Mikä on mielestäsi lapsiperhe-elämässä raskainta?

Vierailija kirjoitti:

Univelka pahin. Sitten ihan pienten lasten kanssa (alle 5-vuotiaat) se jatkuva vahtiminen ja hoitaminen.

Seuraavaksi se, että kotona ei saa vain olla (kun on pienet lapset). Koko ajan on jotain meneillään. Helpottuu siinä kohtaa, kun lapset ovat noin 12-vuotiaita ja siitä vanhempia.

Teineinä sitten linnottautuvat huoneisiinsa ja todellakin saat olla rauhassa. Ja aamuisinkin viikonloppuna nukkuvat pitkään, niin itsekin saa nukuttua.

Yhtäkkiä he ovatkin sitten täysi-ikäisiä ja ihmettelet, että mihin tämä aika kuluikaan.

Mulla on teinejä nyt ja edelleen se saatavilla olo on raskasta. Myös sen miettiminen, mitä tänään syötäisiin. Kun oot jo 15 v ollut siitä vastuussa, alkaa olla hieman taisteluväsymystä. Tunnetyö ei myöskään teinien kanssa ole ainakaan helpompaa.

Minäkin luulin ennen lasten saamista, että kaikilla lapsilla on samanlaiset valmiudet nukkua hyvin kunhan vain vanhemmat noudattavat oppeja, eli ei kestämättömien uniassosiaatioiden luomista, kierrosten laskeminen iltaa kohti, ennakoitavat rutiinit jne.

Nyt tiedän, että jotkut lapset ovat huonoja nukkumaan ja jotkut hyviä. Siihen vaikuttaa sekä perityt ominaisuudet, ruoka-aineherkkyydet, refluksi, infektiokierteet että tietysti vaikeammat sairaudet.

Nykyään vain huvittaa kun hyväunisten lasten vanhemmat luulevat, että huonounisten lasten vanhemmat eivät ole muka motivoituneita ottamaan selvää ja kokeilemaan kaikkea mahdollista, jotta lapsi oppisi nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin luulin ennen lasten saamista, että kaikilla lapsilla on samanlaiset valmiudet nukkua hyvin kunhan vain vanhemmat noudattavat oppeja, eli ei kestämättömien uniassosiaatioiden luomista, kierrosten laskeminen iltaa kohti, ennakoitavat rutiinit jne.

Nyt tiedän, että jotkut lapset ovat huonoja nukkumaan ja jotkut hyviä. Siihen vaikuttaa sekä perityt ominaisuudet, ruoka-aineherkkyydet, refluksi, infektiokierteet että tietysti vaikeammat sairaudet.

Nykyään vain huvittaa kun hyväunisten lasten vanhemmat luulevat, että huonounisten lasten vanhemmat eivät ole muka motivoituneita ottamaan selvää ja kokeilemaan kaikkea mahdollista, jotta lapsi oppisi nukkumaan.

Tämä!!! Niin sata kertaa!! Halleluja!

Tukiverkkojen puute. Teinit eivät edelleenkään ole ikinä missään yökylässä ainakaan yhtä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkkojen puute. Teinit eivät edelleenkään ole ikinä missään yökylässä ainakaan yhtä aikaa. 

Hyvä että teinit viihtyy kotona,

kohta pesästä lentää. Lapset kasvattaa myös meitä eniten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukiverkkojen puute. Teinit eivät edelleenkään ole ikinä missään yökylässä ainakaan yhtä aikaa. 

 

Hyvä että teinit viihtyy kotona,

kohta pesästä lentää. Lapset kasvattaa myös meitä eniten elämässä.

Just tämmöistä jeesustelua en voi sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei mikään ole ollut mahdottoman raskasta. Vanhempi muutti jo kotoa pois ja nuorempi on teini-iässä. Ollaan aina oltu läheisiä ja tehty paljon yhdessä. En ole kaivannut mitään erityistä omaa aikaa, sen enempää mitä sitä on iltaisin jäänyt siinä 21-24 välillä. Olen viihtynyt ja viihdyn erinomaisesti vaimoni ja lasteni kanssa ja minusta on hienointa olla saanut viettää aikaa perheen kanssa. Niin ja olin siis myös kummankin kanssa vauva-aikaan kotona ja olen osallistunut arjen pyörittämiseen koko ajan, ja istunut iltatolkulla auttamassa kouluhommissa kumpaakin.

