemistasi äänistä. Missä ihmeen slummissa olet ollut? Meillä oli muutama vuosi sitten linjasaneeraus, nyt ei kuulu putkistakaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se omakotitalo ollutkaan kaikkien unelma, ja ainoana esteenä piti olla raha, jos siellä ei halua asua? :D
Itselleni se ei ollut mikään unelma, mutta riittävän kauan seinänaapureiden "elämisen ääniä" kuunneltuani useissa eri kerros- ja rivitaloissa minulle riitti. Nyt omakotitalossa, ja takaisin kommuuniin minua ei enää saa koskaan. Korkeintaan johonkin senioritaloon sitten joskus jos omakotiasuminen ei enää onnistu.
Tuo viittasi eiliseen keskusteluun, jossa joku päätteli, että ei ole muita syitä kerrostaloissa tai rivitaloissa asumiselle kuin että rahat ei riitä omakotitaloon.
Itsekin olen tässä viimeiset parikymmentä vuotta asunut kerrostaloissa ja harvassa ovat olleet naapurit, joiden elämisen äänet olisivat häirinneet. Ehkä mulla on ollut poikkeuksellisen hyvä tuuri, en tiedä. En toisaalta kyllä myöskään menetä hermojani, jos joku pitää kerran puolessa vuodessa bileet.
Luhtitalon alakerta pienellä pihalla suosittelen, vähemmän asukkaitakin. Kerrostalo voi olla meluisa tai no me ei mennä enää ikinä, niissä aina tullut joku ongelma jossakin kohtaa. Mökki on erikseen noin 30 km päässä korvessa talviasuttava, rantaoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, kerrostalohan on aivan ehdoton valinta ihmisille, jotka tykkäävät mm. naapurien kusenlorinasta, seinäntakana kuuntelevista juoruämmistä, popittavista känniääliöistä, kolinasta ja kantapääastumisesta, töminästä, örvellyksestä, naapureissa asuvista nisteistä/alkoholisteista/sekopäistä, jotka voivat käydä liiveille, ulisevista koirista, joista osa on vieläpä suoranaisesti vaarallisia täysin provosoimatta.
Jokaiselle, joka ei pidä yksityisyydestä, rauhasta, kehonrauhasta tai rauhallisista yöunista todellakin timanginen valinta.
Hyvällä alueella oleva kerrostalo täyttää nuo sinun viimeisen virkkeen kriteerit täysin, pitää vaan osasta etsiä oikea asunto. Kuvailusi kriteereistä mikään ei täyty tiheään rakennetulla taajama-alueella postimerkkitonttien tönöissä, enemmän sinä siellä silmätikkuna olet.
Kerrostalo"helvetti", joopa joo. Kovia summia pyydetään niistä "loukuista" Helsingissä, kumma, että menevät kaupaksi... alle puolen miljoonan ei saa kantakaupungista perheasuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa tietysti hyvät ja huonot puolensa.
Itse olen todennut nyt yli 50v, että on sulaa hulluutta asua omakotitalossa, joka on varsinainen työleiri. Ehkä ei uudemmassa niin olisi, mutta kun on talolla jo hyvästi ikää, niin on tekemistä joka paikassa. Ja rahaa palaa. Lämmitys teettää oman työnsä, meillä siis puulämmitys.
Lumityöt, puuhommat, nurmikot, puut, pensaat jne jne.
Pitkän työpäivän jälkeen alkaa toinen mokoma kotona. Sitten, kun ei joku päivä viitsi eikä edes jaksa, niin se kostautuu heti.
Joo, olisihan sitä mukava kesällä istuskella ulkona, mutta kyllä se istukselemisen keskeyttää aina joku " tuokin pitäisi tehdä- työ".
Niin, vai onko syytä myös omassa ajattelussa?
