Oliko "tunnelma" erilainen ennen nettiä ja taskussa kannettavia puhelimia?

Yhteyttä ei pidetty puhelimella kovinkaan paljon, koska soittaminen oli niin kallista, varsinkin kaukopuheluiden (jonnet eivät taida edes tietää mitä ne ovat). Perheissä oli yksi lankapuhelin, yleensä eteisessä, ja voi sitä ylellisyyttä kun siihen hankittiin jatkokohto. Tai myöhemmin puhelinvastaaja.

Luulen että ihmiset olivat silloin kärsivällisempiä. Kirjeitä kirjoitettiin ja odotettiin postin tuloa. Uutiset luettiin sanomalehdistä ja katsottin illalla telkkarista. Pelkkä aamutelevision tulo aiheutti paheksuntaa.

Tietoa etsittiin lääkärikirjoista, tietosanakirjoista ja kirjastoista.

Pankkikonttoreita oli joka korttelissa, ja niistä nostettiin käteistä. Shekkivihko edusti luksusta. Muistan vastustaneeni jopa pankkikortin käyttämistä, ja nyt minä saatana käytän pelkästään älypuhelimen mobiilipankkia.

Vielä noin 15 vuotta sitten Hietaniemen hautausmaalla päiväkävelyn päätteeksi kiiruhdin kotiin tarkistamaan netistä joitakin kiinnostavia nimiä joita olin nähnyt hautakivissä. Nyt saman tiedonhaun voi tehdä heti paikan päällä. Ei tarvitse odottaa. Ja voi helvetti jos puhelin unohtuukin kotiin lataukseen ja sen huomaa vasta kaupungilla. FOMO iskee.

Eli kyllä, tunnelma oli erilainen. Olimme toistemme saavuttamattomissa.

Kuin neuvostoliittolaisesta elokuvasta. 

Vierailija kirjoitti:

Oli. Kaiken maailman idiotismi ei levinnyt kulovalkean tavoin yhdessä yössä ympäri maapalloa.

Juuri näin. Ennen Jarkolle sanottiin baarin pöydässä että turpa kiinni ja se oli siinä. Nykyään Jarkko menee nettiin ja löytää yhteyden muihin samanlaisiin kusipäihin ja kaikenmaailman typerimmatkin ajatukset saavat tuulta alleen kun joukosta saa tukea.

Ennen vempeleitä ihmiset olivat keskittyneempiä toisiinsa. Kasvoin maaseudulla ja siellä tuli paljon leikittyä ja puuhattua ulkona sisarusten kanssa. Sitten kun tuli televisio, huomio kiinnittyi siihen, sitten tietokoneeseen ja lopulta kännykkään

Deittailussakin keskityttiin enemmän ja oltiin tosissaan. Jos ei ottanut kiinni hyvästä kumppanista joka sattui tulemaan vastaan, ei tiennyt näkeekö sitä enää koskaan eikä ollut puhelimessa kokonaista katalogia muita vaihtoehtoja joita voi pläräillä läpi kaiken aikaa. Ja sekin on pelkkä illuusio, siinä porukassa ei välttämättä ole yhtäkään kenen kanssa saisi jotain oikeasti hyvää aikaiseksi.

Ennen nettiä tuli juteltua enemmän ihmisten kanssa, koska se oli se viihde mitä kännykän tuijotus nyt on. Koulun jälkeen menin usein luokkakaverin luokse. Tai soittamaan lähellä asuvan kaverin kodin ovikelloa. Ei silloin vielä soiteltu kun aluksi kellään ei ollut omia kännyköitä mihin soittaa. Oli ihan tavallista että ovikello soi ja siellä saattoi olla joku kaveri kysymässä lähdenkö ulos. Eikä siellä ulkona mitään ihmeellistä yleensä tehty. Käveltiin tai pyöräiltiin usein vain ympäriinsä yleensä välillä juteltiin jostain, keksittiin spontaanisti ehkä jotain tekemistä. Erikseen sitten harrastukset joihin tuli mentyä.

Se oli varmaan ihan terveellistä että ei jokaisena hetkenä ollut silmien edessä jotakin viemässä tylsistymistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Yhteyttä ei pidetty puhelimella kovinkaan paljon, koska soittaminen oli niin kallista, varsinkin kaukopuheluiden (jonnet eivät taida edes tietää mitä ne ovat). Perheissä oli yksi lankapuhelin, yleensä eteisessä, ja voi sitä ylellisyyttä kun siihen hankittiin jatkokohto. Tai myöhemmin puhelinvastaaja.

Luulen että ihmiset olivat silloin kärsivällisempiä. Kirjeitä kirjoitettiin ja odotettiin postin tuloa. Uutiset luettiin sanomalehdistä ja katsottin illalla telkkarista. Pelkkä aamutelevision tulo aiheutti paheksuntaa.

Tietoa etsittiin lääkärikirjoista, tietosanakirjoista ja kirjastoista.

