Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?

Siis miksi uhrin (äiti) pitäisi jotenkin erityisesti tukea lasten suhdetta isäänsä (väkivallan tekijään)? Millä tavalla tuollainen tukeminen nyt äidin tehtävä olisi? Hoitakoon isä itse suhteensa lapsiinsa kuntoon.

Lapselle ei kannata lähteä erittelemään tarkkoja syitä. Syyt ovat vanhempien välisiä asioita eikä niillä tule lasta kuormittaa kun lapsi ei niitä todennäköisesti ymmärrä kuitenkaan. Se että mies harrastaa henkistä väkivaltaa liittyy teidän kahden väliseen parisuhdedynamiikkaan. Tästä syystä lapselle ei kannata kertoa että eron syynä on hänen isänsä henkinen väkivalta ja ero on isän vika. Tällä et voita yhtään mitään mutta sen hinta voi olla kova. Jos lapsen isä kohtelee lasta hyvin, ei lapsella ole mitään ongelmaa suhteessa isään eikä niitä siten kannata aiheuttaa. Lapsen etu eron jälkeen on se että hänellä olisi hyvä ja lämmin suhde molempiin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsille tarkemmin kerrota syitä, kun ne on aikuisten asioita. Kertoo vaan että joskus aikuiset eroaa, kun tuntuu ettei ole enää kivaa yhdessä. 

Minusta tää on liian universaalia lapsen käsittää. Ei ole kivaa?  7v. jo vähän ymmärtää asioita. Itse sanoisin, että äiti ja isä eroavat, koska heidän on parempi olla ja asua erikseen, mutta se ei vaikuta siihen etteikö lapsi saisi nähdä toista vanhempaansa ja ero ei ole lapsen syy. Henkistä väkivaltaa ei tarvitse kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei kannata lähteä erittelemään tarkkoja syitä. Syyt ovat vanhempien välisiä asioita eikä niillä tule lasta kuormittaa kun lapsi ei niitä todennäköisesti ymmärrä kuitenkaan. Se että mies harrastaa henkistä väkivaltaa liittyy teidän kahden väliseen parisuhdedynamiikkaan. Tästä syystä lapselle ei kannata kertoa että eron syynä on hänen isänsä henkinen väkivalta ja ero on isän vika. Tällä et voita yhtään mitään mutta sen hinta voi olla kova. Jos lapsen isä kohtelee lasta hyvin, ei lapsella ole mitään ongelmaa suhteessa isään eikä niitä siten kannata aiheuttaa. Lapsen etu eron jälkeen on se että hänellä olisi hyvä ja lämmin suhde molempiin vanhempiin.

Ei aapeen lapsen isä kohtele lastaan hyvin. Hänhän on lapsen kuullen ja nähden ollut henkisesti väkivaltainen lapsen äitiä kohtaan useamman kerran. Mikä siinä sinusta on lapsen hyvää kohtelua isän taholta?

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi uhrin (äiti) pitäisi jotenkin erityisesti tukea lasten suhdetta isäänsä (väkivallan tekijään)? Millä tavalla tuollainen tukeminen nyt äidin tehtävä olisi? Hoitakoon isä itse suhteensa lapsiinsa kuntoon.

Ei tarvitse erityisemmin tukea mutta sitä ei myöskään saa tuhota. Lapsella on oikeus hyvään suhteeseen isänsä kanssa vaikka parisuhde äidin kanssa ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsille tarkemmin kerrota syitä, kun ne on aikuisten asioita. Kertoo vaan että joskus aikuiset eroaa, kun tuntuu ettei ole enää kivaa yhdessä. 

Tuo antaa lapselle mallin kertakäyttösuhteesta. Hänkin voi dumpata ihmisen isona, kun oma idoli (vanhempi) on opettanut, että on ihan hyvä syy erota, jos ei ole kivaa.

Lapsikin tajuaa, että aina ei voi olla kivaa. Ja se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi uhrin (äiti) pitäisi jotenkin erityisesti tukea lasten suhdetta isäänsä (väkivallan tekijään)? Millä tavalla tuollainen tukeminen nyt äidin tehtävä olisi? Hoitakoon isä itse suhteensa lapsiinsa kuntoon.