Oma päähän se vaatii ja syyttelee milloin mistäkin, myös niistä tekemistä vaativista töistä. Tunnistan tuon. Olen itse tietoisesti opetellut
Mutta jos ihmistä ei kiinnosta remontointi, remontoinnin hankkiminen eikä pihatyöt, niin miksi turhaan kiusata itseään? Se omakotitalo ei tosiaan ole kaikkien unelma, eikä selitykseksi nyt riitä mikään vaativa persoona. Toiset tykkää käyttää vapaa-aikansa tehden muuta kuin omaisuudestaan huolehtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se omakotitalo ollutkaan kaikkien unelma, ja ainoana esteenä piti olla raha, jos siellä ei halua asua? :D
Itselleni se ei ollut mikään unelma, mutta riittävän kauan seinänaapureiden "elämisen ääniä" kuunneltuani useissa eri kerros- ja rivitaloissa minulle riitti. Nyt omakotitalossa, ja takaisin kommuuniin minua ei enää saa koskaan. Korkeintaan johonkin senioritaloon sitten joskus jos omakotiasuminen ei enää onnistu.
Tuo viittasi eiliseen keskusteluun, jossa joku päätteli, että ei ole muita syitä kerrostaloissa tai rivitaloissa asumiselle kuin että rahat ei riitä omakotitaloon.
Itsekin olen tässä viimeiset parikymmentä vuotta asunut kerrostaloissa ja harvassa ovat olleet naapurit, joiden elämisen äänet olisivat häirinneet. Ehkä mulla on ollut poikkeuksellisen hyvä tuuri
Kukin tyylillään. Itseäni ei enää kiinnosta kuunnella jatkuvaa kantapäätöminää ja lasten pomppimista siten, että valaisimet helisee omassa katossani. Jos talossasi ei sellaisia kuulu, niin todellakin on hyvä tuuri. Aiemmissa kerros- ja rivitaloasunnoissani kuului häiritsevää ääntä jokaisessa. Tietysti kaikkia ei tuntemattomien ihmisten elämisen äänet häiritse edes silloin, kun haluaisi itse rauhoittua, mutta minua häiritsee ja jätänkin kerrostalot tästä eteenpäin pelkästään muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo"helvetti", joopa joo. Kovia summia pyydetään niistä "loukuista" Helsingissä, kumma, että menevät kaupaksi... alle puolen miljoonan ei saa kantakaupungista perheasuntoa.
Se on jännä juttu! Ei varmastikaan voi olla kateudesta kyse... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, kerrostalohan on aivan ehdoton valinta ihmisille, jotka tykkäävät mm. naapurien kusenlorinasta, seinäntakana kuuntelevista juoruämmistä, popittavista känniääliöistä, kolinasta ja kantapääastumisesta, töminästä, örvellyksestä, naapureissa asuvista nisteistä/alkoholisteista/sekopäistä, jotka voivat käydä liiveille, ulisevista koirista, joista osa on vieläpä suoranaisesti vaarallisia täysin provosoimatta.
Jokaiselle, joka ei pidä yksityisyydestä, rauhasta, kehonrauhasta tai rauhallisista yöunista todellakin timanginen valinta.
Hyvällä alueella oleva kerrostalo täyttää nuo sinun viimeisen virkkeen kriteerit täysin, pitää vaan osasta etsiä oikea asunto. Kuvailusi kriteereistä mikään ei täyty tiheään rakennetulla taajama-alueella postimerkkitonttien tönöissä, enemmän sinä siellä silmätikkuna olet.
Ei todellakaan täytä. Asuin aiemmin hyvällä alueella kalliissa huoneistossa, jo meteliä riitti sielläkin enemmän kuin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tutut teki saman, muuttivat kerrostaloon kävelymatkan päähän keskustasta. Ihmettelin ratkaisua, mutta sanoivat ettei ole mitään järkeä kun on kesämökki jossa viettävät suurimman osan kesästä, lähteä sitten kaupunkiin omakotitalon nurmikko ajamaan ja kukkapenkit hoitamaan. Saivat onnekseen nopeasti myytyä, no ostaja löytyi lähipiiristä. Päivääkään eivät ole katuneet
Vierailija kirjoitti:
Mulla jos olis omakotitalo, niin en pitäisi paljoa nurmikkoa. Pihassa olisi perunapelto, kasvimaat, marjapensaat, grillipaikka ja maakellari. Ja leuanvetotangot, renkaat ja puolapuut. Pingispöytäkin. Loppuosa pihasta saisi olla niittynä pölyttäjien iloksi. Jos mitä nurmikkoa kasvaisi, antaisin syksyllä kasvaa pitkäksi, enkä haravoisi lehtiä, vaan saisivat jäädä lumen alle.