Pankkikonttoreita oli joka korttelissa, ja niistä nostettiin käteistä. Shekkivihko edusti luksusta. Muistan vastustaneeni jopa pankkikortin käyttämistä, ja nyt minä saatana käytän pelkästään älypuhelimen mobiilipankkia.

Vielä noin 15 vuotta sitten Hietaniemen hautausmaalla päiväkävelyn päätteeksi kiiruhdin kotiin tarkistama

Ennen posti kulki nopeammin, kirje oli perillä jo yleensä seuraavana päivänä ja vielä oikeaan osoitteeseen jaettuna.

Shekkivihkoa en kyllä minäkään luksuksena pitänyt. Se oli keino välttyä käymästä pankissa sen rajalliseen aukioloaikaan. Opiskelemaan lähtiessä hankin shekkivihkon, koska pankkikortteja ei ollut, puhumattakaan pankkiautomaateista ja opiskelupaikkakunnalla oli matkaa sinne pankkiinkin, kun asui opiskelupaikan vieressä. Säästi rahaa, ettei tarvinnut ajella bussilla kaupungin keskustaan ajoissa.  Shekin pystyi kirjoittamaan suuremmalle summalle kuin mitä ostokset olivat ja sillä sai ruokakaupassa maksamisen lisäksi myös käteistä vaihtorahoina.

"Mutta esim. joskus 80-luvulla? Tai 90-luvulla kun puhelimessa ei ollut googlea tai oli vissiin vain kavereiden numerot mutta ei muuta yhteyttä ulkomaailmaan?"

Tietenkin oli yhteys ulkomaailmaan. Eihän sitä nyt missään tyhjiössä eletty. Television kautta seurattiin trendejä ja maailman menoa, radio oli liveaikainen lähetys, johon saattoi vaikka soittaa jos halusi vuorovaikutusta ja koko Suomi kuuli sinut. Jos haluttiin ottaa yhteyttä johonkin, oli olemassa puhelinluettelo, josta pystyi katsomaan lähes kaikkien puhelinnumeron ja soittaa hänelle. 90-luvulla oli jo kännykätkin keksitty ja käytössä, vaikka niissä ei vielä nettiä ollutkaan. Minä harrastin kirjeenvaihtoa ja sitä kautta tutustuin erimaalaisiin ystäviin ja opin heidän elämäntavoistaan ja kulttuuristaan. Sitten oli myös tuttuja kavereita vastassa, kun lähti vaikka interrail-reissulle Eurooppaan.

Muistan kun Maikkarin uutiset aloitti. Ihmiset olivat että "miksi tarvitaan uutislähetys kahdelta eri kanavalta?, naurettavaa".

Ihmisillä oli teollisuusyhteiskunnan vuorokausirytmi, nilläkin jotka eivät käyneet töissä.

Seitsemältä ylös sunnuntaisinkin ja kymmeneltä kaikki petiin ja hiljaa.

Joku saattoi lukea kirjaa pikkulampun valossa yhteentoista. Jos oli mennyt puolilleöin, niin alettiim huolestua että onko kaikki hyvin? Kun noin erikoisesti käyttäytyy.

Kyllä oli erilainen. Jos katsoo vain 90-luvun alun leffojakin, niin ihmiset ovat ihmismäisempiä. Ilmeikkäämpiä, iloisempia ja epätäydellisempiä.

jälkeenpäin järkyttää eniten se että silloin valtamediat olivat ainoa tiedon lähde ja mitään näiden valheita ja propagandaa ei pystynyt kyseenalaistamaan

Kasarilla ja ysärillä pystyi väkisinmakaamaan teinityttöjä ja muita naisia ilman seurauksien pelkoa. Oi sitä aikaa. Nykyään saa syytteet kun katsoo toista "väärin"...

Vierailija kirjoitti:

Se on edelleen erilainen, sen huomaa kun menee iltakävelylle rauhaksii ilman niitä vehkeitä, ihmiset on vaan liian sokeita näkemään hienoutta ympärillään koska ne tykkää uida paskassa mielummin

<3

Aamulenkillä viime syksynä mua vastaan käveli kaksi alakouluikäistä tyttöä reput selässä ja ne oli niin keskittynyt kännykän tuijottamiseen, että kumpikin missasi metsästä jolkottaneen ketun, joka meni siitä meidän välistä tien yli ihan muutaman metrin päästä. Sillä ketulla oli nimittäin joku citykani suussaan ja olen satavarma, että nuo pikkulikat olisi ainakin kirkaisseet ja huutaneet hyiyöksiä jos sen olisi nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei tarvinnut olla koko ajan varuillaan siihen, että joku voi milloin tahansa vetää videokameran esiin ja kuvata ja jakaa sen ympäri maailmaa kaikkien nähtäville.