Mitään en vaihtaisi pois.

Isille (ja miksei niille äideillekin jotka tuskailee kun ei ole omaa aikaa) totean vaan, että lapset on lainassa lyhyen aikaa, sitten sitä omaa aikaa on taas vaikka kuinka. Kannattaa nauttia siitä lyhyestä hetkestä.

Hyvä jos teillä molemmat vanhemmat ovat huolehtineet lapsista yhtä paljon. Monissa perheissä isät ovat vieläkin etäisiä ja viileitä lapsia kohtaan, valitettavasti. 

Muistan, kun lapsi oli pieni ja kotona kahdestaan isänsä kanssa, ja olin pitkästä aikaa kylässä vanhojen tuttujeni luona. Lapsi soitti kolme kertaa kännykkääni ja sanoi, että hänellä on minua ikävä, kun isä on koko ajan tietokoneella. Soitin puolisolle ainakin pari kertaa ennen kuin puhelut loppuivat.

Härreguud,mikä aivoton robotti. On raukalla varmaan liikaa univajetta. 

"Osoitetta en ole vielä saanut, vaikka kahdesti sitä pyytänyt. Vika on kanssakeskustelijan elämänhallinnassa. Ei yhteiskunnassa tai systeemissä.

M41"

Vierailija kirjoitti:

Se että kun vaimo porsi, sen lettu levahti.🥺😫

Olisit miettinyt sitä ennen lemmenleikkejä,ääliö. Taas joku miespoikavauva täällä itkemässä,kun ei kolmen lapsen äiti olekaan enää samanlainen fyysisesti eikä henkisesti kuin oli parikymppisenä,hohhoijjaa. Älkää menkö naimisiin älkääkä antako naiselle toiveita perheenlisäyksestä kanssanne ja ongelma on ratkaistu. Teidän älykkyysosamääräänne se ei valitettavsti tietenkään nosta,mutta naisen elämänlaatua huomattavasti kylläkin,kun ymmärrätte pysyä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Pieni polkee syliä, iso sydäntä. Kyllä vaan teinien ja aikuistuvien lasten kanssa on ollut raskainta ainakin minulla.

Kertoisitko vähän tarkemmin,sillä tätä saa aina kuulla. Mikä siinä teinien ja aikuistuvien lasten kasvattamisessa on vaikeinta ja raskainta? Itselläni lapsi tulossa murrosikään kohta,joten kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Ja lapsia sinulla oli montako..? Myös alalle valmistuminen muuttaa tilanteesi. Ehkä kommenttisi ei siis kuulu tähän ketjuun,vai mitä.

Raskainta on se että todellakin kaikki (99,9%) metatyöstä jää äidin kontolle. Mitä täytyy tuoda kaupasta, mitä laittaa ruoaksi, mitä täytyy muistaa pakata kerhoon / päiväkotiin / mummulaan, mikäs vaatekoko tulee seuraavaksi käyttöön ja onko jo seuraavan koon vaatteita hommattuna, onko kengät vielä sopivan kokoiset, muista varata neuvola, milloinkas on seuraava hammastarkastus, jne. Ja tätä sitten kestää aika monta vuotta elämästä. Ja siinä ohessa pitäisi muka jaksaa käydä itse kokoaikatyössä ja vielä kuntoillakin pitäisi jaksaa. En ihmettele oikeastaan yhtään nykyäitien intoa eroon ja vuoroviikkosysteemiin.

Upp

Se että joutuu pyörittämään tätä stanan sirkusta yksin. Isä oli ja katosi kuin tuhnu saharaan. Ei ota mitään vastuuta. Jossain toisessa maassa yhteisö ehkä auttaisi mutta Suomessa olet täysin yksin. Niin ja tämä ei tasan tarkkaan ollut oma valintani.

