Mitä kertoa lapselle eron syyksi, jos oikea syy on miehen henkinen välivalta?
Lapsi on 7-vuotias ja on tietysti nähnyt niitä tilanteita eli tietää kyllä sinänsä asian mutta ei sitä että siksi olen eroamassa. Mikä on paras tapa selittää lapselle miksi äiti ottaa eron isästä? Kertoa totuus vai valehdella jotain? Ainoa syy siihen miksi haluan erota on miehen harjoittama henkinen väkivalta eli mitään toista pientä syytä en voi sanoa jos haluan pysyä totuudessa. Mies ei edes halua erota, vain minä haluan eli en voi väittää että äiti ja isä nyt yhdessä vain päätti näin.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Hieman ohi, mutta kuitenkin:
Ystäväni erosi miehestä alkoholin ja holtittomuuden takia. Siis sellaisen "velkaa huumebikerjengille" -tyyppisen käytöksen takia. Hän ei halunnut "mustamaalata" miestä ja kertoi vain jotenkin yleisen "isä ja äiti ottaa eron" selityksen. Mies ghostasi lapsen tapaamista vuosikausia, tapasi ehkä hyvä jos kerran vuodessa. Äiti selitti aina parhain päin, ei kertonut totuutta siitä, että isä nyt vaan on välinpitämätön. No nyt kolmekymppinen lapsi syyttää äitiä siitä, että tämä oli pa*ka äiti ja isä oli tosi ihana ja kaikki elämässä huonosti mennyt on äidin syytä ja isä ei ole tehnyt mitään väärin.
Tulee vanhempiinsa eli on tyhmä ja puolueellinen tollo, jolla täytyy aina olla syntipukki ja huono/olematon itsereflektio.
Vierailija kirjoitti:
Akat selittää kaiken negatiivisen inhimillisen toiminnan katkeruudella 🤣
Mikä sinua pelottaa normaaleissa tunteissa? Miksi haluat esittää ettet koe katkeruutta vaikka olet suorastaan vellonut siinä jo vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus on se tunne kun huomaat kesken työpäivän toimistolla että menkat on alkaneet eivät tamponeja ole.
Ei autisti, tuo tunne on harmitus, ei katkeruus.
Äidin ja isän ei ole hyvä olla yhdessä, joskus vanhempien on parempi asua eri kodeissa, jos eivät enää pysty olemaan onnellisia yhdessä. Näin kummallakin ja myös sinulla on onnellinen koti. tms.
Ei vanhempien suhteen yksityiskohtia lapsille, edes myöhemmin. Eivätkä he edes halua niitä kuulla, yllämainitut tai niiden kaltaiset vastaukset riittävät.
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle riittää, kun kerrotaan, ettei ole enää hyvä olla yhdessä, koska aina jollain on paha mieli, ja että mikään ei ikinä eikä koskaan ole lapsen syy. Aikuiset kun eivät aina ymmärrä toisiaan. Ollaan niin paljon eri mieltä asioista ja on paljon parempi kaikille, ettei ole riitaa tai kurjaa olla kotona.
Myöhemmin voi sitten eritellä ihan kaiken tarvittavan, kun lapselle ikää karttuu.
Näin. Vaimo lähti yllättäen lasten kanssa aikanaan. Enpä tiedä mitä hän lapsille selitti vai selittikö mitään. Lapsethan oli aika pieniä. Myöhemmin hän vielä esti tapaamasta tyttäriämme vuosia. Juteltiin asiasta kun he olivat kirjoittaneet ylioppilaiksi. Kyllä he ymmärsivät että äiti oli valehdellut mutta eivät voineet mitään. Nyt on kaikki melkein hyvin mutta menihän siinä vuosia hukkaan ja se harmittaa kaikkia
Sain isältäni kuulla = isä itse kertoi.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Täällä on nyt joku katkera jätetty mies joka sarjapeukuttaa.
Esim. MLL:n sivuilla on vinkkejä miten puhua lapselle erosta.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaan et olet vee mäinen naisolettama joka ei tule toimeen parisuhteessa.
Riitaan tarvitaan kaksi.
kyllä, mutta asetelma voi olla myös niin, että vain toisella on haastava/ kypsymätön/ ilkeä yms. persoonallisuus (täysin ulkopuolistenkin havainnot...). jos toinen osapuoli edes puolustautuu eikä vain suostu poljettavaksi, saadaan toki kahden osallisen riita aikaiseksi.
Vanhempani erosivat kun olin 10. Minulle ei silloin kerrottu syytä, vaikka kysyin monta kertaa. Eikä koskaan kerrottu syytä. En edelleenkään tiedä miksi perheeni meni rikki kun olin lapsi, miksi jouduin ahdistavaan uusperhekierteeseen jne. Se on edelleen näin aikuisena hämmentävää ja ahdistavaa. Kyseessä oli kuitenkin todella merkittävällä tavalla lapsen (minun) elämään vaikuttanut asia. Muista tuttavilta jotain epämääräisiä huhuja kuulin silloin lapsena, mutta en tiedä oliko ne totta vai ei. Olen aika vihainenkin miksi mitään syytä ei koskaan suostuttu sanomaan. Nyt kumpikaan vanhemmistani ei enää elä, eli en koskaan saa tietää syytä.