Kaupunkialueiden okt-alueilla tuo ei toimisi, sulla loppuu tila kesken pihasta. Maaseutukuntien keskustoissa saattaa olla vähän, siis vain vähän isommat tontit, eli jos etsit taloa, kannattaa etsiä se haja-asutusalueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se omakotitalo ollutkaan kaikkien unelma, ja ainoana esteenä piti olla raha, jos siellä ei halua asua? :D
Itselleni se ei ollut mikään unelma, mutta riittävän kauan seinänaapureiden "elämisen ääniä" kuunneltuani useissa eri kerros- ja rivitaloissa minulle riitti. Nyt omakotitalossa, ja takaisin kommuuniin minua ei enää saa koskaan. Korkeintaan johonkin senioritaloon sitten joskus jos omakotiasuminen ei enää onnistu.
Tuo viittasi eiliseen keskusteluun, jossa joku päätteli, että ei ole muita syitä kerrostaloissa tai rivitaloissa asumiselle kuin että rahat ei riitä omakotitaloon.
Itsekin olen tässä viimeiset parikymmentä vuotta asunut kerrostaloissa ja harvassa ovat olleet naapurit, joiden elämisen äänet olisivat häirinnee
Kantapäätöminää ei tarvitse ainakaan kuunnella, kun ostaa asunnon ylimmästä kerroksesta. Ei tosin ole meille kuulunut muutenkaan, ja aika monessa kerrostalossa ollaan asuttu. Ehkä sitten alueestakin kiinni, kannattaa hankkia asunto laadukkaasta talosta, tietty.
No huh huh, mikset valitse rivitaloa. Itse tein niin, kun halusin pois kerrostalon hulinasta. Oma piha ja sijainti metsän reunassa. Huolto ajaa nurmet ja siistii piha-alueet ja kuitenkin voin pikku istutuksia laittaa omalle pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Luhtitalon alakerta pienellä pihalla suosittelen, vähemmän asukkaitakin. Kerrostalo voi olla meluisa tai no me ei mennä enää ikinä, niissä aina tullut joku ongelma jossakin kohtaa. Mökki on erikseen noin 30 km päässä korvessa talviasuttava, rantaoikeus.
Luhtitalon alakerta on mukava vain siihen saakka, kunnes siihen yläkertaan muuttaa lapsiperhe tai muu tömistelyä harrastava ruokakunta.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. On kokemusta ihmisistä ketkä tekevät näin vääristä syistä.
Eivät kestä elämää kerrostalossa.
Onko nyt varmasti vakaan harkinnan tulos.
Siellä on muitakin ihmisiä. Koiria, kissoja, vauvoja ja riitoja, tuoksuja ja meteliäkin hetkittäin.
Lisäksi sääntöjä ja velvoitteita. Hiljaisuusaikoja ja ovet on muistettava pitää lukossa jne...
Et sinä tiheään rakennetulla okt-alueellakaan saa möykätä yötä myöten. Jos noin teet, se on pian syyte naapurirauhan rikkomisesta.
Kokemukseni mukaan he on ihmisiä jotka on saaneet paljon ja haluaa kaiken.. nautitaan kesästä järven rannalla hulppeissa puitteissa ja valitetaan samalla mökittömille miten oma piha kaupungissa menee niin huonoon kuntoon. Itse nauran tämmöisille jutuille, ihan omia valintoja. (jotain ilon aiheita kateellisellekin)