Ei tarvitse erityisemmin tukea mutta sitä ei myöskään saa tuhota. Lapsella on oikeus hyvään suhteeseen isänsä kanssa vaikka parisuhde äidin kanssa ei enää onnistu.

Ei tietenkään saa tarkoituksella tuhota. Mutta esim ap:n tapauksessa ap ei taida olla se joka sitä tuhoaa.

Onpas typeriä kommentteja tässä ketjussa, olisiko jollain jäänyt korkki auki?

Olen miettinyt samankaltaisia kysymyksiä, koska kaikkein tärkeintä olisi suojella lasta. Tuleva ex on hyvä isä, mutta minua kohtaan on ollut kamala. Yritin jaksaa yhdessä lapsen vuoksi, mutta en enää pysty. En aio kertoa lapselle oikeaa syytä, jotta välit isäänsä säilyisivät hyvinä. Oma ongelma on kuitenkin laajempi, eli sukulaiset ja yhteinen ystäväpiiri, mihin kuuluu myös kaveriperheitä lapsineen. Kaikki läheisiä myös lapsemme kanssa. Olen joillekin maininnut että eroamme, ja aina keskustelu päätyy eron syihin. Tähän mennessä olen vastannut jotain ympäripyöreää, vaikka haluaisin puhua mitä oikeasti käyn läpi. Kerronko kaikille todellisen syyn, ja samalla vaadin että pitävät sen lapselta salassa? Miten muut ovat menetelleet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei kannata lähteä erittelemään tarkkoja syitä. Syyt ovat vanhempien välisiä asioita eikä niillä tule lasta kuormittaa kun lapsi ei niitä todennäköisesti ymmärrä kuitenkaan. Se että mies harrastaa henkistä väkivaltaa liittyy teidän kahden väliseen parisuhdedynamiikkaan. Tästä syystä lapselle ei kannata kertoa että eron syynä on hänen isänsä henkinen väkivalta ja ero on isän vika. Tällä et voita yhtään mitään mutta sen hinta voi olla kova. Jos lapsen isä kohtelee lasta hyvin, ei lapsella ole mitään ongelmaa suhteessa isään eikä niitä siten kannata aiheuttaa. Lapsen etu eron jälkeen on se että hänellä olisi hyvä ja lämmin suhde molempiin vanhempiin.

Ei aapeen lapsen isä kohtele lastaan hyvin. Hänhän on lapsen kuullen ja nähden ollut henkisesti väkivaltainen lapsen äitiä kohtaan useamman kerran. Mikä siinä sinusta on lapsen hyvää kohtelua isän taholta.

Koska AP ei kertonut että isä on kohdistanut henkistä väkivaltaa lapseen niin oletan ettei sitä ole käynyt eli isä on kohdellut lastansa hyvin. Kyllä, lapsi on kärsinyt kodin huonosta ilmapiiristä, mutta sehän on tässä korjaantumassa. Vaikka olisi niin mukava syyttää koko tilanteesta vain ja ainoastaan AP: n miestä niin asiat eivät koskaan ole niin yksinkertaisia kun kyse on parisuhteesta. Edelleen lapsen tulevaisuutta ja suhdetta isäänsä ei pidä pilata sen perusteella mitä vanhempien tulehtuneessa parisuhteessa on tapahtunut. Jokaisella meillä on oma uniikki suhde läheisiin ihmiseen. Minun suhde mieheeni ei ole samanlainen kuin tyttäreni suhde isäänsä. Samoin minun suhde omaan isääni ei ole samanlainen kuin minun siskoni suhde isääni. 

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsi tietää, että isä on ilkeä äidille, niin sanoo lapselle yksinkertaisesti, että isä on ilkeä äidille ja siksi äiti haluaa erota.

Onhan tuossakin aina riski, että lapsi kääntää asian itseensä ja ryhtyy ylikiltiksi.

Kerro että rakkaus loppui.

Kuulin naapurin lapsen kertovan, kuinka isä ja äiti eivät tulleet toimeen keskenään, ja siksi oli parempi erota. Mielestäni hyvin luonnollinen ja syyllistämätön tapa selittää asia.