Äiti ja isä eroavat, koska eivät vain sovi (enää/alun perinkään) yhteen. Ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja isä eroavat, koska eivät vain sovi (enää/alun perinkään) yhteen. Ole hyvä!
Tuosta lapset vain kysyy että miksi te sitten menitte yhteen kun ette kerran sopineet yhteen alunperinkään. Tai että miksi teitte minut jos kerran ette edes sovi yhteen.
Hankalaksi asian tekee siis se, että mies ei halua erota. Ja puhuu lapsen kuullen, että ei ole mitään syytä erota eikä hän halua erota. Jotta en olisi lapsen silmissä hirveä perheenrikkoja ilman mitään kunnollista syytä, niin kyllä minusta lapselle pitää joku syy kertoa miksi äiti haluaa erota. Ap
Kerros nyt jo mitä mitä henkistä väkivaltaa olet kokenut?
Ja mies siis puhuu lapselle sellaisia asioita kuin että äiti jättää meidät (siis hänet ja lapsen) jne. Mikä ei tietenkään pidä mitenkään paikkaansa, olen jättämässä henkisesti väkivaltaisen miehen ja pelastamassa lapsen siltä, että lapsen ei enää tarvitsisi nähdä eikä kuulla sitä henkistä väkivaltaa. Eli mies jo valehtelee lapselle erosta. En tiedä mitä tehdä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Luulen, että syynä on se, että ylipäätään pohdit tuollaisen asian tuomista lapselle esille. Ei se mielestäni oli mitenkään asia, jolla lasta kuormittaa. Erotilanne on muutenkin hankala, joten sinun ja tulevan exäsi tulee tehdä eroaminen lapselle mahdollisimman helpoksi. Ei kuormittaa lasta millään henkisen väkivallan selittelyillä. Tärkeää on, ettei kumpikaan lähde syyttelemään ja haukkumaan toista lapsen kuullen. Sen sijaan, että keskittyisit mahdollisiin alapeukkuihin niin ota täältä ihan muutamia hyviäkin ehdotuksia vastaan ja etene niiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerros nyt jo mitä mitä henkistä väkivaltaa olet kokenut?
Valehtelua, huo rittelua, väkivallalla uhkailua. Näitä nyt esimerkiksi, mutta muutakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää miksi olen saanut niin paljon alapeukkuja? Olen eroamassa erittäin pätevästä syystä ja pohdin mikä on paras tapa puhua se asia lapsen kanssa. Ja siihen kysyn neuvoja. Mikä siinä on alapeukuttamisen aihe? Ap
Luulen, että syynä on se, että ylipäätään pohdit tuollaisen asian tuomista lapselle esille. Ei se mielestäni oli mitenkään asia, jolla lasta kuormittaa. Erotilanne on muutenkin hankala, joten sinun ja tulevan exäsi tulee tehdä eroaminen lapselle mahdollisimman helpoksi. Ei kuormittaa lasta millään henkisen väkivallan selittelyillä. Tärkeää on, ettei kumpikaan lähde syyttelemään ja haukkumaan toista lapsen kuullen. Sen sijaan, että keskittyisit mahdollisiin alapeukkuihin niin ota täältä ihan muutamia hyviäkin ehdotuksia vastaan ja etene niiden mukaan.
Pohdin asian tuomista lapselle siksi, että olen aivan varma, että lapsi tulee kysymään eron syytä. Ja tulee kysymään syytä niin kauan, että hänelle joku kunnollinen syy annetaan. Mietin että mitä vastaan hänen kyselyihinsä. Jos vastaan vain, että en voi kertoa syytä, niin hän tulee kysymään sitä syytä loputtomiin. Ap
Meillä oli juuri näin. Ja kerroin eron syyksi juuri nuo, että vanhemmilla oli paljon riitaa jne. Isä taas suoraan syytti minua, kertoi lapsille, että minä vain halusin erota. Vaikka lapset nähneet isänsä käytöstä ja kokeneet samaa kuin minä, niin silti yhä vuosien jälkeen syyttävät erosta minua ja oireilevat eroa. Eli kun pyrin toimimaan oikein ja tukemaan lasten suhdetta isäänsä, olen itse joutunut kärsimään, ja minun suhteeni lapsiin on kärsinyt. Pahoin pelkään, että henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa lapsia hankkimaan erehtynyt ei oikein voi voittaa. :( Tsemppiä!
Katkeruus on se tunne kun huomaat kesken työpäivän toimistolla että menkat on alkaneet eivät tamponeja ole.