Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?

eihän niitä eron syitä tarvitse kenellekään tarkemmin kertoa, jos nyt suoraan kysytään niin voi vastata vaikka jotain sellaista, että näin nyt kävi, meillä ei ollut enää hyvä yhdessä ja on parempi jatkaa erikseen. Siis sukulaisille yms. Lapsille tähdentäisin, että ero ei millään tavalla johdu heistä ja että sekä äiti että isä ovat jatkossakin hänen vanhempiaan ja tulevat aina olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas typeriä kommentteja tässä ketjussa, olisiko jollain jäänyt korkki auki?

Olen miettinyt samankaltaisia kysymyksiä, koska kaikkein tärkeintä olisi suojella lasta. Tuleva ex on hyvä isä, mutta minua kohtaan on ollut kamala. Yritin jaksaa yhdessä lapsen vuoksi, mutta en enää pysty. En aio kertoa lapselle oikeaa syytä, jotta välit isäänsä säilyisivät hyvinä. Oma ongelma on kuitenkin laajempi, eli sukulaiset ja yhteinen ystäväpiiri, mihin kuuluu myös kaveriperheitä lapsineen. Kaikki läheisiä myös lapsemme kanssa. Olen joillekin maininnut että eroamme, ja aina keskustelu päätyy eron syihin. Tähän mennessä olen vastannut jotain ympäripyöreää, vaikka haluaisin puhua mitä oikeasti käyn läpi. Kerronko kaikille todellisen syyn, ja samalla vaadin että pitävät sen lapselta salassa? Miten muut ovat menetelleet?

Tämä. Itse olen kertonut muutamalle ystävälle, m

Kerro vaan, turha suojella ja ylläpitää patriarkaalista miesprivilegiota, uskovat tai eivät.

Vierailija kirjoitti:

No en ylipäänsä ymmärrä miksi 7-vuotiaalle lapselle tarvitsee kertoa syvällisiä syitä. Eihän tuon ikäinen lapsi vielä ymmärrä mitä edes tarkoittaa henkinen väkivalta. Muutenkin vaikka syy olisi mikä tahansa, niin sellaisilla asioilla on mielestäni kohtuutonta kuormittaa lasta. Lapselle riittää aivan hyvin se, että kertoo isän ja äidin olevan riidoissa ja siksi muutetaan eri asuntoihin. Ei alakouluikäinen lapsi ala kyselemään riitojen syvällisiä syitä ja vaikka kysyisikin, voi niiden kertoa olevan aikuisten asioita. Kun lapselle lähtee purkamaan eron syvällisempiä motiiveja, tekee vanhempi vain itsekkään teon. Vanhempi haluaa purkaa pois pahaa oloaan ja perustella lapselle omaa syyttömyyttään. Ei sellaisen aika ole vielä. Sitten kun lapsi kasvaa sellaiseen ikään, että on kykenevä asioista ymmärtämään, voi eron taustoja avata tarkemmin. Tällöinkään ei omasta mielestäni kannata mustamaalata toista vanhempaa, sillä vain äärimmäisen h

Olen itse perheväkivallan uhri (lapsen ominaisuudessa olin). Ja sen perusteella kyllä vahvasti sanon, että jos yksi vanhemmista on väkivaltainen (henkisesti tai fyysisesti) niin syy on yksin hänessä, ei se ole mitään riidoissa oloa tms. Siinä on uhri ja väkivallan tekijä. Ja syy ei ole uhrin. Suututtaa pahasti kun yrität vierittää uhrille syytä ja vastuuta tilanteesta.

Ei lapselle tarvitse syitä kertoa. Riittää, jos sanoo vaikka, että isän ja äidin on parempi, että asutaan eri asunnoissa. Jos lapsi sitten kysyy miksi, niin voi sitten sanoa jotain mahdollisimman neutraalia, kuten että koska me tullaan paremmin toimeen keskenämme, kun asutaan erillään, yhdessä asuminen on joskus vähän vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

eihän niitä eron syitä tarvitse kenellekään tarkemmin kertoa, jos nyt suoraan kysytään niin voi vastata vaikka jotain sellaista, että näin nyt kävi, meillä ei ollut enää hyvä yhdessä ja on parempi jatkaa erikseen. Siis sukulaisille yms. Lapsille tähdentäisin, että ero ei millään tavalla johdu heistä ja että sekä äiti että isä ovat jatkossakin hänen vanhempiaan ja tulevat aina olemaan. 

