Mikä on mielestäsi lapsiperhe-elämässä raskainta?

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti. Se on jotenkin todella paljon elämää hankaloittava jopa silloin kun se toimii. Ovelle päästäkseen on meillä esimerkiksi kuljettava kolmesta portista. Sitten odotettava että joku ehtii avaamaan ovea, sitten kaikki käsien pesut ja heipat. Tavaroiden vienti yläkertaan ja niiden kolmen vähintään jostain jumittavan portin läpi pois. Se mikä voisi olla 2min lapsen jättäminen eteiseen onkin 10min muutto-operaatio.

Sama haettaessa paitsi että lapsia on enemmän eli oven avaaminen kestää kauemmin jos eivät ole pihalla. Tämän jälkeen alkaa pakopeli: käykin ilmi että mansikat ovat vierailulla mustikoissa joka on talon toisella puolella. Omaisuuden keräily sieltä täältä. Ja lopulta pääset sinne ulkovaatteiden luokse ja alat arpoa mistä kuivurista omat tavarat löytyy. Huomaat että oman lapsen hanskoja ei ole, mutta oman lapsen pyykkipojassa keikkuu jonkun Ellin hanskat. Sitten kerrotaan että pitää tuoda isompi haalari, koska jostain s

Tämä on totta! Luulisi, että päiväkodin tehtävä on hoitaa lapset, jotta vanhemmat voivat käydä töissä. Koska mihin päiväkotia tarvittaisiin, jos sirkuksen voisi itsekin hoitaa?

Varmaan reilusti yli puolet kaikista ihmisistä vastaisi tähän, että puoliso, jos vastaisivat rehellisesti. Ja ihan vastaajan sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni polkee syliä, iso sydäntä. Kyllä vaan teinien ja aikuistuvien lasten kanssa on ollut raskainta ainakin minulla.

Kertoisitko vähän tarkemmin,sillä tätä saa aina kuulla. Mikä siinä teinien ja aikuistuvien lasten kasvattamisessa on vaikeinta ja raskainta? Itselläni lapsi tulossa murrosikään kohta,joten kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Pienen lapsen ongelmat ovat usein sellaisia, joihin vanhempi voi itse vaikuttaa. Isomman lapsen kohdalla se ei aina onnistukaan. Kun lapsi on yksinäinen eikä saa kavereita, voi olla koulukiusaamista, lapsi masentuu eikä saa otetta elämästä, lapsi jää kiinni päihteisiin, ei pääse opiskelemaan vaikka yrittää vuodesta toiseen, opinnot jää kesken mt-ongelmien vuoksi. Tuollaisia tulee äkkiseltään mieleen.

Oma parikymppisen lapsen kohdalla tuli tilanne, jossa minun sydän ihan oikeasti tuntui särkyvän. Siihen sattui niin kovasti, että luulin saaneeni sydänkohtauksen.

eri

Luulisi, että päiväkodin tehtävä on hoitaa lapset, jotta vanhemmat voivat käydä töissä. Koska mihin päiväkotia tarvittaisiin, jos sirkuksen voisi itsekin hoitaa?

Veikkaan että suurimmalle osalle tosiaan riittäisi se, että lapset on siellä päivän suunnilleen turvassa, saavat ruokaa ja ehtivät leikkiä. Joku ekstrapäivä joskus myös ihan kiva.

Mutta kun niitä ekstrapäiviä on joka ainoa viikko, parhaassa tapauksessa useampi ekstrajuttu ja jos lapsia on monta ja kaikki eri ryhmässä (etteivät sisarukset ole liikaa keskenään) niin tuosta paletista tulee ihan hirveä risti. Melkein joka päivä on jotain ekstrahommaa ja siihen päälle vasut, äitienpäivät ja juhlat. 

Äkkiä päiväkoti ei lainkaan helpota sitä päivää, päinvastoin. Mutta on kustannustehokkain tapa hoitaa lastenhoito työpäivän ajaksi, joten ei ole muuta mahdollisuutta.

Se, että pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain, vähintään huolehtimassa aikatauluista. Haluaisin vaan olla ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa. Ei onnistu.

Sairastaminen perheellisenä on ihan hirveää. Ja tietysti sitä myös sairastetaan enemmän. Ja pikkulapsen oksennustauti vasta hirveää onkin, oksennusta on pahimmillaan ihan joka paikassa

Jatkuva meno, meteli ja meininki.

Kotitöiden määrä.

Se, että joku on aivan jatkuvasti iholla, yötä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan harvinaisuus,  mutta ei mikään.

Lapsiperhe- elämä on mun normi elämä. 

Ei siinä ole mitään erityisen raskasta. 

Mun kaveri on varmaan tällainen. Ymmärtääkseni tuo perhe-elämä on juuri se mikä tekee hänet onnelliseksi eikä hän halua mitään muuta enää. Meillä ei mitään yhteistä enää siis olekaan :D

Unen puute. 3-4 ekaa vuotta rikkonaisilla ja vähillä unilla, on aika rankkaa. Muuten oli ok.

Ajanpuute, jatkuva älämölö ja valitus, naapurit, sossut, opet, vaka- sekä wilma-viestittely.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan reilusti yli puolet kaikista ihmisistä vastaisi tähän, että puoliso, jos vastaisivat rehellisesti. Ja ihan vastaajan sukupuolesta riippumatta.

Jep. Kyllä raskaimmasta päästä oli se, kun odotti puolison osallistuvan perhearkeen tasapuolisesti. Ei tosiaan kannata pidättää henkeä tuota odotellessa..

Useamman vuoden kestäneet aikaiset aamuherätykset arkena, viikonloppuisin ja lomilla. Tämä nyt tuli ensin mieleen, muutakin varmasti olis.

Vitt u mai. nen m.  ode. J. oka rajo. ittaa ja raho. ittaa sanan vapautta tä. llä palsta lla.

Pahinta on oksennustauti. Kaikki muu on oikeastaan aika ihanaa tai tosi ihanaa tai vähintään kasvattavaa.

Kuulostaa rankalta. En tajua miten koskaan jaksaisin kun olen jo parin huonon yön jälkeen niin väsynyt, että se vaikuttaa mielialaani. En kestäisi kroonista väsymystä etten saisi levätä säännöllisesti.