Päiväkoti. Se on jotenkin todella paljon elämää hankaloittava jopa silloin kun se toimii. Ovelle päästäkseen on meillä esimerkiksi kuljettava kolmesta portista. Sitten odotettava että joku ehtii avaamaan ovea, sitten kaikki käsien pesut ja heipat. Tavaroiden vienti yläkertaan ja niiden kolmen vähintään jostain jumittavan portin läpi pois. Se mikä voisi olla 2min lapsen jättäminen eteiseen onkin 10min muutto-operaatio.

Sama haettaessa paitsi että lapsia on enemmän eli oven avaaminen kestää kauemmin jos eivät ole pihalla. Tämän jälkeen alkaa pakopeli: käykin ilmi että mansikat ovat vierailulla mustikoissa joka on talon toisella puolella. Omaisuuden keräily sieltä täältä. Ja lopulta pääset sinne ulkovaatteiden luokse ja alat arpoa mistä kuivurista omat tavarat löytyy. Huomaat että oman lapsen hanskoja ei ole, mutta oman lapsen pyykkipojassa keikkuu jonkun Ellin hanskat. Sitten kerrotaan että pitää tuoda isompi haalari, koska jostain syystä se kotona sopiva haalari ei ole sopiva päiväkodissa, vaan liian lyhyt.

Lisäksi koko ajan pitää muistaa että tähänkin päivään liittyy askartelutarvikkeiden tuonti, naamiaiset tai eväsretki 24h varoajalla. Lisäksi päiväkodissa on liikkeellä eläintarhallinen vaikeasti hoidettavia loisia ja seitsemän eri kulkutautia.

Koulussakin on kaikenlaista, mutta se ei kuormita lainkaan samalla tavalla kuin päiväkoti.

Vierailija kirjoitti:

Raskainta on se että todellakin kaikki (99,9%) metatyöstä jää äidin kontolle. Mitä täytyy tuoda kaupasta, mitä laittaa ruoaksi, mitä täytyy muistaa pakata kerhoon / päiväkotiin / mummulaan, mikäs vaatekoko tulee seuraavaksi käyttöön ja onko jo seuraavan koon vaatteita hommattuna, onko kengät vielä sopivan kokoiset, muista varata neuvola, milloinkas on seuraava hammastarkastus, jne. Ja tätä sitten kestää aika monta vuotta elämästä. Ja siinä ohessa pitäisi muka jaksaa käydä itse kokoaikatyössä ja vielä kuntoillakin pitäisi jaksaa. En ihmettele oikeastaan yhtään nykyäitien intoa eroon ja vuoroviikkosysteemiin.

Ja tähän ohjeena on aina antaa isän tehdä tavallaan. Eli siis jättää tekemättä. Jonka jälkeen äiti saa selvitellä lisäksi ne isälle annetut tehtävät että sen miksi niitä ei hoidettu ajallaan.

Mun mies vieläpä aidosti yrittää ja onnistuukin osassa asioista ja silti minä teen suurimman osan ja selvittelen miehen aiheuttamia sotkuja ja sekaannuksia. Ja jeesustelijat ympärillä huutaa samaan aikaan että isän pitää saada tehdä tavallaan ja miksi äiti jätti isälle hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskainta on se että todellakin kaikki (99,9%) metatyöstä jää äidin kontolle. Mitä täytyy tuoda kaupasta, mitä laittaa ruoaksi, mitä täytyy muistaa pakata kerhoon / päiväkotiin / mummulaan, mikäs vaatekoko tulee seuraavaksi käyttöön ja onko jo seuraavan koon vaatteita hommattuna, onko kengät vielä sopivan kokoiset, muista varata neuvola, milloinkas on seuraava hammastarkastus, jne. Ja tätä sitten kestää aika monta vuotta elämästä. Ja siinä ohessa pitäisi muka jaksaa käydä itse kokoaikatyössä ja vielä kuntoillakin pitäisi jaksaa. En ihmettele oikeastaan yhtään nykyäitien intoa eroon ja vuoroviikkosysteemiin.

