Lue keskustelun säännöt.
Jääkö lapsi jostain pois, jos ei käydä ulkomailla?
20.01.2025 |
Me matkustetaan paljon kotimaassa, mutta ei koskaan ulkomailla. Kun esikoisemme 3 v. Sitten syntyi, aloin pohtimaan jääkö hän jostain paitsi, jos emme matkusta ulkomaille? Itsekään en ole ikinä käynyt elämäni aikana Ruotsia ja Viroa kauempana, ja niissäkin vain kerran. Saan kotimaassa matkailusta paljon enemmän irti, eikä ulkomaat juurikaan kiinnosta, varsinkaan nyt tässä globaalisti kriittisessä tilanteessa. Tykkään itse silti mm. Kielistä ja katson netistä tosi paljon ulkomaista sisältöä, tutkin eri maiden historiaa, ympäristöä, kaupunkeja, kulttuureja, ihmisiä, trendejä yms. Eli en tietämättömäksi ole jäänyt silti, vaikka en käytännössä ole Suomesta poistunut.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset, jotka eivät lapsena matkustelleet ulkomailla eivätkä aikuisinakaan siitä välitä, kommentoivat faktana ettei lapsi jää mistään paitsi jos ei pääse ulkomaille?
Oliko muita perusteita kuin oma kokemus omasta elämästä?
Itse en lapsena päässyt kuin Viroon ja Norjaan, mutta ne matkat jäivät ikuisesti mieleen. Lapsena kokee niin paljon vahvemmin uudet asiat, ja pienetkin jutut tuntuvat ihmeellisiltä. Koen, että nämäkin pikkumatkat vaikuttivat merkittävästi minuuteen ja aikuisuuden matkustusintoon.
Omat lapseni vien ulkomaille mahdollisuuksien rajoissa, ja omaan matkustusfilosofiaani kuuluu julkisilla kulkeminen, paikalliset kokemukset ja vähän arkisemmatkin majoitukset. Lapset eivät vaadi niin paljon mukavuuksia kuin aikuiset. Matkustaessa tulee opittua todella paljon organisointitaitoja ja ongelmanratkaisua, tuskin se kovin monella arvomaailmaan tai sivistykseen merkittävästi vaikuttaa.
Jääkö lapsesi jostain paitsi, jos ei pääse lapsena Savukoskelle tai Siuntioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä lapsi ei menetä mitään -kommenteista vaikuttaa olevan iäkkäiltä ihmisiltä, jotka todistelevat, että ei minunkaan lapsuudessani matkustettu ja vasta aikuisena kävin kerran Tukholmassa, ja ihan hyvä minusta tuli.
Maailma on muuttunut, ja hyvä niin.
Ei se kyllä pelkästään hyvä ole, ei todellakaan.
Lentomatkailu on keskeisin yksityishenkilön päästöjen tuottaja. Joka kerta, kun lapset kärrää lentäen matkaan osallistuu sen maailman tuhoamiseen, johon lapsia on kasvattamassa.
Onhan se järkyttävä ristiriita.
No ei ne koneet tyhjinä lennä. Katsokaa taivaskuv
Kenen asia se on? Onko se "joku muu"?
Vierailija kirjoitti:
Ei jää. Yhdessä perheen kesken vietetty aika ilman suorittamista on se juttu jota lapset tarvitsevat ja josta voivat jäädä paitsi vaikka kuinka matkusteltaisiin ympäri maailmaa.
Voisiko joku kertoa minulle mitä muuta tämä nykyään tarkoittaa kuin passiivista sisälläoleilua laitteiden äärellä? Jokainen tosielämässä joka sanoo näin, eivät tee ikinä yhtään mitään sen perheensä kanssa yhdessä, edes keskustele. Yhdessä matkustettaessahan sitä ollaan väkisinkin pitkiä aikoja perheen kesken, niin että voi vaan olla ja jutella. Tekemisten välissä sitä juteltavaa onkin.