Olin nuori 1980-90-luvuilla. Silloin sai bailata sydämensä kyllyydestä eikä joutunut pelkäämään, että puoli maailmaa irvailee levinneiden meikkien, huonojen tanssiliikkeiden, lässähtäneen kampauksen tai sen vuoksi, ettei ollut viimeisimpien trendien mukaisia vaatteita bailatessa päällä. Juhlimista muisteltiin jos ehdittiin ja kameralla otettuja kuvia sai odottaa ja jännittää ihan riittävästi. Kuvien ottamien oli vielä kallista eli jokaisesta bailuillasta ei ole olemassa edes kuvatodisteita. Ihmisten kanssa uskalsi puhua kapakassa vapaammin, koska ei tarvinnut pelätä ihmisten kuvaavan tai nauhoittavan juttuja.

Nykynuorilla ja nuorilla aikuisilla ovat aivan jäätävät ulkonäköpaineet omaan ikä

Nykynuorena en oo huomannut et juttuja pitäis somen takia rajottaa baarissa :D muuten harmittaa aina kun oon elänyt muiden mielestä vain huonona aikana. En kyllä itsekään löydä mitään hyvää

Vierailija kirjoitti:

jälkeenpäin järkyttää eniten se että silloin valtamediat olivat ainoa tiedon lähde ja mitään näiden valheita ja propagandaa ei pystynyt kyseenalaistamaan

Kyllä se tieto silloinkin kulki. Ei meillä juuri kukaan uskonut sitä Neuvostoliittopropagandaa mitä Yle silloin levitti. Enemmän se herätti naurunpyrskähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jälkeenpäin järkyttää eniten se että silloin valtamediat olivat ainoa tiedon lähde ja mitään näiden valheita ja propagandaa ei pystynyt kyseenalaistamaan

Kyllä se tieto silloinkin kulki. Ei meillä juuri kukaan uskonut sitä Neuvostoliittopropagandaa mitä Yle silloin levitti. Enemmän se herätti naurunpyrskähdyksiä.

 

Taitaa nyky YLE:n propagandaan uskovia olla enemmän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:an

Vähemmän levotonta.

Eri tavalla levotonta. Katu -ja lähiölevottomuutta. Livenä. 

Ilmapiiri on ollut välillä hysteerinen aiempina vuosikymmeninä, sotien ym levottomuuksien takia.

1970-80-luvuilla odotettiin ydinsodan alkavan milloin hyvänsä. Silloin jos koskaan oli nuorilla ihmisillä tarvetta kokoontua, tutustua ja juhlia keskenään. Ihminen pystyi osoittamaan mieltä ydinaseita vastaan ja juhlimaan syyllisyyttä tuntematta ilman, että leimautui jonkin kuppikunnan edustajaksi. Siihen aikaan tutustuttiin selvin päin mielenosoituksissa uusiin ihmisiin.

Ei todellakaan odotettu! Vallitsi kauhun tasapaino. Kuka sekopää nyt alkaisi ampua ydinohjuksia, kun tietää, että vastapuoli lähettää omansa vastaan samantien!

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ehkä hain sellaista tunnelmaa, ennemminkin kuin kuvailua historiallisista seikoista. Siis ihan se tunne että ei ole kytköksissä kaikkialle kaiken aikaa, ja se on jokapäiväistä. Se varmaan tekee jotain ihmiselle solutasolla. Ja ihan vain kokemustasolla. Vai miettiikö kukaan muu tällaisia abstrakteja asioita kuin 'tunnelma'? Jos oonkin ihan hassu.

-ap

Miettii kyllä. Täytyy sanoa, että tuli rauhallinen olo jo pelkästään tästä ketjun aiheesta, koska aloin taas muistaa millainen se tunnelma oli ilman älypuhelimia, somea jne. (toki silloin oli omat ongelmansa). T. 80- ja 90-luvun lapsi

No en tiedä. Aika paljon sitä kavereiden kanssa luettiin lehtiä ja kirjoja, katsottiin telkkaria, kuunneltiin musiikkia ja pelattiin pelejä ja juteltiin niistä. Ihan samat asiat joita nyt katsotaan ja tehdään omilta ruuduilta.

Ei se elämä niin radikaalisti erilaisempaa ollut, tietyt asiat oli vaan hitaampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jälkeenpäin järkyttää eniten se että silloin valtamediat olivat ainoa tiedon lähde ja mitään näiden valheita ja propagandaa ei pystynyt kyseenalaistamaan

Kyllä se tieto silloinkin kulki. Ei meillä juuri kukaan uskonut sitä Neuvostoliittopropagandaa mitä Yle silloin levitti. Enemmän se herätti naurunpyrskähdyksiä.

 

Tietoa sai jos opiskeli ruotsia kunnolla koulussa. Ihan koulun kirjastossa oli ruotsalaisia sanomalehtiä ja kuvalehtiä, joita lukea jos halusi tietää länsimaisen mielipiteen nopeasti. Saksalaisten sanomalehtien ja aikakauslehtien kanssa meni kauemmin aikaa.