Ja tähän ohjeena on aina antaa isän tehdä tavallaan. Eli siis jättää tekemättä. Jonka jälkeen äiti saa selvitellä lisäksi ne isälle annetut tehtävät että sen miksi niitä ei hoidettu ajallaan.

Mun mies vieläpä aidosti yrittää ja onnistuu

Joo, tämä on niin raivostuttava neuvo. Naisten viaksi saadaan tämäkin, että muka ei annettaisi tehdä tavallaan. Todellakin annan, mutta hän jättää tekemättä. Hän oikeasti jättää vessan pesemättä, unohtaa viedä lapsen hammaslääkäriin, ei käy kaupassa, havahtuu viideltä iltapäivällä, että niin eikö meillä ole ruokaa valmiina. 

Joo, tämä on niin raivostuttava neuvo. Naisten viaksi saadaan tämäkin, että muka ei annettaisi tehdä tavallaan. Todellakin annan, mutta hän jättää tekemättä. Hän oikeasti jättää vessan pesemättä, unohtaa viedä lapsen hammaslääkäriin, ei käy kaupassa, havahtuu viideltä iltapäivällä, että niin eikö meillä ole ruokaa valmiina. 

Näin juuri. Ja kun sanot että jättää lapsen viemättä hammaslääkäriin, niin sanotaan että ei se niin vaarallista ole. Paitsi että sieltä tulee lasku ja lisäksi lastensuojeluilmoitus jos se unohtuu kovin monta kertaa. Ja sieltä lastensuojelusta toki soitetaan äidille ja sätitään kun homma on jätetty sille isälle.

Omasta mielestäni raskainta on juuri tuo, että kaikki on AINA äidin vika ja jatkuvasti joutuu kuuntelemaan palautetta siitä mikä kaikki on unohtunut/jäänyt tekemättä kun isä on saanut tehdä tavallaan. Isä taas on ihan sankari, jos edes yrittää vähän sinne päin tai ajatteli yrittävänsä mutta unohti.

Teet niin tai näin, niin aina menee pieleen. Lisäksi sellainen yleinen lapsivastaisuus. Jos esimerkiksi menee ravintolaan lasten kanssa, alkaa huokailu ja mulkoilu oitis. Lapsille ei enää anneta edes mahdollisuutta käyttäytyä kunnolla vaan lapsiperheille tehdään aika selväksi, etteivät ole toivottuja ainakaan asiakkaiden taholta moniin paikkoihin.

Meitä on esimerkiksi monesti tultu kehumaan, koska lapset on käyttäytyneen kauniisti museossa, kirjastossa, ravintolassa tai missä ikinä. Ja sama kehuja kertoo että seuraili mitä lapset tekee. Eli siis kyttäsi valittamisen mahdollisuutta käytännössä. Tuo on outoa ja jos samanlainen käytös kohdistuisi mihin tahansa muuhun ihmisryhmään, alettaisiin oitis puhua syrjinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tämä on niin raivostuttava neuvo. Naisten viaksi saadaan tämäkin, että muka ei annettaisi tehdä tavallaan. Todellakin annan, mutta hän jättää tekemättä. Hän oikeasti jättää vessan pesemättä, unohtaa viedä lapsen hammaslääkäriin, ei käy kaupassa, havahtuu viideltä iltapäivällä, että niin eikö meillä ole ruokaa valmiina. 

 

Näin juuri. Ja kun sanot että jättää lapsen viemättä hammaslääkäriin, niin sanotaan että ei se niin vaarallista ole. Paitsi että sieltä tulee lasku ja lisäksi lastensuojeluilmoitus jos se unohtuu kovin monta kertaa. Ja sieltä lastensuojelusta toki soitetaan äidille ja sätitään kun homma on jätetty sille isälle.

Omasta mielestäni raskainta on juuri tuo, että kaikki on AINA äidin vika ja jatkuvasti joutuu kuuntelemaan palautetta siitä mikä kaikki on unohtunut/jäänyt tekemättä kun isä on saanut tehdä tavallaan. Isä taas on ihan sankari, jos edes yrittä

Ja uutta hammaslääkäriaikaa ei oikomahoitoon sitten ihan heti saadakaan, sitä odotetaan seuraavat puoli vuotta