En nyt tiedä onko maailma muuttunut parempaan vai huonompaan, mutta on silti hauskaa miten tässä ketjussa ihmiset, jotka eivät ole lapsena matkustelleet, vakuuttelevat kilpaa toisilleen etteivät ole menettäneet mitään. Mistä sen tietää? Mulla on lapsuuden ulkomaanmatkoista (ihan tavallisia lyhyitä etelä- tai keski- Euroopanreissuja perheen kanssa) vähän samantapaisia iloisia ja jännittäviä muistoja kuin lapsuuden jouluista. Erilaista kuin arki, herkkuja ja hupejakin, aikuiset hyvällä tuulella (eivätkä edes juoneet). En missään nimessä niistä luopuisi. Oman perheen kanssakin yhteiset reissut ovat olleet tosi ihana osa elämää. Luksusta toki, ja viime vuosina harvinaista herkkua, ei raaskita käydä kuln parin vuoden välein. Mutta ei ne reissut mitenkään turhia ole olleet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän, mutta jos ei ole varaa tai jokin muu syy, niin ei sitten voi mitään. Tärkeintä mitä lapsi voi kuitenkin saada on rakkautta, huomiota ja hellyyttä vanhemmiltaan. Nuo ovat ne asiat, jotka eniten jäävät mieleen. Itse lapsena matkustelin paljon, josta olen toki kiitollinen, mutta rahan heittäminen minua kohti ei korvannut sitä, että etenkin yksi vanhemmistani oli aina poissa tai arvosteleva ja kylmä, eikä minulla ole melkein mitään lämpimiä muistoja tästä.
Mulle ulkomaan matkat on samanlainen juttu, kuin joulut. Aina tosi kivoja, myös hieman stressaavia (näin aikuisena), enemmän taionomaisia lapsena kuin aikuisena, mutta aina vuoden tärkeitä kohokohtia joka vuosi. Etukäteen on ihana innostua ja odottaa, nauttia silloin kun joulun/matkan aika on ja jälkikäteen muistella ja palata latautuneempana arkeen.
Haluan koko perheelle niin joulut kuin matkat, vaikka takuulla ilmankin voisi elää. Niinhän iso osa maailman ihmisistä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko maailma muuttunut parempaan vai huonompaan, mutta on silti hauskaa miten tässä ketjussa ihmiset, jotka eivät ole lapsena matkustelleet, vakuuttelevat kilpaa toisilleen etteivät ole menettäneet mitään. Mistä sen tietää? Mulla on lapsuuden ulkomaanmatkoista (ihan tavallisia lyhyitä etelä- tai keski- Euroopanreissuja perheen kanssa) vähän samantapaisia iloisia ja jännittäviä muistoja kuin lapsuuden jouluista. Erilaista kuin arki, herkkuja ja hupejakin, aikuiset hyvällä tuulella (eivätkä edes juoneet). En missään nimessä niistä luopuisi. Oman perheen kanssakin yhteiset reissut ovat olleet tosi ihana osa elämää. Luksusta toki, ja viime vuosina harvinaista herkkua, ei raaskita käydä kuln parin vuoden välein. Mutta ei ne reissut mitenkään turhia ole olleet!
AP:kin totesi, että saa enemmän irti kotimaanmatkailusta kuin ulkomaanmatkoilta, joista hänellä ei kuitenkaan juuri ole kokemusta? Kyllä on taas niin kettu pihlajanmarjoineen!
Ilmeisesti et itse jäänyt mistään paitsi? Ehkä sitten ei lapsesikaan.
Minä taas koin nuorena jääväni paitsi jostakin, kun vanhempien kanssa ei matkusteltu yhtään mihinkään kuin mökillä. Koulussa kaverit kävivät milloin missäkin. Siksi kai tuli matkusteltua jonkun verran kavereiden kanssa heti kun siihen tarjoutui mahdollisuus. En tosin edelleenkään ole käynyt missään kaukomatkalla eikä muutenkaan enää niin tee mieli matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin vaan mökillä. Lapset tykkäs, teinit ei niinkään, mutta nuorina aikuisina mökki taas kiva paikka
Vierailija kirjoitti:
Meidän toinen lapsi on täysi-ikäinen ja toinen 15-vuotias ja me emme ole koskaan olleet perheen kanssa ulkomailla. Siskoni oli lasteni kanssa kerran Virossa. Minä enkä mieheni kumpikaan välitä matkustamisesta niin ei ole tullut lähdettyä. Itsekään en ole ollut ulkomailla ainakaan 10 vuoteen. Taloudellisesti meillä kyllä olisi varaa matkustaa. Lapset ovat joskus kysyneet näinä vuosina miksei me olla käyty ulkomailla mutta ei asia ole heitä vaivannut eikä heillä ole mitään paikkaa mihin he haluaisivat lähteä. Etelän rantakohteeseen kun he enkä minä halua lähteä.