No en ylipäänsä ymmärrä miksi 7-vuotiaalle lapselle tarvitsee kertoa syvällisiä syitä. Eihän tuon ikäinen lapsi vielä ymmärrä mitä edes tarkoittaa henkinen väkivalta. Muutenkin vaikka syy olisi mikä tahansa, niin sellaisilla asioilla on mielestäni kohtuutonta kuormittaa lasta. Lapselle riittää aivan hyvin se, että kertoo isän ja äidin olevan riidoissa ja siksi muutetaan eri asuntoihin. Ei alakouluikäinen lapsi ala kyselemään riitojen syvällisiä syitä ja vaikka kysyisikin, voi niiden kertoa olevan aikuisten asioita. Kun lapselle lähtee purkamaan eron syvällisempiä motiiveja, tekee vanhempi vain itsekkään teon. Vanhempi haluaa purkaa pois pahaa oloaan ja perustella lapselle omaa syyttömyyttään. Ei sellaisen aika ole vielä. Sitten kun lapsi kasvaa sellaiseen ikään, että on kykenevä asioista ymmärtämään, voi eron taustoja avata tarkemmin. Tällöinkään ei omasta mielestäni kannata mustamaalata toista vanhempaa, sillä vain äärimmäisen harvoin syytä on pelkästään toisessa osapuolessa. Asiat ovat johtaneet toisiin ja joku on tehnyt ehkä 'enemmän väärin' kuin toinen, mutta silti syytä on yleensä molemmissa. Tämä fakta kannattaa myös itse itselleen sisäistää, sillä se helpottaa elämässä eteen päin menemistä. Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että "Se joka syyttää toista, on vasta matkan alussa. Se joka syyttää itseään, on puolivälissä. Se joka ei syytä enää ketää, hän on perillä".

Tarve siirtää oman parisuhteen ongelmat pienen lapsen tietoon ja käsiteltäväksi on traumatisoiva ja lähtökohtaisesti sairas. Jos tuntee tällaista tarvetta eron jälkeen kannattaa hakeutua juttelemaan asioista ammattilaisen eikä pienen lapsen kansssa.

Sanon tämän omakohtaisesta kokemuksesta 13-vuotiaana pikkupoikana, jolle sekä isä että äiti selvittivät repivän eron yhteydessä toistensa vikoja. Lopulta tuntsin ettei minulla ole kumpaakaan vanhempaa, vaan kaksi sekopäistä hirviötä. En usko, että he koskaan ymmärsivät miksi murrosikäni oli heille(kin) melko helvetillinen kokemus. Itsekin ymmärsin sen vasta pitkällä aikuisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Onpas typeriä kommentteja tässä ketjussa, olisiko jollain jäänyt korkki auki?

Olen miettinyt samankaltaisia kysymyksiä, koska kaikkein tärkeintä olisi suojella lasta. Tuleva ex on hyvä isä, mutta minua kohtaan on ollut kamala. Yritin jaksaa yhdessä lapsen vuoksi, mutta en enää pysty. En aio kertoa lapselle oikeaa syytä, jotta välit isäänsä säilyisivät hyvinä. Oma ongelma on kuitenkin laajempi, eli sukulaiset ja yhteinen ystäväpiiri, mihin kuuluu myös kaveriperheitä lapsineen. Kaikki läheisiä myös lapsemme kanssa. Olen joillekin maininnut että eroamme, ja aina keskustelu päätyy eron syihin. Tähän mennessä olen vastannut jotain ympäripyöreää, vaikka haluaisin puhua mitä oikeasti käyn läpi. Kerronko kaikille todellisen syyn, ja samalla vaadin että pitävät sen lapselta salassa? Miten muut ovat menetelleet?

Jos ovat niin pöljiä, että eivät tuota ymmärrä niin kannattaa tosiaan erikseen mainita. Muutenhan sinulla on täysi oikeus keskustella erosi syistä niiden aikuisten kanssa, joihin luotat.