Lisään, että eron syitä voi toki pohtia joidenkin läheisten ihmisten kanssa, ja se on hyvä, mutta ei ihan kaikille niitä tarvitse kertoa. Mutta pohtisin niitä sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät asian olevan henkikökohtainen eivätkä kaikille, varsinkaan lapsille, puhu asioita eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle tarvitse syitä kertoa. Riittää, jos sanoo vaikka, että isän ja äidin on parempi, että asutaan eri asunnoissa. Jos lapsi sitten kysyy miksi, niin voi sitten sanoa jotain mahdollisimman neutraalia, kuten että koska me tullaan paremmin toimeen keskenämme, kun asutaan erillään, yhdessä asuminen on joskus vähän vaikeata.

Hahhaa. Yhdess asuminen on joskus vähän vaikeaa vai. Niinhän se on koska toinen on väkivaltainen. Lapset ei ole pösilöjä. Miksi siis puhua heille kuin pösilöille.

Naiset suojelee liikaa kusipäisesti käyttäytyviä miehiä. 

Lapsellekin tekee hyvää nähdä, että jos joku käyttäytyy toistuvasti huonosti, niin sellaisen kansas ei vietetä aikaa, vaikka se välillä olisikin ihana (ja manipuloiva). 

Samoin kaikille appivanhemmille jne. voi sanoa kerran hyvin suoraan sen syyn. Ei tartte alkaa tilittämään mitään, mutta voi suoraan sanoa, mistä kiikastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle riittää, kun kerrotaan, ettei ole enää hyvä olla yhdessä, koska aina jollain on paha mieli, ja että mikään ei ikinä eikä koskaan ole lapsen syy. Aikuiset kun eivät aina ymmärrä toisiaan. Ollaan niin paljon eri mieltä asioista ja on paljon parempi kaikille, ettei ole riitaa tai kurjaa olla kotona.

Myöhemmin voi sitten eritellä ihan kaiken tarvittavan, kun lapselle ikää karttuu.

Näin. Vaimo lähti yllättäen lasten kanssa aikanaan. Enpä tiedä mitä hän lapsille selitti vai selittikö mitään. ---- Kyllä he ymmärsivät että äiti oli valehdellut mutta eivät voineet mitään. 

Et edes tiedä, mitä äiti kertoi, mutta olet varma, että valehteli?

Taidat vaan keksiä omia juttujasi ja tuskin olet ollut naimisissakaan. 

Lapsi on siis nähnyt itse isän väkivaltaista käytöstä. On lapselle varsin hämmentävää ja haitallista, jos hänelle näyttää siltä, että tuollaisesta käytöksestä ei seuraa mitään pahaa. Vaan äiti vaikenee asian ja näyttää siltä että hyväksyy asian kun on kuin ei olisikaan. Vaan sen sijaan sössöttää jotain että eroamme koska emme enää rakasta.

Äiti haluaa, että sinusta lapseni tulee of-huo ra/hikkyburgeri. Ihan sinun parasta äiti nyt ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varautua siihen että isä katkerana tilittää lapselleen että äiti rikkoi perheen. 

Sori vaan, mutta katkeruus on naisellinen ominaisuus. Miehet eivät sitä harrasta. 

Kuule kyllä vaan harrastaa. Meillä mies (joka oli tehnyt vaikka ja mitä minulle ja lapsille) kertoi juurikin näin lapsille katkerana, eli, että äiti lähti ja vei lapset vaikka hän ei olisi halunnut ja asiat olisi voinut korjata ja jutella ja mennä perheenä eteenpäin. Pienin lapsi kyseli minulta ihmeissään, että miksi et tehnyt niin äiti, mutta muut ymmärsivät ja näkivät tilannetta niin paljon, että tajusivat isänsä ongelmat ilman että niitä tarvi luetella. Nuorimmalle kerroin muutaman kerran, että muistatko esim tämän ja tämän asian, ja siksi meidän täytyi lähteä.

Periaatteessa on ihan sama mitä sinä sanot lapselle, koska myös isä todennäköisesti mustamaalaa sinua ihan samanlailla, kuin sinäkin meinaat tehdä. 

Lapsi ei välttämättä huomaa/tunnista henkistä väkivaltaa, koska se on ollut sinun kokemasi tunne parisuhteesta. Ja ottaa huomioon, että lapset yleensä ottaa käyttäytymis malleja vanhemmiltaan niin ero on ollut hyvä ratkaisu jos et halua lapsesta samanlaista, kuin isästä. Mutta lapselle turha ruveta tosiaan mustamaalaamaan toista osapuolta, anna hänen itse tehdä johtopäätöksensä. Muuten pilaat isäsuhteen joka on myös tärkeä lapselle. Varsinkin jos isä ei käyttäydy lasta kohtaan samanlailla.

Valitettavan paljon on vanhempia, jotka eron jälkeen trauma-dumppavat tuskansa lastensa päihin.