Anteeksi, mutta työmatkallako olet ollut yksinäsi vai miten olet tullut matkustaneeksi ilman perhettä, jos et matkustamisesta tykkää?
Meillä on teini joskus kysellyt enemmän matkailun perään. Ei vain muista kaikkia reissuja, joita on tehty hänen ollessaan pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat teini-ikäisiä ja ovat nyt kahtena kesänä olleet joko leirillä tai kielikurssilla, jossa ovat olleet isossa ryhmässä ainoita tai lähes ainoita suomalaisia. Kyllä siitä on jäänyt tosi paljon hyviä kokemuksia molemmille: pärjään englannin kielellä, pärjään itsekseni uudenlaisissa tilanteissa, osaan ratkaista haastavissakin tilanteissa, miten kannattaisi toimia, opin ymmärtämään ihmisiä, joilla on erilainen tausta kuin itsellä, vain muutamia mainitakseni.
Kyllä mä koen, että olisivat jääneet tosi hienoista jutuista paitsi, jos meillä ei olisi ollut mahdollista noita matkoja heille tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä lapsi ei menetä mitään -kommenteista vaikuttaa olevan iäkkäiltä ihmisiltä, jotka todistelevat, että ei minunkaan lapsuudessani matkustettu ja vasta aikuisena kävin kerran Tukholmassa, ja ihan hyvä minusta tuli.
Maailma on muuttunut, ja hyvä niin.Itse olen nelikymppinen ja matkustin lapsena toiselle mantereellekin. Lasten kanssa olen kokeillut matkustelua, mutta siitä on luovuttu, kun ei ole vaivan arvoista. Samaa mieltä on sekä lapset että vanhemmat.
Ahdistun lentokenttien jonoissa, sitä että aina pitää jonottaa johonkin. Sama jatkuu matkakohteessa. Bussiin, metroon, junaan, taksiin, lippuja sinne ja tänne, ravintolan etsimistä, meteliä, epämukavuutta, kaikkeen menee rahaa ja aikaa.
Hirveä rahanmeno siitä, että pääsee tuijottamaan jotain taulua museossa, olkoonkin maailmankuulu tai pulahtamaan lämpimään mereen. Niitä
Tarkoitukseni ei ole vastata kärkkäästi. Tulee vaan mieleen, että kireytesi vaikuttaa lapsiin. Heistä ei ole kivaa matkustaa, koska vanhempi on matkoilla ahdistunut.
Minä kokeneena matkailijana teen valmistelut hyvin ja matkasta nauttiminen alkaa jo kotona. Kentällä hihkun melkein innosta ja siinä vaiheessa kun istutaan koneessa, niin lapsi kapsahtaa kaulaan ja sanoo onnellisena, että kivaa äiti kun lähdetään Espanjaan. Sama meininki jatkuu koko loman.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsi ehtii matkustella ulkomailla sitten kun varttuu nuoreksi aikuiseksi, jos haluaa.
Nuorilla on vähän rahaa ja kova kilpailu tulevaisuudesta. Toki matkoja saa halvalla, mutta eläminen täällä Suomessa on kallista itsenäistyvälle nuorelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kommentteja, joissa sanotaan ettei lapset mitään muista. 4-vuotias muistaa muumiot Lontoosta. Samoin leikkiminen lämpimässä lastenaltaassa on asia, jota hän muistelee.
Isompi lapsi muistaa matkat myös. Kotona lomailusta ei jää koskaan mieleen muuta kuin jotkut poikkeusjutut, esim. kauempana asuvat kaverit kävi kylässä. Eihän se tarkoita, etteikö kotona vietetty loma voisi olla hyvää, mutta en lähtisi vähättelemään lasten lomamatkakokemuksia.
Lapsilla on vieläpä se hieno tapa innostua niin täysin, kun näkevät jotain sykähdyttävää
Eikö lapsi muista mitään mökkilomista tai kotimaan lomista? Minä ainakin muistan elävästi kesät maalla serkkujen kanssa.