Vierailija kirjoitti:

Hankalaksi asian tekee siis se, että mies ei halua erota. Ja puhuu lapsen kuullen, että ei ole mitään syytä erota eikä hän halua erota. Jotta en olisi lapsen silmissä hirveä perheenrikkoja ilman mitään kunnollista syytä, niin kyllä minusta lapselle pitää joku syy kertoa miksi äiti haluaa erota. Ap

Koska mies manipuloi ja valehtelee (tietää kyllä miksi olet eroamassa), niin suoruus on paras kaikille. Eli voit suoraan sanoa, millainen käytös ei ole hyväksyttävää suhteessa ja siksi eroatte. Että et voi luottaa mieheesi eikä hän kohtele sinua hyvin. Lapsi varsinkin ymmärtää, koska on tilanteita nähnyt. 

Haluat syyttää ja moittia miestäsi lapsellesi ja tulet niin tekemään, vaikka voisit valita toisinkin ja vaikka AV-palstalla sanottaisiin mitä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas typeriä kommentteja tässä ketjussa, olisiko jollain jäänyt korkki auki?

Olen miettinyt samankaltaisia kysymyksiä, koska kaikkein tärkeintä olisi suojella lasta. Tuleva ex on hyvä isä, mutta minua kohtaan on ollut kamala. Yritin jaksaa yhdessä lapsen vuoksi, mutta en enää pysty. En aio kertoa lapselle oikeaa syytä, jotta välit isäänsä säilyisivät hyvinä. Oma ongelma on kuitenkin laajempi, eli sukulaiset ja yhteinen ystäväpiiri, mihin kuuluu myös kaveriperheitä lapsineen. Kaikki läheisiä myös lapsemme kanssa. Olen joillekin maininnut että eroamme, ja aina keskustelu päätyy eron syihin. Tähän mennessä olen vastannut jotain ympäripyöreää, vaikka haluaisin puhua mitä oikeasti käyn läpi. Kerronko kaikille todellisen syyn, ja samalla vaadin että pitävät sen lapselta salassa? Miten muut ovat menetelleet?

Kavereillesi kerrot suoraan syyt. Ei ole hyvä isä, jos kohtelee lastensa äitiä huonosti ja näin rikkoo perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulin naapurin lapsen kertovan, kuinka isä ja äiti eivät tulleet toimeen keskenään, ja siksi oli parempi erota. Mielestäni hyvin luonnollinen ja syyllistämätön tapa selittää asia.

Tuo voi monesti ollakin eron syy. Mutta aloituksen tilanne on sellainen, että jos lapsi on yhtään älykäs, niin hän ei osta tuota syytä vaan se kuulostaa ihan oudolle, kun kerran lapsi on kuullut isän h uorittelevan äitiä ja muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpas typeriä kommentteja tässä ketjussa, olisiko jollain jäänyt korkki auki?

Olen miettinyt samankaltaisia kysymyksiä, koska kaikkein tärkeintä olisi suojella lasta. Tuleva ex on hyvä isä, mutta minua kohtaan on ollut kamala. Yritin jaksaa yhdessä lapsen vuoksi, mutta en enää pysty. En aio kertoa lapselle oikeaa syytä, jotta välit isäänsä säilyisivät hyvinä. Oma ongelma on kuitenkin laajempi, eli sukulaiset ja yhteinen ystäväpiiri, mihin kuuluu myös kaveriperheitä lapsineen. Kaikki läheisiä myös lapsemme kanssa. Olen joillekin maininnut että eroamme, ja aina keskustelu päätyy eron syihin. Tähän mennessä olen vastannut jotain ympäripyöreää, vaikka haluaisin puhua mitä oikeasti käyn läpi. Kerronko kaikille todellisen syyn, ja samalla vaadin että pitävät sen lapselta salassa? Miten muut ovat menetelleet?

Tämä. Itse olen kertonut muutamalle ystävälle, mutta esimerkiksi kaikille sukulaisille en. Appivanhemmat siis syyttävät minua perheen rikkomisesta, vaikka heidän poikansa on henkisesti sadistinen parisuhteessa. Tuskin he sitä kuitenkaan uskoisivat jos kertoisin.