Suuri osa tämän ketjun kommenteista kehoittaa naista suojelemaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä miestä. Sietäisitte hävetä te, jotka noin neuvotte!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin naapurin lapsen kertovan, kuinka isä ja äiti eivät tulleet toimeen keskenään, ja siksi oli parempi erota. Mielestäni hyvin luonnollinen ja syyllistämätön tapa selittää asia.

Tuo voi monesti ollakin eron syy. Mutta aloituksen tilanne on sellainen, että jos lapsi on yhtään älykäs, niin hän ei osta tuota syytä vaan se kuulostaa ihan oudolle, kun kerran lapsi on kuullut isän h uorittelevan äitiä ja muuta vastaavaa.

Eikö se voi aivan yhtä hyvin olla äitikin, joka on puhunut karkeasti isästä? Tai sitten asia on lapsen näkökulmasta juuri niin kuin hän sanoi, ja vanhemmat ovat onnistuneet kiihkottomasti selittämään lapselle asian. Sehän olisi kaikkein parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ja isä eroavat, koska eivät vain sovi (enää/alun perinkään) yhteen. Ole hyvä!

Tuosta lapset vain kysyy että miksi te sitten menitte yhteen kun ette kerran sopineet yhteen alunperinkään. Tai että miksi teitte minut jos kerran ette edes sovi yhteen. 

Niin, se onkin se olennaisin kysymys ja jos ette osaa vastata lapsellenne niin erhe mikä virhe (Mitäs läksitte?). Ei kaikki lapset tosin kysele tai edes osaa kysyä jatkokysymyksiä, mutta silti pitäisi pysyä tuossa "Äiti ja isä eroavat, koska emme sovi yhteen" (ei sivuraiteita, ei kaasuvalotuksia, ei selittelyjä, ei syyllistämistä mitenkään päin mihinkään suuntaan).

Vierailija kirjoitti:

Itke ja kilju lapselle että YYYHYYY ISI ON ILKEÄ YYYHYY JA ISI SATUTTAA YYYHYY JA MINÄ OLEN PYHIMYS ENKÄ IKINÄ NALKUTA YYYHYYY😩😫😭

"Nalkuta" on termi, joka viittaa siihen, että sama asia on sanottu jo aikaisemminkin. Yleensä useita kertoja. Kummassa on vika, siinä joka toistaa vai siinä joka ei kuuntele/reagoi??

Meillä eron syy on juurikin se, että keskustelumme on mennyt nalkuttamiseksi. Ja minä olen se, joka en todellakaan halua nalkuttaa.

Ja mitä sitten tulee siihen, että "estäisin" lapsia tapaamasta isäänsä. He eivät halua tavata. E minä ole mitään isää vastaan puhunut, vaan se flegmaattinen, passiviinen kiinnostumattomuus meidän muiden asioista ja puheista puhuu kyllä puolestaan lastenkin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa tämän ketjun kommenteista kehoittaa naista suojelemaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä miestä. Sietäisitte hävetä te, jotka noin neuvotte!

Minä haluaisin vain, että lapsia suojeltaisiin siltä mustalta myrkyltä, jota joku ihan väkisin haluaisi kaataa viattomien lasten niskaan. 

Uhrien pitää hakea apua aikuisilta ammattilaisilta, ei lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en ylipäänsä ymmärrä miksi 7-vuotiaalle lapselle tarvitsee kertoa syvällisiä syitä. Eihän tuon ikäinen lapsi vielä ymmärrä mitä edes tarkoittaa henkinen väkivalta. Muutenkin vaikka syy olisi mikä tahansa, niin sellaisilla asioilla on mielestäni kohtuutonta kuormittaa lasta. Lapselle riittää aivan hyvin se, että kertoo isän ja äidin olevan riidoissa ja siksi muutetaan eri asuntoihin. Ei alakouluikäinen lapsi ala kyselemään riitojen syvällisiä syitä ja vaikka kysyisikin, voi niiden kertoa olevan aikuisten asioita. Kun lapselle lähtee purkamaan eron syvällisempiä motiiveja, tekee vanhempi vain itsekkään teon. Vanhempi haluaa purkaa pois pahaa oloaan ja perustella lapselle omaa syyttömyyttään. Ei sellaisen aika ole vielä. Sitten kun lapsi kasvaa sellaiseen ikään, että on kykenevä asioista ymmärtämään, voi eron taustoja avata tarkemmin. Tällöinkään ei omasta mielestäni kannata mustama

Kyllä syytä on yleensä molemmissa. Vain harvoin sitä mennään naimisiin sellaisen sadistin kanssa, joka kiusaa vain kiusaamisen ilosta. Fakta.

Sano syyksi ettet halunnut kilttiä miestä koska kiltit miehet on rumia.