Kaikilla ei ole mummolaa tai maaseutulomia. Kotimaan lomat voi olla esim. kylpyläviikonloppu. Serkutkaan ei kaikilla ole samanikäisiä tai niitä ei vaan ole.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Jos viet 3-vuotiaan ulkomaille, niin hän ei edes muista reissua isompana. Eikö tätä maapalloa nimenomaan pitäisi säästää lapsille eikä tuhota sitä lennättämällä lapsia ympäri maailmaa. Minusta ainakin kaukomatkojen aika on ohi.
Kaukomatkojen aika ohi? Et tosiaan ole matkustanut. Minä aloitan jo nyt kesäloman suunnittelun, jotta saan sopivat lennot haluamaani paikkaan.
Ainoastaan yhden kerran eräällä yölennolla oli yksi paikka tyhjänä meidän rivillä. Muutoin on aina ennen lähtöä kuulutettu, että lennämme täydellä koneella. On kohteena ollut sitten Malaga, Kanariansaaret, Doha, Lontoo, Kööpenhamina tai mikä muu. Lentäminen ei ole mihinkään vähentynyt tai vähentymässä.
Onhan se elämys. Mutta yhtälailla se elämys tulee kotimaan matkailusta varmaan. Oma lapsi (7v.) esim. rankkasi viimekesän Tampereen hotelliloman yhtä korkealle kuin Kreikan matkan.
En usko, että lapsi jää mistään oleellisesta paitsi, vaikka ei pääsisikään ulkomaille, jos hänelle tarjotaan kokemuksia ja virikkeitä kotimaassa. Lapsuuden kokemukset kyllä vaikuttavat lapsiin ja omassa tuttavapiirissä esim. ulkomailla asuneiden ja erilaisia matkailukokemuksia kokeneiden perheiden lapset ovat aikuisina rohkeampia ja kansainvälisempiä. Mitkään peruspakettimatkat Kanarialle tms. ei lapsesta kansainvälistä tee. Aikuisena jokaisella on mahdollisuus sitten toteuttaa niitä omia haaveitaan, jos matkustus kiinnostaa.
Omassa lapsuudessa ei matkustettu kuin kerran Gotlantiin Peppi Pitkätossun "kotiin". Matkasta jäi ihan kivat muistot, mutta oikeita matkustusmuistoja ja kokemuksia tuli sitten vasta aikuisena, kun pääsi näkemään niitä oikeasti hienoja paikkoja kuten Gizan pyramidit, Kiinan muuri, Xianin terrakottasoturit, Machu Picchu jne.
Suosittelen matkustamaan lasten kanssa, mutta en suosittele mitään aurinkorantalomia, vaan esimerkiksi pohjoismaita autolla.
Käykää luontopoluilla ja tutustukaa maiden kulttuuriin.
Opeta lapsellesi, että lentomatkustaminen viikon ruskettumiswm vuoksi ei ole kovin kestävää eikä sivistävää.
Täällä ihmiset, jotka eivät lapsena matkustelleet ulkomailla eivätkä aikuisinakaan siitä välitä, kommentoivat faktana ettei lapsi jää mistään paitsi jos ei pääse ulkomaille?
Oliko muita perusteita kuin oma kokemus omasta elämästä?
Itse en lapsena päässyt kuin Viroon ja Norjaan, mutta ne matkat jäivät ikuisesti mieleen. Lapsena kokee niin paljon vahvemmin uudet asiat, ja pienetkin jutut tuntuvat ihmeellisiltä. Koen, että nämäkin pikkumatkat vaikuttivat merkittävästi minuuteen ja aikuisuuden matkustusintoon.
Omat lapseni vien ulkomaille mahdollisuuksien rajoissa, ja omaan matkustusfilosofiaani kuuluu julkisilla kulkeminen, paikalliset kokemukset ja vähän arkisemmatkin majoitukset. Lapset eivät vaadi niin paljon mukavuuksia kuin aikuiset. Matkustaessa tulee opittua todella paljon organisointitaitoja ja ongelmanratkaisua, tuskin se kovin monella arvomaailmaan tai sivistykseen merkittävästi vaikuttaa.